Lucifer Rising

Lucifer Rising on Kenneth Angerin ohjaama okkulttinen lyhytelokuva vuodelta 1972. Ensi-iltansa elokuva sai kuitenkin vasta vuonna 1980. Elokuvassa esiintyvät muun muassa Anger itse, Chris Jagger, Marianne Faithfull, Jimmy Page, Donald Cammell ja myöhemmin murhasta elinkautista istumaan päätynyt Bobby BeauSoleil.

Historia

Anger sai jo vuonna 1966 vision, jonka perusteella hän halusi tehdä elokuvan tulossa olevasta Vesimiehen ajasta – uudesta ajasta (new age), jolloin nuoret heittävät vanhempiensa estot pois ja "eläisivät piilotajuntansa kahlitsemattomien oikkujen mukaan". Angeria innoitti myös Aleister Crowley, crowleylainen filosofia "Tahtosi mukaan tulee sinun tekemän" ja etenkin tämän runo "Hymn to Lucifer" ("Ilon avain on tottelemattomuus"). Elokuvassa egyptiläiset jumalat kutsuvat enkeli Luciferin tuomaan maan päälle uuden okkultismin ajan.

Vuodet 1966–67 San Franciscossa

"Venäjän suurlähetystön" talo The Haightissa, San Franciscossa. Anger asui talossa vuosina 1966–67

Anger oli kuin kotonaan alakulttuurien parissa. Hän asui vuonna 1966 Fulton Streetillä San Franciscon Haight-Ashburyn reunamilla. The Haight oli tunnettu kaupungin hippimeiningin keskuksena. Angerin ensimmäinen valinta elokuvansa Luciferiksi oli hippiperheen viisivuotias poika, joka tunnettiin nimellä Godot. Ennen kuin kuvaukset ehtivät alkaa, Godot putosi kattoikkunan läpi ja menetti henkensä.

Fulton Streetin talossa, joka tunnettiin nimellä "Venäjän suurlähetystö", ramppasi sekalaista sakkia. Yksi vieraista oli uransa nuorisorikollisena aloittanut estoton, lahjakas muusikko Bobby BeauSoleil, johon Anger ihastui. BeauSoleil (kokonimeltään Robert Kenneth "Bobby" BeauSoleil) oli näyttävän näköinen nuorukainen, joka pukeutui muun muassa silinterihattuun ja nahkahousuihin. Anger tunsi löytäneensä Luciferinsa, ja pyysi Bobby BeauSoleil'ta mukaan elokuvaan. BeauSoleil jakoi Angerin kanssa Fulton Streetin asunnon, ja sai tutustua elokuvaajan laajaan kirjastoon. BeauSoleil suostui Luciferiksi, ja lupautui myös säveltämään elokuvan musiikin. Elokuvan soundtrackia varten Anger kokosi yhtyeen, the Magick Powerhouse of Oz, jossa BeauSoleil soitti soolokitaraa.

Jo seuraavana vuonna Anger ja BeauSoleil päätyivät epäsopuun, ja Anger langettamaan kirouksen BeauSoleil'n ylle. Beausoleil'n bändillä oli keikka sanfranciscolaisessa the Straight Theatressa. Anger tuli mukaan viime hetkillä, ja esityksen nimeksi tuli the Equinox of the Gods. Anger hankki laitteistoa valoshowta varten, ja aikoi esittää musiikin, valojen ja taustalle heijastettujen elokuvanpätkien kera syyspäiväntasauksen rituaalin. Crowleyn teosta the Equinox of the Gods oli ennakkoon luettu nauhalle, joka sitten pyöri esityksen taustalla. Esityksessä Anger oli pukeutunut näyttävään kaapuun ja viipotti ympäriinsä kiljuen maagisia loitsuja, viuhtoen sauvalla ja heiluttaen kädessään hakaristilippua. Kesken kaiken taustanauha katkesi. Yleisö ei kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota, mutta Anger tunsi itsensä nolatuksi. Anger kiivastui, ja hän ja BeauSoleil alkoivat syytellä toisiaan. Tapahtumat päätyivät filmille. Seuraavana päivänä Anger palasi kiroamaan paitsi teatterin, myös Bobby BeauSoleil'n. Bobby ei moisesta piitannut, mutta hän pakkasi tavaransa autoon ja lähti Angerin asunnolta. Kun BeauSoleil häipyi, vei hän väitetysti mukanaan kuvauslaitteistoa ja puoli kilometriä jo kuvattua Lucifer Rising -elokuvaa. Beausoleil, joka oli tekemisissä Charles Mansonin "Perheen" kanssa mm. yhteisen ystävän Dennis Wilsonin kautta, kertoi Angerille antaneensa filmin Mansonille. Filmin saisi takaisin vain lunnaita vastaan. Angerin oli pantava Lucifer Rising joksikin aikaa jäihin.

Vuodet 1968– Lontoossa

Hippiparatiisi The Haight alkoi pian rappeutua ja muuttua huumehelvetiksi, kun yhteen ja samaan paikkaan tuli jatkuvasti lisää ihmisiä. Huumediilerit, bikerit ja saalistajat pyrkivät osille ja rikollisuus tunkeutui alueelle. Vuonna 1968 Anger vaihtoi maisemaa. Lontoossa Aleister Crowley oli jälleen muodissa, joten se vaikutti sopivalta paikalta. Taidekauppias Robert Fraserin kautta Anger tapasi The Rolling Stonesin Mick Jaggerin ja Keith Richardsin. Anger teki heihin vaikutuksen tiedoillaan ja kertomuksillaan Crowleysta ja tämän maagisesta filosofiasta. Okkultismi tuntui kiinnostavan yhtyettä. Jagger oli kiinnostunut Angerista myös elokuvantekijänä. Lucifer Risingin kuvauksista jäljelle jääneen materiaalin Anger työsti uudeksi elokuvaksi, joka sai myöhemmin nimekseen Invocation of My Demon Brother (1969). Tämä raakaversio sisälsi mm. the Straight Theatren esityksestä kuvattua filmiä, jossa Bobby BeauSoleil oli mukana. Anger näytti filmin Jaggerille, ja Jagger teki samalla elokuvaan soundtrackin. Jagger oli juuri hankkinut silloin markkinoille tulleen Moog-syntetisaattorin, ja käytti epävireistä syntetisaattoria, hakkaavia rumpuja ja hullulta kuulostavaa hanuria improvisoiden tekemäänsä avantgardistiseen (tai häiritsevään) sävellykseen. "Sitten hän vain antoi nauhan minulle", sanoo Anger. "Hän siis käytännössä teki valmiin soundtrackin siltä istumalta, yhdellä otolla".

Anger houkutteli Jaggeria myös Lucifer Risingiin seuraavaksi Luciferikseen. Angerin mukaan Jagger lupasi harkita asiaa. Invocation sisälsi materiaalia myös ilmaiskonsertista, jossa The Rolling Stones esiintyy heinäkuussa 1969 Lontoon Hyde Parkissa. Enteellisesti brittiläiset Helvetin enkelit toimivat konsertissa järjestysmiehinä. Invocationissa näytetään heitä pyörimässä ympäriinsä kyllästyneen näköisinä ja kampaamassa hiuksiaan. Saman vuoden joulukuussa sattui kuitenkin Yhdysvalloissa Altamontin konsertin tragedia. Puutteellisesti järjestetyn ilmaiskonsertin järjestysmiehinä oli jälleen Helvetin enkeleitä. Konsertissa oli runsaasti häiriöitä, pahoinpitelyjä ja yksi nuori puukotettiin kuoliaaksi. Ehkä todellisen pahuuden kosketus hillitsi Jaggerin intoa tulla yhdistetyksi paholaiseen. Lontooseen palannut Jagger alkoi ottaa etäisyyttä Angeriin. Kun Anger jälleen pyysi Mick Jaggeria Luciferin rooliin, tämä väisti ja ehdotti rooliin pikkuveljeään Chris Jaggeria. Nuorempi Jagger pääsi mukaan elokuvaan, mutta Anger ei ollut tyytyväinen tämän suoritukseen ja antoi tälle potkut parin päivän jälkeen. Pettynyt Anger oli vihoissaan Mick Jaggerin kieltäytymisestä, ja se johti miesten välirikkoon.

Rolling Stonesin ympärillä liikkui toinenkin Crowleysta kiinnostunut elokuvaohjaaja, Donald Cammell. Cammell päätyi Osiriksen rooliin Lucifer Risingiin, joka nyt oli kahdeksan minuutin pituisella näytteellä saanut rahoituksen Englannin kansalliselta elokuvarahoitusyhtiöltä vuonna 1970. Osiriksen vastanäyttelijäksi Lilithiksi tuli Mick Jaggerin entinen tyttöystävä Marianne Faithfull, jota kuvattiin Egyptin pyramideilla. Lisäksi kuvausryhmä filmasi Saksan Externsteinen muinaisella palvontapaikalla. Elokuvaan saatiin myös crowleylainen invokaatioriitti, ympyräriitti, jossa ympyrä ja siihen maalatut nimet ovat toteutettu juuri kuten Aleister Crowley oli tarkoittanut. Elokuvan kohtalo siirtyi seuraavaan vaiheeseen, kun Anger ja Jimmy Page tapasivat vuonna 1971.

Elokuvamusiikki 1972– Jimmy Pagen versio

Kenneth Anger ja Jimmy Page kohtasivat toisensa molempien Aleister Crowley -harrastuksiin liittyen. Anger muistaa että Page osti Angerin nenän edestä tämän himoitseman käsikirjoituksen Sothebyn Aleister Crowley -huutokaupassa, ja päätyi sen jälkeen juttusille Pagen kanssa. Page ei muista tarkemmin ensimmäistä tapaamista, mutta epäilee, ettei se voinut olla huutokaupassa ("Koska olisin antanut jonkun huutaa käsikirjoitusta puolestani"). Sen sijaan Page oli kyllä tietoinen Angerista jo sitä ennen. Hän oli osallistunut Kentissä pidettyyn elokuvakerhon tilaisuuteen, jossa oli esitetty Angerin elokuvat Scorpio Rising ja Invocation of my Demon Brother. Lisäksi hän oli lukenut lehtiartikkelin, joka kertoi Angerin vaivannäöstä Crowleyn Sisiliaan perustaman Thelema-luostarin entisöimiseksi. Page tiesi myös, että Anger saattoi olla hankala tyyppi ("Hänen sanottiin heittäneen tiiliskiven Jaggerin ikkunasta sisään"), mutta ei antanut sen häiritä itseään. Anger kävi vierailulla Pagen kotona Sussexissa ja Page pistäytyi Angerin asunnolle, jossa Anger kertoi Pagelle Lucifer Rising -elokuvasta. Anger kysyi Pagelta, josko tämä haluaisi tehdä elokuvan musiikkiraidan. Page suostui, vaikkei ollut edes nähnyt elokuvaa. Page kyllä halusi nähdä sen, mutta Anger selitti Pagelle, että hän aina lisää elokuviinsa musiikin vasta sitten, kun elokuva on jo valmis. Page hyväksyi tämän, otti haasteen vastaan ja "Lähdin kotiin väsäämään jotain mielenkiintoista musaa".

Pagella oli näkemys siitä, mistä elokuvassa oli kysymys ja mitä Anger halusi. Page käytti hypnoottisesti soivaa intialaista tamburaa, muokattua buddhalaismunkkien laulua, torvia, tabla-rumpuja, syntetisaattoria sekä mellotronia. Sähkökitaraa Page käytti vain nimeksi. Jonkin ajan kuluttua Anger tuli Pagen kotiin projektorin kanssa. Pagen siihen asti tekemä musiikki tuntui sopivan täydellisesti yhteen elokuvan kanssa. Innostunut Page yllytti Angeria täyspitkän elokuvan tekoon, sillä se oli Angerin unelma. Led Zeppelinin konserttielokuvaa varten oli hankittu editointilaitteistoa, ja Page tarjosi laitteiston Angerin käyttöön kartanossaan. Anger pääsi käsiksi kalliisiin laitteisiin, jollaisista independent-elokuvan tekijä voi yleensä vain haaveilla.

Miesten yhteistyö päättyi kuitenkin vuonna 1976. Anger teki editointityötä Jimmy Pagen The Tower Housen kellarissa Lontoossa. Taloudenhoitaja löysi Angerin pitämässä esittelykierrosta Pagen kodissa, ja Angerin ja Pagen vaimon välille syttyi kova riita. Sen jälkeen Jimmy ja hänen vaimonsa alkoivat saada haukkumakirjeitä Angerilta. Kuten Bobby BeauSoleil aiemmin, myös Page joutui kirouksen kohteeksi. Kenneth Anger myös järjesti lehdistötilaisuuden, jossa hän suomi Pagea huumeiden käytöstä ja ryhtyi musiikkikriitikoksi kuulijoiden yllätykseksi, sanoen että Pagen musiikilliset kyvyt olivat ehtyneet. Anger oli turhautunut siihen, ettei Page ollut saanut kolmessa vuodessa tehtyä elokuvaan riittävästi musiikkia. Loukkaantunut Page vastasi, että oli tehnyt sen mitä oli pyydettykin. Anger ei silloin tuntunut tajuavan, että Pagella piti kiirettä yhtyeensä kanssa. Page taas pahoitteli myöhemmin, että Anger hukkasi mahdollisuutensa täyspitkän elokuvan tekoon. Jäi epäselväksi kuinka pitkä elokuvasta oikeastaan piti tulla ja minkä verran siihen tehtiin musiikkia.

Jimmy Pagen elokuvamusiikki jäi vuosiksi unhoon. Vuonna 2012 Jimmy Page julkaisi säveltämänsä alkuperäisen elokuvaan tarkoitetun musiikin verkkosivujensa kautta nimellä Lucifer Rising and Other Sound Tracks.

Elokuvamusiikki 1976– Bobby BeauSoleil'n versio

Tällä välin Bobby BeauSoleil oli päätynyt ensin moottoripyöräjengiin ("Halusin vapautta, ja minulla oli bikereista aika väärä mielikuva") ja sitten tekemisiin Charles Mansonin ryhmän kanssa. BeauSoleil joutui vaikeuksiin ja tuomittiin vuonna 1970 kuolemaan musiikinopettaja Gary Hinmanin raa'asta murhasta. Hinmanin murha oli alkusoitto Mansonin "Perheen" Tate/LaBianca-murhille. Kalifornian osavaltio poisti kuolemanrangaistuksen vuonna 1972, ja näin BeauSoleilin tuomio muuttui elinkautiseksi vankeudeksi. Anger sanoin hän otti BeauSoleiliin yhteyttä 1976 ja pyysi tätä tekemään elokuvan soundtrackin Pagen sijaan. BeauSoleil'n version mukaan hän oli aloitteen tekijä ja sai Angerin ottamaan yhteyttä, jotta hän saisi vankilaan musiikin tekoon tarvittavan varustuksen. Joka tapauksessa BeauSoleil suostui säveltämään soundtrackin, eikä antanut kaltereiden estää luovaa toimintaa. Anger pääsi näyttämään elokuvan Bobbylle vankilaan ja antoi tälle ajoitusmonisteen. Kuten Jimmy Pagelle, Anger antoi myös Bobbylle vapaat kädet luoda musiikkia oman mielensä mukaan. BeauSoleil kertoo nähneensä elokuvan kahdesti ja säveltäneensä sitten sen mukaan, mitä elokuvasta muisti. "Ei paras toimintatapa, mutta oikeasti musiikki ja elokuva lomittuivat toisiinsa oikein hyvin. Musiikkiraidasta tuli noin 46 minuuttia pitkä, eikä Anger käyttänyt sitä kokonaan".

Vaikka BeauSoleil sävelsi rajoitetuissa olosuhteissa, tuli teoksesta kaunis ja majesteettinen ja myös itsenäinen taideteos, jossa rock ja orkestraaliset elementit sulautuvat saumattomasti yhteen. Sekä Pagen että BeauSoleil'n sävellyksiä yhdistää ambientti syntetisaattoritunnelmointi ja seremoniallinen trumpettisoundi. Mutta erikoista kyllä BeauSoleil'n tuotos on enemmän rock-orientoitunut ja kitaravetoisempi.

Ensi-ilta

Ensi-iltansa elokuva sai vasta vuonna 1980 Whitney Museumissa New Yorkissa. Kohtalo oli jälleen kulkenut merkillisiä polkuja. Aiemmin samana vuonna Anger oli ollut kuvaamassa Havaijilla. Häntä oli lähestynyt outo nuorukainen, joka ojensi hänelle kourallisen luoteja sanoen "Nämä ovat John Lennonille". Kun Anger sitten valmisteli elokuvan ensi-iltaa New Yorkissa, sama nuorukainen ampui Lennonin tämän kotitalon lähellä. Ensi-ilta koitti vain neljä päivää Lennonin murhan jälkeen. Ensi-illassa Angerin sanottiin olleen selvästi uupuneen ja alakuloisen näköinen.

Elokuvan merkityksestä

Kenneth Angerin näkemys Luciferista ei ole raamatullinen Saatana, Lucifer on ennemmin myyttinen Valontuoja, joka toimii uuden ajan (new age) airuena. Elokuvasta ei löydy saatanallisuutta, vaan elokuva on täysin symbolistinen ja ritualistinen ja ammenttaa aineksia hartaammasta näkökulmasta okkultismiin ja mytologiaan. Angerin ihailema Aleister Crowley piti Egyptin auringonjumala Horusta uuden aikakauden jumalana, joka symboloi Valontuojaa. Sama ajatus esiintyi myös okkulttisilla ryhmillä, kuten Golden Dawn tai druidit, joihin Crowley tutustui. Tämän uuden ajan merkit Anger näki vuonna 1966 San Franciscossa, ennen kuin Flower Power meni piloille.

Sekä Bobby BeauSoleil että Jimmy Page jakavat Kenneth Angerin näkemyksen siitä, mistä Lucifer Rising -elokuvassa oikein on kyse. "Kenneth näki nuorisokulttuurin Horuksen aikakauden esiintulona, aikana jona Isiksen ja Osiriksen aika muuttuu heidän lapsensa Horuksen ajaksi", toteaa BeauSoleil. "Minun oli tarkoitus ilmentää elokuvassa tätä. Jos yrittää löytää elokuvasta tarinan, hukkaa koko sen idean". Page selittää, että elokuvan hahmot kertovat uskonnon evoluutiosta. BeauSoleil'n mukaan langenneen enkelin tarina jatkuu: "Lucifer Rising kuvaa korotusta takaisin taivaaseen ja sovinnon tekoa rakkaimpien kanssa". BeauSoleil itse on kuin elävä esimerkki tästä vertauksesta. Vuonna 1981 BeauSoleil totesi haastattelussa: "Sydämeni murtuu ajatuksesta, että Gary Hinmanin surmaaminen teki tyhjiksi kaikki luovat saavutukseni". BeauSoleil on yrittänyt hyvittää tekoaan olemalla mallikelpoinen vanki ja omistautumalla sekä opetus- että taiteelliselle työlle.

Elokuvan "kirous"

"Kun lähdetään siitä, että elokuva on merkitykseltään harras, eikä palvo pimeitä voimia, niin miksi synkkyys tuntuu ympäröivän elokuvaa?", kysyy Guitar World -lehden toimittaja Christopher Knowles. Sen kanssa kosketuksissa olleille ihmisille tapahtui kaikkea ikävää: Bobby BeauSoleil joutui vankilaan murhasta, Marianne Faithfull sortui pian elokuvanteon jälkeen täyteen heroiiniaddiktioon, Donald Cammell kärsi masennuksesta ja päätyi itsemurhaan, Mick Jagger ja Altamont, Jimmy Pagen yhtyeen koettelemukset ja loppu (laulaja Robert Plantin poika menehtyi sairauteen ja rumpali kuoli). Page itse piti naurettavina väitteitä siitä, että Kenneth Angerillä olisi vahingollisia maagisia voimia, vaikka hän olisikin langettanut kirouksen BeauSoleil'n tai Pagen ylle. "Anger saa vahinkoa aikaan ainoastaan avaamalla suunsa", Page totesi asiasta kysyttäessä. Ehkä elokuvan epäonni oli vain siinä, että sen suuri innoittaja oli pahamaineisena pidetty Aleister Crowley, modernin okkultismin ehkä vaikutusvaltaisin hahmo. Crowleyyn perehtynyt kirjailija Gary Valentine Lachman ei pidä Crowleyn vaikutusvaltaista asemaa okkultismissa hyvänä asiana. Hänen näkemyksensä mukaan Crowley oli henkisesti kehittymätön, äärettömän itsekäs, eikä kyennyt ottamaan huomioon toisia ihmisiä tai tekojensa seurauksia. "Crowleyllä oli kyllä huomattava tahdonvoima, mutta on toinen asia saiko hän sillä aikaan mitään arvokasta tai kestävää. Suuren yleisön kannalta on valitettavaa, että magia ja okkultismi yhdistetään juuri Crowleyyn."

Esiintyjät

• Kenneth Anger – maagi
• Bobby BeauSoleil – esittää itseään
• Donald Cammell – Osiris
• Marianne Faithfull – Lilith
• Myriam Gibril – Isis
• Leslie Huggins – Lucifer
• Chris Jagger – keltapaitainen mies
• Jimmy Page – Paljastuksen steelaa (Ankh-ef-en-Khonsun steela) pitelevä mies

Katso myös

• Rakkauden kesä

Lähteet

• Lachman, Gary: Tajunnan alkemistit. LIKE, 2009. ISBN 978-952-01-0281-4.
• Knowles, Christopher: Symphony for the Devil (kannessa: The Story behind the lost Lucifer Rising soundtrack). Guitar World, No. 13, Holiday 2006, 27. vsk, s. 52–56, 88–106, (108). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Lucifer Rising Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• Lucifer Rising Internet Movie Databasessa – (imdb.com) (englanniksi)
• Kenneth Anger: Lucifer Rising, (1972) – (youtube.com) (espanjaksi), (englanniksi)
• Bobby Beausoleil: Lucifer Rising (full album) – (youtube.com) (englanniksi)
• Jimmy Page: Lucifer Rising and Other Sound Tracks – (youtube.com) (englanniksi)