Siirry sisältöön

John Paul Jones

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee Led Zeppelinin basistia. John Paul Jones oli myös yhdysvaltalainen merisotilas.
John Paul Jones
Henkilötiedot
Syntynyt3. tammikuuta 1946 (ikä 80)
Muusikko
Taiteilijanimi John Paul Jones, John Train ja JonesyView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1960–
Tyylilajit hard rock
heavy metal
folk rock
blues-rock
instrumentaalirock
Soittimet basso
kitara
nokkahuilu
mandoliini
koto
ukulele
klavinetti
autoharp
keytar
sitar
mellotron
urut
sello
laulu
Yhtyeet Led Zeppelin
Them Crooked Vultures
Levy-yhtiöt Atlantic Records ja Discipline Global MobileView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.johnpauljones.com
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

John Paul Jones (oikealta nimeltään John Baldwin, s. 3. tammikuuta 1946 Kent) on brittiläinen muusikko, yksi Led Zeppelin -yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä. Jones toimi yhtyeessä basistina ja kosketinsoittajana. Multi-instrumentalisti John Paul soitti orkesterissa myös kitaraa, mandoliinia, kotoa, ukulelea, autoharppua, mellotronia, urkuja ja selloa.

Vuosina 1968–1980 toiminnassa olleen Led Zeppelinin muut jäsenet olivat Jimmy Page, Robert Plant ja John Bonham.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Baldwin syntyi Sidcupissa Kentissä 3. tammikuuta 1946.[1] Hän alkoi soittaa pianoa kuusivuotiaana. Hänen isänsä Joe Baldwin oli pianisti ja big bandien musiikin sovittaja 1940- ja 1950-luvuilla, erityisesti yhtyeessä "Ambrose and his Orchestra". Hänen äitinsä oli myös musiikkialalla, jonka avulla perhe pystyi usein esiintymään yhdessä kiertäen ympäri Englantia esittäen vaudeville-komedioita. Hänen vaikutteensa vaihtelivat bluesmuusikko Big Bill Broonzysta ja jazz-muusikko Charles Mingusista Sergei Rahmaninovin klassiseen pianomusiikkiin.[2]

Hänen isänsä oli Led Zeppelinin ensimmäisen suuren konsertin jälkeen vuonna 1970 Royal Albert Hallissa Lontoossa ollut erittäin ylpeä poikansa esiintymisestä ja sanonut että siinä oli "intohimoa ja tulta", mitä Jones muisteli vuonna 2025 tehdyssä dokumentissa hyvin kiitollisena.[3]

Koska hänen vanhempansa olivat usein kiertueilla, Baldwin lähetettiin nuorena sisäoppilaitokseen. Hän opiskeli musiikkia Christ's Collegessa Blackheathissä Lontoossa. Vuonna 1960 Baldwinista tuli 14-vuotiaana kuoronjohtaja ja urkuri paikalliseen kirkkoon sekä liittyi jäseneksi isänsä tanssiorkesteriin.[1] Samana vuonna hän osti ensimmäisen bassokitaransa, Dallas Tuxedo kiinteärunkoisen sähkökitaran. Myöhemmin hän osti muita bassokitaroita, joihin hän vaihtoi osia, kunnes osti vuonna 1962 Fender Jazz Bass -bassokitaran, jota hän käytti aina vuoteen 1976 asti. Jones sanoi, että hän sai inspiraation bassonsoittamiseen chicagolaisen muusikko Phil Upchurchin sulavasta soundista "You Can't Sit Down" hitissä vuodelta 1961, joka sisältää ikimuistoisen bassosoolon.

Baldwin liittyi ensimmäiseen bändiinsä The Deltasiin 15-vuotiaana. Sen jälkeen hän soitti bassoa lontoolaisessa jazz-rock-yhtyeessä Jett Blacks, johon kuului myös kitaristi John McLaughlin.[4] Hänen läpimurtonsa tapahtui vuonna 1962, kun Jet Harris ja Tony Meehan menestyneestä brittiläisestä The Shadows-yhtyeestä palkkasivat hänet kahden vuoden sopimukselle. Hieman ennen Baldwinin palkkaamista Harrisilla ja Meehanilla oli juuri ollut listaykkönen, kappale "Diamonds", jolla Jonesin tuleva bändikaveri Jimmy Page oli soittanut. Baldwinin yhteistyö The Shadowsin kanssa melkein esti Led Zeppelinin perustamisen, kun osapuolet aloittivat keskustelut siitä, että Baldwin korvaisi heidän basistinsa Brian Lockingin, joka lähti bändistä lokakuussa 1963, mutta lopulta John Rostill valittiin tilalle.

Studiomuusikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Paul Jones työskenteli Tony Meehanin suosittelemamana vuodesta 1964 lähtien Decca Records -levy-yhtiön studiomuusikkona soittaen bassoa tai kosketinsoittimia monien aikansa huippuyhtyeiden ja -artistien levyillä sadoissa studiosessioissa aina vuoteen 1968 asti, kuten myös tuleva bändikaveri Jimmy Page. Yhteistyökumppaneita olivat The Rolling Stones, Herman’s Hermits, Donovan, Cat Stevens, Rod Stewart, Shirley Bassey, Lulu ja monet muut. Soittamisen lisäksi Jones teki useille artisteille ja kokoonpanoille sovituksia. Hän hallitsi musiikin teorian, joten hän myös kirjoitti sovituksia lisäinstrumenteille.[5]

John Paul Jones lavalla Led Zeppelinin konsertissa Mannheimissa vuonna 1980.

Hän työskenteli Rolling Stonesin kanssa "Their Satanic Majesties Request" albumilla (Jonesin jousisovitus kuullaan kappaleessa "She's a Rainbow");[6] Donovanin kappaleissa "Sunshine Superman", "Hurdy Gurdy Man" ja "Mellow Yellow"; Jeff Beckin ja Françoise Hardyn kanssa sekä Cat Stevensin kappaleessa "Matthew and Son". Dusty Springfieldin kanssa tehtyjen levytyssessioiden lisäksi Jones soitti bassoa myös tämän Lontoossa Talk of the Town'issa pidetyissä esiintymisissä. Hänen sovituksensa ja esiintymisensä Donovanin "Sunshine Superman" kappaleessa johti siihen, että tuottaja Mickie Most käytti hänen palveluitaan sovittajana monissa omissa projekteissaan, kuten Tom Jonesin, Nicon, Wayne Fontanan, Walker Brothersin ja monien muiden kanssa. Vuonna 1967 Most antoi musiikillisena valvojana Jonesille myös tehtäväksi sovittaa musiikkia Herman's Hermitsin elokuvaan Mrs. Brown, You've Got a Lovely Daughter, joka sai ensi-iltansa tammikuussa 1968.[7] Jonesin studiotyö oli niin valtava – satoja studiosessioita – että hän sanoi vuosia myöhemmin: "En muista kolmea neljäsosaa äänityssessioista, joissa olin mukana."[8]

Baldwin otti käyttöön taiteilijanimen John Paul Jones studiomuusikkona ollessaan. Nimeä ehdotti hänelle ystävä Andrew Loog Oldham, joka oli nähnyt Ranskassa julisteen vuoden 1959 elokuvasta John Paul Jones.[9] Vuonna 1964 Jones teki singlen, jolla oli instrumentaaliesitykset ”Baja” ja ”Foggy Day in Vietnam”.[10]

John Paul Jones soittaa mandoliinia vuonna 2007.

Jones on todennut, että studiomuusikkona hän soitti kaksi tai kolme sessiota päivässä ja työskenteli kuusi tai seitsemän päivää viikossa.[11] Vuoteen 1968 mennessä hän oli kuitenkin uupunut raskaan työtaakan vuoksi: "Sovitin 50 tai 60 kappaletta kuukaudessa, ja se alkoi koitua minulle kuolemaksi."[12]

Zoso eli John Paul Jonesin symboli, jossa on lomittain menevä kolmikärki ympyrän päällä. Symbolia käytettiin Led Zeppelin IV:n albumin kannessa vuonna 1971.

Led Zeppelinin jäsenenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones keksi monia yhtyeen klassisia bassokuvioita, esimerkkeinä kappaleet ”The Lemon Song” ja ”Black Dog”. Hänen kosketinsoittimensa lisäsivät Led Zeppelinin musiikillista ulottuvuutta. Osittain juuri tämän ansiosta yhtyeestä tuli muutakin kuin ”pelkkä” suoraviivainen rock-kokoonpano. Jonesin pianoa kuullaan muun muassa herkässä ”The Rain Song” -kappaleessa, kun taas urut ovat ”Since I've Been Loving You” -kappaleen pääasiallinen säestävä instrumentti bassojalkioineen. IV / Zoso / Nimetön albumi -albumilla oleva ”Stairway To Heaven” -kappaleen intro on esimerkki erivireisten nokkahuilujen soitosta.[13]

John Paul Jones soittaa lap steel kitaraa konsertissa lokakuussa 2009.

Vaikka kaikilla Led Zeppelinin jäsenillä oli maine hurjina juhlijoina, Jones oli yhtyeen muita jäseniä selkeämmin musiikin ammattilainen, joka ei antanut juhlimisen häiritä työskentelyään lavalla tai studiossa. Yhtyeen viimeiseksi jäänyttä studioalbumia In Through The Out Door pidetään esimerkkinä tästä. Jones on vahvasti esillä sekä säveltäjänä että muusikkona paljolti Jimmy Pagen ja John Bonhamin tuolloin epäsäännöllisten elämäntapojen vuoksi.[14]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
John Paul Jones soittaa bassoa Them Crooked Vultures -yhtyeen kanssa vuonna 2009.
John Paul Jones soittaa Taylor Hawkins Tribute Concert tapahtumassa Wembley Stadiumilla Lontoossa 3.9.2022.

Jones meni naimisiin vuonna 1965 tapaamansa, teatterin valonheittäjä operaattori Maureen "Mo" Hegartyn kanssa keväällä 1966; he asuvat Länsi-Lontoossa.[15] Heillä on kolme tytärtä: Jacinda, Tamara ja Kierra (Kira). Vanhin tyttö on tv-tuottaja, toinen animaatiotuottaja ja nuorin on hieroja. He kaikki nähdään elokuvassa "The Song Remains The Same".[16] The Sunday Times Rich List 2009:n mukaan Jonesin nettovarallisuus oli 40 miljoonaa puntaa.

Ura Zeppelinin jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones on työskennellyt useiden artistien kanssa, muun muassa R.E.M:n, Heartin, Ben E. Kingin, The Missionin, La Fura Dels Bausin, Brian Enon ja The Butthole Surfersin kanssa. Vuonna 1994 Jones levytti oopperalaulaja Diamanda Galásin kanssa kokeellisen goottirock-albumin Sporting Life.[17]

Jones on myös soittanut Foo Fightersin albumilla In Your Honor kappaleilla ”Another Round” (mandoliini) ja ”Miracle” (piano). Vuonna 2009 Jones perusti rock-yhtyeen Them Crooked Vultures yhdessä Josh Hommen ja Dave Grohlin kanssa. Jones on ollut myös yhdessä suomalaisten Anssi Karttusen ja Magnus Lindbergin kanssa mukana Tres Coyotes -nimisessä yhtyeessä, joka esiintyi Helsingin Savoy-teatterissa 5.4.2017.[18]

Elokuvamusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diamanda Galás ja John Paul Jones

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Bio John Paul Jones - Official Website. Viitattu 3.5.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Led Zeppelin > Blokes > John Paul Jones ledzeppelin.alexreisner.com. Arkistoitu 26.1.2012. Viitattu 3.5.2026.
  3. ↑ Dokumenttielokuva Becoming Led Zeppelin, esitetty YLE Teemalla 30.4.2026.
  4. ↑ Michael Roberts: Getting Out of the Led - Page 1 - Music - Denver - Westword www.westword.com. Arkistoitu 8.6.2011. Viitattu 3.5.2026.
  5. ↑ Richie Yorke - Led Zeppelin The Definitive Biography s. 15 - ISBN 0 86369 648 1
  6. ↑ triple j music specials: Led Zeppelin www.abc.net.au. Arkistoitu 20.1.2012. Viitattu 3.5.2026.
  7. ↑ Mrs. Brown, You've Got a Lovely Daughter - Full cast & crew www.imdb.com, International Movie Database. Viitattu 3.5.2026.
  8. ↑ Led Zeppelin - John Paul Jones On Jimmy Page - Uncut.co.uk www.uncut.co.uk. Arkistoitu 8.12.2011. Viitattu 3.5.2026.
  9. ↑ Fortnam, Ian. "Dazed & Confused", Classic Rock Magazine: Classic Rock Presents Led Zeppelin, 2008, s. 34.
  10. ↑ Soundi kirja Heavyrock toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978 ISBN 951-99188-3-3 s. 67
  11. ↑ Led Zeppelin | TheCelebrityCafe.com thecelebritycafe.com. Arkistoitu 12.5.2015. Viitattu 3.5.2026.
  12. ↑ Tolinski, Brad: "Like a Rock". Guitar World, January 1998, s. 122.
  13. ↑ Andy Fyfe When the Levee Breaks - The Making of Led Zeppelin IV s. 79
  14. ↑ Uncut - Ultimate Music Guide Led Zeppelin s. 97.
  15. ↑ The least godly of rock gods? - FT.com Financial Times. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 3.5.2026. (englanniksi)
  16. ↑ FamilyZepp familyzepp.piczo.com. Arkistoitu 6.11.2011. Viitattu 3.5.2026.
  17. ↑ Ankeny, Jason: Diamanda Galás Biography AllMusic. Viitattu 3.3.2025. (englanniksi)
  18. ↑ http://www.savoyteatteri.fi/fi/tapahtumat/event/2FEBBA7E622401DC96BA034599422518/Kolme_kojoottia__Tres_Coyotes__-_Magnus_Lindberg__John_Paul_Jones_ja_Anssi_Karttunen

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.