Väkivallan vihollinen 3
| Väkivallan vihollinen 3 | |
|---|---|
| Death Wish 3 | |
 Virallinen elokuvateatterijuliste |
|
| Ohjaaja | Michael Winner |
| Käsikirjoittaja |
Brian Garfield Don Jakoby |
| Tuottaja |
Menahem Golan Yoram Globus |
| Säveltäjä | Jimmy Page |
| Kuvaaja | John Stanier |
| Leikkaaja | Michael Winner |
| Pääosat |
Charles Bronson Deborah Raffin Ed Lauter Martin Balsam |
Valmistustiedot |
|
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Cannon Films |
| Ensi-ilta |
 1. lokakuuta 1985 5. syyskuuta 1986 |
| Kesto | 92 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 9 000 000 USD |
| Edeltäjä | Väkivallan vihollinen 2 |
| Seuraaja | Väkivallan vihollinen 4 |
Aiheesta muualla |
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Väkivallan vihollinen 3 (Death Wish 3) on vuonna 1985 Brian Garfieldin romaanin pohjalta kuvattu kulttimainetta nauttivan elokuvasarjan kolmas osa. Jokaisessa osassa nähdään Charles Bronson. Hän esittää arkkitehti Paul Kerseytä, joka kostaa perheensä kohtaamat vääryydet yksinkertaisesti tappamalla rikollisia. Sama perusidea on kaikissa sarjan osissa.
Sisällysluettelo
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Kersey palaa 11 vuoden jälkeen New Yorkiin tapaamaan vanhaa ystäväänsä. Kaupunki ei ole muuttunut yhtään, ja alueita hallitsee suuri jengi. Jengi hakkaa Kerseyn ystävän henkihieveriin, joka lopulta kuolee myöhään saapuneen Paulin käsiin. Poliisit saapuvat paikalle ja epäilevät oitis aseistautunutta Paulia ja hänet pidätetään. Mutta hänen onnekseen poliisipäällikkö tuntee tämän menneisyyden ja päästä hänet menemään. Ehtona on kuitenkin se, että Paul tyhjentää kadut rikollisuudesta.
Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan kuvaus aloitettiin toukokuussa 1985.
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa yksitoikkoiseksi kostolahtaamiseksi ja antaa sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa puolitoista tähteä neljästä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ Death Wish 3, VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jarkko Lehtola: Death Wish 3, Väkivallan vihollinen 3 (1985) 12.1.2011. Elitisti.
