Musta (koiraväri)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Resessiivimusta saksanpaimenkoira.

Musta koiravärinä viittaa kokomustaan koiraan. Väritys voi syntyä geneettisesti kahdella eri tavalla, joiden fenotyypit eivät kuitenkaan eroa toisistaan mitenkään.

Termiä musta voidaan käyttää myös viittaamaan kuviollisen koiran eumelaniinin sävyyn erotuksena maksanruskeasta, sinisestä ja liilasta: esimerkiksi ”merkkivärinen musta” (black and tan) viittaa merkkiväriseen koiraan, jonka eumelaniini on mustaa.

Väritykseltään mustan koiran karvapeite on sysimusta, kirsu, silmänympärykset ja anturat ovat mustanharmaat. Väritystä voi olla vaikea erottaa erityisen tummasta sinisestä, tällöin väri voidaan määritellä esimerkiksi koiran sukupuun tai jälkeläisten perusteella: kaksi diluuttiväristä (sinistä tai liilaa) voi yhdessä tuottaa vain diluuttivärisiä pentuja.

Geneettisesti musta koira on aina E_ tai Em_ (E-lokus sallii eumelaniinin tuotannon), lisäksi joko aa (resessiivinen musta: A-lokus ei määrää feomelaniinia lainkaan) tai BK_ (dominanttimusta: B-lokus korvaa kaiken A-lokuksen määräämän feomelaniinin eumelaniinilla).

Dominanttimusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Labradorinnoutajalla esiintyvät kolme hyväksyttyä väriä, musta, maksa ja keltainen, ovat kaikki geneettisesti dominanttimustia.

Useimmat kokomustat-, -maksanväriset, -siniset ja -liilat koirat ovat genotyypiltään dominanttimustia. Dominanttimustan koiran värityksen tuottaa K-lokuksen dominoivin alleeli B. Dominanttimusta genotyyppi (KB_) on epistaattinen eli peittävä A-lokuksen suhteen.

K-lokuksen B-alleelia esiintyy yli 50 koirarodulla. Joillain roduilla B on K-lokuksen ainoa alleeli, ja väritys on aina musta, elleivät B-, D-, tai E-lokuksien resessiiviset tekijät muunna sitä.[1]

Dominanttimustan luultiin ensin liittyvän A-lokukseen. 2000-luvun alussa tehdyt tutkimukset vahvistivat dominanttimustan olevan epistaattisen A-lokuksen suhteen, ja tekijälle nimettiin oma lokus, K (blacK).[1]

Hiljattain tunnistettu cockerspanielilla esiintyvä E-lokuksen alleeli h tuottaa yhdessä dominanttimustan genotyypin kanssa dominokuviota muistuttavan värityksen.[2] Toistaiseksi kyseessä on ainoa geenitekijä, joka muuttaa geneettisesti dominanttimustan yksilön fenotyyppiä olematta sen suhteen täysin epistaattinen.

Resessiivinen musta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Resessiivinen musta on melko harvinainen väritys koirilla, mutta sitä esiintyy varmuudella ainakin saksanpaimenkoirassa. Resessiivinen musta syntyy, kun koiralla on A-lokuksessa homotsygootti aa-genotyyppi. Mustan värityksen tuottava a-alleeli on lokuksen resessiivisin alleeli, mistä johtuu värityksen nimitys. Lokuksen yleisemmät alleelit tuottavat esimerkiksi soopeli-, riista- ja merkkiväritykset.

Mustapohjaiset väritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän "liuskekivimerlen" (sinipohjainen merle) kirjavan koiran geneettinen pohjaväri on musta, koska sillä ei näy punaisia merkkejä tai brindleraidoitusta. Merlekuvio ei näkyisi feomelaniinialueilla.
  • homotsygoottinen B-tekijä (bb) mustalla pohjalla tuottaa maksanruskean värityksen
  • homotsygoottinen D-tekijä (dd) tuottaa sinisen värityksen
  • homotsygoottiset B- ja D-tekijät (bb dd) tuottaa liilan eli isabellan värityksen
  • M- eli merletekijä tuottaa sinimerlen värityksen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b K Locus Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
  2. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä doggen_eh ei löytynyt

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]