Brian Jones

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brian Jones
Brian Jones kuvattuna 1965
Brian Jones kuvattuna 1965
Henkilötiedot
Syntynyt 28. helmikuuta 1942
Kuollut 3. heinäkuuta 1969 (27 vuotta)
Muusikko
Aktiivisena 1961–1969
Tyylilajit rhythm and blues, rock and roll, rock, poprock, psykedeelinen rock
Soittimet kitara, huuliharppu, kosketinsoittimet, dulcimer, trumpetti, pasuuna, mellotron, sitar, tambura, nokkahuilu, saksofoni, lyömäsoittimet, autoharppu, marimba, oboe, banjo, klarinetti
Yhtyeet The Rolling Stones
Levy-yhtiöt Decca Records
Aiheesta muualla
MusicBrainz

Brian Lewis Hopkin Jones (28. helmikuuta 1942 Cheltenham, Gloucestershire3. heinäkuuta 1969 Hartfield, East Sussex) oli brittiläinen muusikko, joka tunnetaan parhaiten The Rolling Stonesin perustaja/alkuperäisjäsenenä ja yhtyeen toisena kitaristina, mutta hän oli yhtyeessä multi-instrumentalisti. Jones kuului yhtyeeseen vuosina 1962–1969.

Lapsuus, nuoruus ja muusikkouran varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brian Jones syntyi Cheltenhamin kaupungissa, Gloucestershiren shire-kreivikunnassa keskiluokkaiseen perheeseen. Neljävuotiaana hän sairastui kuristustaudin jälkiseurauksena astmaan, jota hän sairasti koko elämänsä ajan. Jonesilla oli kaksi sisarta: Pamela ja Barbara. Pamela menehtyi kaksivuotiaana leukemiaan.

Brian Jonesin perhe oli musikaalinen. Isä Lewis Blount Jones, viralliselta ammatiltaan ilmailualan insinööri, harrasti pianonsoittoa ja äiti Louisa Beatrice Jones (o.s. Simmonds) soitti pianoa, urkuja ja johti paikallisen kirkon kuoroa. Äiti opetti poikansakin soittamaan jo varhain. Jones kuitenkin edistyi niin nopeasti, että tarvitsi pian virallisempaa opetusta. Hän kiinnostui myös klarinetinsoitosta samalla kun alkoi säveltää kappaleita pianolle. Jones vaihtoi 15-vuotiaana klarinetin saksofoniin kiinnostuttuaan Jazzista (Cannonball Adderleyn inspiroimana) ja edistyi sen soitossa erittäin nopeasti. Hän sai ensimmäisen kitaransa 17-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltaan ja alkoi opetella kitaransoittoa itsenäisesti. Brian oli tutustunut klassiseen musiikkiin jo lapsuudessa ja hän arvosti bluesia, erityisesti Elmore Jamesia ja Robert Johnsonia. Pian hän kiinnostui myös kantrista, jazzista ja rock and rollista. Hän alkoi soittaa paikallisissa blues- ja jazzklubeissa ja teki erilaisia sekatöitä, joista saadut rahat käytti instrumenttien ostamiseen.

Jones muutti lopulta Lontooseen, jossa hän tapasi muusikoita, kuten Alexis Korner, Jack Bruce (tuleva Cream-basisti), Paul Jones (tuleva Manfred Mann-muusikko), ja pianisti Ian Stewart. Hänestä tuli ammattitaitoinen bluesmuusikko ja ensimmäinen tunnettu slide-kitaran soittaja Britanniassa. Elmore Jamesin inspiroimana Jones käytti tuolloin taitelijanimeä "Elmo Lewis".

The Rolling Stones ja muu musiikillinen toiminta vuodesta 1962[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones perusti The Rolling Stonesin Mick Jaggerin ja Keith Richardsin kanssa sen jälkeen, kun jälkimmäiset olivat nähneet hänen esittävän blues-covereita lontoolaisessa klubissa. Jones keksi yhtyeen nimen ihailemansa Muddy Watersin kappaleen perusteella. Hän valitsi yhtyeeseen jäseniksi myös Ian Stewartin, Bill Wymanin ja Charlie Wattsin. Yhtye soitti lontoolaisissa blues- ja jazzklubeissa ja saavutti lopulta pysyvää suosiota. Jones saattoi soittaa useita eri instrumentteja illan mittaan, muun muassa soolokitaraa, slide-kitaraa ja huuliharppua.

Kitaran lisäksi hän alkoi pian kokeilla erilaisia puhallin- ja kielisoittimia, joihin kuului muun muassa piano, sitar, tanbura, urut, dulcimer, mellotron, ksylofoni, marimba, nokkahuilu ja klarinetti. Kaiken kaikkiaan hänen tiedetään soittaneen ainakin 30 instrumenttia The Rolling Stonesissa. Albumit Aftermath (1966) ja Between the Buttons ja Their Satanic Majesties Request (molemmat 1967) toivat esiin Jonesin lahjakkuuden kauttaaltaan. Hän myös alkoi jo varhain kiinnostua muista musiikkipiireistä ja tutustui esimerkiksi Bob Dylaniin ja ystävystyi Jimi Hendrixin kanssa. Vuoden 1967 Monterey Pop-festivaaleilla Jones kuulutti Hendrixin lavalle ja on mukana The Jimi Hendrix Experiencen legendaarisella All Along the Watchtower -coverlevytyksellä (Brian Jonesin instrumenttina Vibraslap). Brian Jonesin musiikillisesta monipuolisuudesta kertoo myös hänen suuri kiinnostuksensa marokkolaiseen kansanmusiikkiin ja työ sen tallentamisessa ja tuottamisessa levylle. [1] Brian Jones sävelsi, sovitti ja tuotti musiikin Volker Schlöndorffin ohjaamaan, vuonna 1967 julkaistuun elokuvaan A Degree of Murder (Alkuperäinen nimi Mord und Totschlag).[2] jossa naispääosaa näyttelee Anita Pallenberg. Soundtrackilla Jones soittaa itse valtaosan instrumenteista mm. sitar, urut, nokkahuilu, banjo, mellotron, huuliharppu, dulcimer. Muut muusikot ovat Jimmy Page (kitara), Nicky Hopkins (piano), Kenney Jones (rummut) ja Peter Gosling (laulu ja taustalaulu).

Vieraantuminen The Rolling Stonesista ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones oli monien mielestä usein lämmin, ystävällinen ja seurallinen ihminen, mutta toisinaan hänen kanssaan oli äärimmäisen vaikea tulla toimeen. Jonesin itsetunnon ja henkisen tasapainon horjahteluun oli vaikuttanut myös hänen tyttöystävänsä Anita Pallenbergin menettäminen Keith Richardsille vuonna 1967.[3] Tähän mennessä hän oli henkisesti sekaisin.[3] Suhteen kariutumisella Pallenbergiin oli merkittävä vaikutus Jonesin henkiseen hyvinvointiin ja lisäksi Keith Richards on tunnustanut sen, että Jones halusi lisää vaikutusvaltaa yhtyeessä ja yhtyeen musiikissa vuoden 1966 lopulla ja koska sitä Jaggerin ja Richardsin tiukasti johtamassa bändissä ei ollut tarjolla, johti tuo Jonesin kohdalla hiljalleen kasvavaan turhautumiseen ja eristäytymiseen [4]. Kolmas merkittävä tekijä Jonesin ongelmissa olivat pidätykset ja tuomiot huumerikoksista. Ensimmäinen pidätys tapahtui vuoden 1967 toukokuussa. Tämä tapahtui vain kolme kuukautta The Rolling Stonesia koskettaneen kuuluisan Redlands-skandaalin/huumeratsian jälkeen, jossa olivat osallisina Mick Jagger, Keith Richards ja Marianne Faithfull. Jonesin asunnosta löydettiin kannabista ja kokaiinia. Alkuperäinen tuomio joka Brian Jonesille luettiin lokakuun oikeudenkäynnissä oli 12 kuukautta vankeutta ja sakkorangaistus kannabiksen hallussapidosta sekä kannabiksen käytön sallimisesta asunnossaan, mutta valituksen jälkeen vankilatuomio kumottiin ja lopullinen oikeuden päätös luettiin vuoden 1967 joulukuussa joka oli 3 vuoden ehdonalainen tuomio ja sakkorangaistus.[5] Toinen pidätys tapahtui lähes tasan vuosi ensimmäisen pidätyksen jälkeen vuoden 1968 toukokuussa, nyt kannabiksen hallussapidosta. Vaikka vankilatuomion mahdollisuus oli nyt erittäin suuri edellisvuoden ehdonalaisen johdosta, oli oikeuden päätös syyskuun lopulla 1968 lopulta vain sakkorangaistus. Keith Richardsin mukaan uhka mahdollisesta tulevasta vankilatuomiosta, viranomaisten harjoittama ahdistelu ja suoranainen ajojahti kuitenkin olivat tunnetusti herkälle Jonesille lähes musertavan tuskallisia kestettäväksi[6]. Hän käytti säännöllisesti marijuanaa, LSD:tä ja kokaiinia ja joi suuria määriä alkoholia, [3]vaikkakin hänen tiedetään vältelleen heroiinia. Jaggerista ja Richardsista tuli vähitellen vihamielisiä Jonesia kohtaan. Tämä johtui paljolti siitä, että jatkuva päihteiden käyttö teki Jonesista epäluotettavan työtoverin kiireisessä menestysyhtyeessä. Keith Richardsin mukaan[7] Brianin käytös muuttui nopeasti vuosien 1965–1966 aikana, ja hänestä tuli osaksi hyvin välinpitämätön yhtyeen tekemisistä, vaikka hän tähän aikaan toi yhtyeeseen monipuolisen soitinvalikoiman.

Richards toteaa jäsenten asemien muutoksen yhtyeessä mutta myös sen, ettei Brianiin voinut enää luottaa ja että aikaa ongelmasta puhumiseen ei ollut minkä myös Mick Jagger on todennut. Toisaalta Richards huomasi tämän ja ehdotti Brianille yhteistyötä laulujen kirjoittamisessa.[8][7] Lähtökohdaksi muuttui konsertin tai studiosession tekeminen ilman Briania, koska varmuutta saapumisestaan paikalle tai soittokunnosta ei ollut, vaikka ollessaan läsnä ja kunnolla mukana hän teki erinomaista työtä instrumenteilla.

"Kannattelimme Briania varsin kauan. Siedimme hänen toilailujaan ja ilmaantumatta jättämisiään yli vuoden. Ei se ollut niin, että olisimme yht'äkkiä käskeneet hänen painua helvettiin hänen jäätyään kerran tulematta paikalle. Olimme melkoisen kärsivällisiä, ja hän meni vain huonommaksi. Häntä ei vain kiinnostanut, eikä hän halunnut nousta siitä." - Mick Jagger 1999[9]

Brian Jonesin viimeinen julkinen esiintyminen The Rolling Stonesin kanssa tapahtui Rock and Roll Circus -konserttielokuvassa 11-12. joulukuuta vuonna 1968. Tämän jälkeen Jones osallistui Let it Bleed -albumin äänityksiin aina vuoden 1969 toukokuuhun asti ja alkuperäisen The Rolling Stonesin viimeinen virallinen valokuvaussessio Through the Past, Darkly (Big Hits Vol. 2) -kokoelmaa varten järjestettiin 21. toukokuuta[10]

Kesäkuussa 1969 Jones sai lopulta potkut yhtyeestä, jota oli itse ollut perustamassa. Mick Jagger, Keith Richards ja Charlie Watts vierailivat Jonesin kotona 8. kesäkuuta ja Jones julkaisi erostaan tiedotteen 9. kesäkuuta. Tämän jälkeen Jones teki suunnitelmia perustaa uusia yhtyeitä tai musiikillisia projekteja tuntemiensa muusikoiden kanssa (mm. Alexis Korner, Ian Stewart, John Lennon, Mitch Mitchell ja Jimmy Miller). Mitään merkittävää ei kuitenkaan ilmeisesti ehtinyt tapahtua ennen Jonesin kuolemaa. 27-vuotias Brian Jones hukkui 3. heinäkuuta 1969 uuden asuntonsa uima-altaaseen. Kyseinen omakotitalo, kuuluisa Cotchford Farm, Itä-Sussexin Hartfieldissä oli kuulunut aiemmin kirjailija A. A. Milnelle. Jones oli hankkinut talon omistukseensa marraskuussa 1968 [11]. Merkittävä syy talon ostamiseen oli se, että Jones oli suuri Nalle Puhin ystävä. Keväällä 1969 Jones oli aloittanut talossaan mittavan remontin, jonka tekijäksi valikoitui Frank Thorogoodin johtama kiistelty työporukka paljolti Stonesien autonkuljettajan, turvamiehen ja "fixerin" Tom Keylockin suosituksesta[12].

Virallisen kuolinsyyntutkimuksen mukaan kyseessä oli todennäköisimmin päihteiden käyttöön liittyvä tapaturma. Kuolemasta on esitetty myös suosittuja salaliittoteorioita, joiden mukaan kyseessä olisi ollut henkirikos. Motiiviksi on väitetty muun muassa Jonesin huumevelkoja. Sussexin poliisi ilmoitti elokuun 2009 lopulla perehtyvänsä Jonesin kuolemaan uudestaan, mutta virallista tutkintaa ei ole aloitettu.[13] Syyllisiksi on väitetty myös Jonesin palkkaamia remonttimiehiä, jotka olivat ärtyneet rock-tähden käytöksestä.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brian Jones Presents: The Pipes of Pan at Jajouka - The Master Musicians of Jajouka | Songs, Reviews, Credits | AllMusic AllMusic. Viitattu 17.11.2018.
  2. A DEGREE OF MURDER DVD Movie 1967 - Brian Jones Soundtrack DEGREE OF MURDER www.thevideobeat.com. Viitattu 11.12.2018.
  3. a b c Bill Wyman - Stone Alone, Viking 1990 ISBN 0-670-828947 s.413,475
  4. Keith Richards Looks Back on 40 Rocking Years with the Rolling Stones guitarworld. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  5. Ian McPherson: Chronicle 1967 www.timeisonourside.com. Viitattu 17.11.2018.
  6. Ian McPherson: Chronicle 1968 www.timeisonourside.com. Viitattu 17.11.2018.
  7. a b Keith Richards - Elämä WSOY 2010 ISBN 978-951-0-39368-0 s.194-195
  8. Jagger, Mick & Richards, Keith & Watts, Charlie & Wood, Ronnie: The Rolling Stones omin sanoin. (According to the Rolling Stones, 2003). Suomentanut Matilda ja Otto Talvio. Helsinki: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7049-9. s.103-105
  9. Artikkeli Mojo-lehdessä Heinäkuu 1999
  10. Chronicle 1969 www.timeisonourside.com. Viitattu 11.12.2018.
  11. Ian McPherson: Chronicle 1968 www.timeisonourside.com. Viitattu 16.11.2018.
  12. Tom Keylock: Rolling Stones fixer from the 1960s The Independent. Viitattu 16.11.2018. (englanniksi)
  13. Rolling Stones -kitaristin 40 vuoden takaista kuolemaa tutkitaan jälleen Yle.fi. Viitattu 31.8.2009.
  14. Brian Jones: It Was Murder - MOJO