Tämä on lupaava artikkeli.

Doris Day

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Doris Day
Doris Day vuonna 1957
Doris Day vuonna 1957
Henkilötiedot
Koko nimi Doris Mary Ann Kappelhoff
Syntynyt3. huhtikuuta 1922
Cincinnati, Ohio, Yhdysvallat
Kuollut13. toukokuuta 2019 (97 vuotta)
Carmel Valley Village, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti laulaja, näyttelijä
Puoliso
Lapset Terry Melcher (1942–2004)
Näyttelijä
Aktiivisena 1939–1987
Merkittävät roolit Mies joka tiesi liikaa
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Doris Day (Doris Mary Ann Kappel­hoff; 3. huhtikuuta 1922 Cincinnati, Ohio13. toukokuuta 2019 Carmel Valley Village, Kalifornia[1][2]) oli yhdys­valtalainen näyttelijä ja laulaja. Hän oli 1950- ja 1960-luvulla Yhdys­valtain tunnetuimpia ja parhaiten palkattuja nais­näyttelijöitä. Day aloitti uransa big band -laulajana ja levytti useita menestys­kappaleita. Näyttelijänä hän aloitti musikaaleista, mutta hän siirtyi myös moni­puolisempiin rooleihin. Parhaan nais­pää­osan Oscar-ehdokkuuden Day sai elo­kuvasta Kaikki alkoi puhelimesta. Day teki viimeisen elo­kuvansa vuonna 1968. Sen jälkeen hän näytteli tilanne­komedia­sarjassa Doris Day Show, juonsi keskustelu­ohjelmaa ja keskittyi eläinten­suojeluun.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doris Kappel­hoff syntyi Cincinnatissa vuonna 1922. Hänen vanhempansa William ja Alma Kappel­hoff olivat saksalais­taustaisia. Kappel­hoff harrasti nuorena tanssia, mutta lupaava ura päättyi auto-onnettomuuteen. Alma-äiti kannusti tytärtänsä musiikin pariin kuultuaan tämän laulavan radiosta tulleiden kappaleiden tahdissa.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulajasta elokuvatähdeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappel­hoff liittyi vuonna 1939 laulajaksi Barney Rappin yhtyeeseen. Rapp ehdotti Kappel­hoffille nimeä Day, kun oli kuullut tämän laulavan kappaletta ”Day After Day”. Dayn mielestä nimi kuulosti tekaistulta, mutta hän hyväksyi sen lopulta, sillä Kappel­hoff olisi liian pitkä nimi teattereiden mainos­markiiseihin.[3] Day lauloi 1940-luvulla Les Brownin yhtyeessä, jonka hittikappaleella ”Senti­mental Journey” hän oli mukana.[3]

Day teki ensi­esiintymisensä Michael Curtizin elo­kuvassa Valtameren romanssi (1948). Dayn rooli oli alkujaan mennyt Betty Huttonille, mutta kun tämä oli tullut raskaaksi, rooliin haettiin uusi näyttelijä. Day sai osan esitettyään koe-esiintymisessä tunteikkaasti kappaleen ”Embraceable You”. Valta­meren romanssia seurasi Warnerin Daylle tuottamia musikaali­elo­kuvia, joissa Dayn laulaminen oli koko elo­kuvan keskiössä.[3] Dayn 1950-luvun alun Warnerin musikaali­elo­kuvia olivat muun muassa Teetä kahdelle, Perheen naimahuolet ja Tytär rakastuu.[4]

Day alkoi 1950-luvulla suunnata myös haastavampiin rooleihin moni­puolistaakseen kuvaansa näyttelijänä. Hänen omia suosikki­roolejaan oli osa Calamity Janena elo­kuvassa Tarkk’ampujatyttö (1953).[4] Elo­kuvassa hän esitti parhaan laulun Oscarilla palkitun kappaleen ”Secret Love”. Laulaja Ruth Ettingin elämästä kertovassa elo­kuvassa Laulu ilman rakkautta (1955) Day esitti yli tusinan verran balladeita.[3] Vuonna 1956 valmistui Alfred Hitchcockin trilleri Mies joka tiesi liikaa, jossa Day osoitti näyttelijän­lahjansa. Hän lauloi siinä myös iki­vihreän kappaleen ”Que Sera, Sera”.[4]

Day oli 1950- ja 1960-luvuilla Yhdys­valtain tunnetuimpia elo­kuva­tähtiä, ja hän oli myös 1960-luvulla parhaiten palkattu nais­näyttelijä. Day näytteli itsenäisiä naisia, jotka eivät uhranneet vapauttaan miehen takia ilman tappelua. Dayn romanttisia elo­kuvia olivat Rock Hudsonin kanssa tehdyt Kaikki alkoi puhelimesta (1959), Rakkaani, tule takaisin (1961) ja Älä lähetä kukkia (1964). Ensiksi mainitusta Day sai myös Oscar-ehdokkuuden parhaasta nais­pää­osasta. Saman­laisissa itsenäisen naisen rooleissa Day oli myös elo­kuvissa Minkin kosketus (1962), jossa vasta­näyttelijänä oli Cary Grant, James Garnerin kanssa tehdyt Sänky kolmelle (1963) ja Kaikki alkoi saippuasta (1963) sekä Rod Taylorin kanssa tehdyt Älkää häiritkö! (1965) ja Pitsipöksyagentti (1966).[3]

Dayllä oli 1960-luvun lopulla vaikeuksia saada ikäänsä sopivia rooleja. Myöhäis­kauden elo­kuvia olivat Tyttö lännen farmarina (1967), Caprice – vaarallinen oikku (1967) sekä Kuka on se kaveri äidin sängyssä? (1968), joka jäi Dayn viimeiseksi elo­kuvaksi.[3]

Televisiossa ja eläinsuojelutyössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Day Doris Day Show’n kuvauksissa.

Kun Dayn avio­puoliso ja manageri Martin Melcher kuoli vuonna 1968, paljastui, että Melcher oli kuluttanut Dayn omaisuuden. Day oli menettänyt 20 miljoonaa dollaria ja jäänyt noin 500 000 dollaria velkaa. Samalla Melcher oli luvannut vaimonsa televisio­tuotantoon kertomatta tälle. Day haastoi myöhemmin Melcherin yhtiö­kumppanin Jerome Rosen­thalin oikeuteen ja sai vuonna 1974 korvauksia lähes 23 miljoonaa dollaria. Day sopi jutun kuitenkin kuudesta miljoonasta dollarista.[5]

Day ei varsinaisesti ollut innoissaan televisio­sarjasta. Hän näytteli kuitenkin 1968–1973 CBS:n tilanne­komediassa Doris Day Show’ssa. Viiden vuoden jälkeen Day ei suostunut uusimaan sopimusta.[5]

Day muutti vuonna 1981 Carmelin kaupunkiin, johon hän oli ihastanut elo­kuvan Kuolema kintereillä kuvauksissa. Tämän jälkeen hän keskittyi eläin­suojelu­työhön. Hän oli vuonna 1971 perustanut Actors and Others for Animals -järjestön, joka pelasti sekä kodittomia että huonosti kohdeltuja eläimiä. Eläinten­oikeuksia hän puolestaan ajoi Doris Day Animal Foundationin ja Doris Day Animal Leaguen kautta.[5]

Christian Broadcasting Network palkkasi Dayn juontamaan keskustelu­ohjelmaa Doris Day’s Best Friends, jonka vieraina oli julkkiksia lemmikkiensä kanssa. Kahden vuoden ajan lähetetyn ohjelman ensimmäinen vieras oli kuoleman­sairas Rock Hudson.[5] Day kirjoitti myös oma­elämä­kerran Doris Day: My Own Story.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Day miehensä Martin Melcherin kanssa vuonna 1960.

Doris Day oli naimisissa neljä kertaa, mutta kolme avio­liittoista päättyi avio­eroon ja yksi leskeksi jäämiseen. Day oli 19-vuotias, kun hän meni naimisiin kiertueella tapaamansa pasunisti Al Jordenin kanssa. Jorden oli väki­valtainen, ja heidän liittonsa kesti 1941–1943. Dayn toinen mies oli sakso­fonisti George Weidler. Onneton liitto päättyi eroon vuonna 1949.[3]

Kykyjen­etsijä ja manageri Martin Melcherin kanssa Day meni naimisiin vuonna 1951. Melcherin ja Dayn yhteinen tuotanto­yhtiö Arwin Productions tuotti useat Dayn elo­kuvista. Melcher kuoli vuonna 1968. Avio­liiton aikana syntyi poika Terry Melcher.[3] Terry Melcheristä tuli tunnettu musiikki­tuottaja, joka työskenteli 1960- ja 1970-luvuilla Beach Boysin ja Randy Newmanin kanssa.[4] Terry Melcher kuoli syöpään vuonna 2004.[6] Dayn neljäs mies oli Barry Comden, jonka kanssa hän oli naimisissa 1976–1981. Comdenin mukaan liitto päättyi, koska Day rakasti enemmän eläimiä kuin häntä.[3]

Day kuoli keuhkokuumeeseen 97-vuotiaana kotonaan Carmel Valleyssa, Kaliforniassa 13. touko­kuuta 2019.[2][7] Oman toiveensa mukaisesti hänelle ei järjestetty hautajaisia tai edes hauta­kiveä.[8] Dayn asiainhoitajan ja ystävän Bob Basharan mukaan Day ei halunnut keskustella hautajaisista tai muistomerkistä ja hänellä oli vaikeuksia hyväksyä kuolemaa.[9]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Doris Dayn diskografia
Studiolbumit
  • You’re My Thrill  (1949)
  • Day By Day  (1956)
  • Day By Night  (1957)
  • Cuttin’ Capers  (1959)
  • What Every Girl Should Know  (1960)
  • Show Time  (1960)
  • Bright And Shiny’  (1961)
  • I Have Dreamed  (1961)
  • Duet  (1962) (Andre Previn)
  • You’ll Never Walk Alone  (1962)
  • Annie Get Your Gun  (1963) (Robert Gouletin kanssa)
  • Love Him  (1963)
  • The Doris Day Christmas Album  (1964)
  • With a Smile And a Song  (1964)
  • Latin for Lovers  (1965)
  • Doris Day’s Sentimental Journey  (1965)
  • The Love Album  (nauhoitettiin 1967, 1994)
  • My Heart  (2011)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1948 Valta­meren romanssi Romance on the High Seas Georgia Garrett
1949 Jazzi­tyttö My Dream Is Yours Martha Gib­son
Tähdenlento Hollywoodissa It’s a Great Feeling Judy Adams
1950 Musiikkia veressä Young Man with a Horn Jo Jordan
Teetä kahdelle Tea for Two Nanette Carter
Kevät­heila The West Point Story Jan Wilson
1951 Ku Klux Klaanin merkeissä Storm Warning Lucy Rice
Broad­wayn kehto­laulu Lullaby of Broad­way Melinda Howard
Perheen naima­huolet On Moon­light Bay Marjorie ”Marjie” Win­field
Lumottu laulu I'll See You in My Dreams Grace LeBoy Kahn
Tähti­sade Star­lift cameo
1952 Voittoisa joukkue The Winning Team Aimee Alexander
Pariisin huhti­kuu April in Paris Ethel ”Dynamite” Jackson
1953 Tytär rakastuu By the Light of the Silvery Moon Marjorie ”Marjie” Win­field
Tarkk’ampuja­tyttö Calamity Jane Calamity Jane
1954 Onnen myyrä Lucky Me Candy Williams
Nuori mieleltään Young at Heart Laurie Tuttle
1955 Laulu ilman rakkautta Love Me or Leave Me Ruth Etting
1956 Mies joka tiesi liikaa The Man Who Knew Too Much Josephine ”Jo” McKenna
Kuolema kintereillä Julie Julie Benton
1957 Pyjama­leikki The Pajama Game Katherine ”Babe” Williams
1958 Opettajan lemmikki Teacher’s Pet Erica Stone
Lemmen tunnelissa The Tunnel of Love Isolde Poole
1959 Hummeri­tyttö It Happened to Jane Jane Osgood
Kaikki alkoi puhelimesta Pillow Talk Jan Morrow
1960 Älkää syökö päivän­kakkaroita Please Don’t Eat the Daisies Kate Robinson Mackay
Keski­yön seitti Mid­night Lace Kit Preston
1961 Rakkaani, tule takaisin Lover Come Back Carol Templeton
1962 Minkin kosketus That Touch of Mink Cathy Timber­lake
Maailman ihanin tyttö Billy Rose’s Jumbo Kitty Wonder
1963 Kaikki alkoi saippuasta The Thrill of It All Beverly Boyer
Sänky kolmelle Move Over, Darling Ellen Wagstaff Arden
1964 Älä lähetä kukkia Send Me No Flowers Judy Kimball
1965 Älkää häiritkö! Do Not Disturb Janet Harper
1966 Pitsi­pöksy­agentti The Glass Bottom Boat Jennifer Nelson
1967 Tyttö lännen farmarina The Ballad of Josie Josie Minick
Caprice – vaarallinen oikku Caprice Patricia Foster
1968 Missä olit kun valot sammuivat? Where Were You When the Lights Went Out? Margaret Garrison
Kuka on se kaveri äidin sängyssä? With Six You Get Eggroll Abby McClure

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ’Age is Just a Number’: Doris Day Turns 95 – Two Years Earlier Than Planned The Guardian. 3.4.2017. Lontoo: Guardian Media Group. Viitattu 3.4.2017. (englanniksi)
  2. a b Doris Day, Hollywood Actress and Singer, Dies Aged 97 BBC News. 13.5.2019. Lontoo: British Broad­casting Corporation. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j Bergan, Ronald: Doris Day Obituary The Guardian. 13.5.2019. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
  4. a b c d Dagan, Carmel: Doris Day, Legendary Actress, Dies at 97 Variety. 13.5.2019. Variety Media, LLC. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  5. a b c d Nelson, Valerie J.: Doris Day Dies; Legendary Actress and Singer Was 97 Los Angeles Times. 13.5.2019. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  6. Devenish, Colin: Terry Melcher Dead at 62 Rolling Stone. 22.11.2004. New York: Rolling Stone, LLC. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
  7. En­qvist, Niina: Hollywood-legenda Doris Day on kuollut Ilta-Sanomat. 13.5.2019. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 13.5.2019.
  8. Aalto-Setälä, Julia: Doris Day, 97, on kuollut – tähdelle ei suunnitella hautajaisia, hauta­kiveä tai edes muisto­hetkeä Ilta­lehti. 13.5.2019. Helsinki: Alma Media Oy. Viitattu 14.5.2019.
  9. Fernández, Alexia & McNeil, Liz: Why Doris Day Will Have ’No Funeral, No Memorial and No Marker’: ’She Didn’t Like Death’ People. 13.5.2019. Meredith Corporation. Viitattu 7.12.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Doris Day.