Charles Bronson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charles Bronson
Charles Bronson vuonna 1966.
Charles Bronson vuonna 1966.
Henkilötiedot
Koko nimi Charles Dennis Buchinsky
Syntynyt3. marraskuuta 1921[1]
Ehrenfeld, Pennsylvania, Yhdysvallat
Kuollut30. elokuuta 2003 (81 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Puoliso Harriett Tendler (1949–1965)
Jill Ireland (1968–1990)
Kim Weeks (1998–)
Lapset 4
Näyttelijä
Aktiivisena 1949–1998
Merkittävät roolit Bernardo O'Reilly
(7 rohkeata miestä)
Danny Velinski
(Suuri pakoretki)
Joseph Wladislaw
(Likainen tusina)
Harmonica
(Huuliharppukostaja)
Paul Kersey
(Väkivallan vihollinen)
Palkinnot

Golden Globe (1972)

Aiheesta muualla
www.charlesbronson.info
IMDb
Elonet

Charles Bronson (s. Charles Dennis Buchinsky; 3. marraskuuta 1921 Ehrenfeld, Pennsylvania30. elokuuta 2003 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä, joka tunnetaan erityisesti rooleistaan kovaotteisena poliisina, lännenelokuvien pyssysankarina, mafian palkollisena ja omankädenoikeuteen tarttuvana kostajana. Hän näytteli urallaan 80 elokuvassa ja lukuisissa tv-sarjoissa ja on yksi harvoista Hollywood-tähdistä, joiden suosio on ulottunut viidelle vuosikymmenelle.[2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Bronson syntyi 11:ntenä lapsena 15-lapsiseen liettualaisvanhempien perheeseen. Hänen isällään oli tataarilaiset sukujuuret. Joidenkin lähteiden mukaan hänet kastettiin nimellä Karolis Bučinskis[3], Casimir Businskis[4] tai Karol Buczyński[5]. Vuonna 1943 Bronson liittyi Yhdysvaltain ilmavoimiin ja vuonna 1945 hänet liitettiin B-29-laivueeseen, jossa hän taisteli japanilaisia vastaan toisessa maailmansodassa.[6]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Bronson teki useita töitä, mutta sitten hänet palkattiin philadelphialaiseen teatteriseurueeseen lavastaiden maalaajaksi. Hän alkoi pian saada myös pieniä rooleja, ja vuonna 1949 hän muutti Kaliforniaan.[7] Bronson paransi puhetapaansa Pasadena Playhousen koulussa, mistä hänet myös huomattiin elokuviin.[8] Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Laivaston nerot (1951). Seuraavan muutaman vuoden aikana Bronson näytteli useissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Roolit olivat pieniä, eikä Bronson saanut aina nimeään lopputeksteihin. Suurimmat roolit olivat b-elokuvissa, kuten Sateessa, Viimeisessä apassissa (1954) ja Sotarummuissa.[7]

Bronson oli näytellyt ensimmäisissä elokuvissaan alkuperäisellä nimellään, mutta hän vaihtoi sukunimensä Bronsoniksi 1954, koska pelkäsi mccarthyismin ajan reaktiota venäläiseltä kuulostavaan nimeensä.[8] Nimen vaihdoksen jälkeen hänen ensimmäinen elokuvansa oli Big House, U.S.A. (1955). Pääroolia hän näytteli muun muassa elokuvasa Verinen viikonloppu (1958). Bronsonin tunnetuimpia elokuvia tuolta ajalta ovat kuitenkin 7 rohkeata miestä (1960) Suuri pakoretki (1963) ja Likainen tusina (1967).[7]

Huipulle Euroopassa ja paluu Hollywoodiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Bronson elokuvassa Kotkat hyökkäävät (1977).

Ranskalainen Alain Delon oli monien muiden maanmiestensä tavoin arvostanut elokuvaa Verinen viikonloppu, ja hän kutsui Bronsonin näyttelemän brittiläis-ranskalaiseen yhteistuotantoon Yksinäiset sudet (1968).[8] Bronsonista tulikin 1960-luvun lopulla tunnettu Euroopassa, missä hän näytteli erityisesti lännenelokuvissa ja rikoselokuvissa. Hän sai vuonna 1972 Golden Globe -gaalan kunniapalkinnon ”maailman elokuvasuosikkina”. Euroopassa hän teki Yksinäisten susien lisäksi muun muassa Sergio Leonen italowesternin Huuliharppukostaja (1968) ja elokuvan Muukalainen sateesta.[7]

Bronson palasi 1970-alussa Hollywoodiin ja näytteli muun muassa rikoselokuvissa Mestaritappaja (1972), Teilaaja (1973) ja Raakaa peliä (1974). Elokuvatähdeksi Bronson nousi vuoden 1974 elokuvalla Väkivallan vihollinen, jossa hän esitti omankädenoikeuteen tarttuvaa, perheensä menettänyttä arkkitehtia. Vaikka elokuvaa kritisoitiin sen väkivaltaisuuden takia, sitä seurasi neljä jatko-osaa. Väkivallan vihollinen 5 – kalman kasvot (1994) oli Bronsonin viimeinen teatterielokuva.[7]

Bronsonista tuli ohjaaja J. Lee Thompsonin luottonäyttelijä 1980-luvulla, ja he tekivät yhdessä seitsemän projektia. Don Siegelin elokuvassa Puhelin (1977) Charles Bronson näytteli Suomessakin. Kyseisessä agenttitrillerissä Helsinki esitti Moskovaa ja Leningradia ja Bronson venäläisagenttia.

Viimeisinä vuosinaan Bronsonin terveys heikkeni, ja hän jäi vuonna 1998 eläkkeelle lonkkaleikkauksen takia. Hän menehtyi lopulta Alzheimerin tautiin ja keuhkokuumeeseen vuonna 2003. Bronsonin viimeiseksi näyttelijäntyöksi jäi Poliisin painajainen -televisiotrilogia, joka on hänen ainoa elokuvasarjansa Väkivallan vihollisen lisäksi.

Bronson sai tähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 1980.[9]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bronsonin ensimmäinen vaimo oli Harriet Tendler, jonka hän oli tavannut Philadelphiassa. He olivat molemmat olleet aloittelevia näyttelijöitä. Heille syntyi eroon päättyneessä liitossa kaksi lasta. Bronsonin toinen vaimo oli brittiläinen näyttelijä Jill Ireland. He menivät naimisiin vuonna 1968. He asuivat Bel Airissa seitsemän lapsensa kanssa. Kaksi niistä oli yhteisiä, kaksi Bronsonin ensimmäisestä liitosta ja kolme Irelandin ensimmäisestä liitosta. Jill Ireland kuoli syöpään vuonna 1990.[8] Bronsonin kolmas vaimo oli Kim Weeks, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1998.[10]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Obituary: Charles Bronson 1.9.2003. BBC News. Viitattu 27.7.2013.
  2. Bronson, Charles (1921—), St. James Encyclopedia of Popular Culture, The Gale Group 2000. Vaatii HighBeam-tilauksen.
  3. Charlesas Bronsonas išeina Thomson Gale. Viitattu 1.10.2009. liettua
  4. Jeffrey Lehman: Gale Encyclopedia of Multicultural America (2vol), s. 1147. , 2000. ISBN 0787639869. (englanniksi)
  5. Stefan Bratkowski: "Najkrotsza Historia Polski" (The Shortest History of Poland), s. 9. , 1999. ISBN 0787639869. (englanniksi)
  6. Corrections nytimes.com. 18.9.2003. New York Times. Viitattu 5.2.2009. (englanniksi)
  7. a b c d e Charles Bronson Encyclopedia Britannica. 30.10.2021. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)
  8. a b c d Actor Charles Bronson dies at 81 Today.com. 1.9.2003. NBC Universal. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)
  9. Charles Bronson Hollywood Walk of Fame. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)
  10. Duncan Campbell: Movie hard man Bronson dies at 81 The Guardian. 2.9.2003. Guardian News & Media Limited. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Bronson.