Labradorinnoutaja
| Labradorinnoutaja | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | alkuperämaa Newfoundland ja Labrador,  Kanadajalostusmaa  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 62 290[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira lintukoira ja kalastuskoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira, seurakoira, palveluskoira, lintukoira, harrastuskoira, näkövammaisten opaskoira |
| Elinikä | keskimäärin 10 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | labradori, labbis, lapukka, Lab, Labrador Retriever, retriever du Labrador, labradori retriiver |
| FCI-luokitus | ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 1 Noutajat #122 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 25–45 kg |
| Säkäkorkeus | 54–57 cm[3] |
| Väritys | musta, keltainen tai ruskea [3] |
Labradorinnoutaja (engl. Labrador Retriever) on alun perin kanadalainen koirarotu. FCI pitää kuitenkin sen alkuperämaana Yhdistynyttä kuningaskuntaa, koska se jalostettiin siellä nykyiseen muotoonsa. Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista.[4] Rekisteritietojen mukaan se on suosituin koirarotu sekä Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa[5] että Suomessa. Se ohitti Suomessa ensi kertaa sekä saksanpaimenkoiran että suomenajokoiran vuonna 2010, ja on siitä lähtien saanut pitää ykkössijansa.[6] Suomessa oli vuoden 2020 tammikuun loppuun mennessä 62 290 rekisteröityä labradorinnoutajaa.[1] Vuosina 2020 - 2025 Suomessa syntyi vuosittain yli 2000 pentua vuosittain.[7]
Luonne ja käyttötarkoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Labradorinnoutaja on keskimäärin ystävällinen, miellyttämishaluinen, innokas, kärsivällinen, hyväntuulinen ja eloisa koira, joka sopeutuu yhtä hyvin maalle kuin kaupunkiasuntoonkin. Liikuntaa toiminnanhaluiselle ja tarmokkaalle koiralle tulee kuitenkin olla tarjolla runsaasti molemmissa asumismuodoissa. Menneisyytensä vuoksi se pitää yleensä paljon uimisesta.lähde?
Hannes Lohen käyttäytymistutkimuksen alustavien tulosten mukaan 56 prosenttia suomalaisista labradorinnoutajista on pakko-oireisia, 37 prosenttia ääniarkoja, 27 prosenttia alusta- ja paikka-arkoja, 14 prosenttia yliaktiivisia-impulsiivisia, 13 prosenttia arkoja, 4 prosenttia eroahdistuneita ja 1 prosenttia aggressiivisia. Tutkimukseen osallistui 263 labradorinnoutajaa ja vuonna 2015 julkaistut alustavat tulokset saattavat muuttua vastausmäärien kasvaessa.[8][9]
Rodun tulee aina olla ystävällinen ja lapsirakas, eikä se saa osoittaa merkkejä aggressiivisuudesta tai arkuudesta. Nopean oppimiskykynsä ja yhteistyöhalunsa vuoksi se on useimmiten helppo kouluttaa. Tasapainoisen luonteensa ansiosta siitä saa kuitenkin myös hyvän seura- ja perhekoiran.[10]
Onnellisimmillaan labradorinnoutaja on saadessaan tehdä sille ominaista työtä eli noutaa metsästäjän ampumaa pienriistaa sekä maalta että vedestä. Sen tyypillinen työskentelytapa on kantaa riista pehmeässä otteessa siten, etteivät sen hampaat jätä jälkiä lintuun. Sitä käytetään oppimiskykynsä vuoksi laajasti muissakin tehtävissä, esimerkiksi palveluskoirana, ruumiillisesti toimintarajoitteisten henkilöiden avustajakoirana, opaskoirana, huumekoirana ja pelastuskoirana.[10]
-
Käyttölinjainen labradorinnoutaja noutamassa riistaa vedestä. -
Ruskea labradorinnoutajia saaliin kanssa. -
Into vettä kohtaan kuuluu rotutyypillisiin piirteisiin.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1700-luvulla tuotiin koiria kalastuslaivojen mukana Englantiin, jolloin koirat risteytettiin englantilaisten lintukoirien ja muidenkin koirarotujen kanssa. Labradorinnoutajia kutsuttiin aluksi St. Johnin koiriksi tai labradorinkoiriksi. Nimen labradorinnoutajalle antoi vuonna 1887 Malmesburyn kreivi, ja siitä tuli heti suosittu metsästyskoira. Lopulta syntyi yhtenäinen koirarotu, jonka Englannin Kennelklubi hyväksyi vuonna 1903. Rodun käyttötarkoitus on auttaa metsästyksessä ammutun pienriistan talteenotossa.[11]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Labradorinnoutaja on keskikokoinen, vankkarakenteinen ja tiivisrunkoinen lintukoira. Uroksen ihannekorkeus on 56–57 senttimetriä ja nartun 54–56 senttimetriä. Labradorinnoutajan kallo on leveä, otsapenger selvä, kirsu iso ja leuat keskipitkät ja voimakkaat. Keskikokoiset silmät ovat väriltään pähkinänruskeat. Korvat ovat melko pienet ja riippuvat päänmyötäisinä. Häntä on niin kutsuttu ”saukonhäntä”: keskipitkä, tyvestä paksu ja hännänpäätä kohti suippeneva. Se on kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä. Hännän ei tule kiertyä selän ylle.[12]
Labradorinnoutaja on väriltään joko musta, keltainen tai harvinaisempana ruskea. Keltaisen värityksen sävy vaihtelee miltei valkoisesta kermankeltaiseen, vaikkakin näyttelylinjassa keltaisia näkee lähes yksinomaan kermanvärisiä. Aivan kuten kultaisennoutajan tapauksessa, punaisia koiria löytyy lähinnä käyttölinjasta. Pieni valkoinen täplä rinnassa hyväksytään. Keltaisen koiran kirsun ja ihon toivotaan olevan mahdollisimman tummat. Ruskea tunnetaan englanninkielisissä maissa ”suklaanruskeana” (Chocolate).[12]
Harvoin syntyvät brindle- ja tan-merkkiset yksilöt osoittavat, että rodulla esiintyy K-lokuksessa K-alleelin (dominoiva musta) lisäksi myös br-alleelia (brindlekuvio A-lokuksen määräämillä punaisilla alueilla) ja +-alleelia (punaiset alueet normaalit).
-
Musta labradorinnoutaja. -
Maksanruskeita labradorinnoutajia työssään. -
Ruskea labradorinnoutaja. -
Vaalea labradorinnoutaja nousee lettosuolle.
Labradorinnoutajien voidaan joiltakin osin todeta jakaantuneen kahteen linjaan; näyttely- ja käyttölinjaan. Niin sanotut käyttölinjaiset ovat huomattavasti kevytrakenteisempia ja kapeapäisempiä kuin niin sanotut näyttelylinjaiset, ja niiden jalostuksessa painotetaan käyttöominaisuuksia selvästi enemmän kuin ulkonäöllisiä ominaisuuksia.[13]
-
Käyttölinjaisen pää. -
Näyttelylinjaisen pää.
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Labradorinnoutajan keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita labradorinnnoutajia Suomessa. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja luusto- ja nivelsairaudet.[2] Labradorinnoutajan merkittävimmät haasteet terveydessä ovat atopia ja erilaistet luustoon liittyvät sairaudet.
Atopia voi oireilla hyvin erilaisilla tavoilla: korvatulehduksilla, hot spoteilla (akuutti kostea ihotulehdus), kutinalla ja furunkuloosilla (tassutulehdus). Atopiaa esiintyy labradorinnoutajilla enemmän kuin keskimääräisellä rotukoiralla.[14]
Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista lonkkaniveldysplasia on labradorinnoutajalle merkittävin. Noin 80 %:lla rodun edustajista on terveet lonkat, kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplaisiaa esiintyy 7 %:lla rodun edustajista. Kyynärnivelen kasvuhäiriön esiintyvyys on 12 %.[15] Labradorinnoutajan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla astutushetkellä 24 kuukautta vanhempi.[16]
Eturistisidevaurio on yksi yleisimmistä koirien tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Eturistisiteen katketessa polvinivel löystyy, ja reisiluu pääsee liukumaan sääriluun nivelpinnalla taaksepäin. Polviniveleen kehittyy nopeasti tulehdusreaktio ja nivelrikko, josta aiheutuu koiralle kipua ja ontumista. Labradorinnoutajilla esiintyy keskivertoa useammin eturistisidevauriota.[17]
Labradorinnoutaja on karkeasti yhtä sisäsiittoinen kuin keskimääräinen koirarotu. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoinen koirarotu oli sekarotuinen ja sen jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,037. Serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,0625 ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on 0,25. Labradorinnoutajan jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on lähes yhtä korkea: 0,218, kun taas keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuus on 0,249.[18][19]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kultainennoutaja
- Novascotiannoutaja
- Sileäkarvainennoutaja
- Kiharakarvainennoutaja
- Chesapeakelahdennoutaja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.1.2020)
- ↑ a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Labradorinnnoutaja, Terveystilasto. Valitse: Kuolinsyytilasto 2010-2025 > Suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
- ↑ a b Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto ry. Viitattu 7.11.2018.
- ↑ Labrador Retriever Dogbreedz.com. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Most Popular Dog Breeds in America 26.2.2015. American Kennel Club. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Rekisteröinnit 2010–2014 Kennelliitto.fi. Viitattu 10.10.2015.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 15.2.2026.
- ↑ Käyttäytymisprofiileja roduille – alustavia tuloksia Koirangeenit.fi. 21.12.2015. Lohen tutkimusryhmä, Helsingin yliopisto. Viitattu 8.1.2016.
- ↑ Alustavia tuloksia käyttäytymiskyselystä - Lohen tutkimusryhmä/Helsingin yliopisto www.koirangeenit.fi. Viitattu 8.1.2017.
- ↑ a b Rotu Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ Rodun historia Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ a b Rotumääritelmä Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ Eri linjaisten labradorien määritelmät Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ Terveys Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 15.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilasto. Valitse: Lonkkaniveltilasto, kyynärniveltilasto 2010-2025 > Suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
- ↑ PEVISA-ohjelma Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 15.2.2026.
- ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Osa koiraroduista on niin sisäsiittoisia, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 25.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta labradorinnoutaja Wikimedia Commonsissa
