John Deacon
| John Deacon | |
|---|---|
 Deacon esiintymässä Queenin kanssa Dublinin RDS Arenalla vuonna 1979. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | John Richard Deacon |
| Syntynyt | 19. elokuuta 1951 Leicester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kansalaisuus |
Englanti |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1965–1997 |
| Tyylilajit | rock, pop |
| Soittimet | bassokitara |
| Yhtyeet | Queen (1971–1997) |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vailla ensimmäistäkään lähdettä. |
John Richard Deacon (s. 19. elokuuta 1951 Leicester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen aktiivisen uransa päättänyt muusikko.[1] Deacon tuli tunnetuksi Queenin basistina. Hän soitti yhtyeessä vuodesta 1971 vuoteen 1997, jolloin hän vetäytyi eläkkeelle. Queenin hiljaisena jäsenenä tunnettu Deacon oli yhtyeen jäsenistä nuorin. Hän kirjoitti myös monia Queenin kappaleita, joista tunnetuimpia ovat muun muassa radiossa paljon soitetut hitit ”You’re My Best Friend”, ”Another One Bites the Dust” ja ”I Want To Break Free”.
Queenin laulaja Freddie Mercuryn kuoleman jälkeen vuonna 1991 Deacon soitti yhtyeen basistina enää muutamissa esiintymisissä. Vuoden 1997 jälkeen hän ei ole juurikaan esiintynyt julkisuudessa, eikä ole osallistunut kitaristi Brian Mayn ja rumpali Roger Taylorin johtamiin 2000-luvun Queen-projekteihin ja kiertueisiin.
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
John Deacon syntyi Leicesterissa ja eli siellä aina vuoteen 1969 saakka. Deacon kiinnostui musiikista jo nuorella iällä. Yksitoistavuotiaana hän osti halvan akustisen kitaran, alkoi harjoitella soittamista ja pian myös soittaa ystäviensä kanssa. Vuonna 1965 14-vuotias Deacon perusti ensimmäisen yhtyeensä The Oppositionin ja soitti rytmikitaraa. Vuosien aikana yhtye käytti myös nimiä The New Opposition ja Art. Alkuperäisen basistin jätettyä yhtyeen, Deacon vaihtoi kitaran bassoon.
Vuonna 1969 John Deacon lähti Lontooseen opiskelemaan elektroniikkaa, minkä seurauksena hänen aikansa Artin riveissä oli ohi. Koulutukseltaan Deacon on sähköinsinööri, ja hän on suunnitellut Queenin PA-laitteistot. Äänentoistolaitteistojen valmistaja Vox on ottanut lukuisia Deaconin suunnittelemia laitteita sarjatuotantoon.lähde?
Aika Queenin basistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1971 Brian May ja Roger Taylor pyysivät Deaconia perustamansa uuden yhtyeen, Queenin basistiksi, ja hän suostui. Rauhallisena ja hieman sulkeutuneena Deacon jäi Queenissa taka-alalle karismaattisen laulajan Freddie Mercuryn ja virtuoosimaisen kitaristin Brian Mayn nauttiessa suurimmasta huomiosta. Omien sanojensa mukaan laulutaidoton Deacon ei osallistunut Queenin tavaramerkiksi muodostuneiden lauluharmonioiden luomiseen muiden jäsenten tavoin. Bassokitaran lisäksi Deacon soitti useilla albumeilla rytmikitaraa sekä joskus koskettimia.
Hänen ensimmäinen sävellyksensä Queenille oli ”Misfire”, joka julkaistiin vuoden 1974 albumilla Sheer Heart Attack. Ensimmäinen Deaconin kirjoittama single oli You’re My Best Friend albumilta A Night at the Opera.
Basistina Deacon on arvostettu, ja useat hänen luomistaan riffeistä ovat jääneet historiaan. Deaconin autoradiosta rakentaman ja sittemmin Brian Maylle lahjoittaman ”Deacy”-minivahvistimen persoonallinen sointi on keskeisessä osassa kitaraosuuksien äänimaailmaa. Esimerkiksi kappale ”Good Company” tuo ”Deaky”-vahvistimen omaleimaisuutta hyvin esille.
Freddie Mercuryn kuoleman jälkeen 1991 John Deacon on esiintynyt vain harvakseltaan. Vuoden 1992 Freddie Mercuryn muistokonsertin, 1995 julkaistun Made in Heaven -albumin sessioiden, vuoden 1997 Queenin ja Elton Johnin pienimuotoisen yhteisesiintymisen sekä Queen-singlen ”No-One But You” lisäksi Deacon ei ole ollut julkisesti tekemisissä musiikin kanssa.[2] Deacon on jättänyt uransa Queenin basistina taakseen, eikä ole osallistunut kitaristi Brian Mayn ja rumpali Roger Taylorin kanssa uusiin Queen-projekteihin, kuten Queen+Paul Rodgers -kiertueeseen.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
John Deacon ja Veronica Tetzlaff vihittiin vuonna 1975 ja he ovat saaneet kuusi lasta[3]: Robert (18. heinäkuuta 1975), Michael (3. helmikuuta 1978), Laura (25. kesäkuuta 1979), Joshua (13. joulukuuta 1983), Luke (5. joulukuuta 1992) ja Cameron (17. marraskuuta 1993). Hän on kärsinyt uransa aikana alkoholiongelmista.lähde? John Deacon asuu perheineen Lontoossa. Deacon välttelee julkisuutta, eikä hänestä ole paljoa kuvamateriaalia 2000-luvulta.lähde?
Deaconin säveltämät kappaleet Queenin albumeilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stone Cold Crazy (yhdessä Mercuryn, Mayn & Taylorin kanssa)
- Misfire
- You're My Best Friend
- You And I
- Spread Your Wings
- Who Needs You
- If You Can't Beat Them
- In Only Seven Days
- Another One Bites The Dust
- Need Your Loving Tonight
- Execution Of Flash
- Arboria (Planet Of The Tree Men)
- Back Chat
- Cool Cat (Mercuryn kanssa)
- I Want To Break Free
- One Year Of Love
- Pain Is So Close To Pleasure (Mercuryn kanssa)
- Friends Will Be Friends (Mercuryn kanssa)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- John Deacon Queenonline- sivustolla. (Arkistoitu – Internet Archive)
- John Deacon sivustolla Queen - Royal legend (Arkistoitu – Internet Archive).
- John Deacon Queenpedia -sivustolla.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ John Deacon All Music Guide. Viitattu 22.3.2019.
- ↑ How John Deacon became Queen's silent recluse Ultimate Classic >Rock. Viitattu 22.3.2019.
- ↑ What happened to Queen's John Deacon? Smooth Radio. Viitattu 22.3.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- John Deacon sivustolla Queen – Royal Legend (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
