Boris Gromov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boris Gromov vuonna 1989.

Boris Vsevolodovitš Gromov (ven. Борис Всеволодович Громов; s. 7. marraskuuta 1943 Saratov, Neuvostoliitto)[1] on venäläinen poliitikko ja entinen neuvostoliittolainen kenraali. Hän oli Afganistanin sotaan osallistuneiden neuvostojoukkojen viimeinen komentaja 1980-luvun lopulla. Vuosina 2000–2012 Gromov oli Moskovan alueen kuvernööri.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gromov on valmistunut Kalininin Suvorov-sotakoulusta vuonna 1962, Leningradin upseerikoulusta vuonna 1965, Frunzen sotilasakatemiasta vuonna 1972 ja Vorošilovin yleisesikunta-akatemiasta vuonna 1984.[2][1] Hän palveli Afganistanissa kolmeen eri otteeseen yhteensä viisi ja puoli vuotta.[1] Ensin hän oli siellä vuosina 1980–1982 moottoroidun divisioonan komentajana. Vuosina 1987–1989 Gromov komensi Neuvostoliiton 40. armeijaa,[2] joka muodosti Afganistaniin sijoitettujen neuvostojoukkojen ”rajoitetun osan”. Hän johti Neuvostoliiton viimeistä suurta operaatiota sodassa vapauttaessaan Khostin tammikuussa 1988 tilapäisesti mujahedinien piirityksestä tuomalla Gardizista 10 000 sotilasta. Vuotta myöhemmin hän komensi neuvostojoukkojen vetäytymistä.[3] Kenraali Gromov poistui itse Afganistanista kulkemalla Amudarjajoen ylittävän Ystävyyden sillan yli 15. helmikuuta 1989 viimeisen jälkijoukon viimeisessä ajoneuvossa, kävellen loppumatkan.[4]

Afganistanista palattuaan Gromov oli Kiovan sotilaspiirin komentajana marraskuuhun 1990, jolloin hänet nimitettiin Neuvostoliiton apulaissisäministeriksi ja kotijoukkojen komentajaksi.[2][1] Venäjän neuvostotasavallan vuoden 1991 presidentinvaalissa hän oli kommunistisen puolueen ehdokkaan Nikolai Ryžkovin varapresidenttiehdokkaana.[5] Elokuun 1991 vallankaappausyrityksen jälkeen hänet nimitettiin Neuvostoliiton maavoimien apulaiskomentajaksi. Vuosina 1992–1994 Gromov oli Venäjän apulaispuolustusministerinä.[2][1] Hän ja joukko muita kenraaleita varoittivat julkisesti puolustusministeri Pavel Gratšovia lähtemästä ensimmäiseen Tšetšenian sotaan, sillä Venäjän armeija oli valmistautumaton.[2] Sotaa ”barbaariseksi” arvostellut[6] Gromov siirrettiin Venäjän ulkoministeriön sotilaalliseksi asiantuntijaksi.[2][1]

Gromov (kesk.) puolustusministeri Anatoli Serdjukovin ja presidentti Dmitri Medvedevin kanssa vuonna 2011.

Gromov valittiin vuoden 1995 vaaleissa Venäjän duumaan ”Isänmaani”-nimiseltä ehdokaslistalta.[2] Hänet nimitettiin Moskovan alueen kuvernööriksi tammikuussa 2000.[2][1] Hän jatkoi virassa, kunnes erosi toukokuussa 2012. Gromovin kuvernöörikaudella ulkomaisten suuryritysten investoinnit Moskovan alueelle moninkertaistuivat, mutta hän menetti suosiotaan hallintoonsa kohdistuneiden korruptiosyytösten vuoksi. Venäjän johdon arveltiin painostaneen hänet eroamaan.[7]

Gromov on sotilasarvoltaan kenraalieversti.[1] Hänelle on myönnetty Neuvostoliiton sankarin arvonimi.[2] Hän on julkaissut vuonna 1994 muistelmakirjan Afganistanin sodasta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h 2.1. Губернатор (venäjäksi) Moskovan alueen hallitus 2012 (Internet Archive). Viitattu 22.8.2021.
  2. a b c d e f g h i Jacob W. Kipp: Gromov, Boris Vsevolodovich (englanniksi) Encyclopedia of Russian History, Encyclopedia.com. Viitattu 22.8.2021.
  3. Ludwig W. Adamec: Historical Dictionary of Afghanistan, s. 178. Scarecrow Press 2012. Google Books (englanniksi)
  4. Jukka Kulomaa: Punaisen Afganistanin puolesta 1979–1989: Neuvostoliiton interventio – sota – sotataito, s. 268. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos 2011. Docplayer
  5. Kyösti Karvonen: Gromov apulaisministeriksi – Kovan linjan kenraali palasi Jeltsinin nimityksellä poliittiseksi vaikuttajaksi (tilaajille) Helsingin Sanomat 30.6.1992. Viitattu 22.8.2021.
  6. Sotaa vastustaneet kenraalit erotettiin (tilaajille) Helsingin Sanomat 20.1.1995. Viitattu 22.8.2021.
  7. Alexander Bratersky: Moscow Region Governor to Leave Post in May (englanniksi) The Moscow Times 25.3.2012. Viitattu 22.8.2021.
  8. Kulomaa 2011, s. 4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]