Väkivallan vihollinen 2

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Väkivallan vihollinen 2
Death Wish II
Virallinen elokuvateatterijuliste
Virallinen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Michael Winner
Käsikirjoittaja David Engelbach
Brian Garfield
Tuottaja Menahem Golan
Yoram Globus
Säveltäjä Jimmy Page
Kuvaaja Thomas Del Ruth
Richard H. Kline
Leikkaaja Julian Semilian
Michael Winner
Pääosat Charles Bronson
Jill Ireland
Vincent Gardenia
Robin Sherwood
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Ensi-ilta Yhdysvallat 19. helmikuuta 1982
Suomi 22. lokakuuta 1982
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 2 000 000 USD
Edeltäjä Väkivallan vihollinen
Seuraaja Väkivallan vihollinen 3
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Väkivallan vihollinen 2 (Death Wish 2) on Brian Garfieldin romaanin pohjalta kuvattu kulttimainetta nauttivan elokuvasarjan toinen osa. Jokaisessa osassa nähdään Charles Bronson. Hän esittää arkkitehti Paul Kerseytä, joka kostaa perheensä kohtaamat vääryydet yksinkertaisesti tappamalla rikollisia. Sama perusidea toistuu kaikissa sarjan elokuvissa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Paul Kersey on aloittanut uuden elämän Los Angelesissa naisystävänsä Geri Nicholsin kanssa ja tyttärensä Carolin kanssa, joka on alkanut saada otetta elämästä. Mutta eräänä iltana nuorisojengi murtautuu Kerseyn taloon, tappaa hänen sisäkkönsä ja Carol joutuu toistamiseen raiskatuksi. Kersey ottaa oikeuden jälleen omiin käsiinsä ja lähtee kostoretkelleen aikoen tappaa kaikki jotka olivat vastuussa häntä kohtaan tehdyistä vääryyksistä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan kuvaukset alkoivat syyskuussa 1981 ja päättyivät marraskuussa.

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Charles Bronson  … Paul Kersey  
 Jill Ireland  … Geri Nichols  
 Vincent Gardenia  … Frank Ochoa  
 J.D. Cannon  … New Yorkin piirisyyttäjä  
 Anthony Franciosa  … Herman Baldwin  
 Ben Frank  … rikostutkija Mankiewicz  
 Robin Sherwood  … Carol Kersey  
 Silvana Gallardo  … Rosario  
 Robert F. Lyons  … Fred McKenzie  
 Michael Prince  … Elliott Cass  
 Drew Snyder  … apulaispoliisipäällikkö Hawkins  
 Paul Lambert  … poliisipäällikkö  
 Thomas F. Duffy  … Charles Wilson "Nirvana"  
 Kevyn Major Howard  … Stomper  
 Stuart K. Robinson  … Jiver  
 Laurence Fishburne  … Cutter  
 E. Lamont Johnson  … Punkcut  
 Paul Comi  … senaattori McLean  
 Frank Campanella  … tuomari Neil A. Lake  
 Hugh Warden  … pappi  
 Jim Begg  … turisti  
 Melody Santangello  … turisti  
 Robert Snively  … tri. Gofeld  
 Steffen Zacharias  … tri. Clark  
 Don Moss  … taksikuski  
 Charles Cyphers  … Donald Kay  
 Peter Pan  … kiinalainen vuokraisäntä  
 David Daniels  … Lang  
 Don Dubbins  … Mike  
 Jim Galante  … Tim Shaw  
 Buck Young  … Charles Pearce  
 Karsen Lee  … Nirvanan nainen  
 Leslie Graves  … Nirvanan nainen  
 Teresa Baxter  … hoitaja  
 Cindy Daly  … hoitaja  
 Susannah Darrow  … hoitaja  
 Henry Capps  … poliisi  
 Joshua Gallegos  … poliisi  
 Paul McCallum  … ensihoitaja  
 Roberta Collins  … nainen juhlissa  
 Diane Markoff  … prostituoitu  
 Cynthia Burr  … piirisyyttäjän sihteeri  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa turhaksi ja mitäänsanomattomaksi rahastukseksi ja antaa sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa tähtien sijasta huonoimmille elokuville varaamansa arvosanan ”Woof!” (suom. räyh!)[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. Death Wish 2, VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]