Jimmy Page

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jimmy Page
Jimmy Page (2008)
Syntynyt 9. tammikuuta 1944 (ikä 72)
Kotoisin Englannin lippu Heston, Middlesex, Englanti
Kitaramerkki Gibson Les Paul
Gibson EDS-1275
Fender Telecaster
Tyylilajit Hard rock, heavy metal, blues-rock, folk rock
Yhtyeet The Yardbirds
Led Zeppelin
The Honeydrippers
The Firm
Coverdale-Page
Page and Plant
The Black Crowes
XYZ
Neil Ghristian and the Grusaders
Levy-yhtiöt Swan Song Records, Atlantic Records
Aktiivisena 1964

Jimmy Page, OBE (oikealta nimeltään James Patrick Page, s. 9. tammikuuta 1944 Heston, Middlesex, Englanti) on laajalti tunnustettu yhdeksi rockmusiikin historian tärkeimmistä kitaransoiton uudistajista. Hänet tunnetaan parhaiten yhtyeistä The Yardbirds ja Led Zeppelin.

Nuoruus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jimmy Pagen kiinnostus musiikkiin heräsi kun hän oli 15-vuotias. Hänen "paras ystävänsä" oli vanha espanjalainen akustinen kitara, jonka joku oli tuonut tuliaisiksi. Joka ilta hän sääti radionsa rock and rollia soittavalle kanavalle. Ensimmäinen keikkoja tekevä kokoonpano johon Page liittyi oli Neil Christian & The Crusaders, joka saavutti hyvän lavayhtyeen maineen. Pagen terveys ei kestänyt hyvin kiertueolosuhteita ja toistuvan sairastelun vuoksi hän kirjoittautui taidekouluun. Tänä aikana hän alkoi käydä bluesmuusikko Cyril Daviesin järjestämällä bluesklubilla Lontoon Marqueella osallistuen jameihin. Täältä hän alkoi saada kutsuja studiotöihin.[1]

Ensimmäisiä sessioita joihin Page osallistui olivat Brian Howard & The Silhouettes – singlet The Worrying Kind ja Bald Headed Woman. Ensimmäinen Britannian ykköshitti jolla hän soittaa oli entisten The Shadows -muusikoiden Tony Meehanin ja Jet Harrisin "Diamonds" vuonna 1963.[2] Singlen tuottajana toiminut Meehan huomasi ettei Page osannut lukea nuotteja mutta totesi tämän pärjäävän hyvin.

Page opetteli nuotinluku- ja kirjoitustaidon studiotyön muuttuessa vaativammaksi.[3][2]

Pagesta tuli 1960-luvun puolivälissä yksi Britannian halutuimpia studiokitaristeja. Hän osallistui esimerkiksi Tom Jonesin ja Donovanin levytyksiin[4] ja Joe Cockerin versioon The Beatlesin laulusta "With The Little Help From My Friends"[5] Toisinaan hänet kutsuttiin paikalle etenkin uusien yhtyeiden äänityksiin mikäli tuottaja halusi varmistaa onnistumisen varatulla studioajalla. Joskus yhtyeiden jäsenet olivat tästä katkeria, vaikka studiomuusikoiden työn luonteeseen kuului nimettömyys.[2]

1965 Page teki soolosinglen She Just Satisfies/Keep Moving joka ei menestynyt kaupallisesti vaikka sai hyviä arvioita.[6]

Pagen ensimmäinen kaupallisesti menestynyt yhtye oli The Yardbirds. The Yardbirds oli Britanniassa aikansa suosituimpia yhtyeitä, ja siinä olivat ennen Pagea soittaneet myös kuuluisat kitaristit Jeff Beck ja Eric Clapton. The Yardbirdsin hajottua Page perusti uuden yhtyeen, jonka nimeksi tuli ensin The New Yardbirds.[7] Myöhemmin nimi vaihtui Led Zeppeliniksi.

Page tunnetaan erilaisista riffeistään ja lickeistään, joita hän on kehittänyt muun muassa Led Zeppelinin kappaleisiin "Rock and roll" ja "Whole Lotta Love". Erityisen tunnettu on myös Pagen soolo kappaleessa "Stairway To Heaven". Se on valittu pari kertaa populaarimusiikin parhaaksi kitarasooloksi.

Vuoden 2008 Pekingin Olympialaisten päätösseremoniassa Page esitti yhdessä maannaisensa, R&B-laulaja Leona Lewisin kanssa entisen yhtyeensä Led Zeppelinin klassikkokappaleen "Whole Lotta Loven". Kaksikon esiintyminen liittyi seremonian Lontoon tulevien, vuoden 2012 Olympiakisojen esittelyyn. Muusikot saapuivat olympia-areenalle jalkapalloilija David Beckhamin ajamalla kaksikerroksisella lontoolaisbussilla.

Page on ollut useita kertoja naimisissa ja hänellä on neljä lasta.[8]

Soittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uransa alussa Jimmy Page käytti Gretschin Country Gentleman (Chet Atkins) -mallia. Yardbirdsin aikana ja Led Zeppelinin alkuaikoina hän käytti Fender Telecasteria jota hän edelleen käytti studiossa pääkitaran vakiintuessa konserteissa Gibson Les Paul -malliin. Näitä hän kutsui kaikkien aikojen parhaimmiksi kitaroiksi. Les Paulia Page käytti konserteissa sen vahvan äänen takia.

Monissa kappaleissa hän käytti myös Gibson EDS 1275 kaksikaulaista kitaraa. Tässä soittimessa on sekä 6- että 12-kieliset kaulat. Page tilasi kitaran voidakseen helpommin lavalla esittää studiossa erillisillä instrumenteilla tehtyjä osuuksia.

Jimmy Page v.1977 ja Gibson EDS 1275

Muun muassa kappaleissa "Tangerine", "Stairway To Heaven" ja "The Rain Song" on käytetty 12-kielistä kitaraa. Hän on käyttänyt myös pedal steel -kitaraa, joka on vahvasti esillä Led Zeppelin III -albumilla.

Page on käyttänyt erityisiä virityksiä. Tunnettuja esimerkkejä ovat "Black Mountain Side"(D-A-D-G-A-D) ja "Friends" (C-A-C-G-C-E) Led Zeppelinin ensimmäiseltä ja kolmannelta albumilta.

Page käytti lisäksi joissakin esityksissään harvinaista Theremin-antennisoitinta.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Yardbirdsin kanssa (virallisena jäsenenä 1966–1968)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Having A Rave Up (1965)
  • Little Games (1967)
  • Live Yardbirds! Featuring Jimmy Page (1971)

Led Zeppelin (1968–1980)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Honeydrippers[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Honeydrippers: Volume One (1984)

Box of Frogs[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Strange Land (1986)

Coverdale/Page[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Coverdale/Page (1993)

Yhdessä Robert Plantin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • No Quarter: Jimmy Page and Robert Plant Unledded (1995)
  • Walking into Clarksdale (1998)

Elokuvamusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 Page tapasi Aleister Crowleyyn liittyvän kiinnostuksensa tiimoilta elokuvaohjaaja Kenneth Angerin. Anger oli tekemssä elokuvaa nimeltä Lucifer Rising, josta hän kertoi Pagelle, ja sai tämänkin innostumaan asiasta. Page oli aiemmin nähnyt elokuvakerhossa Kentissä pari Angerin elokuvaa. Anger pyysi Pagea säveltämään Lucifer Risingiin musiikin, ja Page suostui tekeillä olevaa elokuvaa näkemättä ("Se oli Angerin tapa tehdä elokuvaa, musiikki lisätään vasta sitten, kun elokuva on valmis.") Page sai vapaat kädet, ja lopputulos poikkeaa täysin Led Zeppelin -tuotannosta. Elokuvaan tehdyssä sävellyksessä soivat orientaaliset instrumentit, ambientti syntetisaattorisurina ja sen äänimaailma on muutenkin erikoinen. Sähkökitaraa on käytetty hyvin vähän. Pagella oli Led Zeppelin -konserttielokuvan jäljiltä elokuvaeditointilaitteistoa, ja hän tarjosi Angerin käyttöön oman studionsa. Heillä oli puhetta, että Anger pyrkisi tekemään lyhytelokuvastaan koko illan elokuvan[9].

Vuonna 1976 Angerin ja Pagen yhteistyö päättyi riitaisesti ja miesten välit rikkoutuivat ennen kuin Pagen sävellys päätyi elokuvaan. Anger oli pettynyt, kun kaiken tämän ajan kuluttua Page oli saanut elokuvaa varten aikaan liian lyhyen määrän musiikkia. Hän syytti Pagea sortumisesta huumeisiin, eikä ymmärtänyt, että Pagen aikaa vei myös hänen yhtyeensä. Loukkaantunut Page taas sanoi, että oli tehnyt sen verran musiikkia kuin mitä toimeksianto koski ja oli täyttänyt omat velvoitteensa, tarjoten vieläpä kalliit laitteet Angerille elokuvan tekoon. Jimmy Pagen elokuvamusiikki jäi näin vuosiksi unohduksiin. Elokuvan musiikin sävelsi lopulta Bobby BeauSoleil[9]. Vuonna 2012 Jimmy Page julkaisi säveltämänsä alkuperäisen elokuvaan tarkoitetun musiikin nimellä Lucifer Rising and Other Sound Tracks [10].

Page on tehnyt musiikin myös Charles Bronson -elokuvaan Death Wish II (Väkivallan vihollinen 2). Soundtrackin Death Wish II julkaisi Swan Song Records helmikuussa 1982.

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Outrider (sooloalbumi, 1988)
  • Live at the Greek (2000, yhdessä The Black Crowesin kanssa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 11 (englanniksi)
  2. a b c Richie Yorke - Led Zeppelin The Definitive Biography s.32,35 - ISBN 0 86369 648 1
  3. Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 12 (englanniksi)
  4. Jake Nyman Onnenpäivät 2 Tammi 1995 ISBN 951-31-0573-3 s.236
  5. Jake Nyman s. 167
  6. Soundi kirja Heavyrock toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978 ISBN 951-99188-3-3 S.22
  7. Sappinen s. 68.
  8. http://www.iltalehti.fi/viihde/2015011219008068_vi.shtml
  9. a b Knowers Christopher, Symphony for the Devil, Guitar World 2006 (vol 27, No. 13), s.52–56, 88–106, (108)
  10. Jimmy Page Unearths Soundtrack Album – Guitarist releasing avant garde early Seventies instrumentals Rolling Stone. 16.3.2012. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • George Case: Jimmy Page - Magus, Musician, Man (2007)
  • Tolinski, Brad: Jimmy Page. Yksinoikeudella. (Light and Shade. Conversations with Jimmy Page, 2012.) Suomentaneet Jere Saarainen ja Jaakko Teittinen. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-736-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jimmy Page.