Doris Day

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Doris Day
Doris Day 1950-luvun alussa
Doris Day 1950-luvun alussa
Henkilötiedot
Koko nimi Doris Mary Ann Kappelhoff
Syntynyt 3. huhtikuuta 1922
Cincinnati, Ohio
Kuollut 13. toukokuuta 2019 (97 vuotta)
Carmel Valley Village, Kalifornia
Ammatti laulaja, näyttelijä
Lapset Terry Melcher (1942–2004)
Näyttelijä
Aktiivisena 1939–1987
Merkittävät roolit Josephine ”Jo” McKenna Mies joka tiesi liikaa
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Doris Day (Doris Mary Ann Kappelhoff; 3. huhtikuuta 1922 Cincinnati, Ohio13. toukokuuta 2019 Carmel Valley Village, Kalifornia)[1][2] oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Hän oli 1950- ja 1960-luvulla Yhdysvaltain tunnetuimpia ja parhaiten palkituimpia naisnäyttelijöitä. Day aloitti uransa big band -laulajana ja levytti useita hittikappaleita. Näyttelijänä hän aloitti musikaaleista, mutta hän siirtyi myös monipuolisempiin rooleihin. Parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden Day sai elokuvasta Kaikki alkoi puhelimesta. Day teki viimeisen elokuvansa vuonna 1968. Sen jälkeen hän näytteli tilannekomediasarjassa Doris Day Show, juonsi keskusteluohjelmaa ja keskittyi eläintensuojeluun.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doris Kappelhoff syntyi Cincinnatissa vuonna 1922. Hänen vanhempansa William ja Alma Kappelhoff olivat saksalaistaustaisia. Doris harrasti nuorena tanssia, mutta lupaava ura tanssijana päättyi auto-onnettomuuteen. Alma-äiti kannusti tytärtänsä musiikin pariin kuultuaan tämän laulavan radiosta tulleiden kappaleiden tahdissa.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulajasta elokuvatähdeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappelhoff liittyi vyuonna 1939 vokalistiksi Barney Rappin yhtyeeseen. Rapp ehdotti Kappelhoffille nimeä Day, kun oli kuullut tämän laulavan kappaletta ”Day After Day”. Day piti alkujaan uutta nimeänsä tekaistulta, mutta hän lopulta hyväksyi sen, sillä Kappelhoff olisi liian pitkä nimi teattereiden mainosmarkiiseihin.[3] Day lauloi 1940-luvulla Les Brownin yhtyeessä, jonka hittikappaleella ”Sentimental Journey” hän oli mukana.[3]

Day teki elokuvadebyyttinsä Michael Curtizin elokuvassa Valtameren romanssi (1948). Dayn rooli oli alkujaan mennyt Betty Huttonille, mutta kun tämä oli tullut raskaaksi, rooliin haettiin uusi näyttelijä. Day sai osan esitettyään koe-esiintymisessä tunteikkaasti kappaleen ”Embraceable You”. Valtameren romanssia seurasi Warnerin Daylle tuottamia musikaalielokuvia, joissa Dayn laulaminen oli koko elokuvan keskiössä.[3] Dayn 1950-luvun alun Warnerin musikaalielokuvia olivat muun muassa Teetä kahdelle, Perheen naimahuolet ja Tytär rakastuu.[4]

Day alkoi 1950-luvulla suunnata myös haastavampiin rooleihin monipuolistaakseen kuvaansa näyttelijänä. Hänen omia suosikkiroolejaan oli osa Calamity Janena elokuvassa Tarkk’ampujatyttö (1953).[4] Elokuvassa hän esitti parhaan laulun Oscarilla palkitun kappaleen ”Secret Love”. Laulaja Ruth Ettingin elämästä kertovassa elokuvassa Laulu ilman rakkautta (1955) Day esitti yli tusinan verran balladeita.[3] Vuonna 1956 valmistui Alfred Hitchcockin trilleri Mies joka tiesi liikaa, jossa Day osoitti näyttelijänlahjansa. Hän lauloi siinä myös ikivihreän kappaleen ”Que Sera, Sera”.[4]

Day oli 1950- ja 1960-luvuilla Yhdysvaltain tunnetuimpia elokuviatähtiä, ja hän oli myös 1960-luvulla parhaiten palkatuin naisnäyttelijä. Day näytteli muun muassa itsenäisiä naisia, jotka eivät uhranneet ilman tappelua vapauttaan miehen takia. Dayn romanttisia elokuvia olivat muun muassa Rock Hudsonin kanssa tehdyt Kaikki alkoi puhelimesta (1959), Rakkaani, tule takaisin (1961) ja Älä lähetä kukkia (1964). Ensiksi mainitusta Day sai myös parhaan naispääosn Oscar-ehdokkuuden. Samanlaisissa itsenäisen naisen rooleissa Day oli myös elokuvissa Minkin kosketus (1962), jossa vastanäyttelijänä oli Cary Grant, James Garnerin kanssa tehdyt Sänky kolmelle (1963) ja Kaikki alkoi saippuasta (1963) sekä Rod Taylorin kanssa tehdyt Älkää häiritkö! (1965) ja Pitsipöksyagentti (1966).[3]

Dayllä oli 1960-luvun lopulla vaikeuksia saada ikäänsä sopivia rooleja. Hänen viimeisiä elokuviansa olivat Tyttö lännen farmarina (1967), Caprice – vaarallinen oikku (1967) ja Kuka on se kaveri äidin sängyssä? (1968), joka jäi Dayn viimeiseksi elokuvaksi.[3]

Televisiossa ja eläinsuojelutyössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Dayn aviopuoliso ja manageri Martin Melcher kuoli vuonna 1968, paljastui, että Melcher oli kuluttanut Dayn omaisuuden. Day oli menettänyt 20 miljoonaa dollaria ja jäänyt noin 500 000 dollaria velkaa. Samalla Melcher oli luvannut vaimonsa televisiotuotantoon kertomatta tälle. Day haastoi myöhemmin Melcherin yhtiökumppanin Jerome Rosenthalin oikeuteen ja sai vuonna 1974 korvauksia lähes 23 miljoonaa dollaria. Day sopi jutun kuitenkin kuudesta miljoonasta dollarista.[5]

Day ei varsinaisesti ollut innoissaan televisiosarjasta. Hän näytteli kuitenkin 1968–1973 CBS:n tilannekomediassa Doris Day Show’ssa. Viiden vuoden jälkeen Day ei suostunut uusimaan sopimusta.[5]

Day muutti vuonna 1981 Carmelin kaupunkiin, johon hän oli ihastanut elokuvan Kuolema kintereillä kuvauksissa. Tämän jälkeen hän keskittyi eläinsuojelutyöhön. Hän oli vuonna 1971 perustanut Actors and Others for Animals -järjestön, joka pelasti sekä kodittomia että huonosti kohdeltuja eläimiä. Eläintenoikeuksia hän puolestaan ajoi Doris Day Animal Foundationin ja Doris Day Animal Leaguen kautta.[5]

Christian Broadcasting Network palkkasi Dayn juontamaan talk show’ta Doris Day’s Best Friends, jonka vieraina oli julkkiksia lemmikkiensä kanssa. Kahden vuoden ajan lähetetyn ohjelman ensimmäinen vieras oli kuolemansairas Rock Hudson.[5] Day kirjoitti myös omaelämäkerran Doris Day: My Own Story.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doris Day oli naimisissa neljä kertaa, mutta kolme avioliittoista päättyi avioeroon ja yksi leskeytymiseen. Day oli 19-vuotias, kun hän meni naimisiin kiertueella tapaamansa pasuunisti Al Jordenin kanssa. Jorden oli väkivaltainen, ja heidän liittonsa kesti 1941–1943. Avioliiton aikana syntyi poika, Terry.[3] Terrystä tuli tunnettu musiikkituottaja, joka työskenteli 1960- ja 1970-luvuilla Beach Boysin ja Randy Newmanin kanssa.[4] Terry Melcher kuoli syöpään vuonna 2004.

Dayn toinen mies oli saksofonisti George Weidler. Onneton liitto päättyi eroon vuonna 1949. Kykyjenetsijä ja manageri Martin Melcherin kanssa Day meni naimisiin vuonna 1951. Melcherin ja Dayn yhteinen tuotantoyhtiö Arwin Productions tuotti useat Dayn elokuvista. Melcher kuoli vuonna 1968. Dayn neljäs mies oli Barry Comden, jonka kanssa hän oli naimisissa 1976–1981. Comdenin mukaan liitto päättyi, koska Day rakasti enemmän eläimiä kuin häntä.[3]

Day kuoli keuhkokuumeeseen 97-vuotiaana kotonaan Carmel Valleyssa, Kaliforniassa 13. toukokuuta 2019.[2][6] Oman toiveensa mukaisesti hänelle ei järjestetty hautajaisia tai edes hautakiveä.[7]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Alkuperäinen nimi Suomenkielinen nimi Rooli
1948 Romance on the High Seas Valtameren romanssi Georgia Garrett
1949 My Dream Is Yours Jazzityttö Martha Gibson
It's a Great Feeling Tähdenlento Hollywoodissa Judy Adams
1950 Young Man with a Horn Musiikkia veressä Jo Jordan
Tea for Two Teetä kahdelle Nanette Carter
The West Point Story Kevätheila Jan Wilson
1951 Storm Warning Ku Klux Klaanin merkeissä Lucy Rice
Lullaby of Broadway Broadwayn kehtolaulu Melinda Howard
On Moonlight Bay Perheen naimahuolet Marjorie ”Marjie” Winfield
I'll See You in My Dreams Lumottu laulu Grace LeBoy Kahn
Starlift Tähtisade cameorooli
1952 The Winning Team Voittoisa joukkue Aimee Alexander
April in Paris Pariisin huhtikuu Ethel ”Dynamite” Jackson
1953 By the Light of the Silvery Moon Tytär rakastuu Marjorie ”Marjie” Winfield
Calamity Jane Tarkk’ampujatyttö Calamity Jane
1954 Lucky Me Onnen myyrä Candy Williams
Young at Heart Nuori mieleltään Laurie Tuttle
1955 Love Me or Leave Me Laulu ilman rakkautta Ruth Etting
1956 The Man Who Knew Too Much Mies joka tiesi liikaa Josephine ”Jo” McKenna
Julie Kuolema kintereillä Julie Benton
1957 The Pajama Game Pyjamaleikki Katherine ”Babe” Williams
1958 Teacher’s Pet Opettajan lemmikki Erica Stone
The Tunnel of Love Lemmen tunnelissa Isolde Poole
1959 It Happened to Jane Hummerityttö Jane Osgood
Pillow Talk Kaikki alkoi puhelimesta Jan Morrow
1960 Please Don't Eat the Daisies Älkää syökö päivänkakkaroita Kate Robinson Mackay
Midnight Lace Keskiyön seitti Kit Preston
1961 Lover Come Back Rakkaani, tule takaisin Carol Templeton
1962 That Touch of Mink Minkin kosketus Cathy Timberlake
Billy Rose’s Jumbo Maailman ihanin tyttö Kitty Wonder
1963 The Thrill of It All Kaikki alkoi saippuasta Beverly Boyer
Move Over, Darling Sänky kolmelle Ellen Wagstaff Arden
1964 Send Me No Flowers Älä lähetä kukkia Judy Kimball
1965 Do Not Disturb Älkää häiritkö! Janet Harper
1966 The Glass Bottom Boat Pitsipöksyagentti Jennifer Nelson
1967 The Ballad of Josie Tyttö lännen farmarina Josie Minick
Caprice Caprice – vaarallinen oikku Patricia Foster
1968 Where Were You When the Lights Went Out? Missä olit kun valot sammuivat? Margaret Garrison
With Six You Get Eggroll Kuka on se kaveri äidin sängyssä? Abby McClure

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • You're My Thrill (1949)
  • Young Man with a Horn (soundtrack, yhdessä Harry Jamesin kanssa) (1950)
  • Lullaby of Broadway (soundtrack) (1951)
  • On Moonlight Bay (soundtrack) (1951)
  • I'll See You in My Dreams (soundtrack) (1951)
  • By the Light of the Silvery Moon (soundtrack) (1953)
  • Calamity Jane (soundtrack) (1953)
  • Young at Heart (soundtrack, yhdessä Frank Sinatran kanssa) (1954)
  • Love Me or Leave Me (soundtrack) (1955)
  • Day By Day (1956)

  • The Pajama Game (soundtrack) (1957)
  • Day By Night (1957)
  • Hooray for Hollywood Vol. 1 (1958)
  • Hooray for Hollywood Vol. 2 (1959)
  • Cuttin' Capers (1959)
  • What Every Girl Should Know (1960)
  • Show Time (1960)
  • Bright and Shiny (1961)
  • I Have Dreamed (1961)
  • Duet (Andre Previn) (1962)

  • You’ll Never Walk Alone (1962)
  • Billy Rose's Jumbo (soundtrack) (1962)
  • Annie Get Your Gun (Robert Gouletin kanssa) (1963)
  • Love Him (1963)
  • The Doris Day Christmas Album (1964)
  • With a Smile and a Song (1964)
  • Latin for Lovers (1965)
  • Doris Day's Sentimental Journey (1965)
  • The Love Album (nauhoitettiin 1967) (1994)
  • My Heart (2011)

Lauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A Guy Is a Guy
  • Again
  • Anything You Can Do
  • Any Way the Wind Blows
  • Bewitched, Bothered and Bewildered
  • But Not for Me
  • By The Light of the Silvery Moon
  • Confess (duetto Buddy Clarkin kanssa)
  • Cheek to Cheek
  • Dream a Little Dream of Me
  • Everybody Loves a Lover

  • Everybody Loves My Baby
  • Hernando's Hideaway
  • Hooray for Hollywood
  • If I Give My Heart to You
  • I'll Never Stop Loving You
  • I'm an Indian Too
  • It All Depends on You
  • It's Magic
  • It's a Great Feeling
  • It Takes Time
  • Julie

  • Just One of Those Things
  • Love Me or Leave Me
  • Love Somebody (duetto Buddy Clarkin kanssa)
  • Lullaby of Broadway
  • Move Over, Darling
  • My Darling, My Darling (duetto Buddy Clarkin kanssa)
  • My Young and Foolish Heart
  • Once in a While
  • On Moonlight Bay
  • Perhaps, Perhaps, Perhaps
  • Pillow Talk

  • Put 'em in a Box, Tie ’em with a Ribbon
  • Secret Love
  • Sentimental Journey
  • Singin' in the Rain
  • Someone Like You
  • Tacos, Enchiladas and Beans
  • Teacher's Pet
  • Whatever Will Be, Will Be (Que Será, Será)
  • You Are My Sunshine
  • You Do Something for Me

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ‘Age is just a number’: Doris Day turns 95 – two years earlier than planned The Guardian. 3.4.2017. Viitattu 3.4.2017. (englanniksi)
  2. a b Doris Day, Hollywood actress and singer, dies aged 97 BBC News. 13.5.2019. BBC. Viitattu 13.5.2019.
  3. a b c d e f g h i Bergan, Ronald: Doris Day obituary The Guardian. 13.5.2019. Guardian News & Media Limited. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  4. a b c d Dagan, Carmel: Doris Day, Legendary Actress, Dies at 97 Variety. 13.5.2019. Variety Media, LLC. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  5. a b c d Nelson, Valerie J.: Doris Day dies; legendary actress and singer was 97 Los Angeles Times. 13.5.2019. Variety Media, LLC. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  6. Enqvist, Niina: Hollywood-legenda Doris Day on kuollut Ilta-Sanomat. 13.5.2019. Viitattu 13.5.2019.
  7. Doris Day, 97, on kuollut - tähdelle ei suunnitella hautajaisia, hautakiveä tai edes muistohetkeä www.iltalehti.fi. Viitattu 14.5.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Doris Day.