Alain Delon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alain Delon
Alain Delon vuonna 1959.
Alain Delon vuonna 1959.
Henkilötiedot
Koko nimi Alain Fabien Maurice Marcel Delon
Syntynyt8. marraskuuta 1935 (ikä 88)
Sceaux, Ranska
Ammatti näyttelijä, elokuvantekijä
Puoliso Nathalie Delon
(vih. 1964; ero 1969)
Lapset 4
Näyttelijä
Aktiivisena 1957–
Merkittävät roolit
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Alain Fabien Maurice Marcel Delon (s. 8. marraskuuta 1935 Sceaux) on ranskalainen näyttelijä. Hän oli 1960-luvulla yksi eurooppalaisen elokuvan suurimmista seksisymboleista.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori Alain Delon

Hänen läpimurtoroolinsa elokuvissa oli Tom Ripley René Clémentin elokuvassa Kuuma aurinko (Plein soleil, 1960), joka perustuu Patricia Highsmithin romaaniin Lahjakas herra Ripley. Tätä seurasi rooli italialaiselokuvassa Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli, 1960).

Delon näytteli myös muun muassa Michelangelo Antonionin elokuvassa Kuumetta (L'eclisse, 1962), Luchino Viscontin elokuvassa Tiikerikissa (Il gattopardo, 1963), Jean-Pierre Melvillen rikoselokuvassa Ajojahti (Le Samouraï, 1967) ja Charles Bronsonin tähdittämässä westernissä Verenpunainen aurinko (Soleil rouge, 1971). Vuonna 2008 hän näytteli Julius Caesaria elokuvassa Asterix olympialaisissa (Astérix aux jeux olympiques, 2008).

Delon levytti vuonna 1973 poplaulaja Dalidan kanssa duettona kappaleen ”Paroles... Paroles...”, josta tuli iso hitti muun muassa Ranskassa, Japanissa ja Kanadassa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alain Delon tyttärensä Anouchkan kanssa Cannesin elokuvajuhlilla 2010.

Delon palveli Indokiinassa laskuvarjojoukoissa. Hän on ollut kaksi kertaa naimisissa: Nathalie Delonin kanssa vuosina 1964–1968 ja Rosalie van Breemenin kanssa vuosina 1987–2002. Delonilla oli pitkät rakkaussuhteet Romy Schneiderin ja Mireille Darcin kanssa. Delonilla on neljä lasta: Anthony Delon yhdessä Nathalie Delonin kanssa ja Ari Boulogne suhteesta saksalaisen laulajattaren Nicon kanssa. Rosalie van Breemenin kanssa hänellä on kaksi lasta: Anouchka ja Alain-Fabien. Alain Delonilla on nykyään myös Sveitsin kansalaisuus.[2]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yksi on liikaa (Quand la femme s'en mêle, 1957)
  • Ole kaunis ja - vaikene (Sois belle et tais-toi, 1958)
  • Christine (1958)
  • Vaaralliset naiset (Faibles femmes, 1959)
  • Viattomat synnintekijät (Le chemin des écoliers, 1959)
  • Kuuma aurinko (Plein soleil, 1960)
  • Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli, 1960)
  • Ilo elää (Che gioia vivere, 1961)
  • Rakastajattaria (Amours célèbres, 1961)
  • Kuumetta (L'eclisse, 1962)
  • Paholainen ja 10 käskyä (Le diable et les 10 commandements, 1962)
  • Askel askeleelta (Mélodie en sous-sol, 1963)
  • Tiikerikissa (Il gattopardo, 1963)
  • Musta tulppaani (La tulipe noire, 1964)
  • Satimessa (Les félins, 1964)
  • Kostajat (L'insoumis, 1964)
  • Keltainen Rolls-Royce (The Yellow Rolls-Royce, 1964)
  • Kerran varas... (Once a Thief, 1965)
  • Vihreät paholaiset (Lost Command, 1966)
  • Texasin hurjapäät (Texas Across the River, 1966)
  • Palaako Pariisi? (Paris brûle-t-il?, 1966)
  • Seikkailijat (Les aventuriers, 1967)
  • Ajojahti (Le Samouraï, 1967)
  • Paholaisen murha (Diaboliquement vôtre, 1967)
  • Tyttö ja moottoripyörä (The Girl on a Motorcycle, 1968)
  • 3 askelta yöhön (Histoires extraordinaires, 1968)
  • Yksinäiset sudet (Adieu l'ami, 1968)
  • Vaarallinen loma (La piscine, 1969)
  • Jeff (1969)
  • Sisilialaisklaani (Le clan des Siciliens, 1969)
  • Borsalino (1970)
  • Punainen ympyrä (Le Cercle rouge, 1970)
  • Verenpunainen aurinko (Soleil rouge, 1971)
  • Trotskin salamurha (The Assassination of Trotsky, 1972)
  • Ensimmäinen yö kanssasi (La prima notte di quiete, 1972)
  • Yön sudet (Un flic, 1972)
  • Shokkikäsittely (Traitement de choc, 1973)
  • Skorpioni (Scorpio, 1973)
  • Verta asfaltilla (Tony Arzenta, 1973)
  • Rikoskierre (Deux hommes dans la ville, 1973)
  • Jäinen syli (Les seins de glace, 1974)
  • Borsalino and Co - rikoksen valtakunta (Borsalino and Co., 1974)
  • Zorro (1975)
  • Passi ruumishuoneelle (Flic Story, 1975)
  • Mustalainen (Le gitan, 1975)
  • Varjojen vanki (Mr. Klein, 1976)
  • Kopla (Le gang, 1977)
  • Katutappaja (3 hommes à abattre, 1980)
  • Eliminaattori (Tegeran-43, 1981)
  • Viimeinen keikka (Le choc, 1982)
  • Swannin rakkaus (Un amour de Swann', 1984)
  • Kohtalo kiskoilla - meidän historiamme (Notre histoire, 1984)
  • Poliisin kosto (Parole de flic, 1985)
  • Päivä ja yö (Le jour et la nuit, 1997)
  • Yksi kahdesta (1 chance sur 2, 1998)
  • Asterix olympialaisissa (Astérix aux jeux olympiques, 2008)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alain Delon.