Kultainennoutaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultainennoutaja

Golden retriever.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Skotlannin lippu Skotlanti, Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö Metsästyskoira
Nykyinen käyttö Seurakoira, palveluskoira ja metsästyskoira
Elinikä yli 10 vuotta
Muita nimityksiä kultsu, kultsi, kultainen, kultsukka
FCI-luokitus Ryhmä 8
Ulkonäkö
Paino 26-40 kg
Säkäkorkeus 51-61 cm
Väritys Kulta, kerma tai valkoinen

Kultainennoutaja on hyvin suosittu keskisuuri koirarotu. Rotu on lähtöisin Isosta-Britanniasta.[1]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultainennoutaja on yksi kuudesta noutajarodusta. Kultaisianoutajia on yleisesti olemassa kahta päälinjaa: näyttelylinjaista ja metsästyslinjaista. Suomessa koirat ovat useimmiten näyttelytyyppisiä. Metsästyslinjaiset koirat ovat useimmiten hoikempia, lyhyempikarvaisia, väriltään tummempia ja paremmat riistataipumukset omaavampia. Näyttelylinjaisilla on useimmiten enemmän karvaa, ne ovat raskasrakenteisimpia sekä lyhytraajaisempia.

Rotumääritelmän mukainen ihanne olisi koira, joka on sekä käyttökoira että ulkonäöltään näyttävä, eli niin sanottu dual purpose. Vaikka rotu mielletään kahtiajakautuneeksi, tavataan kokeissa ja näyttelykehissä koiria, joilla on sekä ulkonäköä että riistaviettisyyttä. Englanninkielisissä maissa tunnetaan lisäksi jako verrattain matalaan ja tukevarakenteiseen, muita painavampaan brittityyppiin, edellä mainittua korkeampaan amerikkalaistyyppiin, sekä muita lyhytkarvaisempaan ja korkeampaan kanadalaistyyppiin.

Kultainennoutaja on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm.[1] Se on sopusuhtainen, tasapainoinen, voimakas ja varmaliikkeinen koira.[1] Se on luonteeltaan hyväntahtoinen ja ystävällinen.[1] Karvapeite on sileä tai laineikas ja runsashapsuinen, väreinä mikä tahansa kullan- tai kermanvärinen vivahde (ei kuitenkaan punainen eikä mahonginvärinen).[1] Turkkia olisi hyvä harjata päivittäin karvanlähdön aikaan, jolloin karvaa irtoaa todella paljon.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultainennoutaja uimassa.

Kultainennoutaja on luonteeltaan hyvin iloinen, avoin ja ystävällinen, varsinkin vanhusten ja lasten läsnä ollessa, mistä syystä se sopii täydellisesti myös perhekoiraksi. Kultainennoutaja on kovin ihmisrakas koirarotu. Rodussa esiintyy myös enenevissä määrin arkuutta. Pentua hankkiessa tulisikin vanhempien luonteisiin ja pentueen kasvatusolosuhteisiin kiinnittää huomiota. Mikäli pennut eivät luovutusiässä ole kontaktinhakuisia ja pelkäävät uusia asioita ja vieraita ihmisiä, kannattaa pennun ostamista vielä miettiä. Kultainennoutaja on useimmiten erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Se on hyvin oppivainen ja helposti koulutettavissa monenlaisiin harrastusmuotoihin. Noutajille tyypillinen piirre pysytellä omistajansa läheisyydessä tekee kultaisestanoutajasta erittäin helpon pitää vapaana. Se on kärsivällinen, mutta myös omistushaluinen. Kultainennoutaja vaatii kunnollisen peruskasvatuksen ja -koulutuksen. Kultaisetnoutajat ovat hyvin ihmisläheisiä ja tulevat toimeen melkein kaikkien kanssa. Koirasta ei välttämättä ole vahtikoiraksi, mutta moneen muuhun se sopii.

Kultainennoutaja on työkoira ja sitä käytetään laajalti muun muassa opaskoirina sekä tullin huumekoirana. Se on myös monipuolinen metsästyskoira muiden noutajarotujen tavoin. Lisäksi kultainennoutaja on palveluskoirarotu ja soveltuu myös palveluskoiralajeihin, vaikkakin näissä nykyisin harvemmin törmää kultaisiinnoutajiin.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koira.netin kuolinsyytilaston mukaan yleisin kuolinsyy 1988-2010 välillä eläneistä ja kuolleiksi ilmoitetuista koirista vanhuuden (luonnollinen tai lopetus) jälkeen ovat kasvainsairaudet. Yhteensä tuossa tilastossa oli 429 koiraa. Keskimääräinen elinikä näillä koirilla oli 10 vuotta ja 3 kuukautta. Kultaisillanoutajilla esiintyy perinnöllisenä lonkkavikaa ja epilepsiaa. Lisäksi niillä on taipumusta sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kultainennoutaja (pdf) Kennelliitto. Viitattu 3.11.2013.
  2. Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen, s. 458. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2004. ISBN 951-0-25698-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kultainennoutaja.