Suomenajokoira
| Suomenajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Suomi |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 144 254[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | ajava koira |
| Nykyinen käyttö | ajava koira |
| Elinikä | keskimäärin 9-10 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | finsk stövare, Finnish Hound[3], Finnenbracke, Finnischer Laufhund[3], chien courant finlandais[3], sabueso finlandés[3], soome hagijas |
| FCI-luokitus | ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #51 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20–30 kg |
| Säkäkorkeus | 52–61 cm |
| Väritys | kolmivärinen |
Suomenajokoira (ruots. finsk stövare) on suomalainen koirarotu, jota käytetään pääasiassa jäniksen ja ketun metsästykseen. Maaseudulla yleinen suomenajokoira on yksi Suomen yleisimmistä koiraroduista, mutta väen muuttaessa taajamiin ja metsästysmahdollisuuksien kavetessa sen kanta on laskusuunnassa. Vuonna 2025 se oli Suomen kahdeksanneksi eniten rekisteröity rotu,[4] kun vuonna 1972 se oli vielä rekisteröintitilaston ykkönen[5].
Ulkonäkö
muokkaaSuomenajokoira on jalostettu metsästystarkoitukseen. Värillä ei ole merkitystä koiran metsästyskyvyn kannalta. Koska rotua ei ennen onnistuttu jalostamaan puhtaan punaruskeaksi voidaan väriäkin pitää käytännöllisenä ratkaisuna . Punaruskean pohjavärin lisäksi selässä on mustia alueita, kun taas kasvoissa, rinnassa, vatsassa, jaloissa ja hännänpäässä on valkoista. Pää on pitkähkö: Kuono ja pääkallo ovat samanpituiset ja välikössä on selkeä otsapenger. Koirassa ei ole roikkuvaa nahkaa. Se on lihaksikas ja voimakas, mutta ei raskasrakenteinen. Korvat ovat luppakorvat. Selkä on suora, lantio on kehittynyt ja voimakas. Häntä on riippuva tai korkeintaan selkälinjan kohdalle nouseva. Käpälät ovat soikeat. Säkäkorkeus on uroksilla 55–61 cm ja nartuilla 52–58 cm.[6]
Luonne ja käyttäytyminen
muokkaaRotu on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tarmokas. Vihaisuutta pidetään virheenä, ja sitä ei juuri esiinny. Rodulla on hyvin voimakas metsästysvietti, ja koira saattaa lähteä omin päin metsälle. Suomenajokoira on myös pääasiassa ystävällinen lapsille ja muille koirille.[7]
Alkuperä
muokkaa
1800-luvun Suomessa ajokoirien kasvatus oli hajanaista; erityistä ajokoirarotua ei ollut olemassa. Metsästykseen tarvittiin useita rotuja ja niiden sekoituksia. Koiria tuotiin ulkomailta ja Suomessa oli myös omia paikallisia koiria, kuten Bernerin ajokoirat ja mikkeliläisen rehtori Roschierin lyhythäntäiset ajokoirat. Koirien jalostuksessa pääpaino oli käyttöominaisuuksien kehittämisessä.[8]
Suomalaisten ajokoirien jalostaminen yhdeksi roduksi alkoi, kun Suomen Kennelliitto perustettiin vuonna 1889. Tällöin syntyi halu kehittää Suomelle oma kotimaan olosuhteisiin sopiva ajokoirarotu. Rodun edustajien olisi pystyttävä juoksemaan mäkisessä maastossa, mihin venäläiset ajokoirat olivat liian raskaita, ja selviytymään paksussa lumessa, johon ruotsalaiset, englantilaiset ja saksalaiset koirat oli havaittu sopimattomiksi. Tarkoituksena oli yhdistää maassa jo olevien koirien parhaita ominaisuuksia samaan rotuun. Nykyinen rotu saatiin aikaan risteyttämällä keskenään pohjoismaisia, saksalaisia, sveitsiläisiä ja englantilaisia ajokoiria.[9] Suomenajokoira on todennäköisesti sukua ainakin hyvin samankaltaiselle hamiltoninajokoiralle.[10]
Vuonna 1891 pidetyssä koiranäyttelyssä etsittiin ensimmäistä kertaa oikeanlaisia koiria, joita löytyikin kolme yksilöä; seuraavana vuonna löytyi kahdeksan koiraa lisää. Näiden perusteella määriteltiin vuonna 1893 rodun tunnusmerkit. Soveltuvia koiria oli hankala löytää koirakannasta, mutta jalostustyö saatiin kuitenkin alulle. Rotuun otetuille koirille oli vaatimuksena kaunis ulkomuoto ja palkinto ajokokeesta.[8]
Alkuperäisenä tavoitteena oli saada aikaan punaruskea rotu, mutta selän mustasta väristä ei onnistuttu pääsemään eroon eikä myöskään kauniin karvapeitteen valkoisista merkeistä. Lopulta vuonna 1932 vahvistettiin uudet rotumääritykset, jotka kuvasivat suomenajokoiraa melko hyvin. Vaikka rodun ulkomuotoa pyrittiin jalostuksella muuttamaan ja yhtenäistämään, käyttöominaisuuksia ei unohdettu missään vaiheessa. Ensimmäiset ajokokeet järjestettiin jo vuonna 1893.[8]
Käyttötarkoitus
muokkaaSuomenajokoiraa käytetään jäniksen ja ketun ajometsästykseen. Koira etsii riistan jäljen ja seuraa sitä kunnes löytää riistaeläimen, joka on yleensä lepäämässä päivällä tapahtuvan metsästyksen aikana. Se ajaa saaliin liikkeelle ja ajaa sitä haukkuen, kunnes metsästäjä ampuu saaliin tai kutsuu koiran pois.[11]
Kanta
muokkaaKanta Suomessa
muokkaaSuomenajokoira on pitkään ollut Suomen yleisin koirarotu. 1980- ja 1990-luvuilla niitä rekisteröitiin vuosittain Suomessa noin 3 500–4 000 kappaletta. Suomenajokoiraa on rekisteröity viimeisen seitsemän vuoden aikana Suomessa 28 000. 2000-luvulla rekisteröintien määrä on laskenut noin 2 000 vuosittaisen rekisteröinnin tuntumaan. Kehitys johtunee pääasiassa maaseudulla asuvien metsästäjien ja koiraharrastajien määrän vähenemisestä sekä siitä, että jänisjahti on jonkun verran jäänyt hirvieläinten metsästyksen varjoon. Vuonna 2016 suomenajokoira oli rotujen rekisteröintitilastossa kuitenkin toisella sijalla[12]. Lasku on jatkunut ja vuonna 2025 Suomessa syntyi enää reilu 600 suomenajokoiraa, kun taas 2016 syntyi peräti 1 500 yksilöä. Naapurimaiden ajokoiria rekisteröidään merkittävästi vähemmän.[13]
Kanta muualla
muokkaaSuomenajokoira on levinnyt maan rajojen ulkopuolelle, erityisesti Ruotsiin ja Norjaan. Suomenajokoiria on jonkin verran muuallakin Euroopassa muun muuassa Virossa ja Sveitsissä.[14]
Terveys
muokkaa
Suomenajokoiraa voidaan pitää perusterveenä rotuna, sillä erilaiset sairaudet ilmenevät usein metsästyskäytössä ja sairaat koirat voidaan jättää jalostuksen ulkopuolelle. Suomenajokoiran keskimääräinen elinikä on 9–10 vuotta. Keskimääräistä elinikää laskee merkittävästi nuorille koirille sattuneet tapaturmat. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja sydänsairaudet, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia.[2] Rodun merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja pikkuaivoataksia.
Suomenajokoiralla esiintyy jonkin verran lonkkanivelten kasvuhäiriötä. Noin 66 %:lla rodun edustajista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa (D ja E) esiintyy 9 %:lla rodun edustajista.[15] Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä esiintyy 19 %:lla rodun edustajista.[16] Suomenajokoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.[17]
Pikkuaivoataksiaa eli pikkuaivojen vajaakehityksestä johtuva koordinaation häiriö, oli aiemmin merkittävä ongelma rodussa. Sairauteen on nyt saatu geenitesti, jonka avulla syntyvien sairaiden koirien määrää voidaan vähentää tulevaisuudessa. Noin 10 % suomenajokoirista kantaa tätä peittyvää geenivirhettä SEL1L-geenissään.[18]
Harvinaisempina sairauksina rodussa esiintyy purentavikoja, piilokiveksisyyttä, napatyrää, kitalakihalkioita, polvinivelen vikoja, häntämutkaa, perinnöllisiä ihosairauksia ja sydänsairauksia.[19]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Suomenajokoirat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Suomenajokoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 23 %.[20][21]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Ajokoirajärjestön sivut
- Suomen kennelliiton rotuesittely suomenajokoirasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomenajokoira Koiranet.
- ↑ a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi, 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 15.2.2026.
- ↑ a b c d Suomenajokoira. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 14.1.2021.
- ↑ Rekisteröinnit 2021-2025. KoiraNet, Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.1.2026.
- ↑ Ollila, Kaija: Suomen suosituimmat koirarodut. Helsingin Sanomat, 20.4.1973, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ SPJ: Suomen Ajokoirajärjestö www.ajokoirajarjesto.fi. Arkistoitu 16.11.2025. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Suomenajokoira luonne Suomen Ajokoirajärjestö. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ a b c Suomenajokoira historia Suomen Ajokoirajärjestö. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 150. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN 951-35-1120-0.
- ↑ Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 164. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
- ↑ Suomenajokoiran käyttötarkoitus Suomen Ajokoirajärjestö. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ Lapinkoiran suosio nousee, labradorinnoutaja kärjessä jo seitsemän vuotta, Yle Uutiset 19.1.2017. Viitattu 24.1.2017.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, rekisteröinnit jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 15.2.2026.
- ↑ Suomenajokoira yleistä Suomen Ajokoirajärjestö. Viitattu 3.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 15.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot Kennelliitto. 23.5.2018. Viitattu 15.2.2026.
- ↑ koirageenit.fi Syy suomenajokoirien ataksiaa aiheuttavaan pikkuaivorappeumaan selvisi
- ↑ Suomenajokoiran jalostuksen tavoiteohjelma (PDF) Suomen Kennelliitto ja Suomen Ajokoirajärjestö. Viitattu 31.3.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.