Tämä on lupaava artikkeli.

Robert Johnson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Robert Johnson
Henkilötiedot
Koko nimi Robert Leroy Johnson
Syntynyt8. toukokuuta 1911[1]
Hazlehurst, Mississippi, Yhdysvallat[1]
Kuollut16. elokuuta 1938 (27 vuotta)
Greenwood, Mississippi, Yhdysvallat
Ammatti muusikko
Vanhemmat Julia Major Dodds
Noah Johnson[1]
Sukulaiset Robert Lockwood Jr (poikapuoli)
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1929–1938
Tyylilajit delta blues, country blues
Merkittävät teokset Terraplane Blues
Cross Road Blues
Soittimet laulu, kitara, huuliharppu
Levy-yhtiöt Columbia
Palkinnot

Blues Hall of Fame (1980)
Rock and Roll Hall of Fame (1986)
Grammy-palkinto (1990)
National Recording Registry (2003)

Robert Leroy Johnson (8. toukokuuta 1911[1]16. elokuuta 1938) oli yhdysvaltalainen bluesmuusikko ja kenties arvostetuin delta blues -tyyliä edustanut kitaristi ja laulaja. Nuorena kuollut Johnson on saavuttanut legendaarisen maineen, vaikka hän ehti levytysurallaan vuosina 1936–1937 äänittää vain 29 eri kappaletta.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Johnson syntyi Mississippin Hazlehurstissa vuoden 1911 tienoilla. Tarkasta syntymäpäivästä on epäselvyyttä. Hän oli avioton lapsi, eikä hänen biologisesta isästään Noah Johnsonista ei tiedetä paljoakaan. Ennen seitsemättä syntymäpäiväänsä Johnsonilla oli ehtinyt olla jo kolme isähahmoa. Robert Dodds (myöh. Spencer) oli hänen äitinsä ensimmäinen aviomies ja Dusty Willis äitinsä toinen aviomies.[2]

Johnson eli äitinsä kanssa plantaaseilla eri puolilla Deltaksi kutsuttua aluetta Mississippin luoteiskolkassa. Johnsonin oli vielä pikkulapsi, kun hänen äitinsä asettui ensimmäisen aviomiehensä kanssa Tennesseen Memphisiin. Suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Johnson asui kuitenkin Mississippin Robinsonvillessä äitinsä ja tämän toisen aviomiehen kanssa.[2]

Robinsonvillessä Johnson opetteli soittamaan munni- ja huuliharppua ja myöhemmin kitaraa. Vuonna 1929 hän avioitui 16-vuotiaan Virginia Travisin kanssa. Virginia ja pariskunnan ensimmäinen lapsi kuolivat jo seuraavan vuoden keväänä, mikä oli Johnsononille kova isku.[2]

Johnson tutustui vanhempiin delta blues -muusikoihin, kuten Willie Browniin, Charley Pattoniin ja Son Houseen. Heillä oli suuri vaikutus hänen soittotyyliinsä, mutta nuori Johnson ei aluksi tehnyt esikuviinsa isompaa vaikutusta. Myöhemmin Johnson katosi Robinsonvillestä noin vuoden ajaksi, ja palatessaan hänestä oli tullut taitava soittaja. Ilmeisesti Johnson avioitui Hazlehurstin lähellä eläneen vanhemman naisen kanssa, mikä paransi hänen taloudellista tilannettaan ja antoi hänelle mahdollisuuden keskittyä harjoittelemiseen. Johnsonin tiedetään harjoitelleen erään Ike Zinnemanin johdolla. Robinsonvillen ulkopuolella Johnsonilla oli myös mahdollisuus tutustua erilaisiin muusikoihin ja soittotyyleihin. Hän sai vaikutteita esimerkiksi Lonnie Johnsonilta ja Scrapper Blackwellilta.[2]

Paluu Robinsonvilleen jäi lyhyeksi, ja Johnson asettui Helenaan Arkansasiin, missä hän soitti muun muassa Elmore Jamesin ja Howlin’ Wolfin kanssa. Hän matkusteli eri puolilla Mississippiä, Arkansasia, Teksasia ja Tennesseetä ja kävi myös Chicagossa ja New Yorkissa. Johnson esiintyi esimerkiksi kadulla, salakapakoissa, työpaikoilla ja yksityishenkilöiden järjestämissä juhlissa. Vuosina 1936–1937[2] hän äänitti 29 kappaletta[3] sanantoniolaisessa hotellihuoneessa ja dallasilaisessa varastossa.[2] Johnsonin myöhempi maine perustuu näihin äänitteisiin.[3] ”Terraplane Blues” saavutti pienimuotoista myyntimenestystä jo hänen elinaikanaan.[2]

Arkansasin-vuosinaan Johnsonilla oli pitkäkestoinen parisuhde Estella Colemanin kanssa, ja hän adopotoi epävirallisesti Colemanin pojan Robert Lockwood Jr.:n. Tästä tuli sittemmin menestynyt bluesmuusikko.[2]

Johnson kuoli 16. elokuuta 1938 Mississippin Greenwoodin lähellä. Kuolinsyytä ei varmuudella tiedetä, mutta sen ympärille on kehittnyt monia tarinoita.[4] Tunnetun tarinan mukaan Johnson kuoli juotuaan viskiä, jonka hänen silloisen rakastajansa mustasukkainen aviomies oli myrkyttänyt strykniinillä. Myrkky olisi heikentänyt Johnsonia, joka kuoli kolme päivää myöhemmin keuhkokuumeeseen. Jotkut tutkijat uskovat Johnsonilla olleen lisäksi kuppa. Hänen kuolintodistuksessaan lukee kuolinsyyn kohdalla vain, että lääkäriä ei ollut paikalla.[5]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet

Robert Johnson: ”Cross Road Blues” (1937)

I went to the crossroad, fell down on my knees
I went to the crossroad, fell down on my knees
Asked the Lord above: ”Have mercy, now save poor Bob, if you please”[6]

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Encyclopædia Britannican mukaan Johnson tunnetaan ”aavemaisesta falsettilaulustaan” ja ”mestarillisesta” slide-kitaran soitostaan. Hän esitti sekä omia että muiden kappaleita. Kestävin vaikutus on ollut kuitenkin hänen omilla sävellyksillään. Johnsonin kappaleet ovat huolellisesti sävellettyjä ja sanoitettuja, ja niissä on selkeät ja tiukat rakenteet. Tämä erottaa ne tyypillisestä aikakauden bluesista, joka yhdisteli tunnettujen kansanlaulujen pätkiä improvisoituihin osuuksiin.[2]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnson ei ollut eläessään erityisen suosittu.[2] Vuonna 1961 Columbia Records julkaisi kokoelman King of the Delta Blues Singers,[7] jonka myötä hänen suosionsa alkoi kasvaa. Ajan mittaan hän saavutti liki myyttisen maineen,[2] ja nykyään häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä delta blues -muusikoista.[3]

Tunnetun tarinan mukaan Johnson olisi vuoden mittaisen poissaolonsa aikana myynyt sielunsa Saatanalle eräässä tienristeyksessä, mikä selittäisi hänen yllättäen ilmenneen huippulahjakkuutensa; sopimuksen hintana oli kuolema 8 vuotta myöhemmin. Vastaavaa tarinaa kerrotan niinikään mississippiläisestä bluesmuusikosta Tommy Johnsonista.[2]

Johnson otettiin Blues Hall of Famen jäseneksi heti sen perustamisvuonna 1980, ja vuonna 1986 hänet otettiin myös Rock and Roll Hall of Fameen.[2] Vuonna 1990 julkaistu kokoelma Robert Johnson: The Complete Recordings myi yli miljoona kappaletta ja voitti parhaan historiallisen albumin Grammy-palkinnon.[3]

Vuonna 2003 The Complete Recordings valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[8]

Levytetyt kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”.32–20 Blues”
  • ”Come on in My Kitchen” [kaksi ottoa]
  • ”Cross Road Blues” [kaksi ottoa]
  • ”Dead Shrimp Blues”
  • ”Drunken Hearted Man” [kaksi ottoa]
  • ”From Four Till Late”
  • ”Hellhound on My Trail”
  • ”Honeymoon Blues”
  • ”I’m a Steady Rollin’ Man”
  • ”I Believe I’ll Dust My Broom”
  • ”If I Had Possession Over Judgment Day”
  • ”Kind Hearted Woman Blues” [kaksi ottoa]
  • ”Last Fair Deal Gone Down”
  • ”Little Queen of Spades” [kaksi ottoa]
  • ”Love in Vain” [kaksi ottoa]
  • ”Malted Milk”
  • ”Me and the Devil Blues” [kaksi ottoa]
  • ”Milk Cow’s Calf Blues” [kaksi ottoa]
  • ”Phonograph Blues” [kaksi ottoa]
  • ”Preachin’ Blues (Up Jumped The Devil)”
  • ”Rambling on My Mind” [kaksi ottoa]
  • ”Stones in My Passway”
  • ”Stop Breakin’ Down Blues” [kaksi ottoa]
  • Sweet Home Chicago
  • ”Terraplane Blues”
  • ”They’re Red Hot”
  • ”Traveling Riverside Blues” [kaksi ottoa]
  • ”Walkin’ Blues”
  • ”When You Got a Good Friend” [kaksi ottoa]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Guralnick, Robert Johnson 2001, s. 21–24.
  2. a b c d e f g h i j k l m Wallenfeldt, Jeff: Robert Johnson Encyclopædia Britannica. 12.8.2021. Viitattu 2.2.2022. (englanniksi)
  3. a b c d Gioia, Ted: Mississippi Delta blues Encyclopædia Britannica. 18.12.2017. Viitattu 2.2.2022. (englanniksi)
  4. Robert Johnson: The Life And Legacy Of The Blues Giant uDiscoverMusic. 28.10.2021. Viitattu 2.2.2022. (englanniksi)
  5. Mlynar, Phillip: The Robert Johnson Variations Chicago Reader. 10.2.2011. Viitattu 2.2.2022. (englanniksi)
  6. Menin tienristeykseen, lankesin polvilleni.
    Menin tienristeykseen, lankesin polvilleni.
    Pyysin Herraa taivaassa: ”Ole armollinen ja pelasta poloinen Bob, jos vain niin mielit tehdä.”
  7. Cub Koda: Robert Johnson: King of the Delta Blues Singers Review. AllMusic. Viitattu 2.2.2022. (englanniksi)
  8. Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]