Vladimir Putin

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Putin)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Putin
Владимир Путин
Vladimir Putin (2017-07-08).jpg
Putin G20-maiden kokouksessa 2017.
Venäjän 2. ja 4. presidentti
7. toukokuuta 2012
Pääministeri Dmitri Medvedev
Edeltäjä Dmitri Medvedev
31. joulukuuta 19997. toukokuuta 2008
(vt. 31. joulukuuta 19997. toukokuuta 2000)
Pääministeri Mihail Kasjanov
Mihail Fradkov
Viktor Zubkov
Edeltäjä Boris Jeltsin
Seuraaja Dmitri Medvedev
Venäjän 6. ja 10. pääministeri
8. toukokuuta 20087. toukokuuta 2012
Presidentti Dmitri Medvedev
Edeltäjä Viktor Zubkov
Seuraaja Viktor Zubkov (vt.)
9. elokuuta 19997. toukokuuta 2000
(vt. 9. elokuuta 199916. elokuuta 1999)
Presidentti Boris Jeltsin
Edeltäjä Sergei Stepašin
Seuraaja Mihail Kasjanov
Yhtenäisen Venäjän puheenjohtaja
1.1.2008–25.4.2012
Edeltäjä Boris Gryzlov
Seuraaja Dmitri Medvedev
Venäjän federaation turvallisuuspalvelun (FSB) johtaja
25. heinäkuuta 19989. elokuuta 1999
Presidentti Boris Jeltsin
Edeltäjä Nikolai Kovaljov
Seuraaja Nikolai Patrušev
Tiedot
Syntynyt Vladimir Vladimirovitš Putin
7. lokakuuta 1952 (ikä 65)
Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto (nykyään Pietari, Venäjä)
Puolue Yhtenäinen Venäjä
Muut puolueet NKP (1975–1991)
sitoutumaton (1991–1995)
Kotimme Venäjä (1995–1999)
Yhtenäisyys (1999–2001)
Puoliso Ljudmila Putina
(aviol. 1983–2013[1]), 2 lasta
Ammatti poliitikko
asianajaja
Uskonto ortodoksi
Allekirjoitus Vladimir Putinin allekirjoitus

Vladimir Vladimirovitš Putin (ven. Влади́мир Влади́мирович Пу́тин Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, s. 7. lokakuuta 1952 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen poliitikko, nykyinen Venäjän federaation presidentti ja entinen pääministeri. Hän toimii maan presidenttinä nyt kolmatta kauttaan. Kaksi ensimmäistä kautta olivat vuosina 2000–2008, ja hänen kolmas kautensa alkoi 7. toukokuuta 2012. Putin toimi Venäjän pääministerinä vuosina 1999–2000 ja uudelleen 2008–2012. Hän edustaa Yhtenäinen Venäjä -puoluetta. Putinin valtakauden keskeisiä tapahtumia ovat olleet toinen Tšetšenian sota, Itä-Ukrainan kriisi ja Krimin anneksointi Venäjään vuonna 2014. Esimerkiksi Krimin anneksointi aiheutti laajaa kritiikkiä, ja siitä johtuneet ulkomaiden asettamat pakotteet sekä öljyn hinnan laskeminen aiheuttivat sen, että Venäjän bruttokansantuote laski peräti 3–4 %. Tästä huolimatta Putin on Venäjällä varsin suosittu johtaja.

Putin työskenteli KGB:lle 16 vuoden ajan vuosina 1975–1991 ja toimi sen jälkeen Pietarin kaupungin apulaispormestarina vuosina 1994–1998 ja Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n johtajana vuosina 1998–1999 ennen kuin presidentti Boris Jeltsin nimitti hänet pääministeriksi.

Forbesin mukaan Putin oli maailman vaikutusvaltaisin henkilö vuonna 2016.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus, nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Putin syntyi Leningradissa 7. lokakuuta 1952 työläisperheen kolmantena poikana. Sekä isä Vladimir Spiridonovitš Putin (1911–1999) että äiti Maria Ivanovna (1911–1998) työskentelivät tehtaassa. Isä oli toisen maailmansodan veteraani ja äiti kokenut Leningradin saarron. Putinin äiti oli ortodoksi, joten hän sai ortodoksisen kasteen. Putinin isoisä Spiridon Putin (1879–1965) oli ollut Vladimir Leninin, ja Leninin kuoleman jälkeen Josif Stalinin, henkilökohtainen kokki. Putinin kaksi vanhempaa veljeä kuolivat nuorena, ja hän jäi perheen lapsista ainoana eloon.[3] Vähävarainen Putinien perhe asui yhteisasunnossa Leningradin keskustassa.

Vladimir Putin KGB:n univormussa

”Pikku-Volodjana” tunnettu poika aloitti koulunkäyntinsä vuonna 1960 keskikoulussa numero 193. Hän liittyi pioneereihin, ja kohosi nopeasti ryhmänsä johtajaksi. Nuoruudessaan hän vietti myös niin kutsuttua katuelämää, missä pärjäsi varhain aloittamansa judoharrastuksen ansiosta. Vuonna 1976 hän voitti judossa Leningradin juniorimestaruuden. Myöhemmin hän on paljastanut urheilun auttaneen hänet irti jengeistä. Putinilla on judossa seitsemäs dan.[3]

Kun nuoruuden kuohuntavaihe meni ohi, Putinin koulunkäynti alkoi sujua paremmin. Hän oli erityisen kiinnostunut saksan kielestä sekä Venäjän historiasta ja kirjallisuudesta. Vuonna 1970 hän pääsi Leningradin valtionyliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Jo opiskeluaikanaan häntä pyydettiin työhön KGB:hen.[3]

Turvallisuusala ja siirtyminen politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putin palveli valtion turvallisuuskomiteassa 1975–1991. Vuodet 1985–1990 hän toimi tiedustelu-upseerina Itä-Saksassa[4] ja yleni everstiluutnantiksi.

Vuosina 1994–1998 Putin toimi Pietarin kaupungin apulaispormestarina. Pormestarina oli tuolloin Anatoli Sobtšak. Sen jälkeen Putin aloitti työt Jeltsinin presidentinhallinnossa, aluksi talousosastolla, jota johti Pavel Borodin.[5] Putin toimi Venäjän federaation turvallisuuspalvelun (FSB) johtajana heinäkuusta 1998 elokuuhun 1999.[6] FSB:n johtajana hänellä oli ministerin arvo ja armeijan kenraalin sotilasarvo.[7]

Ensimmäinen pääministerikausi (1999–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putin nousi Venäjän pääministeriksi elokuussa 1999.

Pääministerikautensa alussa hän sai vaativan tehtävän: Šamil Basajevin joukot olivat hyökänneet Tšetšeniasta naapuritasavallan puolelle Dagestaniin ja julistaneet sinne islamistisen valtion.[8] Venäjän armeija torjui hyökkäyksen Dagestanissa noin kahdessa viikossa. Pian sen jälkeen Moskovassa ja muualla Venäjällä tehtiin pommi-iskuja, joiden takana olivat viranomaisten mukaan tšetšeeneihin kytköksissä olleet islamilaisterroristit. Viranomaisten saaman puhelun mukaan terrori-iskujen motiivina oli kosto Venäjän armeijan toimista Dagestanissa. Basajev ei kuitenkaan ottanut kerrostaloräjäytyksiä syykseen.

Venäjän federaation asevoimat jatkoivat Dagestanin operaatiota hyökkäämällä Tšetšeniaan (kts. Toinen Tšetšenian sota). Pääministeri Putinin kannatus nousi huomattavasti terrorisminvastaisen sodan takia.[9]

Venäjän federaation presidentti (2000–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Putin ja Suomen presidentti Tarja Halonen syyskuussa 2001

Jeltsin jätti yllättäen presidentin toimensa terveydellisistä syistä välittömästi 31. joulukuuta 1999 pitämänsä televisiopuheen jälkeen. Tällöin Putinista tuli lain mukaan virkaa tekevä presidentti. Varsinainen presidentinvaali pidettiin 26. maaliskuuta 2000, jonka Putin voitti saaden 52,94 % äänistä.[10]

Kun Yhdysvallat joutui terrorihyökkäysten kohteeksi 11. syyskuuta 2001, Putin asettui erittäin voimakkaasti tukemaan Yhdysvaltain vastatoimia niin sanotussa terrorismin vastaisessa sodassa. Näin Putin saavutti Yhdysvaltain johdon luottamuksen, joka ei murentunut, vaikka hän asettui jyrkästi vastustamaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Irakiin.[11]

Putin oli Irakin sotaa vastaan vuoden 2003 Irakin kriisin aikana.lähde?

Putinin puolueena tunnettu Yhtenäinen Venäjä sai suuren voiton vuoden 2003 parlamenttivaaleissa.

Putin erotti 24. helmikuuta 2004, vajaa kuukausi ennen presidentinvaalia, pääministeri Mihail Kasjanovin hallituksen ja nimitti Viktor Hristenkon virkaa tekeväksi pääministeriksi. Venäjän EU-lähettiläs Mihail Fradkov nostettiin pääministeriksi 1. maaliskuuta 2004, minkä jälkeen Putin voitti selvästi 14. maaliskuuta 2004 pidetyn presidentinvaalin. ETYJ:n vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit olivat lailliset ja vapaat. Julkilausumassa kritisoitiin kuitenkin valtion hallinnassa olevien tiedotusvälineiden käyttämää puolueellista uutisointia istuvasta presidentistä ja kehotettiin Venäjää "toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vaalit tulevaisuudessa vastaavat yhä enemmän Euroopan neuvoston ja ETYJ:n asettamia normeja, tiedotusvälineiden vapaus mukaan lukien". Perustuslain mukaan Putin ei voinut asettua ehdolle enää kolmannelle kaudelle.lähde?

Vuoden 2004 presidentinvaalit olivat melko tapauksettomat lukuun ottamatta ehdokas Ivan Rybkinin katoamista ja löytymistä viisi päivää myöhemmin Kiovasta. Kampanjassaan Rybkin syytti istuvaa presidenttiä muun muassa "Tšetšenian sodasta, perustuslain rikkomisesta ja ihmisten pelottelusta."[12] Presidenttiehdokas Rybkin luopui kampanjoinnistaan katoamistapahtuman jälkeen. Katoamisepisodia on pidetty sieppauksena ja myöhemmin Lontoossa pitämässään tiedotustilaisuudessa Rybkin totesi, että "ei enää halua paeta kuin jänis presidentin koneiston edessä".[12]

Toinen pääministerikausi (2008–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putinista tuli uudelleen pääministeri vuonna 2008 presidenttikausiensa jälkeen. Pääministerikauden loppupuolella, vuonna 2011 järjestettiin parlamenttivaalit, joissa Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä sai virallisten tulosten mukaan hiukan yli puolet paikoista. Putin leimasi opposition syytökset vaalivilpistä vain seuraavan vuoden presidentinvaalien esikampanjoinniksi.[13]

Kolmas presidenttikausi (2012–2018)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Putin sai 63,6 prosenttia äänistä eli kahdeksan prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2004.[14] Toiseksi tullut kommunistien Gennadi Zjuganov syytti vaaleja epärehellisiksi.[15] 7. toukokuuta 2012 Putin astui uudelleen presidentinvirkaan. Tämä laukaisi monia protesteja. Putin allekirjoitti vuonna 2013 lain, joka kielsi homopropagandan, mutta sanoi myöhemmin Sotšissa, että "homot ovat tervetulleita, kunhan jättävät lapset rauhaan"[16]. Putin puhui kesäkuussa 2013 Yhtenäinen Venäjä-puolueen korvaavana pidetyn Yleisvenäläisen kansanrintaman tilaisuudessa.

Kun Ukrainassa tapahtui vuoden 2014 länsi- ja kansallismielinen vallankumous, Putin määräsi Venäjän joukot miehittämään Krimin niemimaan. Krim liitettiin pian Venäjään kansanäänestyksellä, jonka rehellisyyttä on epäilty. Länsimaat vastasivat tähän talouspakotteilla, jotka painoivat maan taloutta alas. Samaan aikaan öljyn hinnan pudotus nakersi Venäjän taloutta vielä enemmän. Putin kiisti Venäjän joukkojen ilmiselvän osallisuuden Itä-Ukrainan sotaan.

Vuonna 2015 Putin allekirjoitti lain, jonka mukaan Venäjä voi kumota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset[17].

Vuonna 2016 paljastui, että Putinin lähipiiriläisiä oli sijoittanut rahojaan Panamassa sijaitsevaan rahanpesulaitoksena tunnettuun pankkiin. Putinin mukaan veroparatiisipaljastukset olivat Yhdysvaltain juoni Venäjän horjuttamiseksi[18]. Putin puolusti julkisesti ystäväänsä Sergei Rolduginia[19].

Presidentinvaalit (2018–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putinin vaalilupauksia vuoden 2018 vaaleissa ovat suurempien kannusteiden tarjoaminen yrityksille, korruption vastainen taistelu ja resurssien lisääminen aliresursoiduille julkisille terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmille.[20]

Henkilökuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putin-tauluja moskovalaisessa kaupassa

Putin on tunnettu kovasta kielenkäytöstään, jonka avulla hänen sanotaan luovan itsestään kuvaa tiukkana johtajana ja lisäävän kansansuosiotaan.kenen mukaan? Toisinaan hän tehostaa puhettaan, varsinkin Venäjällä esiintyessään, rikollisten käyttämällä slangilla blatnoilla. Moskovan kerrostaloiskujen jälkeen 1999 hän totesi: "Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he ovat vessassa, tapamme heidät paskahuussiin."[21]

Putin puhuu sujuvasti saksaa sekä jonkin verran englantia ja ranskaa. Hänellä on labradorinnoutaja nimeltään Koni, jonka sanotaan olevan nimetyn Condoleezza Ricen mukaan.[22] Vuonna 2010 hän sai Bulgarian pääministeriltä Boiko Borisovilta lahjaksi bulgarianpaimenkoiran pennun, josta hän keksi uuden mediajulkisuustempun: hän pyysi kansaltaan apua sen nimeämiseen.[23] Pentu nimettiin lopulta Buffyksi. Vuonna 2012 hän sai vuorostaan Japanin silloiselta pääministeriltä Yoshihiko Nodalta lahjaksi akitan pennun Yumen kiitoksena Venäjän avusta Japania piinanneen tsunamin jälkeen[24], ja uusi tulokas nähtiin keväällä 2013 otetuissa kuvissa telmimässä Putinin ja Buffyn kanssa.[25] Putin esiintyy usein kuvissa koiriensa kanssa, ja on monen Yhdysvaltain presidentin tapaan onnistunut niiden avulla luomaan maineen koirarakkaana ihmisenä.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Putin tapasi vuonna 1980 kaliningradilaisen lentoemännän Ljudmila Šrekbnevan, ja he avioituivat 1983. Heille syntyi tytär Masha 1985 ja toinen tytär Katja seuraavana vuonna. Niin puoliso kuin tyttäretkin ovat esiintyneet harvoin julkisuudessa.[26] Ljudmila Putina kuvasi vuonna 2002 julkaistussa miehensä elämäkerrassa Vladimir Putinia sovinistiksi ja kotityranniksi. Hän mainitsi kuitenkin miehensä olevan myös hyvä isä.[27] Avioliitto päättyi eroon kesäkuussa 2013.[1] Putina avioitui sittemmin uudelleen ja otti sukunimekseen Otšeretnaja.[28]

Putinin tyttäristä Maria (Masha) on asunut Hollannissa ja on naimisissa Jorrit Joost Faasenin kanssa, mutta muutti sieltä Malaysia Airlines -yhtiön koneen alasampumisen jälkeen Moskovaan.[28]

Toinen tytär Jekaterina (Katja, Katerina Vladimirovna Tihonova) on tiettävästi vailla loppututkintoa, vaikka onkin tehnyt myös akateemista uraa tutkimalla avaruusmatkustamisesta. Hän on tällä hetkellä johtamassa Innopraktika- nimistä organisaatiota, joka suunnittelee 1,5 miljardin euron arvoista laajennusta Moskovan valtionyliopistolle.[29] Organisaation takana ovat Kansallisen älyllisen kehityksen säätiö ja Kansallinen älyvarantokeskus -niminen järjestö. Kaikkia näitä johtaa Tihonova. Hän on myös samaisen yliopiston apulaisvararehtori. Hän on myös kilpaillut menestyksellisesti rock ’n roll -tanssissa. Tihonova on naimisissa Kirill Šamalovin kanssa.[28]

Esiintyminen mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Putin on poliittisten tointensa lisäksi ollut muutenkin esillä tiedotusvälineissä. Mediaesiintymisissä on yleensä korostettu Putinin miehekästä julkisuuskuvaa. Elokuussa 2007 Putin poseerasi paidatta kalastusretkellä Siperiassa Monacon ruhtinaan Albert II:n kanssa.[30] Elokuun 2008 lopussa hänen kerrottiin ampuneen tainnutuskiväärillä television kuvausryhmää kohti rynnänneen siperiantiikerin.[31]

Syksyn 2007 duumavaalien alla Putinin esiintyi julkisuudessa usein paidatta, aseen kanssa, ratsailla tai sotilaskoneen ohjaamossa.[32]

Syyskuussa 2012 hänen kerrottiin johtaneen moottoroidulla riippuliitimellä uhanalaisia lumikurkia näiden muuttomatkalla.[33]

Maaliskuussa 2015 Putin oli poissa julkisuudesta kymmenen päivää. Sinä aikana levisi erilaisia huhuja katoamisen syystä. Hän palasi julkisuuteen 16. maaliskuuta saavuttuaan Kirgisian presidentin Almazbek Atambajevin kanssa sovittuun tapaamiseen Pietarin Konstantinin palatsiin.[34]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suhde länsimaihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On arveltu, että vuosien 2011–2012 Ukrainan tapahtumat kovensivat Putinin suhdetta länsimaihin. Hän oli jo aiemmin epäillyt, että Ukrainan oranssi vallankumous oli länsimaiden salaliitto. Hän ei hyväksynyt länsimaiden toimintaa myöskään Libyassa. Georgian sodan aikana syntyi Putinin-vastaisia mielenosoituksia jopa Venäjällä. Putinia ärsytti, että Yhdysvallat aikoi vuodesta 2007 alkaen parantaa Keski-Euroopan ohjuspuolustusta. Münchenin turvallisuuskonferenssissa helmikuussa 2015 länsimaiden edustajat naureskelivat Venäjän esittämille näkemyksille. Putin muodosti näkemyksen, että Venäjä aiottiin eristää kansainvälisessä politiikassa.[35]

Suhde Neuvostoliiton perintöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin edeltäjänsä Jeltsin, presidentti Putin ei ole ollut halukas poistamaan Neuvostoliiton ajan perinteitä. Hänen mielestään Venäjän kommunistisen hallinnon kausi oli rikoksistaan huolimatta merkittävä osa Venäjän historiaa ja vaikutti suuresti uudenlaisen venäläisen yhteiskunnan syntyyn. Tämä sai laajan parlamentaarisen kannatuksen.

Tšetšenian tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Putinia ja esittäneet todisteita Tšetšenian sotarikoksista ja ihmisoikeusloukkauksista.[36] Venäjä on vastannut kritiikkiin toteamalla tšetšeenikapinallisten olevan kytköksissä maailmanlaajuiseen islamistiseen terroristiverkostoon (mm. Al-Qaida).[37]

Demokratia ja tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän oppositio ja monet länsimaissa katsovat Putinin kaventaneen huomattavasti Venäjän demokratiaa[38], joka epäonnistui pahoin jo Jeltsinin kaudella. Tämän näkökannan mukaan Venäjä on näennäisdemokratia[12] Demokratian sijasta Putinin miehet loivat sekuroktariaksi sanotun voimakkaasti presidenttijohtoisen[39][40] järjestelmän[41]. Monet lehdet ja televisiokanavat ovat eri syistä joutuneet valtion tai Putinia lähellä olevien ryhmien valvontaan.[42]

Osana oligarkkien vastaista ohjelmaa Mihail Hodorkovski tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen veropetosten vuoksi. Hodorkovskin uskottiin valmistautuneen tukemaan oppositiota taloudellisesti ja siirtämään Jukosin omistusta Yhdysvaltoihin sikäläisille öljy-yhtiöille, mikä olisi ollut ennakkotapaus luonnonvarojen siirtämisestä ulkomaalaisten omistukseen[43] Verovelkojen takia Hodorkovskin pääosin omistama öljy-yhtiö Jukos ajautui käytännössä valtion haltuun,[44] Putinia tukeva Yhtenäinen Venäjä on enemmistönä parlamentissa, ja on ollut parlamentin suurin puolue jo vuodesta 2003.

Maaliskuun 2014 lopussa Venäjän kanssa valtioliitossa olevan maan päämies, Valko-Venäjän presidentti Lukašenka luonnehti Putinin suhdetta demokratiaan Ukrainan television Šuster Live -ohjelmassa sanomalla tämän ohittaneen hänet itsensä diktaattorina.[45]

Putin Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putin kävi virallisella valtiovierailulla presidenttinä 3. syyskuuta 2001 presidentti Tarja Halosen vieraana Finlandia-talossa.[46]

Putin vieraili presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen vieraana Suomen järjestämän energiakokouksen yhteydessä lokakuussa 2006 Lahdessa.

Putin ja presidentti Tarja Halonen tapasivat Presidentinlinnassa Helsingissä marraskuussa 2006 Euroopan Unionin ja Venäjän välisen huippukokouksen yhteydessä.[47]

Putin vieraili työasioissa pääministerinä 1.–2. elokuuta 2009 presidentti Tarja Halosen vieraana Naantalin Kultarannassa ja Turussa. Hän yöpyi Kultarannassa.[48]

Putin teki työvierailun pääministerinä 4. kesäkuuta 2009 presidentti Tarja Halosen vieraana Helsingin Säätytalossa ja presidentin asunnossa Mäntyniemessä.[49]

Putin ja Matti Vanhanen tapasivat Itämeri-kokouksen yhteydessä 10. helmikuuta 2010 Helsingissä.[50]

Putin teki työvierailun pääministerinä toukokuussa 2010 pääministeri Matti Vanhasen vieraana Lappeenrannassa, tutustui muun muassa Allegro-junaan ja allekirjoitti Saimaan kanavan vuokrasopimuksen jatkon 50 vuodeksi.[51]

Putin kävi työvierailulla presidenttinä 25. kesäkuuta 2013 presidentti Sauli Niinistön luona Kultarannassa Naantalissa. Turussa presidentit osallistuivat Turun ja Pietarin ystävyyskaupunkisopimuksen 60-vuotisjuhlallisuuksiin merikeskus Forum Marinumissa ja purjelaiva Suomen Joutsenella.[52]

Putin teki työvierailun presidenttinä 1. heinäkuuta 2016 presidentti Sauli Niinistön luona Naantalin Kultarannassa. He keskustelivat maiden kahdenvälisistä suhteista ja ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä, kuten brexitistä, Venäjän ja Turkin suhteista, Ukrainan kriisistä sekä Syyrian ja Lähi-idän tilanteesta.[53]

Putinin vieraili presidenttinä Suomessa myös 27. heinäkuuta 2017 ja osallistui Suomen 100-vuotisjuhliin. Savonlinnan oopperajuhlilla hän seurasi Bolshoi-teatterin esittämää Tšaikovskin Jolanta-oopperaa Olavinlinnassa ja matkusti Saimaalla höyrylaivassa.[54] Putin tapasi myös presidentti Niinistön Hotelli Punkaharjussa.[55]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luukkanen, Arto: Projekti Putin. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33079-1.
  • Luukkanen, Arto: Muutosten Venäjä: Venäjän historia 862–2009. Edita, 2009. ISBN 978-951-3-75438-9.
  • Kuorsalo, Anne; Valkonen, Martti & Susiluoto, Ilmari: Venäjä – kovan linjan energiajätti. Edita, 2007. ISBN 9789513751364.
  • Juntunen, Alpo: Venäjän imperiumin paluu. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009. ISBN 9789512519804.
  • Milov, Vladimir & Nemtsov, Boris: Putinismi ja Venäjän rappio. Suomentanut Anu Lönnqvist. Into / LIKE, 2009. ISBN 978-952-01-0367-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Putin eroaa vaimostaan, Yle.fi, uutiset 6.6.2013
  2. Powerful people, forbes.com
  3. a b c Honkamaa, Antti: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 9.
  4. Miettinen, Anssi: Vladimir Putin – Kuka hän on? Mistä hän tulee? Mitä hän aikoo? hs.fi. 12.3.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.5.2014. (vain tilaajille)
  5. Hakala, Pekka: 1998: Rosvotalouden kupla puhkeaa (osa Venäjän vuodet -juttusarjaa) hs.fi. 23.12.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.5 2014. [vanhentunut linkki]
  6. Istorija sozdanija, FSB, fsb.ru, viitattu 25.4.2014, (venäjäksi)
  7. Gordon Bennett: The Federal Security Service of the Russian Federation (pdf) (presidentti Jeltsinin päätös FSB:n johtajan arvosta) 3/ 2000. Sandhurst, England: = C102, Conflict Studies Research Centre, Royal Military Academy. (englanniksi)
  8. Global Security
  9. Hakala, Pekka: Venäjän vuodet 1999: Putin tarjoaa pelastuksen Jeltsin jätti Venäjän miehelle, joka lupasi tuhota terroristit hs.fi. Helsingin Sanomat. [vanhentunut linkki]
  10. Russia. Presidential Election, 2000 Electoralgeography.com. Viitattu 18.5.2017. (englanniksi)
  11. Irak iloitsee Saksan ja Venäjän lausunnoista, Kaleva.fi
  12. a b c Luukkanen 2008, s. 140
  13. Putin: Oppositio yrittää leimata presidentinvaalit 15.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.9.2013. (Vain tilaajille)
  14. Profile: Vladimir Putin 7.6.2013. BBC News. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)
  15. Putin voitti odotetusti Venäjän vaalit 4.3.2012. Yle Uutiset. Viitattu 7.9.2013.
  16. Putin: Homot ovat tervetulleita Sotshiin – kunhan "jättävät lapset rauhaan" 17.1.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 8.4.2016.
  17. Putin allekirjoitti uuden lain: ”Venäjän ei tarvitse enää noudattaa kansainvälistä oikeutta ihmisoikeuksissa” 15.12.2015. Viitattu 8.4.2016.
  18. Putin torjuu Panama-syytökset: "Nöyrin palvelijanne ei ole siellä" Talouselämä. Viitattu 8.4.2016.
  19. "Nöyrin palvelijanne ei ollutkaan siellä" Putin ilkkui Panama-papereita penkoneille toimittajille mtv.fi. Mtv Uutiset. Viitattu 8.4.2016.
  20. Russia communists nominate surprise candidate, Rferl.org
  21. Kovat puheet. Iltalehti/Viikonvaihde, 1.12.2007, s. 10.
  22. Russian presidential pooch to get satellite tracking device, Rian.ru
  23. "Putin pyytää apua: venäläiset, keksikää koiralleni nimi!". Iltalehti, 19.11.2010. Haettu 19.1.2013
  24. Torres, Ida. "Putin’s Akita puppy from Japan makes first ‘public appearance’". Japan Daily Press, 12.4.2013. Haettu 9.6.2013
  25. Suvi Turtiainen, Urheiluvammasta kärsinyt Putin telmi koirien kanssa. Helsingin Sanomat, 11.4.2013. Haettu 9.6.2013 (Vain tilaajille)
  26. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 1.12.2007, s. 10.
  27. Mitä Missä Milloin 2004, s. 14. Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  28. a b c Putin on pitänyt tyttärensä piilossa hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.3.2016. (Vain tilaajille)
  29. Kohu Venäjällä: Onko hän Putinin salaperäinen tytär? 11.11.2015. Ilta-Sanomat.
  30. Putin poseerasi paidatta 15.8.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.4.2009.
  31. Venäläismedia: Putin pelasti toimittajat tiikeriltä ts.fi. 2.9.2008. Turun Sanomat. Viitattu 23.12.2016 (viitteen päivitys).
  32. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 1.12.2007, s. 8, 9.
  33. Putin opasti kurkia kohti vapautta 6.9.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.9.2013. (Vain tilaajille)
  34. Mäkeläinen, Mika: Presidentti Putin ilmestyi julkisuuteen Yle Uutiset. 16.3.2015. Viitattu 17.3.2015.
  35. Teppo Tiilikainen: Vladimir suuren pettymykset. Suomen Kuvalehti, 24.3.20162, s. 54–56. Otavamedia.
  36. Russian Federation/Chechnya: Human Rights Concerns for the 61st Session of the U.N. Commission on Human Rights, Human Rights Watch HRW
  37. Country profiles, BBC 17.1.2018
  38. Milon & Nemtsov 2009, s. 39
  39. Juntunen 2009, s. 49
  40. Kuorsalo, Valkonen & Susiluoto 2007, s. 201
  41. Luukkanen 2009, s. 447
  42. Susanna Niinivaara: Venäjän vuodet 2001: Kurittomat tv-kanavat kesytettiin Putin soitti Bushille heti USA:n terrori-iskujen jälkeen hs.fi. 13.1.2008. Helsingin Sanomat. [vanhentunut linkki]
  43. Luukkanen 2008, s. 97
  44. Susanna Niinivaara: Venäjän vuodet 2003: Venäjän rikkain mies joutui kiipeliin Hodorkovskin valta päättyi ennen joulukuisia duumanvaaleja hs.fi. 27.1.2008. Helsingin Sanomat. [vanhentunut linkki]
  45. Lukašenko: Putin perepljunul menja v diktatorstve unian.net. 29.3.2014. Ukrainalainen uutistoimisto Unian. Viitattu 13.4.2014.
  46. Putin ei lämpene Naton laajenemiselle mtv.fi. Viitattu 4.7.2017.
  47. Putin on Suomessa jo tuttu vieras Iltalehti. Viitattu 25.7.2017.
  48. Putin vierailee Suomessa elokuussa mtv.fi. Viitattu 4.7.2017.
  49. Venäläismedia: Putinin Suomen-vierailu oli viileä Kaleva.fi. Viitattu 4.7.2017.
  50. Putin jälleen keväällä Suomeen Yle Uutiset. 10.2.2010, päivitetty 8.4.2012. Viitattu 25.7.2017.
  51. Muistatko Putinin Lappeenrannan-vierailun 2010? Etelä-Saimaa. Viitattu 25.7.2017. [vanhentunut linkki]
  52. Venäjän presidentti vieraili Suomessa www.tpk.fi. 25.6.2013. Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 4.7.2017.
  53. Presidentti Putin vierailee tänään Suomessa Maaseudun Tulevaisuus. 1.7.2016. Viitattu 4.7.2017.
  54. Putin vierailee Savonlinnassa heinäkuun lopulla Yle Uutiset. 4.7.2017. Viitattu 4.7.2017.
  55. Tsaarin perustama tapaamispaikka, Bolshoi-teatterin esitys mtv.fi. Viitattu 19.7.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herpen, Marcel H. van: Putinin sodat. Venäjän uuden imperialismin nousu. (Putin’s Wars. The Rise of Russia's New Imperialism, 2014.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2015. ISBN 978-952-5697-71-1.
  • Arto Luukkanen: Projekti Putin, uuden Venäjän historiaa 1996–2008, Helsinki: WSOY, 2008, ISBN 978-951-0-33079-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]