Lapsuuden loppu (romaani)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapsuuden loppu
Childhood's End
Alkuperäisteos
Kirjailija Arthur C. Clarke
Julkaistu 1953
Suomennos
Suomentaja Matti Kannosto
Kustantaja Kirjayhtymä
Julkaistu 1973
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Lapsuuden loppu (engl. Childhood's End) on vuonna 1953 julkaistu Arthur C. Clarken kirjoittama tieteisromaani. Kirjan suomennos ilmestyi 1973 ja sen on kääntänyt Matti Kannosto. Lapsuuden loppu oli ehdolla vuoden 1953 parhaan romaanin Hugo-palkinnon saajaksi.[1]

Romaaniin perustuen on tehty mini-tvsarja vuonna 2015.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruusolentojen alukset saapuvat leijailemaan Maan suurimpien kaupunkien ylle. Ensimmäisen viestinsä jälkeen avaruusolennot suostuvat kommunikoimaan vain YK:n pääsihteeri Rikki Stormgrenin kanssa. Stormgren kuulee avaruusolentojen johtajalta Karellenilta, että ihmiskunta tulee näkemään avaruusolennot 50 vuoden odotuksen jälkeen. Stormgren saa myös erikoisella laitteella osittain kuvatuksi hänen katseeltaan piilossa olevan Karellenin, mutta pysyy vaiti tämän ulkomuodosta.

Avaruusolennot pitävät sanansa ja astuvat esiin aluksestaan 50 vuoden jälkeen - aluksista kaikki paitsi yksi olivat silmälumetta. Avaruusolennot muistuttavat sarvineen, sorkkineen ja häntineen hiukan tyypillistä mielikuvaa demoneista. Heidän avullaan ihmiskunta nousee uuteen vaurauden ja rauhan aikaan, mutta samalla maailman avaruustutkimus loppuu avaruusolentojen käskystä.

Afrikassa asuva Rupert Boyce järjestää juhlat, joissa vieraat kokeilevat ouija-lautaa. Yksi vieraista, astrofyysikko Jan Rodricks, kysyy avaruusolentojen kotitähden nimeä. Vastaus, "NGS 549672", ei muille vieraille merkitse mitään, mutta Rodricks huomaa sen olevan tähtikartaston koodi ja kyseisen tähden sijaitsevan suunnalla, jonne avaruusolentojen alukset lentävät Maasta ja tulevat Maahan. Ystävänsä avustuksella Rodricks pääsee salamatkustajaksi avaruusolentojen alukseen ja matkalle 40 valovuoden päässä sijaitsevalle vieraalle planeetalle.

Rodricksin ollessa poissa tämän ystävät George ja Jean Greggson muuttavat asumaan pienelle saarelle Tyynellemerelle, jolla asuu paljon ihmisiä, jotka uskovat avaruusolentojen tulon laskeneen ihmiskunnan luovuuden tasoa. He saavat kaksi lasta, Jeffreyn ja Jennifer Annen. Aikanaan lapset alkavat käyttäytyä oudosti ja saada uusia ei-ihmismäisiä voimia, jolloin Karellen selittää vihdoin avaruusolentojen todelliset tarkoitusperät: heidän tehtävänään on auttaa muita eläviä rotuja liittymään "Ylimieleen", joka on syntynyt sittemmin jo tuhoutuneista muinaisista kosmisista kulttuureista. Vähitellen kaikissa tietyn ikäisissä lapsissa alkaa esiintyä samanlaisia piirteitä.

Jan Rodricks palaa avaruusolentojen kotiplaneetalta. Maassa on kulunut hänen lähdöstään 80 vuotta, mutta hän itse ei ole huomannut kuin muutamien viikkojen kuluneen. Ihmiskunta on miltei tuhoutunut uusien ihmisten joukkoa lukuun ottamatta. Avaruusolennot tarkkailevat uusia ihmisiä etäältä, mutta ajan mittaan näiden voimat kasvavat niin, että tehtävä käy liian vaaralliseksi. Rodricks saa tarjouksen lähteä heidän mukanaan Maasta, mutta jää mieluummin tarkkailemaan planeetan loppua. Ihmiset nousevat lopulta Maasta valtavassa kirkkaassa valopylväässä kohti Ylimieltä ja Maa tuhoutuu haihtumalla pois suuren valonvälähdyksen saattelemana.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1954 Retro Hugo Awards thehugoawards.org. Viitattu 16.9.2011. (englanniksi)
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.