Labradorinnoutaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Labradorinnoutaja
Avaintiedot
Alkuperämaa alkuperämaa Newfoundland ja Labrador,  Kanada
jalostusmaa  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 62 290[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
lintukoira ja kalastuskoira
Nykyinen käyttö metsästyskoira, seurakoira, palveluskoira, lintukoira, harrastuskoira, näkövammaisten opaskoira
Elinikä yli 10 vuotta
Muita nimityksiä labradori, labbis, lapukka, Lab, Labrador Retriever, retriever du Labrador, labradori retriiver
FCI-luokitus ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
alaryhmä 1 Noutajat
#122
Ulkonäkö
Paino 25–45 kg
Säkäkorkeus 54–57 cm[2]
Väritys musta, keltainen tai ruskea [2]

Labradorinnoutaja (engl. Labrador Retriever) on alun perin kanadalainen koirarotu. FCI pitää kuitenkin sen alkuperämaana Yhdistynyttä kuningaskuntaa, koska se jalostettiin siellä nykyiseen muotoonsa. Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista.[3] Rekisteritietojen mukaan se on suosituin koirarotu sekä Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa[4] että Suomessa. Se ohitti Suomessa ensi kertaa sekä saksanpaimenkoiran että suomenajokoiran vuonna 2010, ja on siitä lähtien saanut pitää ykkössijansa.[5] Suomessa oli vuoden 2020 tammikuun loppuun mennessä 62 290 rekisteröityä labradorinnoutajaa.[1]

Luonne ja käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Labradorinnoutaja on keskimäärin ystävällinen, miellyttämishaluinen, innokas, kärsivällinen, hyväntuulinen ja eloisa koira, joka sopeutuu yhtä hyvin maalle kuin kaupunkiasuntoonkin. Liikuntaa toiminnanhaluiselle ja tarmokkaalle koiralle tulee kuitenkin olla tarjolla runsaasti molemmissa asumismuodoissa. Menneisyytensä vuoksi se pitää yleensä paljon uimisesta.lähde?

Hannes Lohen käyttäytymistutkimuksen alustavien tulosten mukaan 56 prosenttia suomalaisista labradorinnoutajista on pakko-oireisia, 37 prosenttia ääniarkoja, 27 prosenttia alusta- ja paikka-arkoja, 14 prosenttia yliaktiivisia-impulsiivisia, 13 prosenttia arkoja, 4 prosenttia eroahdistuneita ja 1 prosenttia aggressiivisia. Tutkimukseen osallistui 263 labradorinnoutajaa ja vuonna 2015 julkaistut alustavat tulokset saattavat muuttua vastausmäärien kasvaessa.[6][7]

Rodun tulee aina olla ystävällinen ja lapsirakas, eikä se saa osoittaa merkkejä aggressiivisuudesta tai arkuudesta. Nopean oppimiskykynsä ja yhteistyöhalunsa vuoksi se on useimmiten helppo kouluttaa. Kouluttaminen vaatii kuitenkin omistajalta määrätietoisuutta, sillä rotu osaa ottaa roolin perheen johtajana, jos se sille suodaan.lähde?

Onnellisimmillaan labradorinnoutaja on saadessaan tehdä sille ominaista työtä eli noutaa metsästäjän ampumaa pienriistaa sekä maalta että vedestä. Sen tyypillinen työskentelytapa on kantaa riista pehmeässä otteessa siten, etteivät sen hampaat jätä jälkiä lintuun. Sitä käytetään oppimiskykynsä vuoksi laajasti muissakin tehtävissä, esimerkiksi palveluskoirana, ruumiillisesti toimintarajoitteisten henkilöiden avustajakoirana, opaskoirana, huumekoirana ja pelastuskoirana. Sille tyypillisestä hyvästä hajuaistista on hyötyä monessa sille ominaisessa harrastuksessa ja työtehtävässä. Tasapainoisen luonteensa ansiosta siitä saa kuitenkin myös pelkästään hyvän seura- ja perhekoiran. Se tarvitseekin paljon ihmisen seuraa ja pitkästyy helposti yksin ollessaan.lähde?

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvulla tuotiin koiria kalastuslaivojen mukana Englantiin, jolloin koirat risteytettiin englantilaisten lintukoirien ja muidenkin koirarotujen kanssa. Labradorinnoutajia kutsuttiin aluksi St. Johnin koiriksi tai labradorinkoiriksi. Nimen labradorinnoutajalle antoi vuonna 1887 Malmesburyn kreivi, ja siitä tuli heti suosittu metsästyskoira. Lopulta syntyi yhtenäinen koirarotu, jonka Englannin Kennelklubi hyväksyi vuonna 1903. Rodun käyttötarkoitus on auttaa metsästyksessä ammutun pienriistan talteenotossa. Labradorinnoutajan vahtiominaisuudet ovat piilotettu rotuominaisuus. Labradorinnoutaja suojaa ja jopa vahtii,lähde? vaikka nämä ominaisuudet eivät täytä labradorinnoutajan rotumääritelmää suvaitsevasta koirasta.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Labradorinnoutaja on keskikokoinen, vankkarakenteinen ja tiivisrunkoinen lintukoira. Uroksen ihannekorkeus on 56–57 senttimetriä ja nartun 54–56 senttimetriä. Labradorinnoutajan kallo on leveä, otsapenger selvä, kirsu iso ja leuat keskipitkät ja voimakkaat. Keskikokoiset silmät ovat väriltään pähkinänruskeat. Korvat ovat melko pienet ja riippuvat päänmyötäisinä. Häntä on niin kutsuttu ”saukonhäntä”: keskipitkä, tyvestä paksu ja hännänpäätä kohti suippeneva. Se on kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä. Hännän ei tule kiertyä selän ylle.

Labradorinnoutaja on väriltään joko musta, keltainen tai harvinaisempana ruskea. Keltaisen värityksen sävy vaihtelee miltei valkoisesta kermankeltaiseen, vaikkakin näyttelylinjassa keltaisia näkee lähes yksinomaan kermanvärisiä. Aivan kuten kultaisennoutajan tapauksessa, punaisia koiria löytyy lähinnä käyttölinjasta. Pieni valkoinen täplä rinnassa hyväksytään. Keltaisen koiran kirsun ja ihon toivotaan olevan mahdollisimman tummat. Ruskea tunnetaan englanninkielisissä maissa ”suklaanruskeana” (Chocolate).

Harvoin syntyvät brindle- ja tan-merkkiset yksilöt osoittavat, että rodulla esiintyy K-lokuksessa K-alleelin (dominoiva musta) lisäksi myös br-alleelia (brindlekuvio A-lokuksen määräämillä punaisilla alueilla) ja +-alleelia (punaiset alueet normaalit).

Labradorinnoutajien voidaan joiltakin osin todeta jakaantuneen kahteen linjaan; näyttely- ja käyttölinjaan. Niin sanotut käyttölinjaiset ovat huomattavasti kevytrakenteisempia ja kapeapäisempiä kuin niin sanotut näyttelylinjaiset, ja niiden jalostuksessa painotetaan käyttöominaisuuksia selvästi enemmän kuin ulkonäöllisiä ominaisuuksia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.1.2020)
  2. a b Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto ry. Viitattu 7.11.2018.
  3. Labrador Retriever Dogbreedz.com. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  4. Most Popular Dog Breeds in America 26.2.2015. American Kennel Club. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  5. Rekisteröinnit 2010–2014 Kennelliitto.fi. Viitattu 10.10.2015.
  6. Käyttäytymisprofiileja roduille – alustavia tuloksia Koirangeenit.fi. 21.12.2015. Lohen tutkimusryhmä, Helsingin yliopisto. Viitattu 8.1.2016.
  7. Alustavia tuloksia käyttäytymiskyselystä - Lohen tutkimusryhmä/Helsingin yliopisto www.koirangeenit.fi. Viitattu 8.1.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]