Tämä on suositeltu artikkeli.

Houses of the Holy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Led Zeppelinin albumista. ”Houses of the Holy” -nimisestä kappaleesta kertoo artikkeli Houses of the Holy (kappale)
Houses of the Holy
Led Zeppelin
Studioalbumin Houses of the Holy kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Stargroves, Headley Grange & Island Studios, tammikuu – elokuu 1972
 Julkaistu 28. maaliskuuta 1973
 Formaatti LP, MC, 8-raita, CD
 Tuottaja(t) Jimmy Page
 Tyylilaji hard rock, blues rock, progressiivinen rock
 Kesto 40.56
 Levy-yhtiö Atlantic Records
Listasijoitukset

Flag of the United Kingdom.svg Britannia: 1.
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat: 1.
Kts. lisää listasijoituksia

Led Zeppelinin muut studioalbumit
Led Zeppelin IV
1971
Houses of the Holy
1973
Physical Graffiti
1975
Singlet albumilta Houses of the Holy
  1. Over the Hills and Far Away
    Julkaistu: 24. maaliskuuta 1973
  2. D’yer Mak’er
    Julkaistu: 17. syyskuuta 1973

Houses of the Holy on brittiläisen Led Zeppelin -yhtyeen viides studioalbumi, joka julkaistiin 28. maaliskuuta 1973. Levy on tyyliltään yhtyeen edellistä albumia epäyhtenäisempi, ja parissa sen kappaleessa on vaikutteita funk- ja reggaemusiikista. Houses of the Holy nousi listaykköseksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.

Albumi sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin yhtyeen faneiltakin. Myöhemmin sitä on arvostettu enemmän: esimerkiksi vuonna 2003 Rolling Stone -musiikkilehti valitsi sen kaikkien aikojen parhaimpien albumien listan 149:nneksi ja Classic Rock puolestaan parhaimpien brittiläisalbumien listan 90:nneksi. Houses of the Holya on myyty Yhdysvalloissa yli yksitoista miljoonaa kappaletta, ja vuonna 2004 se oli kymmenenneksi myydyin 1970-luvulla julkaistu albumi.

Albumilta julkaistiin singleinä kappaleet ”Over the Hills and Far Away” ja ”D’yer Mak’er”. Tämän lisäksi Länsi-Saksassa ilmestyi singlenä ”The Ocean”. Yhtyeen kotimaassa ei albumilta julkaistu tavan mukaisesti yhtäkään singleä.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdistössä kielteisen vastaanoton saaneen Led Zeppelin III -albumin (1970) jälkeen yhtye oli marraskuussa 1971 julkaissut albumin Led Zeppelin IV. Se menestyi kaupallisesti hyvin ja sai edeltäjäänsä parempia arvosteluja. Albumin on sanottu luoneen suuntaviivat sekä silloiselle että myöhemmälle heavy metalille.[1] Vuoden loppu meni yhtyeen Britannian-kiertueella.[2]

Vuoden 1972 kiertueen oli määrä alkaa Singaporesta, mutta viranomaiset eivät päästäneet yhtyeen jäseniä maahan pitkien hiusten vuoksi. Lopulta yhtye kiersi helmikuussa Australiaa ja Uutta-Seelantia.[3] Kiertueen jälkeen kitaristi Jimmy Page ja solisti Robert Plant kävivät Intiassa ja soittivat paikallisten muusikoiden kanssa, minkä on katsottu vaikuttaneen tulevan albumin äänimaailmaan, erityisesti kappaleeseen ”The Song Remains the Same”. Esimerkiksi Page oli jo pitkään suunnitellut länsimaisen ja intialaisen musiikin yhdistämistä.[4]

Kesäkuussa 1972 Led Zeppelin kiersi Kanadaa ja Yhdysvaltoja. Yhtyeen manageri Peter Grant vaati, että yhtyeen on saatava konserttien tuotoista 90 prosenttia, koska liput myytiin Led Zeppelinin nimellä. Aikaisemmin, 1950–60-luvuilla tulot oli jaettu promoottorin ja esiintyjän kesken puoliksi. Uuden sopimuksen myötä Led Zeppelin ansaitsi kiertueista enemmän kuin mikään muu yhtye siihen mennessä.[4] Lokakuussa oli vuorossa toinen Japanin-kiertue.[5] Vuodenvaihteen 1972–73 Britannian-kiertue oli puolestaan yhtyeen siihen asti laajin. Kiertueeseen kuului 24 konserttia, ja sen 120 000 lippua myytiin loppuun neljässä tunnissa.[6] Maaliskuussa 1973, juuri ennen albumin ilmestymistä, yhtye esiintyi Skandinaviassa ja Manner-Euroopassa. Yleisö otti tulevan albumin kappaleet hyvin vastaan, mikä sai yhtyeen vakuuttuneeksi siitä, että Houses of the Holy olisi suuri menestys.[7]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Plant ja Jimmy Page 1973.

Led Zeppelinin kiertuemanagerin Richard Colen ehdotuksesta albumin nauhoitukset aloitettiin The Rolling Stonesin solistin Mick Jaggerin omistamassa maatalossa Stargrovesissa Englannissa, jossa yhtye käytti Rolling Stonesin liikkuvaa studiota. Suurin osa Houses of the Holyn kappaleista kirjoitettiinkin Stargrovesin harjoituksissa – poikkeuksia ovat Jimmy Pagen tekemät ”Over the Hills and Far Away” ja ”The Rain Song” ja basisti–kosketinsoittaja John Paul JonesinNo Quarter”.[8] Äänittäjä Eddie Kramer on muistellut Stragrovesin sessioita lämmöllä:

»He olivat loistavia, innostavia, ihmeellisiä. – – Yleinen fiilis oli loistava. Muistan hyvin näyn, joka avautui äänitysrekan ovista. He kaikki tanssivat nurmikolla ”Dancing Daysin” ottoa kuunnellessaan. Robert, Bonzo, Jonesy ja Jimmy tanssivat vierekkäin vihreällä nurmikolla ja juhlivat tuota uskomatonta juttua, jonka olivat juuri tehneet.»
(Eddie Kramer, äänittäjä[8])

Suurin osa albumin kappaleista äänitettiin Stargrovesissa: ”The Song Remains the Same”, ”The Rain Song”, ”Over the Hills and Far Away”, ”Dancing Days”, ”D’yer Mak’er” ja ”The Ocean”. Saman liikkuvan studion avulla äänitettiin myös ”The Crunge” Headley Grangessa sekä ”No Quarter” erikseen Island-studioilla. Kramer äänitti kaikki kappaleet tammi- ja elokuun 1972 välisenä aikana.[9][10] Kun Led Zeppelinin jäsenet kuuntelivat nauhoja Lontoon Olympic-studioilla, he huomasivat, ettei äänimaailma ollutkaan ollut Stragrovesissa yhtä hyvä kuin Headley Grangen vanhassa talossa, missä yhtyeen kaksi edellistä albumia oli äänitetty. Niinpä uudelleenmiksaukseen Olympic-studioilla ja New Yorkin Electric Lady -studioilla kului kuukausikaupalla aikaa.[9][11] Miksaajina Olympic-studioilla toimivat Andy Johns ja Keith Harwood ja Electric Ladyssa albumin äänittänyt Eddie Kramer.[9]

Äänityksissä syntyi myös kappaleita, jotka eivät päätyneet albumille. Yksi niistä on alun perin nimikappaleeksi tarkoitettu ”Houses of the Holy”, joka julkaistiin kuitenkin vasta yhtyeen seuraavalla albumilla Physical Graffiti. Samoin kävi kappaleille ”Black Country Woman” ja ”The Rover”. Oli myös muutamia nimettömiä rytmiraitoja, joista yhtä kutsuttiin nimellä ”Slush”.[11] Kappale ”Walter’s Walk” ilmestyi vuonna 1982 postuumisti albumilla Coda.[12]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Houses of the Holylla Led Zeppelin teki mahdollisesti suurimman tyylinmuutoksen levytysurallaan.[6] Albumi on äänimaailmaltaan kirkkaampi ja elävämpi kuin aiemmat Led Zeppelin -albumit,[13] eikä siinä ole niinkään kyse täydellisyyden tavoittelusta, vaan ”revittelystä” ja hauskanpidosta. Neljän ensimmäisen albumin ylevyys ja mahtipontisuus on väistynyt. Onkin sanottu, että tällä levyllä esiintyy yhtye, joka ”tekee juuri niin kuin haluaa”.[14] Blues ja heavy rock ovat yhä läsnä, mutta eivät yhtä hallitsevia kuin ennen. Yhtye kokeilee esimerkiksi funkia ja reggaeta kappaleissa ”The Crunge” ja ”D’yer Mak’er”, ja John Paul Jonesin säveltämä ”No Quarter” on tunnelmaltaan ennenkuulumaton yhtyeen uralla.[6]

Allmusicin Stephen Thomas Erlewinen mukaan Houses of the Holy jatkaa samaa kaavaa kuin edellinen albumi Led Zeppelin IV, mutta on lähestymistavaltaan irrallisempi ja rennompi. Kitaristi Jimmy Pagen folk- ja blues rock -tyylinen soitto luo albumille aiempaa valoisamman ja avoimemman tunnelman. Albumin on sanottu olevan myös epäyhtenäisempi kuin edeltäjänsä.[15]

Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin avauskappale ”The Song Remains the Same” on kunnianosoitus maailmanmusiikille. Kerroksittain soivat kitarat ja korkeaääninen laulu luovat selvästi intialaislaistyylisen vaikutelman. Jimmy Page oli säveltänyt kappaleen alun perin instrumentaaliksi ja antanut sen nimeksi ensin ”The Overture” (suom. alkusoitto) ja sitten ”The Campaign”, mutta se sai lopullisen muotonsa ja nimensä Robert Plantin tekemän sanoituksen jälkeen. ”The Song Remains the Same” on yksi neljästä Pagen ja Plantin ripeästi tekemästä kappaleesta, jotka muodostavat koko levyn perustan. Bluesmaisen ja euforisen ”The Rain Songin” piti alun perin olla jatkoa samaan kappaleeseen kuin ”The Song Remains the Same”, mutta ne erotettiin toisistaan, kun Plant kirjoitti avauskappaleeseen erillisen sanoituksen. ”The Rain Song” kertoo ”rakkauden keväästä”, ja siinä on John Paul Jonesin mellotronilla tekemä orkestrointi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Led Zeppelin käytti mellotronia. Folkriffejä sisältävä ”Over the Hills and Far Away” on Pagen säveltämä, ja Plantin sanoituksissa on aforismeja ja arvoituksia. Kappale yhdistelee akustista ja sähköistä musiikkia, mistä oli tullut yhtyeen tavaramerkki. A-puolen päättää spontaani funkparodia ”The Crunge”, jossa tavoitellaan James Brownin soundia. Plant laulaa sekaan myös pätkän Otis Reddingin ”Mr. Pitifulia”. Kappaleen on sanottu kuvastavan hyvin sitä yhdessä tekemisen tunnetta, joka välittyy koko albumilta.[16][17]

B-puolen avaava rock-kappale ”Dancing Days” on raskaampaa musiikkia kuin edelliset. Se syntyi Bombayn-matkalla korvaan tarttuneen melodian pohjalta. ”D’yer Mak’er” osoittaa Led Zeppelin kiinnostuneen reggae-musiikista ajan hengen mukaan, sillä tyyli oli tuolloin nousemassa suosioon Englannissa. ”D’yer Mak’er” ei ole kuitenkaan parodiaa vaan uusi tulkinta reggaesta. Kappaleen nimi on sanaleikki: kysymys did you make her? äännetään samaan tapaan kuin sana Jamaica. ”No Quarter” on lähinnä Jonesin säveltämä, ja pahaenteisesti soiva piano ja syntetisaattori tekevät siitä albumin ainoan synkän laulun. Plantin tekemät sanat käsittelevät ”viikinkien kuolemanpartiota matkalla kohti saatanallista kohtaloa”. ”No Quarteria” oli alettu tehdä studiossa jo noin kolme vuotta aiemmin, mutta se viimeisteltiin vasta nyt. Siitä muodostui konserttien kulmakivi ja Jonesin bravuuri. Päätöskappale ”The Ocean” on kitaravoittoinen kappale, jota yhtye oli soittanut encorena jo kauan ennen sen levyttämistä. Laulun nimi viittaa Plantin näkemykseen konserttien nuoresta, ”sekopäisestä” yleisöstä, joka keinui lavan edessä kuin vuorovesiaalto.[16][18] Rolling Stone -lehden Gavin Edwardsin mukaan solisti Plant olisi kuitenkin omistanut kappaleen tyttärelleen. ”The Oceanin” lopussa on doo-wop-tyylistä taustalaulua.[15]

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli
Nro Nimi Tekijä(t) Kesto
1. The Song Remains the Same   Jimmy Page, Robert Plant 5.32
2. The Rain Song   Page, Plant 7.39
3. Over the Hills and Far Away   Page, Plant 4.50
4. The Crunge   John Bonham, John Paul Jones, Page, Plant 3.17
B-puoli
Nro Nimi Tekijä(t) Kesto
5. Dancing Days   Page, Plant 3.43
6. D’yer Mak’er   Bonham, Jones, Page, Plant 4.23
7. No Quarter   Jones, Page, Plant 7.00
8. The Ocean   Bonham, Jones, Page, Plant 4.31

Kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Houses of the Holyn kansitaide. Etu- ja takansi muodostavat yhdessä kokonaisuuden.

Houses of the Holyn kannen suunnitteli Hipgnosis-yhtiön taiteilija Aubrey Powell. Siinä on yksitoista alastonta, esiteini-ikäistä lasta, jotka on kuvattu takaviistosta kipuamassa ylös kukkulan rinnettä. Powell suunnitteli kannen sen jälkeen, kun Jimmy Page oli hylännyt Powellin yhtiökumppanin Storm Thorgersonin luomuksen, jossa oli kuvattuna tennismaila sähköisenä hohtavalla vihreällä tenniskentällä. Page oli suuttunut ja lopettanut yhteistyön Thorgersonin kanssa, kun tämä oli kertonut, että kannen aiheena oli sanaleikki: englanniksi sanat ”maila” (engl. racquet) ja ”melu” (engl. racket) äännetään samalla tavalla. Page ei pitänyt sitä, että Thorgerson vihjasi Led Zeppelinin musiikin olevan melua.[19]

Aubrey Powell, joka ei ollut kuullut albumin musiikkia, teki tulevasta kannesta kaksi erilaista suunnitelmaa. Niistä toinen olisi vaatinut kuvausmatkaa Peruun ja toinen Pohjois-Irlantiin Giant’s Causeway -nimiselle basalttikivimuodostelmalle. Jälkimmäinen suunnitelma, joka perustui Arthur C. Clarken vuonna 1953 julkaistun romaanin Lapsuuden loppu loppuhuipennukseen, valittiin lopulliseksi kansikuvaksi. Vaikka suunnitelma kävi hyvin kalliiksi, Led Zeppelinin manageri Peter Grant ilmoitti, ettei rahasta tarvitse kantaa huolta. Hän kustansi lentoliput Pohjois-Irlantiin itselleen, kahdelle lapsimallille, kameraryhmälle ja meikkaajalle. Alun perin kuva piti ottaa värifilmille, mutta Powell joutui muuttamaan suunnitelmaa, koska kuvauspaikalla satoi vettä koko työhön varatun viikon ajan. Niinpä kuvat otettiinkin mustavalkofilmille eräänä sateisena aamuna. Lopullinen kuva on kollaasi, joka väritettiin käsin ja koostettiin yli kolmestakymmenestä ruudusta. Kuvauksissa oli vain kaksi mallia, jotka saatiin näin monistettua yhdeksitoista. Powell maalasi lapset kulta- ja hopeavärillä, mutta ihosta tuli lopuksi hyvin vaalean punainen, lähes valkoinen. Powell ajatteli ensin epäonnistuneensa, mutta huomasi sitten värissä olevan ”tiettyä vierasmaalaista hehkua”.[13] Kannen yleisilme ilme sai värierottelun jälkeen oranssin sävyn,[7] eikä muutoksia enää tehty.[13]

Yhtyeen fanit ovat pitkään spekuloineet sitä, mistä kansikuva kertoo. Sen on epäilty viittavan niin elokuvaan Kirottu kaupunki kuin Pagen okkultistisiiin mieltymyksiinkin.[20] Kun Houses of the Holy ilmestyi, kansi herätti pahennusta. Esimerkiksi toimittaja Mat Snow näki kuvassa olevan ”alastomia tyttöjä kiipeämässä vuorelle”, eikä hänen mukaansa kansi viitannut okkultismiin vaan esitti sen sijaan ”esiseksuaalisia ihmisiä seksuaalisessa valossa”. Page on puolestaan sanonut, että kuvan lapset ovat ”pyhyyden taloja” (engl. Houses of the holy).[21] Kansikuva oli vuonna 1973 ehdolla parhaan kansitaiteen Grammy-palkinnon saajaksi.[22] Led Zeppelin – Jättiläisten aika -kirjan kirjoittajan Mick Wallin mielestä Houses of the Holyn kansikuva oli Led Zeppelinin kansikuvista ”toistaiseksi kiehtovin”.[21] Albumi julkaistiin avattavakantisena mallina, jossa etu- ja takakansi muodostivat yhdessä kokonaisuuden.[23]

Sisäkansi.

Alkuperäisessä vinyylipainoksessa ei lukenut yhtyeen tai albumin nimeä. Brittipainoksissa oli kuitenkin kannen ympärillä paperinen vyöte, johon oli kirjoitettu yhtyeen, albumin ja levy-yhtiö Atlantic Recordsin nimi. Ideana oli, että albumin ostaja repäisee sen irti ryhtyessään kuuntelemaan levyä. Vyöte oli viime hetken myönnytys Atlanticille, koska yhtiön mielestä markkinointiin piti panostaa edellislevyä enemmän; Led Zeppelin IV -albumiin ei myöskään oltu kirjoitettu yhtyeen tai albumin nimeä.[21] Toisen lähteen mukaan vyöte lisättiin levyn ympärille siksi, että se peitti lasten paljaat pakarat. Joissain osissa Yhdysvaltoja albumi oli kansikuvansa vuoksi pannassa useita vuosia.[24] 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa julkaistiin CD-painoksia, joihin oli lisätty yhtyeen ja albumin nimi peittämään alaston lapsi.[25][26][27]

Kansikuvan lapset ovat sisarukset Stefan ja Samantha Gates. Stefan Gatesista tuli sittemmin maailmankuulu televisiotoimittaja.[20][24]

Sisäkansi ja -pussi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin sisäkannessa on kuva, jossa vanhempi miespuolinen hahmo on nostanut lapsen poikittain päänsä päälle. Tämän on katsottu viittaavaan ihmisuhraukseen. Henkilöiden takana on esihistoriallista linnaa muistuttava rakennelma, jonka takaa aurinko on juuri nousemassa.[28] Sisäkannen kuva otettiin samoilla tienoilla kuin etukannenkin, läheisen Dunlucen linnan luona.[13][20]

Alkuperäiseen sisäpussiin oli kirjoitettu laulujen sanat ja tekijätiedot vanhanaikaisella fontilla.[21] Sanoituksia ei ollut aiemmin painettu Led Zeppelinin leyvjen kansiin, mistä tosin oli poikkeuksena edellislevyllä yksi kappale, ”Stairway to Heaven”. Sanoituksissa oli lukuisia virheitä, ja ”The Oceanissa” oleva viittaus helvettiin oli sensuroitu.[7] Levyn nimi oli ikään kuin maalattu sapluunalla pussin molemmille puolille – toiselle puolelle normaalisti ja toiselle peilikuvana.[21]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Houses of the Holyn oli tarkoitus ilmestyä elokuussa 1972, mutta ongelmat miksauksessa ja kansikuvan työstössä viivyttivät julkaisua.[29] Atlantic Records julkaisi albumin lopulta 28. maaliskuuta 1973.[30] Se ilmestyi LP-, 8-raita- ja MC-formaateissa.[31] Albumi nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -listalla ykköseksi pudottaen kärkipaikalta pois Elvis Presleyn albumin Aloha from Hawaii: Via Satellite.[32] Levy pysyi listalla kaikkiaan 99 viikkoa, ja sitä oli myyty kultalevyyn oikeuttava määrä 10. huhtikuuta mennessä.[15] Britanniassa albumi nousi ykköseksi heti avausviikollaan 14. huhtikuuta 1973 ja oli kärjessä myös seuraavalla viikolla. Listaviikkoja kertyi kaikkiaan kolmetoista.[33] Houses of the Holy nousi listaykköseksi myös Kanadassa[34] sekä Australian Go-Set-listalla.[35]

Kaikkiaan Houses of the Holy on myynyt Yhdysvalloissa 11-kertaista platinaa, eli yli yksitoista miljoonaa kappaletta.[36] Britanniassa albumia on myyty platinalevyyn oikeuttava määrä, 300 000 kappaletta.[37] Myös Ranskassa ja Saksassa se on ylittänyt kultalevyrajan.[38][39] Vuonna 2004 Houses of the Holy oli kymmenenneksi myydyin 1970-luvulla julkaistu albumi.[15]

CD-levynä albumi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1987.[27] 27. lokakuuta 2014 ilmestyi uusi Jimmy Pagen miksaama remasteroitu versio CD- ja vinyyliformaatissa. Tavallisen version lisäksi ilmestyi Deluxe Edition, joka sisälsi bonuslevyn.[40] Lisäksi julkaistiin boksi, joka sisälsi molemmat versiot sekä CD- että vinyyliformaatissa. Mukana oli myös 80-sivuinen kirja, moniste kansikuvasta sekä latauskortti.[41] Uudelleenjulkaisun myötä Houses of the Holy palasi lukuisten valtioiden listoille.[42][43][44] Yhdysvalloissa albumi nousi seitsemän viikon aikana parhaimmillaan sijalle 12.[45][46]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1973

Valtio Paras sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Australian lippu Australia 1. 1973 [35]
Flag of the United Kingdom.svg Britannia 1. 13 14.4.1973 [33]
Kanada 1. 1973 [34]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1. 99 1973 [15]
Suomen lippu Suomi 2. 22 maaliskuu 1973 [47]
Alankomaiden lippu Alankomaat 3. 6 7.4.1973 [42]
Itävalta 3. 12 15.5.1973 [43]
Ranskan lippu Ranska 3. 18 2.4.1973 [48]
Italia 4. 1973 [49]
Norjan lippu Norja 4. 10 viikko 14/1973 [44]
Tanskan lippu Tanska 7. 1 viikko 17/1973 [50]
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 8. 1973 [51]

2003

Valtio Paras sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Ranskan lippu Ranska 18. 15 3.10.2003 [35]

2014

Valtio Paras sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti 9. 2 10.11.2014 [52]
Suomen lippu Suomi 11. 2 viikko 44/2014 [53]
Norjan lippu Norja 12. 2 viikko 44/2014 [44]
Portugalin lippu Portugali 12. 1 viikko 44/2014 [54]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 12. 7 15.11.2014 [45][46]
Flag of the United Kingdom.svg Britannia 14. 2 8.11.2014 [55]
Ruotsin lippu Ruotsi 15. 1 7.11.2014 [56]
Italia 17. 4 6.11.2014 [57]
Itävalta 17. 1 7.11.2014 [43]
Belgian lippu Belgia (Wa) 20. 1 1.11.2014 [58]
Sveitsin lippu Sveitsi 20. 2 2.11.2014 [59]
Tanskan lippu Tanska 24. 1 7.11.2014 [60]
Alankomaiden lippu Alankomaat 25. 2 1.11.2014 [42]
Ranskan lippu Ranska 29. 5 8.11.2014 [61]
Australian lippu Australia 33. 1 16.11.2014 [62]
Belgian lippu Belgia (Vl) 37. 1 1.11.2014 [63]

Sertifiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Sertifikaatti Myöntäjä Myönnetty Lähde
Flag of the United States.svg Yhdysvallat Gold record icon.svg kultalevy RIAA 10.4.1973 [36]
Flag of the United States.svg Yhdysvallat Platinum.png 5x platinalevy RIAA 11.12.1990 [36]
Flag of the United States.svg Yhdysvallat Platinum.png 6x platinalevy RIAA 27.8.1991 [36]
Flag of the United States.svg Yhdysvallat Platinum.png 8x platinalevy RIAA 25.11.1997 [36]
Flag of the United States.svg Yhdysvallat Platinum.png 10x platinalevy RIAA 29.3.1999 [36]
Flag of the United States.svg Yhdysvallat Platinum.png 11x platinalevy RIAA 15.11.1999 [36]
Valtio Sertifikaatti Myöntäjä Myönnetty Lähde
Flag of the United Kingdom.svg Britannia Platinum.png platinalevy BPI 24.11.1988 [37]
Flag of France.svg Ranska Gold record icon.svg kultalevy SNEP 18.10.2001 [38]
Saksan lippu Saksa Gold record icon.svg kultalevy BVMI 1993 [39]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi sai ilmestyessään hyvin ristiriitaisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin yhtyeen faneiltakin. Erään yhdysvaltalaisen arvostelijan mielestä suurin osa albumin materiaalista oli vain huonoja vitsejä, kun taas Let It Rockin John Inghamin mukaan levy oli todiste yhtyeen ”lisääntyneestä monipuolisuudesta, huumorintajusta ja rikkaudesta, joiden seassa on omahyväisyyttä vain kohtalaisesti.”[32] Billboard totesi omassa arvostelussaan albumin sisältävän intensiivistä rock-materiaalia.[15] Rolling Stone kutsui levyä ”roskaruuaksi” ja ”veteläksi kaasupalloksi”.[64] Kritiikin osasyynä on pidetty sitä, että levyä oli edeltänyt kaikin puolin onnistunut albumi, Led Zeppelin IV, minkä vuoksi odotukset olivat kasvaneet suunnattomiksi. Samoin oli käynyt vuonna 1970, kun Led Zeppelin III ilmestyi.[32] Yhtye itse ilmoitti uuden albuminsa olevan ”taas yksi erävoitto”.[65] Kuitenkin sen saama kritiikki hämmensi yhtyettä, ja se pelkäsi olevansa menettämässä otteensa.[66]

Myöhemmin albumi on saanut osakseen hyviä arvosteluja. Allmusicin Stephen Thomas Erlewine antoi sille viisi arvostelutähteä viidestä mahdollisesta. Hän kehui erityisesti yhtyeen soittoa ja yksittäisistä kappaleista varsinkin ”The Rain Songia”. Kappaletta ”Over the Hills and Far Away” hän kuvasi vaikuttavaksi metallin ja folkin sulaumaksi.[15] Viisi tähteä albumille antoi myös Rolling Stone -lehden Gavin Edwards.[15] Entertainment Weeklyn Tom Sinclairin mielestä Houses of the Holy on Led Zeppelinin viimeinen ”tinkimätön mestariteos”.[67] Mick Wall sanoo kirjassaan Led Zeppelin – Jättiläisten aika, että albumi on ”äärimmäisen itsevarma, joskin aliarvostettu”. Wallin mukaan ”Over the Hills and Far Away” kuulostaa uudenlaiselta ja tuoreelta, ja ”No Quarterin” hän sanoo olevan John Paul Jonesilta erittäin korkeatasoinen työnäyte. Toisaalta hän pitää ”The Crungea” ”täysin turhana tanssibiisinä, jota ei voi edes tanssia”.[32][68]

Arvostelut

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisija Valtio Titteli Sija Vuosi Lähde
Grammy-palkinto Yhdysvallat Paras albumikansi ehdokas 1973 [22]
Classic Rock Britannia 100 Greatest British Rock Album Ever 90. 2006 [70]
Rolling Stone Yhdysvallat The 500 Greatest Albums of All Time 149. 2003 [71]
Pitchfork Media Yhdysvallat Top 100 Albums of the 1970s 75. 2004 [72]

Julkaisun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Led Zeppelin jatkoi esiintymiskiertuetta maalis–huhtikuussa 1973 Skandinaviassa ja muualla Euroopassa. Kiertueella oli ongelmia. Erityisesti rumpali John Bonhamin käytös oli hyvin ristiriitaista, ja tällä kiertueella hän saikin uuden lempinimen, The Beast (suom. Peto).[73] Yhtyeen jäsenten huono käytös kiertueilla oli johtanut siihen, että lehdistö alkoi vältellä yhtyettä. Niinpä Peter Grant palkkasi yhtyeen lehdistösihteereiksi Lee Soltersin ja Danny Goldbergin. Yhtyeen lehdistösihteeriksi oli tosin jo kesäkuussa 1972 palkattu B. P. Fallon, mutta Grant koki yhtyeen tarvitsevan enemmän tukea. Rolling Stone -musiikkilehti, joka oli kritisoinut yhtyeen varhaisia albumeja, pyysi sitä turhaan esiintymään kansikuvassa. Yhtye kieltäytyi myös lukuisista televisioesiintymisistä.[74]

Kun uudet lehdistösihteerit palkattiin, samalla alkoi uusi 33 konsertin Pohjois-Amerikan-kiertue, jonka aikana yhtyeellä oli käytössään ylellinen yksityinen suihkukone, Starship. Eräs syy tähän oli Jimmy Pagen lentopelko, mutta yhtye halusi myös tehdä asemansa selväksi. Hotelleissa Grant vuokrasi yhtyeen käyttöön kokonaisia kerroksia ja osia.[74] Kiertueen aikana toukokuussa Led Zeppelin esiintyi 56 000 ihmiselle Tampa Stadiumilla Floridassa, mikä rikkoi The Beatlesin kahdeksan vuotta vanhan ennätyksen suurimmasta yhden esiintyjän keräämästä yleisöstä. Kolmeen konserttiin New Yorkin Madison Square Gardeniin puolestaan järjestettiin kuvausryhmä. Kyseistä materiaalia käytettiin vuonna 1976 julkaistussa Laulu jää pystyyn -elokuvassa.[75] Enimmäkseen Amerikan-kiertueen ansiosta Led Zeppelinin on kuitenkin sanottu ansainneen vuonna 1973 kaikkiaan 30 miljoonaa dollaria.[74]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen kotimaassa Britanniassa ei julkaistu yhtäkään singleä.[65]

Over the Hills and Far Away[muokkaa]

Over the Hills and Far Away   (24. toukokuuta 1973, Atlantic Records)
  1. Over the Hills and Far Away
  2. Dancing Days

Houses of the Holyn ensimmäinen single, ”Over the Hills and Far Away” B-puolenaan ”Dancing Days”, ilmestyi neljä päivää ennen itse albumia.[76] Kappale ylsi Billboardin listalla sijalle 51.[77]

The Ocean[muokkaa]

The Ocean   (kesäkuu 1973, Atlantic Records)
  1. The Ocean
  2. Over the Hills and Far Away

”The Ocean” julkaistiin yksin Länsi-Saksassa kesäkuussa 1973. B-puolella oli ”Over the Hills and Far Away”.[78] Se ylsi listalla kahdeksanneksi.[79]

D’yer Mak’er[muokkaa]

D’yer Mak’er   (17. syyskuuta 1973, Atlantic Records)
  1. D’yer Mak’er
  2. The Crunge

Reggae-tyylinen ”D’yer Mak’er” julkaistiin singlenä 24. toukokuuta 1973.[76] Se menestyi Yhdysvalloissa paremmin kuin ”Over the Hills and Far Away” nousten sijalle 20.[77]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

  • Jimmy Page – kitarat (myös levyn tuottaja)
  • Robert Plant – laulu, taustalaulu
  • John Paul Jones – bassokitara, piano, syntetisaattoripiano, syntetisaattoribasso, mellotron, urut, taustalaulu
  • John Bonham – rummut, taustalaulu, ”The Ocean” -kappaleen puhuttu intro

Muut

  • Peter Grant – tuottaja
  • Eddie Kramer – äänittäjä, miksaaja (Electric Lady Studios)
  • Andy Johns – miksaaja (Olympic Studios)
  • Keith Harwood – miksaaja (Olympic Studios)
  • Hipgnosis – kansi

[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Draper 2008, s. 91.
  2. Draper 2008, s. 93.
  3. Draper 2008, s. 97.
  4. a b Draper 2008, s. 98.
  5. Draper 2008, s. 100.
  6. a b c Draper 2008, s. 102.
  7. a b c Davis 2005, s. 211.
  8. a b Davis 2005, s. 187.
  9. a b c d Led Zeppelin: Houses of the Holy -CD-levyn kansilehti (Atlantic 7567-82639-2).
  10. Bcë o Led Zeppelin ledzeppelin.ru. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  11. a b Davis 2005, s. 191.
  12. Walter's Walk by Led Zeppelin Songfacts Songfacts.com. Viitattu 5.3.2015. (englanniksi)
  13. a b c d Wall 2008, s. 321.
  14. Wall 2005, s. 323–324.
  15. a b c d e f g h i j k l Led Zeppelin - Houses of the Holy superseventies.com. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  16. a b Davis 2005, s. 189–191.
  17. Wall 2008, s. 322.
  18. Wall 2008, s. 322–323.
  19. Wall 2008, s. 320–321.
  20. a b c Houses of the Holy: The backstory of the famous Led Zeppelin album cover dangerousminds.net. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  21. a b c d e Wall 2008, s. 320.
  22. a b - Grammy Awards for 1973 super70s.com. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  23. Images for Led Zeppelin - Houses Of The Holy discogs.com. Viitattu 18.5.2012. (englanniksi)
  24. a b Led Zeppelin "Houses Of The Holy" Giant's Causeway Photo Shoot Location 7.10.2009. feelnumb.com. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  25. Led Zeppelin - Houses Of The Holy (CD, Album) at Discogs discogs.com. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  26. Led Zeppelin - Houses Of The Holy (CD, Album) at Discogs (2) discogs.com. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  27. a b Houses of the Holy by Led Zeppelin : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  28. Wall 2008, s. 321.
  29. Wall 2008, s. 313.
  30. Led Zeppelin > Discography ledzeppelin.alexreisner.com. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  31. Led Zeppelin - Houses Of The Holy at Discogs discogs.com. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  32. a b c d Wall 2008, s. 324.
  33. a b ChartArchive - Led Zeppelin - Houses Of The Holy chartarchive.com. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  34. a b Item Display - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  35. a b c Go-Set Australian charts - 30 June 1973 poparchives.com.au. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  36. a b c d e f g RIAA - Recording Industry Association of America (Hakusanalla Zeppelin) RIAA.com. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  37. a b Certified Awards Search (Hakusanalla Led Zeppelin) BPI.com. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  38. a b Disque en France disqueenfrance.com. Viitattu 13.5.2012. (ranskaksi)
  39. a b Bundesverband Musikindustrie: Gold-/Platin-Datenbank musikindustrie.de. Viitattu 13.5.2012. (saksaksi)
  40. Led Zeppelin IV And Houses Of The Holy Remasters Due Mojo4music.com. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  41. Led Zeppelin - Houses Of The Holy (Vinyl, LP, Album, LP, Album, Album, Album) at Discogs Discogs.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  42. a b c dutchcharts.nl - Led Zeppelin - Houses Of The Holy dutchcharts.nl. Viitattu 12.5.2012. (hollanniksi)
  43. a b c Led Zeppelin - Houses Of The Holy - austriancharts.at austriancharts.at. Viitattu 12.5.2012. (saksaksi)
  44. a b c norwegiancharts.com - Led Zeppelin - Houses Of The Holy norwegiancharts.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  45. a b Top 200 Albums Billboard.com. Viitattu 9.3.2015. (englanniksi)
  46. a b Top 200 Albums (2) Billboard.com. Viitattu 9.3.2015. (englanniksi)
  47. Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 191. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  48. InfoDisc: Tout les Titres par Artiste (Listasta Led Zeppelin) infodisc.fr. Viitattu 12.5.2012. (ranskaksi)
  49. Hit Parade Italia - ALBUM 1973 Hitparadeitalia.it. Viitattu 9.3.2015. (italiaksi)
  50. Houses Of The Holy - Led Zeppelin Danskehitlister.dk. Viitattu 9.3.2015. (englanniksi)
  51. Charts-Surfer: Songsearch charts-surfer.de. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  52. charts.org.nz - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Charts.org.nz. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  53. finnishcharts.com - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Finnishcharts.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  54. portuguesecharts.com - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Portuguesecharts.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  55. Official Charts Company Officialcharts.com. Viitattu 30.3.2015. (englanniksi)
  56. swdedishcharts.com - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Swedishcharts.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  57. italiancharts.com - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Italiancharts.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  58. ultratop.be - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Ultratop.be/fr. Viitattu 4.3.2015. (ranskaksi)
  59. Led Zeppelin - Houses Of The Holy - hitparade.ch Hitparade.ch. Viitattu 4.3.2015. (saksaksi)
  60. danishcharts.com - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Danishcharts.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  61. lescharts.com - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Lescharts.com. Viitattu 4.3.2015. (ranskaksi)
  62. australian-charts.com - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Australiancharts.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  63. ultratop.be - Led Zeppelin - Houses Of The Holy Ultratop.be/nl. Viitattu 4.3.2015. (hollanniksi)
  64. Davis 2005, s. 224.
  65. a b Wall 2008, s. 325.
  66. Davis 2005, s. 225.
  67. a b Sinclair, Tom: On the Records...Led Zeppelin Review 20.6.2003. ew.com. Viitattu 18.5.2012. (englanniksi)
  68. Wall 2008, s. 323.
  69. Silas, Petri: Led Zeppelin: Houses Of The Holy - Soundi.fi 10.12.2014. Soundi.fi. Viitattu 26.5.2015.
  70. 100 Greatest British Rock Album Ever rocklistmusic.co.uk. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  71. 500 Greatest Albums: Houses of the Holy - Led Zeppelin rollingstone.com. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  72. Staff Lists: Top 100 Albums of the 1970s Pitchfork Media. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  73. Draper 2008, s. 105.
  74. a b c Draper 2008, s. 106.
  75. Draper 2008, s. 108.
  76. a b Led Zeppelin > Discography ledzeppelin.alexreisner.com. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  77. a b Led Zeppelin Allmusic Allmusic. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  78. The Ocean / Over the Hills and Far Away by Led Zeppelin : Reviews and Ratings - Rate Your Music Rateyourmusic.com. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  79. Charts-Surfer (Songsearch -> Hakusanalla Led Zeppelin) charts-surfer.de. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)