Vladimir Žirinovski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vladimir Žirinovski
Владимир Жириновский
Владимир Жириновский (25-09-2021) (cropped).jpg
Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja
Henkilötiedot
Syntynyt25. huhtikuuta 1946
Almaty, Kazahstanin SNT, Neuvostoliitto
Kuollut6. huhtikuuta 2022 (75 vuotta)
Moskova, Venäjä
Ammatti asianajaja
Puoliso Galina Lebedeva
Tiedot
Puolue Venäjän liberaalidemokraattinen puolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Vladimir Volfovitš Žirinovski (ven. Влади́мир Во́льфович Жирино́вский, 25. huhtikuuta 19466. huhtikuuta 2022) oli venäläinen äärikansallinen poliitikko, duuman jäsen ja Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen (LDPR) perustaja ja johtaja. Žirinovski oli liberaalidemokraattisen puolueen ehdokkaana presidentinvaaleissa vuonna 2018.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Volfovitš Žirinovski syntyi Almatyssa perheensä kuudentena lapsena. Hänen isänsä oli Volf Eidelstein, huonekalutehtailija ja paikallisen juutalaisyhteisön johtaja. Hänen äitinsä oli Aleksandra Makarova. Muutama kuukausi Vladimirin syntymän jälkeen Volf Eidelstein muutti Varsovan kautta Israeliin, jossa hän kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1983.[1]

Žirinovski käytti vuoteen 1964 asti isänsä sukunimeä. Aiemmin hän kiisti juutalaisen taustansa, joskus taas syntyperästään kysyttäessä sanoi olevansa äitinsä puolelta venäläinen ja isänsä puolelta juristi – mikä voi myös tarkoittaa juutalaista, koska juristi on ollut melko yleinen ammatti juutalaisten keskuudessa. Myöhemmin hän myönsi asian ja kävi Israelissa isänsä haudalla ja tapasi sukulaisiaan.[2]

Opinnot ja ura KGB:ssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Žirinovski opiskeli kieliä, erityisesti turkkia, Moskovan yliopistossa. Hän työskenteli pitkään KGB:ssä ja aloitti 1980-luvulla oikeustieteen opinnot.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Žirinovski oli mukana perustamassa Venäjän liberaalidemokraattista puoluetta. Hän sai 7,8 prosenttia äänistä kesäkuun 1991 presidentinvaalissa ja jäi kolmanneksi. Joulukuun 1993 duuman vaaleissa Žirinovskin puolue sai lähes neljänneksen äänistä. Joulukuussa 1995 se sai enää 11,18 prosenttia äänistä.

Vuoden 1996 presidentinvaalissa Žirinovski sai 8 prosenttia äänistä. Boris Jeltsin patosi Žirinovskin patrioottista kannatusta liittoutumalla kenraali Aleksandr Lebedin kanssa.

Žirinovski pääsi presidenttiehdokkaaksi kolmatta kertaa vuoden 2000 presidentinvaalissa. Keskusvaalilautakunta oli aluksi hylännyt hänen ehdokkuutensa epäselvyyksien vuoksi. Vaalissa hän sai 2,72 prosenttia äänistä.

Joulukuun 2003 duuman vaaleissa Žirinovskin puolue sai 11,45 prosenttia listavaalin äänistä, mutta koska sillä ei ollut yhtään paikkaa alueiden enemmistövaaleista, se sai vain kahdeksan prosenttia paikoista. Näin sen ryhmä kutistui 18 edustajan kokoiseksi. Žirinovski julisti haastavansa Vladimir Putinin vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Hän kuitenkin taipui Putinin kansansuosion edessä, perui haasteen ja tuki puolueensa ehdokasta Oleg Malyškinia.

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Žirinovskia pidettiin värikkäänä kansallismielisenä oikeistopoliitikkona. Hän piti Neuvostoliiton perustamista laittomana ja vaati Venäjän rajojen palauttamista vuoden 1900 tilaan. Tämä herätti hämmennystä muun muassa Suomessa. Hän sanoi myös uneksivansa päivästä, jolloin Venäjän sotilaat voivat pestä saappaansa Intian valtameren lämpimissä vesissä.

Vuonna 2007 Žirinovski sanoi haastattelussa, ettei sotaa olisi syttynyt eikä rajaa sen jälkeen siirretty, jos Suomi olisi itsenäistynyt laillisesti Venäjästä eikä olisi tukenut Leniniä ja lokakuun vallankumousta. Žirinovski lupasi myös palauttaa Viipurin Suomelle, jos tulee valituksi presidentiksi.[3] Tosin vuonna 2015 hän sanoi, että Suomen pitäisi palata osaksi Venäjää. Tätä hän perusteli sillä, että Suomen itsenäistyminen tapahtui hänen mielestään laittomasti. Suomen tiedotusvälineet ovat nimittäneet Žirinovskia ”Suomen-syöjäksi”.[4] Hän kannatti myös kansanäänestyksen järjestämistä entisissä neuvostomaissa Venäjään liittymisen puolesta.[5]

Žirinovski oli hyvissä väleissä Irakin entisen johtajan Saddam Husseinin kanssa, ja Yhdysvaltain senaatin tutkimusten mukaan hän hyötyi 8,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuosina 1997–2002 Yhdistyneiden kansakuntien Ruokaa öljystä -ohjelmasta.[6]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Žirinovski syytti toukokuussa 1994 Hufvudstadsbladetia herjauksesta ja Ruotsalaista teatteria sen siteeraamisesta. Jutun kirjoittajaa suomenvirolaista Jutta Zilliacusta hän vaati rangaistavaksi kunnianloukkauksesta.[7] Vantaan käräjäoikeus kuitenkin totesi, että Žirinovskista sai käyttää nimitystä ”huimapää” (ruots. galenpanna).[8]

Žirinovski herätti huomiota myös poikkeuksellisella käyttäytymisellään. Hän esiintyi usein julkisesti humalatilassa,[9] ja esimerkiksi vuoden 1995 presidentinvaaliväittelyssä hän paiskasi vedet Boris Nemtsovin kasvoille suorassa televisiolähteyksessä.[10] Žirinovski juhli sittemmin tapauksen vuosipäivää appelsiinimehunheittokilpailulla. Vuonna 2012 Žirinovski aiheutti skandaalin televisio-ohjelmassa kutsumalla kaikkia artisteja prostuoiduksi pop-laulaja Alla Pugatšovan ollessa paikalla, millä hän ilmeisesti viittasi Pugatšovan tukeen Mihail Prohoroville presidentinvaaleissa.[11]

Vuonna 1995 Venäjällä alettiin myydä Žirinovskaja-vodkaa. Sen valmisti rjazanilainen tislaamo. Tuotteella oli tarkoitus rahoittaa presidentinvaalikampanjaa. Pullon hinta oli 18 000 silloista inflaatioajan ruplaa, mikä vastasi noin neljää Yhdysvaltain dollaria. Rjazanin tislaamo sai tuotteesta 3 000 ruplaa, ja tuotteen vähittäishinta oli kolminkertainen muihin vastaaviin kioskeissa myytäviin vodkiin.[12] Žirinovskajan etiketissä Vladimir Žirinovski esiintyy korkea talvilippalakki päässään.[13]

Itä-Ukrainan kriisin aikaan vuonna 2014 duuman lehdistötilaisuudessa Žirinovski uhkaili raskaana ollutta Russia Todayn toimittajaa ja kehotti alaistaan raiskaamaan toimittajan. Toimittaja yritti kysyä, onko Žirinovski kaavaillut vastavuoroisia pakotteita Ukrainalle. Tapausta pidettiin törkeänä, sillä Žirinovski kehotti avoimeen väkivaltaan duuman seinien sisällä.[14] Syksyllä 2014 Euroopan unioni lisäsi Žirinovskin pakotelistalle hänen Ukrainaa koskevien sanomistensa vuoksi.[15]

Helmikuussa 2022 Žirinovski pääsi uutisotsikoihin ennustaessaan 27. joulukuuta 2021 pitämässään puheessa tarkan päivämäärän, jolloin Venäjän armeija hyökkäisi Itä-Ukrainaan: ”Kello neljällä aamulla 22. helmikuuta tulette tuntemaan [uuden politiikkamme]. Haluaisin vuoden 2022 olevan rauhallinen vuosi. Mutta rakastan totuutta, 70 vuoden ajan olen puhunut totta. Se ei tule olemaan rauhallinen. Se on vuosi, jolloin Venäjästä tulee jälleen suuri.”[16]

Žirinovski kiisti myös Neuvostoliiton hyökänneen Suomeen vuonna 1939. Toisaalta hän sanoi myös, että Suomi olisi pitänyt miehittää talvisodassa kokonaan. Hän myös uhkasi useita maita ydinaseiskuilla ja vaati Alaskan palauttamista Yhdysvalloilta Venäjälle. Žirinovski piti Ukrainaa Venäjälle kuuluvana.[17]

Sairaus ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2022 Žirinovski vietiin Moskovassa Venäjän presidentinhallinnon alaisuuteen kuuluvaan sairaalaan sairaalahoitoon vaikean koronataudin vuoksi.[18][19][20] Kuukautta myöhemmin maaliskuussa kerrottiin, että hänet vaivutettiin keinotekoiseen koomaan COVID-19-komplikaatioiden, kuten sepsiksen ja hengitysvajauksen, vuoksi. Venäläismedioiden mukaan 75-vuotiaan Žirinovskin keuhkot olivat vaurioituneet ja hänet oli pantu hengityskoneeseen.[21] Žirinovski oli aiemmin kertonut ottaneensa puolentoista vuoden aikana yhteensä kahdeksan kertaa eri rokotteita koronaa vastaan.[22]

25. maaliskuuta 2022 tiedotusvälineet kertoivat Žirinovskin kuolleen sairaalassa. Useat lähteet, mukaan lukien hänen oma poliittinen puolueensa, väittivät näin tapahtuneen. Kuitenkin hänen perheenjäsenensä, Venäjän terveysministeriö ja Venäjän valtioduuman puhemies Vjatšeslav Volodin kumosivat uutisen nopeasti.[23]

Žirinovski kuoli 6. huhtikuuta 2022. Duuman puhemies Volodin ilmoitti hänen kuolemastaan samana päivänä. Volodinin mukaan Žirinovski kuoli pitkäaikaiseen sairauteen.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vandyševa, Olga: Владимир ЖИРИНОВСКИЙ: Все равно я - русский, хоть мой папа - еврей Komsomolskaja pravda. 24.4.2007. Arkistoitu 15.8.2009. Viitattu 20.10.2012. (venäjäksi)
  2. Haaretz.com
  3. HS-haastattelu: Presidenttiehdokas Žirinovski lupaa voiton tullen Viipurin Suomelle Helsingin Sanomat. Viitattu 29.01.2008.
  4. Venäläispoliitikolta raju ehdotus: Suomi palautettava Venäjälle 7.10.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 23.6.2019.
  5. Venäjän presidentiksi pyrkivä Žirinovski haluaa entisiä neuvostotasavaltoja takaisin osaksi Venäjää Iltalehti. Viitattu 31.12.2017.
  6. Oil-for-Food Benefited Russians, Report Says Washington Post. Viitattu 29.01.2008.
  7. Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1995, s. 88. Otava 1994. ISBN 951-1-13254-7
  8. Zjirinovskij får kallas "galenpanna". Dagens Nyheter 13.12.1994. (Maksullinen artikkeli.)
  9. video (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
    video
  10. video
  11. Жириновский устроил скандал на дебатах с Пугачевой Lenta.RU. Viitattu 7.4.2022. (venäjäksi)
  12. Business Week
  13. Arctic Photo
  14. Vladimir Zhirinovski uhkaili raskaana olevaa toimittajaa raiskauksella. Helsingin Sanomat 19.4.2014 Viitattu 6.4.2022.
  15. Venäjä | Mediat: Venäjän duumaedustajalla Vladimir Žirinovskilla on pahoja koronaviruksen aiheuttamia keuhkovaurioita – ottanut ainakin seitsemän venäläistä rokotetta Helsingin Sanomat. 10.2.2022. Viitattu 7.4.2022.
  16. Ensor, Josie: How the Kremlin's 'jester' appeared to predict the date of Russia entering Ukraine months ago The Telegraph. 22.2.2022. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
  17. Venäläinen pitkän linjan poliitikko, "Suomen syöjä" Vladimir Žirinovski on kuollut Yle Uutiset. 6.4.2022. Viitattu 6.4.2022.
  18. Russian Ultranationalist Zhirinovsky Reportedly Hospitalized In Serious Condition With COVID RadioFreeEurope/RadioLiberty. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
  19. Russian State Duma legislator Vladimir Zhirinovsky hospitalized in serious condition in Moscow armenpress.am. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
  20. Paananen, Arja: Vladimir Zhirinovski joutui hengityskoneeseen koronan takia – oli saanut tehosteeksi tehotonta venäläisrokotetta Ilta-Sanomat. 9.2.2022. Viitattu 6.4.2022.
  21. Vladimir Zhirinovsky reported dead, Duma Speaker denies reports AKIpress News Agency. Viitattu 6.4.2022.
    Telegram Channel 112: Vladimir Zhirinovsky is in a critical condition Armenian News. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
  22. Venäjän valtionmedia uutisoi ”Suomen-syöjä” Žirinovskin kuolleen – duuman puhemies kiirehti kertomaan toista Iltalehti. Viitattu 7.4.2022.
  23. СМИ ошибочно сообщили о смерти Жириновского. Минздрав и спикер Госдумы заявили, что он жив BBC News Русская служба. Viitattu 6.4.2022. (venäjäksi)
  24. Trevelyan, Mark – Liffey, Kevin: Russian far-right politician Vladimir Zhirinovsky dies at 75 Reuters. 6.4.2022. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
    Умер Владимир Жириновский Tass. 6.4.2022. Viitattu 6.4.2022. (venäjäksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Solovjev, Vladimir – Klepikova, Jelena: Žirinovski: Pelastus vai perikato? Suomentanut Esa Adrian. Gummerus 1994. ISBN 951-20-4612-1
  • Žirinovski, Vladimir: Minä, Vladimir Žirinovski. Jyväskylä–Helsinki: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4638-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Žirinovski.