Nico (muusikko)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nico esiintymässä vuonna 1985.

Christa Päffgen eli Nico (10. lokakuuta 1938 Köln, Saksa10. heinäkuuta 1988 Ibiza, Espanja) oli saksalais-yhdysvaltalainen rocklaulaja ja -säveltäjä. Hän toimi myös mallina ja näyttelijänä. Tunnettu erityisesti yhtenä huipputaiteilija Andy Warholin 'supertähdistä' ja yhteistyöstä 60-luvun rock-yhtye Velvet Undergroundin kanssa. Tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita ovat ”I’ll Be Your Mirror”, ”Femme Fatale”, ”All Tomorrow’s Parties”, ”Chelsea Girls” ja ”Frozen Warnings”.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950- ja 1960-lukujen taitteessa Nico teki mallintöitä Pariisissa ja näytteli pieniä osia elokuvissa, joista tunnetuin on Federico Fellinin Ihana elämä (1960). Yhdysvaltoihin muutettuaan hänestä tuli The Velvet Underground -yhtyeen vokalisti Lou Reedin rinnalle.

Nicon vaalea kauneus ja ekstrovertti persoonallisuus tekivät hänestä suositun hahmon New Yorkin undergroundpiireissä. Häntä verrattiin suorasukaisen viehätysvoimansa ansiosta Marlene Dietrichiin. Vuonna 1967 hän julkaisi The Velvet Undergroundin kanssa albumin The Velvet Underground & Nico, josta tuli myöhemmin yksi rockhistorian kuuluisimmista albumeista.

Levyn jälkeen Nico jätti yhtyeen ja aloitti soolouran. Useat pitävät hänen kahta ensimmäistä sooloalbumiaan Chelsea Girl (1967) ja The Marble Index (1969) hänen parhainaan. Nicon albumit myivät vaatimattomasti, mutta useat musiikintuntijat ovat pitäneet niiden keskiaikaa, goottiromantiikkaa ja folkaineksia yhdistävää tyyliä omintakeisena ja aikaansa edellä olevana.

Vaikea heroiiniriippuvuus kuitenkin verotti Nicon voimavaroja ja hän levytti enää harvoin. Hän kuoli Ibizalla kesällä 1988 kaaduttuaan polkupyöräretkellä ja saatuaan aivoverenvuodon.

Nico tuli tunnetuksi romansseistaan Jim Morrisonin, Lou Reedin, Iggy Popin ja Alain Delonin kanssa. Delonilla ja Nicolla on Nicon mukaan yhteinen poika, näyttelijä ja valokuvaaja Christian Aaron ”Ari” Boulogne (s. 1962), jota Delon ei ole koskaan tunnustanut omakseen.lähde?

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studiolevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Velvet Underground & Nico (1967) yhdessä The Velvet Undergroundin kanssa
  • Chelsea Girl (1967)
  • The Marble Index (1969)
  • Desertshore (1970)
  • The End (1974)
  • Drama of Exile (1983)
  • Camera Obscura (1985)
  • The Blue Angel (1985)

Postuumit kokoelmat ja konserttitaltioinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanging Gardens (1990)
  • Heroine (1995)
  • My Funny Valentine (1995)
  • Icon (1996)
  • Janitor of Lunacy (2000)
  • Innocent & Vain (2002)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]