Ballististen ohjusten torjuntaohjus

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta ABM)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antiballistinen ohjus Arrow.

Ballististen ohjusten torjuntaohjus (engl. Anti-Ballistic Missile, ABM, joka usein kirjoitetaan suomeksi ABM-ohjus) on ohjustentorjuntaohjus ballististen ohjusten, kuten mannertenvälisten ydinohjusten, torjuntaan.

ABM 50-luvusta 70-luvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa alettiin tutkia ohjustorjuntaohjuksia toisen maailmansodan jälkeen 40-luvulla. Mutta varsinainen alku tapahtui 50-luvun lopuilla. Yhdysvallat kehitteli ABM-järjestelmää 1950–1970-luvuilla muun muassa Nike Zeus-ohjuksen pohjalta.[1]. Näitä varhaisia torjuntaohjuksia rasitti mm tuon aikaisten tietokoneiden hitaus. Torjuntaohjushan pitää kyetä mahdollisimman nopeasti kääntämään kohti maaliaan. 70-luvun Safeguard-ohjelmassa oli Spartan ja nopea lyhyen kantaman Sprint-ohjus. Venäläiset alkoivat suunnnitella omaa ABM-järjestelmäänsä 1958. Nauvostoliitto loi Moskovan ympärille 1964 mennessä oman Galosh (SH-01/ABM-1) -järjestelmänsä.[2]. He kehittivät järjestelmää edelleen 70-luvulla. 70-luvulla venäläiset loivat ABM 3 Gazelle/ABM 4 Gorgon-järjestelmän, joka vastasi amerikkalaista Spartan/Sprint-järjestelmää. He myös kehittivät ohjustorjuntapiirteitä ilmatorjuntaohjuksiinsa mm S-300-järjestelmään.

ABM-sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ABM-ohjuksien käyttöä rajoitettiin tuntuvasti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1972 sopimuksella, joka salli vain yhden sadan ohjuksen järjestelmän puolustamaan yhtä kohdetta.[3] Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta kesäkuussa 2002, koska halusi puolustuskykyä Pohjois-Korean tapaisia ”rosvovaltioita” vastaan.[1]

Naton ohjuskilpi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Nato sopi kehittävänsä ohjuspuolustusjärjestelmiä siten että Eurooppaa suojaisi "ohjuskilpi", etenkin Iranin ohjuksia vastaan.[4]. Venäjä vastusti ohjuspuolustushanketta alusta asti. Se katsoi uuden sukupolven ABM-järjestelmän mitätöivän ydinpelottetaan. Yhdysvallat alkoi sijoittaa ohjuskilven ohjuksiaan Romaniaan vuonna 2016[5].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anti-Ballistic Missile Treaty US History. Viitattu 18.2.2013.
  2. Galosh (SH-01/ABM-1) Missile Threat. Viitattu 18.2.2013.
  3. The Anti-Ballistic Missile (ABM) Treaty at a Glance Armscontrol.org
  4. Nato-maat sopivat ohjuskilven rakentamisesta Eurooppaan Uusi Suomi. Viitattu 18.2.2013.
  5. Ahti Kaario: Yhdysvallat julistaa ohjuskilven toimintavalmiiksi – Venäjä pitää uhkana itselleen (html) Yle uutiset ulkomaat. 11.5.2016. Yle. Viitattu 13.5.2016. suomi