Väkivallan vihollinen 4

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väkivallan vihollinen 4
Death Wish 4: The Crackdown
Virallinen elokuvateatterijuliste
Virallinen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja J. Lee Thompson
Käsikirjoittaja Brian Garfield
Gail Morgan Hickman
Tuottaja Pancho Kohner
Säveltäjä John Bisharat
Paul McCallum
Valentine McCallum
Kuvaaja Gideon Porath
Leikkaaja Peter Lee-Thompson
Pääosat Charles Bronson
Kay Lenz
John P. Ryan
Perry Lopez
George Dickerson
Soon-Tek Oh
Dana Barron
Danny Trejo
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Cannon Films
Ensi-ilta Yhdysvallat 6. marraskuuta 1987
Suomi 1990 (videoensi-ilta)
Kesto 99 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 5 000 000 USD
Edeltäjä Väkivallan vihollinen 3
Seuraaja Väkivallan vihollinen 5 – kalman kasvot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Väkivallan vihollinen 4 (Death Wish 4: The Crackdown) on Brian Garfieldin romaanin pohjalta kuvattu kulttimainetta nauttivan elokuvasarjan neljäs osa, jonka ensi-ilta oli vuonna 1987. Jokaisessa osassa nähdään Charles Bronson. Hän esittää arkkitehti Paul Kerseytä, joka kostaa perheensä kohtaamat vääryydet yksinkertaisesti tappamalla rikollisia. Sama perusidea on kaikissa sarjan osissa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Paul Kersey elää nykyään rauhallista elämää Los Angelesissa naisystävän Karenin ja tämän tyttären Erican kanssa. Eräänä iltana Erica menee poikaystävänsä kanssa tivoliin hengailemaan, jossa hänen yksi poikaystävän kavereista Jojo Ross tarjoaa hänelle kokaiinia. Myöhemmin sairaalassa hän menehtyy kokaiinin yliannostukseen huumeista. Suuttunut Paul lähtee seuraamaan tämän poikaystävää tivolille. Tivolissa tämä syyttää Rossia yliannostuksesta ja uhkasi kertoa poliisille, mutta Ross puukotti tämän kuoliaaksi. Paul jahtaa tätä hetken ja ampuu tämän katolla kuolleeksi.

Seuraavana aamuna Paulin tullessa kotiin, hänellä odottaa lattialla kirje tuntemattomalta henkilöltä. Pian soi puhelin, jossa tämä kirjeen lähettänyt henkilö kertoo hänelle, että haluaa Paulin tappavan jonkun. Jos Paul kieltäytyisi, hän uhkasi kertoa poliisille Paulista. Paul suostuu tapaamaan tämän. Päästyään kartanolle, häntä odottaa mies nimeltä Nathan White. Hän kertoo Paulille, että hän haluaa hoitavan kaksi huume organisaatiota pois, jotka johtavat Ed Zacharias ja Jack & Tony Romero. Paul sanoi miettivänsä asiaa pari päivää ja hän lopulta päättää hoitaa homman. Paul tunkeutuu ensin Zachariasin syntymäpäiville tarjoilijana, jossa hän asettaa kuulokkeen hänen puhelimeensa. Zacharias ja Romeron jäsenet tulevat paikalle ja Paul onnistui piiloutumaan läheiseen vessaan. Hän onnistuu pakenemaan.

Seuraavana hän hoitaa Zachariasin kolme jäsentä Italialaisessa ravintolassa, jossa tämä tarjoaa viiniä, mihin oli pommi asetettu. Yksi jäsenistä oli tunnistaa Paulin, mutta Paul pääsi pakoon juuri ennen pommin räjähdystä. Seuraavana hän menee videoliikkeeseen, jossa hän hoitaa Romeron jäsenet takahuoneessa, missä he valmistelevat huumeita. Seuraavana Paul tunkeutuu Romeron parhaan ampujan Frank Buggsin hotellihuoneeseen, jossa tämä on lähdössä naisystävänsä kanssa oopperalle. Paulin asettaessa kuulokkeet puhelimiin, Buggs tulee takaisin huoneeseen unohtaessa oopperaliput. Buggs huomaa valot olevan päällä ja epäilee jonkun olevan huoneessa. Hän löytää Paulin lieden takaa ja tämä yrittää paeta, mutta joutuu tappeluun hänen kanssa. Paulilla ei ollut vaihtoehtoja kun lyödä tämä ja onnistuu saamaan terassilta alas auton päälle. Etsivä Phil Nozaki tunnistaa Paulin, kun tämä häipyy paikalta. Paul tunkeutuu seuraavana kalatehtaaseen, missä Zachariasin jäsenet valmistavat huumeita tehtaan takahuoneessa. Paul tuhoaa kaikki samalla tappaen jäsenet.

Zacharias on juuri lähdössä helikopterilla, kunnes etsivä Nozaki tulee paikalle ja paljastuu että hän on Zachariasin leivissä. Yhtenä iltana Paul on vielä töissä, johon Nozaki tulee paikalle. Nozaki uhkaa Paulia aseellaan, kun hän pyytää henkilön nimeä. Paul ampui hänet kuolleeksi. Nick Franco epäilee että Romerot olisivat vastuussa tässä, mutta Zacharias ei usko. Hän haluaa tavata Romerot öljynporauslaitteella. Kaikki tapaavat siellä, missä Paul on myös aseensa kanssa. Paul ampuu Jack Romeroa käsivarteen, jolloin tulitaistelu alkoi. Paul onnistuu ampua Zachariasia jalkaan. Ennen kuin hän ampui hänet, hän näytti kuvan tytärpuolesta Emilystä.

Nathan White onnitteli Paulia työstä ja halusi vielä tavata tämän golfkentällä. Vastassa oli kuitenkin hänen kuski, joka lukitsi Paulin autoon ja poistui paikalta. Tapaus oli murha, joten Paul onnistui pääsemään ulos ennen kuin auto räjähti. Suuttunut Paul menee kartanolle. Sisälle päästyään häntä odottaa aivan oikea Nathan White, joten Paulille jää arvaamattomaksi, kuka tarjosi hänelle työn.

Ajaessaan kotiin, kaksi poliisia pysäyttävät tämän ilman syytä ja pidättävät Paulin aseen hallussapidosta. Paul alkaa epäröimään, miksi ajavat muualle kuin läheiseen poliisiasemalle. Paul raahaa itsensä ulos autosta ja onnistuu siinä. Vale Nathan raivostuu, kun hänen poliisina esittäytyneet henkilöt epäonnistuivat ja hän pääsi pakoon. Tämä ottaa seuraavat ohjat käteen ja kidnappaa Paulin naisystävänsä Karenin, jotta saisi Paulin lähellensä. Paul tulee kotiinsa, jossa Nozakin pari Reiner odottaa häntä ja syyttää häntä murhasta. Paul yrittää kertoa että Nozaki oli Zachariasin leivissä, mutta Reiner ei usko ollenkaan. Kuulustelun aikana tulee puhelu, jossa Karen kertoo että hän on kidnapattu ja pyytää hänet tulemaan parkkihallille. Paul lyö Reinerin tajuttomaksi ja lähtee pelastamaan Karenin raskain tuliasein. Parkkihallille päästyään hän järjestää väijytyksen, ettei ole autossa. Hän ampuu kranaatinpanoksella autoja, jolloin White juoksee rullaluistelu radalle. Paul ampuu kaikki jäsenet, jolloin viimeisenä jää White. Karen onnistuu pihassa pääsemään hänen otteestaan, mutta ampuu hänet kuolleeksi. Raivostunut Paul ampuu viimeisellä kranaatinpanoksella Whiten. Reiner tulee paikalle ja uhkasi ampua Paulin, jos hän ei antaudu. Hän antaa kuitenkin hänen mennä, missä Paul oli sanonut *tee mitä sinun täytyy tehdä*.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Charles Bronson  … Paul Kersey  
 Kay Lenz  … Karen Sheldon  
 John P. Ryan  … Nathan White  
 Perry Lopez  … Ed Zacharias  
 George Dickerson  … etsivä Reiner  
 Soon-Tek Oh  … etsivä Phil Nozaki  
 Dana Barron  … Erica Sheldon  
 Jesse Dabson  … Randy Viscovich  
 Peter Sherayko  … Nick Franco  
 James Purcell  … Vince Montono  
 Michael Russo  … Danny Moreno  
 Danny Trejo  … Art Sanella  
 Daniel Sabia  … Al Arroyo  
 Mike Moroff  … Jack Romero  
 Dan Ferro  … Tony Romero  
 Tom Everett  … Max Green  
 David Fonteno  … Frank Bauggs  
 Tim Russ  … Jesse  
 Héctor Mercado  … JoJo Ross  
 Derek Rydall  … pitkätukkainen poika  
 Mark Pellegrino  … häirikkö  
 Connie Hair  … Angie  
 Craig Curtis  … herra Whiten autonkuljettaja  
 Margaret Howell  … uhri  
 Gary Rooney  … maskimies  
 J.P. Romano  … maskimies  
 Tony Borgia  … maskimies  
 Michelle Michaels  … Marilyn  
 Gerald Castillo  … komisario Higuera  
 Bruce Hensel  … tri. Rosenblatt  
 Michael MacDuff  … lääkäri  
 Robert Axelrod  … baarimikko  
 Don Shapiro  … ravintola-apulainen  
 Mitch Pileggi  … työnjohtaja  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa tutuksi Bronson-lätistelyksi vain kovan toiminnan puutteessa oleville. Hän antaa sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa yhden tähden neljästä.[2]

Kohtelu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion elokuvatarkastamo asetti elokuvalle ennakkotarkastuksessa vuonna 1988 ikärajan KK (Kokonaan kielletty) ja näin esti elokuvan laillisen levittämisen Suomessa. Perusteena käytettiin elokuvan raaistavuutta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. Death Wish 4, VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
  3. Death Wish 4: The Crackdown Elonet. Viitattu 13.3.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]