Kursk (sukellusvene)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
K-141 Kursk
Kurskin sisaralus K-186 Omsk
Kurskin sisaralus K-186 Omsk
Aluksen vaiheet
Rakentaja Severodvinskin telakka
Kölinlasku 1992
Laskettu vesille 1994
Palveluskäyttöön joulukuu 1994
Palveluskäytöstä elokuu 2000
Kohtalo uponnut, nostettu ja purettu
Tekniset tiedot
Uppouma 14 300 tn pinta-ajossa
Pituus 154,0 m
Leveys 18,2 m
Syväys 9,0 m
Koneteho 2 × OK-650b-ydinrektoria
2 × höyryturbiinia
Nopeus 16 solmua pinta-ajossa
32 solmua sukelluksessa
Miehistö 44 upseeria, 68 matruusia
Maksimisyvyys 300–500 m
Aseistus
Torpedot 4 × 533 mm torpedoputkea keulassa
2 × 650 mm torpedoputkea perässä
Ohjukset 24 × P-700 Granit
-meritorjuntaohjusta

K-141 Kursk oli Venäjän pohjoisen laivaston palvelukäytössä ollut Oscar II -luokan ydinsukellusvene, joka upposi 12. elokuuta 2000 Barentsinmerellä torpedo-osastojen räjähdettyä. Pelastusyrityksistä huolimatta Kurskin kaikki 118 miehistön jäsentä kuolivat onnettomuudessa. Kurskin menetys on Venäjän laivaston historian pahin sukellusveneonnettomuus.

Rakentaminen ja palvelukäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurskin rakentaminen aloitettiin vuonna 1992 Venäjällä Arkangelin alueella Severodvinskin telakalla. Kursk kuului 1980-luvulla Neuvostoliitossa suunniteltuun Projekt 949A Antei -luokkaan, joka tunnetaan myös Nato-nimellä Oscar II -luokka. Oscar II -luokan sukellusveneiden pituus on 154 metriä ja uppouma 13 400 tonnia pinnalla, ja ne ovat siten maailman suurimpia hyökkäyssukellusveneitä. Kursk oli viimeinen kymmenestä valmistuneesta Oscar II -luokan sukellusveneestä, ja se valmistui vuonna 1994. Vuonna 1995 sukellusvene siirrettiin Venäjän pohjoiseen laivastoon,lähde? jonka ankkuripaikkana oli Andreajevan lahti noin sadan kilometrin päässä Murmanskista,[1] ja se nimettiin Kurskiksi samannimisen kaupungin mukaan. Kurskissa käytiin vuonna 1943 Kurskin taistelu, joka on maailmanhistorian suurimpia taisteluita. Kurskin valmistumisajankohdan vuoksi sitä ei poistettu palvelukäytöstä, kun Venäjän laivasto 1990-luvun aikana romutti useimmat neuvostoaikaiset ydinsukellusveneensä budjettileikkausten vuoksi.lähde?

Vuonna 1999 Venäjän laivasto lähetti Kurskin Välimerelle, jossa se jäljitti Kosovon sotaan osallistuneita Yhdysvaltain laivaston aluksia. Elokuussa 2000 Venäjän pohjoinen laivasto aloitti historiansa laajamittaisimman ja pisimmän merisotaharjoituksen Barentsinmerellä, 135 kilometriä Severomorskista pohjoiseen. Myös Kursk osallistui harjoitukseen, jossa sen miehistöä koulutettiin vihollislaivojen torpedoinnissa. Sukellusvene laukaisi harjoitustorpedoja Orlan-luokan taisteluristeilijä Pjotr Velikiä kohti. Sotaharjoitus osoittautui Kurskin viimeiseksi.lähde?

Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurskin eri osastot.

Ensimmäinen räjähdys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurskissa tapahtui voimakas räjähdys 12. elokuuta 2000 kello 11.28 paikallista aikaa aluksen ollessa veden alla harjoitustorpedoja ampumassa. Räjähdysvoima vastasi noin sataa kilogrammaa TNT:tä. Räjähdys tapahtui keulan torpedo-osastossa, ja sen olisi pitänyt pysähtyä luukkuun, joka erottaa torpedo-osaston muusta sukellusveneestä. Räjähdyshetkellä luukku oli kuitenkin auki, koska miehistön jäsenet olivat yrittäneet päästää paineistettua ilmaa pois torpedo-osastosta. Räjähdys eteni avoimen luukun kautta kahteen seuraavaan osastoon, joissa seitsemän miehistön jäsentä kuoli ja 38 loukkaantui.lähde?

Räjähdys sytytti sukellusveneen sisätiloissa tulipaloja, joiden aiheuttama savupilvi pääsi ilmastointijärjestelmän kautta muihin osastoihin, joissa miehistön jäseniä tukehtui joko myrkylliseen häkään tai hapen puutteeseen. Räjähdyksen jälkeen Kurskin päällikkö yritti laukaista sukellusveneen hätäpoijun ilmoittaakseen onnettomuudesta, mutta poiju oli poistettu, koska venäläiset pelkäsivät poijun saattavan paljastaa Kurskin sijainnin yhdysvaltalaisille aluksille vuoden 1999 Välimeren tehtävän aikana.lähde?

Toinen räjähdys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden minuutin ja viidentoista sekunnin kuluttua ensimmäisestä räjähdyksestä Kurskissa tapahtui toinen, suurempi räjähdys, jonka voimakkuus vastasi 3–7 tonnin TNT-latausta, ja mittalaitteiden mukaan sen synnyttämä vedenalainen värähtely oli Richterin asteikolla 3,5:n ja 4,6:n välillä, eli se vastasi heikkoa maanjäristystä.[2] Ensimmäisen räjähdyksen tavoin toinenkin räjähdys eteni sukellusveneen halki, ja voimakas räjähdys aiheutti, että neljässä ensimmäisessä osastossa kaikki miehistön jäsenet kuolivat.lähde?

Räjähdyksen paineaalto pysähtyi kuitenkin neljännen ja viidennen osaston väliseen laipioon, jonka takana olivat Kurskin ydinreaktorit. Jos räjähdys olisi läpäissyt laipion ja päässyt reaktoreihin asti, ne olisivat saattaneet räjähtää ja radioaktiivinen materiaali olisi voinut vuotaa ulos sukellusveneestä aiheuttaen ympäristökatastrofin Jäämerellä.lähde?

Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räjähdyksen voima repi Kurskin keulan kappaleiksi ja aiheutti kaksimetrisen repeämän, josta vettä tulvi sisätiloihin 90 000 litraa sekunnissa. Veden painosta Kursk vajosi Barentsinmeren pohjaan (uppoamispaikan koordinaatit: 69°40′N, 37°35′E ). 23 miehistön jäsentä kuudennesta osastosta eteenpäin selviytyi hengissä, mutta he eivät päässeet sukellusveneestä ulos vaan ryhmittyivät viimeiseen, yhdeksänteen osastoon odottamaan, kunnes pelastusryhmä saattaisi heidät turvallisesti pinnalle. Kun ydinreaktorit sammuivat automaattisesti ja varareaktorien virta loppui, miehet joutuivat odottamaan pelastusta umpipimeässä ja ahtaassa tilassa. Kun Kursk paikallistettiin, kaikki 23 räjähdyksestä selviytynyttä miehistönjäsentä olivat tukehtuneet hapenpuutteeseen.lähde?

Onnettomuuden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurskin uppoamispaikan sijainti +:lla

Räjähdyksen ja koko onnettomuuden syy paljastui tutkijoille, kun Kursk nostettiin pinnalle. Kurskin torpedojen polttoaineessa oli vetyperoksidia, joka muuttuu syttymisherkäksi kosketuksissa esimerkiksi ruosteen kanssa. Virallisen selityksen mukaan erään torpedon pohjassa oli pienehkö halkeama, jonka kautta vetyperoksidi valui ulos ja muodosti lattialle lammikon, joka joutui kosketuksiin ruosteen kanssa ja räjähti valtavalla voimalla, mistä johtui ensimmäinen räjähdys. Ensimmäisen räjähdyksen kuumuus räjäytti muutkin torpedot, mistä johtui toinen räjähdys.lähde?

Aluksen löytyminen ja nosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelastusalus Rudnitski ja kaksi Priz-luokan sukellusvenettä AS-32 ja AS-34 saatiin paikalle seuraavana aamuna, mutta pelastusyritykset jäivät tuloksettomiksi. Norjalaiset sukeltajat saavuttivat aluksen 20. elokuuta, jolloin koko aluksen todettiin täyttyneen vedellä ja enemmistä pelastusyrityksistä luovuttiin.lähde?

Kursk nostettiin syksyllä 2001 ja hinattiin Rosljakovon telakalle. Samalla nostettiin 115 miehistön jäsenen ruumiit. Kolmea ruumista ei löydetty.lähde?

Onnettomuuden aikana Venäjän presidentti Vladimir Putin oli lomalla Sotšissa ja ehti onnettomuuspaikalle vasta viiden päivän kuluttua. Omaiset eivät saaneet onnettomuudesta tietoa muuten kuin viestimien kautta, jotka raportoivat tapahtumista perusteellisesti. Onnettomuuden jälkeen viestimet pantiin kuriin sillä perusteella, että kontrolloimaton tieto on rahoitettu ulkomailta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. bellona.org Viitattu 3.1.2016
  2. webimst.edu Viitattu 6.3.2009
  3. René Nyberg: Patriarkkoja ja oligarkkeja, s. 43–43. Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-569-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]