Kremlin suuri palatsi
Kremlin suuri palatsi (ven. Большой Кремлёвский дворец, Bolšoi Kremljovski dvorets) on valtava hallintorakennus Moskovan Kremlissä. Siinä on 700 huonetta. Nykyinen palatsi on rakennettu keisareitten Moskovan-asunnoksi, ja se valmistui vuonna 1849. Sen suunnitteli ryhmä arkkitehtejä johtajanaan arkkitehti Konstantin Ton, joka on suunnitellut myös Kremlin asehuoneen ja Kristus Vapahtajan katedraalin sekä Helsinkiin Suomenlinnan kirkon. Kremlin palatsin paikalla on aiemmin ollut keisarinna Elisabetin palatsi ja sitä ennen tsaari Iivana III:n palatsi.[1]
Nykyisin palatsi on Venäjän presidentin virka-asunto, jossa hän järjestää vastaanottoja ja tapaa valtiovieraita. Hänellä ei kuitenkaan ole asuintiloja rakennuksessa. Palatsin salit on nimetty pyhimysten mukaan.[2]
Rakennushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kremlin suuri palatsi rakennettiin keisari Nikolai I:n määräyksestä vuosina 1837–1849 Moskovan suuriruhtinaiden puisen asuinkartanon paikalle, joka oli perustettu 1300-luvulla Borovitski-kukkulalle. Paikalta purettiin myös arkkitehti Bartolomeo Rastrellin suunnittelema keisarinna Elisabetin barokkityylinen Talvipalatsi ja italialaisen arkkitehti Aloisio da Milano (Alevisio Novi) suunnittelema Pyhän Johannes Kastajan kirkko, joka oli rakennettu Moskovan ensimmäisen kirkon paikalle.
Konstantin Tonin suunnittelema palatsi on 124 metriä pitkä, 47 metriä korkea ja sen kokonaispinta-ala on noin 25 000 m².[3] Arkkitehtiryhmään kuuluivat myös Nikolai I. Tšitšagov, Vladimir A. Bakarev, Fjodor F. Richter, Pjotr A. Gerasimov ja Nikolai A. Šokin.[4]
Se pitää sisällään myös Terem-palatsin, yhdeksän kirkkoa 1300-, 1500- ja 1600-luvuilta, Fasettipalatsin Pyhän vestibyylin ja yli 700 huonetta. Palatsin rakennukset muodostavat suorakulmion, jossa on sisäpiha. Rakennus näyttää olevan kolmikerroksinen, mutta itse asiassa kerroksia on kaksi; yläkerrassa on kaksi ikkunasarjaa päällekkäin. Palatsin länsiosassa sijaitsi valtion vastaanottosaleja ja keisarillisen perheen yksityishuoneita.[4]
Sen viisi vastaanottosalia (Georgijevski, Vladimirski, Aleksandrovski, Andrejevski ja Jekaterininski) on nimetty Venäjän keisarikunnan ritarikuntien mukaan: Pyhän Yrjön, Pyhän Vladimirin, Pyhän Aleksanteri Nevskin, Pyhän Andreaksen ja Pyhän Katariinan ritarikunnat.[4]
Salit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Yrjön saliin kokoontuivat alun perin virkamiehet ja Moskovan aateliston edustajat juhlien aikana. Vuoden 1945 toisen maailmansodan voitonparaatin yhteydessä järjestetylle vastaanotolle kutsutut sotilaat kokoontuivat tähän saliin. Myöhemmin huonetta käytettiin sotilaspalkintojen, kunniamerkkien ja palkintojen jakamiseen tieteen ja kulttuurin hahmoille sekä puolueiden edustajien tapaamisiin kansalaisten kanssa.[5][6] Nykyisin Pyhän Yrjön salia käytetään valtiollisten ja diplomaattisten vastaanottojen ja virallisten seremonioiden järjestämiseen.
Pyhän Vladimirin salissa on allekirjoitettu Kansainväliset sopimukset vuodesta 1918 lähtien. Siitä on yhteys myös Fasettipalatsiin, Tsaarittaren kultaiseen kammioon, Terem-palatsiin ja Kongressipalatsiin.
Pyhän Aleksanteri Nevskin sali kunnostettiin 1930-luvulla ja siitä tuli osa kokoussalia. Sisätilat kunnostettiin vuosina 1994–1999 ja tilaa käytettiin myöhemmin valtioneuvoston kokouksiin.[7]
Pyhän Andreaksen salia käytettiin juhlatilaisuuksiin ja sen seinien sisällä pidettiin Aleksanteri II:n, Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n kruunajaisjuhlallisuudet. Aluksi huoneen keskipisteenä oli istuvan hallitsijan valtaistuin, joka oli koristeltu kaiverruksilla ja jalokivillä. 1800-luvun lopulla jalusta korvattiin kolmella keisari Nikolai II:n sekä keisarinna Aleksandra Fjodorovnan ja leskikeisarinna Maria Fjodorovnan istuimella.[8] Venäjän vallankumouksen jälkeen Kominternin kongressit ja huippukokoukset pidettiin Pyhän Andreaksen ritarikunnan salissa vuosina 1933–1934.
Pyhän Andreaksen sali ja Pyhän Aleksanteri Nevskin salit yhdistettiin ja rakennettiin uudelleen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokouksia varten.[9]
Vuonna 1993 Venäjän presidentti Boris Jeltsin määräsi huoneiden historiallisen ilmeen palauttamisen Konstantin Tonin alkuperäisten suunnitelmien mukaisiksi.[4] Remontin jälkeen tilaa käytettiin juhlallisiin kokouksiin ja tapahtumiin. Nykyisin saleissa järjestetään valtioneuvoston istuntoja ja ulkomaisten suurlähettiläiden kokouksia. Venäjän presidentin virkaanastujaiset vietetään Pyhän Andreaksen salissa.
_%D0%B7%D0%B0%D0%BB%D0%B0_%D0%91.%D0%9A%D1%80%D0%B5%D0%BC%D0%BB.%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D1%80%D1%86%D0%B0_~1896%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2.jpg)
Pyhän Katariinan sali toimi Venäjän keisarinnojen valtaistuinhuoneena ja nimettiin vuonna 1714 perustetun Pyhän Katariinan ritarikunnan mukaan.[10]1900-luvulla Kremlin suuren palatsin saleja käytettiin liittoneuvoston ja kansallisuuksien neuvoston kokouksiin sekä eri komiteoiden kokouksiin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istuntojen aikana. Toisen maailmansodan aikana suuressa Kremlin palatsissa järjestettiin juhlallisia tapaamisia ulkomaisten valtuuskuntien kanssa. Tänä aikana 17 tapahtumaa järjestettiin Pyhän Katariinan ritarikunnan salin seinien sisällä. Vastaanotoissa olivat paikalla muun muassa kiinalainen diplomaatti Soong Ziwen ja kenraali Dwight Eisenhower.
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjapiirroksessa Kremlin palatsi on esitetty aukion muodossa, jossa on pieni cour d'honneur (kunniapiha). Sen keskellä oli 1330-luvulla rakennettu 'Vapahtajan kirkko metsässä' (ven. Спас на Бору), johon haudattiin vuoteen 1385 saakka Moskovan suuriruhtinattaria ja joka purettiin vierasssiiven tieltä neuvostoaikana vuonna 1934.[11][9] Kompleksin pääjulkisivu on Kremlin penkereelle päin ja palatsin Uspenskin katedraalin puoleiselta sisäänkäynniltä on näkymät Sobornaja-aukiolle.[12]
Arkkitehti Konstantin Ton toisti paikalla aiemmin sijainneen palatsikompleksin kokoonpanon, joka koostui useista eri aikojen rakennuksista. Taidehistorioitsijat olettavat, että vanhan venäläisen arkkitehtuurin erityispiirteitä seuraten siitä tuli epäsymmetrinen. Oletettavasti pohjakerroksen arkadi eli pylväskäytävä oli allegoria eli vertauskuva aiemman Iivana III:n palatsin kokoonpanolle ja talvipuutarha vastaa Kremlin aiempia puistoja.[9] Ennen vuotta 1917 palatsin julkisivua koristi viisi valkokivistä kaksipäisen kotkan muotoista reliefiä, joiden yläpuolella olivat Moskovan, Pietarin, Kazanin, Astrahanin, Puolan ja Taurian tunnukset. Lokakuun vallankumouksen jälkeen ne korvattiin kirjaimilla СССР ja Neuvostoliiton vaakunalla.[13]
Palatsissa on myöhäisklassismille tyypillinen geometrinen pohjaratkaisu. Pääsisäänkäynti ei kuitenkaan ole pääjulkisivun keskellä, vaan palatsin itäosassa, mikä oli epätavallista ajan arkkitehtuurille. Sisäänkäynti on sisustettu vaatimattomasti, ja sitä korostavat ulkopuolella roikkuvat lyhdyt. Sisäänkäynnin sijainnin määritti tarve sijoittaa 66 porrasaskelman tallinnalaisesta kalkkikivestä valmistettu suoravartinen portaikko, jonka pituus ei olisi mahdollistanut sisäänkäynnin asettamista rakennuksen keskelle. Huoneen seinät on marmoroitu ja pylväät ovat Serdobol-marmoria. Portaat johtavat ensimmäiseen kerrokseen eteiseen, josta alkaa kaksikerroksisten salien ja seremoniallisten huoneiden enfiladi eli huonesarja.[10] Pääsisäänkäynnin vieressä pohjakerroksessa on marmorieteinen, jossa on kiillotetut graniittipylväät sekä keisarilliselle perheelle kuuluneet huoneet.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Great Kremlin Palace Moscow Info. Arkistoitu 18.11.2018. Viitattu 19.11.2018.
- ↑ Great Kremlin Palace Lonely Planet. Viitattu 19.11.2018.
- ↑ Moskva. Firenze, Bonechi, 2010. ISBN 978-88-476-1952-4. OCLC 955259716.
- ↑ a b c d Музеи московского кремля: АРХИТЕКТУРНЫЙ АНСАМБЛЬ КРЕМЛЯ kremlin-architectural-ensemble.kreml.ru. Viitattu 28.7.2023.
- ↑ "Большой Кремлевский Дворец в годы Великой Отечественной войны". vvprf.ru [sivu on työn alla]
- ↑ "Колодный Лев. Хождение в Москву (Весь текст) (Matka Moskovaan). ModernLib.Net". modernlib.net.
- ↑ Sergijevskaja, Irina: Moskva paradnai︠a︡ : taĭny i predanii︠a︡ Zapretnogo goroda. Москва парадная : тайны и предания Запретного города. Algoritm, Moskova 2014. ISBN 978-5-4438-0588-7. OCLC 879321943.
- ↑ Moskovskij Kreml, Krasnaja plostsad. I. IU. IUdakov, И. Ю. Юдаков (Izd. 2-e, perer. i dop ed.). Natsionalnoje geogr. ob-vo "Vetse", Moskova 2007. ISBN 9785953323956. OCLC 1194425853.
- ↑ a b c Bogatskaja, Irina Andrejevna: Kreml' = The Kremlin : [al'bom]. Sergei Jastržembski. Beli gorod, Moskova 2009. ISBN 978-5-7793-1638-5. OCLC 780707726.
- ↑ a b Romaniuk, Sergei: Serdtse Moskvi: ot Kremlija do Belogo goroda. Moskova, 2013. ISBN 978-5-227-04778-6. OCLC 900164001.
- ↑ Kondratjev, Ivan Kuzmits: Sedaja starina Moskvi. Седая старина Москвы. Redkaja kniga. Voennoe izd-vo, Moskova 1996. ISBN 5-203-01664-X. OCLC 35719639.
- ↑ "Что собой представляет Большой Кремлевский дворец. Справка". РИА Новости. [linkki ei toimi]
- ↑ 👉Большой Кремлевский Дворец: история и фото". liveinmsk.ru
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kremlin suuri palatsi Wikimedia Commonsissa
Uspenskin katedraali • Arkkienkelin katedraali • Neitsyt Marian Ilmestyskirkko • Kahdentoista apostolin kirkko • Lasaruksen ylösnousemuksen kirkko • Ihmeiden luostari • Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko • Iivana Suuren kellotorni • Tsaarin kello • Tsaarin kanuuna • Kremlin suuri palatsi • Fasettipalatsi • Teremnoi-palatsi • Kremlin kongressipalatsi • Senaatin palatsi • Kremlin arsenaali • Kremlin asehuone • Aarrekammio • Katedraaliaukio • Iivanan aukio • Kremlin muuri • Kremlin tornit • Kremlin nekropoli • Kremlin tähdet
