Roberta Flack
| Roberta Flack | |
|---|---|
 Roberta Flack |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. helmikuuta 1937 Black Mountain, Pohjois-Carolina |
| Kuollut | 24. helmikuuta 2025 (88 vuotta) |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, muusikko |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1969– |
| Tyylilajit | soul, folk, jazz, R&B |
| Soittimet | laulu, piano |
| Levy-yhtiöt |
Atlantic (1968–1996) Angel / Capitol (1997) RAS / 429 / Sony/ATV (2011–) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Roberta Flack (10. helmikuuta 1937 Black Mountain, Pohjois-Carolina – 24. helmikuuta 2025[1]) oli yhdysvaltalainen jazz-, soul- ja folklaulaja. Hän julkaisi ensimmäisen albuminsa First Take vuonna 1969 mutta nousi suuren yleisön tietoisuuteen vasta 1972, kun yksi hänen varhaisimmista äänityksistään, ”The First Time Ever I Saw Your Face”, sisällytettiin Clint Eastwoodin elokuvan Yön painajainen soundtrackille, josta se pongahti Yhdysvaltain singlelistan ensimmäiselle sijalle.
Flack syntyi 1937 Black Mountainissa Pohjois-Carolinassa. Hänen vanhempansa olivat musikaalisia, ja hänen äitinsä Irene oli kirkkokuoron urkuri. Roberta aloitti yhdeksänvuotiaana pianonsoiton, ja hän pääsi 15-vuotiaana opiskelemaan Howardin yliopistoon musiikkia. Hän oli yksi oppilaitoksen historian nuorimpia opiskelijoita.[2]
Flack valmistui 19-vuotiaana ja haaveili urasta oopperalaulajana. Hän kuitenkin alkoi opettaa, ja samalla hän esiintyi paikallisissa yökerhoissa. Hän yhdisteli esityksissään taidemusiikkia, bluesia, folkia, Motownia ja populaarimusiikkia. Flack alkoi saada vakituisia paikkoja Washingtonin esiintymislavoilta ja pystyi lopettamaan opettamisen.[2]
Jazzpianisti ja -laulaja Les McCann esitteli Flackin Atlantic Recordsille. Flack äänitti vuoden 1969 alussa debyyttialbuminsa First Take. Hänen ensimmäinen listahittinsä Yhdysvalloissa oli cover-versio Ewan MacCollin folkkappaleesta ”The First Time Ever I Saw Your Face”. Se oli vuonna 1972 kuusi viikkoa listaykkösenä, ja Flack sai siitä seuraavana vuonna vuoden levytyksen Grammyn. Hänestä tuli ensimmäinen, joka voitti kyseisen palkinnon kaksi kertaa peräkkäin, sillä vuonna 1974 hänet palkittiin äänityksestä ”Killing Me Softly With His Song”.[2] Vuonna 1996 kappaleen tulkitsi yhdysvaltalainen yhtye The Fugees, ja kappale menestyi jälleen ympäri maailmaa.
Flack alkoi 1970-luvun puolivälissä tehdä yhteistyötä soulmuusikko Donny Hathawayn kanssa. He saivat samaan aikaan kaksi kappaletta Yhdysvaltain listan viiden kärkeen. Hathawayn kuoleman jälkeen 1980 heidän kappaleensa ”Back Together Again” nousi listoille Britanniassa. Flackin menestynein kappale Britanniassa oli kuitenkin Peabo Brysonin kanssa esittämä ”Tonight, I Celebrate My Love”, joka ylsi listakakkoseksi vuonna 1983.[2]
Flack jatkoi levytysuraansa 2000-luvulle asti ja esiintyi ympäri maailmaa vielä 2010-luvulla. Hänen terveytensä alkoi kuitenkin heikentyä.[1] Flack sairasti ALS-tautia, jonka vuoksi hän ei lopulta enää kyennyt laulamaan.[3]
Dokumenttielokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antonino D'Ambrosio: Roberta (2022) 1 h 27 min.
- Mike Connolly: Killing Me Softly: The Roberta Flack Story (UK, 2014) 57 min.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Roberta Flack, singer of 'Killing Me Softly,' has died at age 88 NPR. 24.2.2025. Viitattu 24.2.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ben Beaumont-Thomas & Safi Bugel: Roberta Flack, soul and R&B icon behind Killing Me Softly, dies aged 88 The Guardian. 24.2.2025. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Associated Press: Roberta Flack has ALS which ‘has made it impossible to sing’ the Guardian. 14.11.2022. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
