Sileäkarvainennoutaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sileäkarvainennoutaja

Flat Coated Retriever - black.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity noin 5 000[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö noutava lintukoira
Nykyinen käyttö metsästys- ja harrastuskoira, seurakoira
Elinikä n. 7–10 vuotta
Muita nimityksiä flatti, flätti
FCI-luokitus ryhmä 8
Ulkonäkö
Paino 25–32 kg
Säkäkorkeus 56–58 cm
Väritys musta tai maksanruskea

Sileäkarvainennoutaja (Flat-Coated Retriever) on alun perin Isosta-Britanniasta kotoisin oleva koirarotu. Se on erikoistunut pienriistaan talteenottoon sekä maalla että vedessä.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun ihannesäkäkorkeus vaihtelee 56–61 sentin ja paino 25–35(nartuilla) ja 30-40(uroksilla) kilon välillä. Sileäkarvainennoutaja on rakenteeltaan keskivahva, voimakkuudeltaan suunnilleen irlanninsetterin ja kultaisennoutajan välistä. Turkki on keskipitkä, tiheä ja kiiltävä. Ihanteelisesti sen pitäisi olla sileä ja suora. Taipumusta aaltomaiseen karvaan ilmenee silloin tällöin rotua kutsuttiin aluksi "pitkäkarvaiseksi noutajaksi", mutta myöhemmin turkki silottui ja samalla nimi muuttui nykyiseen muotoon. Väri on joko musta tai maksanruskea, ensin mainittu on yleisempi. Sileäkarvaisellanoutajalla on lihaksikaat leuat ja suuri kuono sekä korostumaton otsa. Korvat ovat veltot ja suhteellisen lyhyet.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sileäkarvainennoutaja

Sileäkarvaisennoutajan luonnetta kuvaillaan ulospäinsuuntautuneeksi, uskolliseksi ja ystävälliseksi. Se on tuntemattomampi ja vähemmän suosittu kuin labradorinnoutaja ja kultainennoutaja. Sileäkarvainennoutaja on miellyttämisenhaluinen, mutta saattaa olla vaikeampi kouluttaa kuin kultainennoutaja ja labradorinnoutaja. Rotu voi osoittaa jääräpäisiä luonteenpiirteitä, eikä keskittymiskyky ole aina kovin hyvä. Siksi on parasta tehdä koulutusjaksoista koiralle hauskoja, viihdyttäviä ja suhteellisen lyhyitä.

Rotu tulee hyvin toimeen kissojen, muiden koirien, pienten lemmikkieläinten ja tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Sosiaalistaminen ja tottelevaisuuskoulutus ovat hyvin suositeltavia. Näillä koirilla on taipumus olla hyvin riehakkaita nuorina, ja ne tarvitsevan paljon koulutusta koko elämänsä ajan. Joskus niitä sanotaan "koirien Peter Paneiksi", koska ne eivät koskaan kasva aikuisiksi vaan ovat leikkisiä ja pentumaisia koko ikänsä. Sileäkarvainennoutaja on silti mitä ihanteellisin seurakoira, mutta tarvitsee hyvin paljon virikkeitä ja aktiviteettia. Se ei sovi pelkästään seurakoiraksi, vaan omistajan tulee järjestää koiralleen paljon toimintaa. Sileäkarvaisennoutajan tulisi saada toteuttaa synnynnäisiä metsästysviettejään, joten omistajan on hyvä harjoitella koiransa kanssa vähintään taipumuskokeisiin. Muita rodulle sopivia lajeja ovat agility, TOKO, PK, VEPE, MEJÄ jne.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu syntyi 1800-luvun lopuussa, jolloin se sai suosiota riistanvartijan koirana. Osa sen syntyperästä on todennäköisesti lähtöisin Pohjois-Amerikasta tuoduista newfoundlandinkoirista, labradorinnoutajista ja chesapeakelahdennoutajista. Esiintulonsa jälkeen sileäkarvainennoutaja alkoi nopeasti saada suosiota metsästyskoirana, ja vuodesta 1873 vuoteen 1915 näiden koirien määrä kasvoi nopeasti. Pian tämän jälkeen rodun suosio laski niin paljon, että toisen maailmansodan jälkeen rotu oli vaarassa kuolla sukupuuttoon. 1960-luvun alussa rodun suosio alkoi jälleen lisääntyä, ja nykyisin sileäkarvainennoutaja on elinvoimainen rotu.Tätä rotua suositellaan erityisesti lapsiperheille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sileäkarvainennoutaja.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 7.3.2008)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]