Venäjän federaation kommunistinen puolue
| Venäjän federaation kommunistinen puolue Коммунистическая Партия Российской Федерации |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1993 |
| Johto |
Gennadi Zjuganov (1. sihteeri) |
| Ideologia |
kommunismi marxismi-leninismi valtiojohtoisuus sosialistinen patriotismi venäläinen nationalismi |
| Äänenkannattaja | Pravda |
| Valtioduuma[1] |
43 / 450 |
| Liittoneuvosto |
2 / 170 |
| Nuorisojärjestö | Venäjän federaation leninistinen Komsomol |
| Kotisivu |
www |
Venäjän federaation kommunistinen puolue (ven. Коммунистическая партия Российской Федерации, lyh. КПРФ; Kommunistitšeskaja partija Rossijskoi Federatsii, KPRF) on venäläinen puolue, jonka perusti helmikuussa 1993 kielletyn Neuvostoliiton kommunistisen puolueen vahvin ryhmä. Puolue korostaa ainutlaatuista venäläistä erikoisluonnettaan painottaessaan isänmaallisuuden ja nationalismin merkitystä marxismi-leninismin lisäksi. KPRF:n johtaja (1. sihteeri) on Gennadi Zjuganov.
Puolueen ilmoittama tavoite on perustaa uusi modernisoitu versio sosialismista Venäjällä.[2] Välittömiä tavoitteita ovat olleet luonnonvarojen, maatalouden ja suurteollisuuden kansallistaminen sekatalouden kehyksessä niin, että pienten ja keskikokoisten yritysten kasvu on mahdollista yksityisellä sektorilla.[3]
KPRF:n suurin kannattajakunta on vanhukset ja puolue menettää tämän kautta kannattajia.[4] Neuvostonostalgia on vaikuttanut sen kannatukseen.[3]
Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
KPRF kasvatti kannatustaan tasaisesti perustamisestaan lähtien, mutta hävisi pahasti vuoden 2003 vaaleissa ja sai vain 51 paikkaa 450:stä duumassa. Pahimmin sen kanssa kannatuksesta kilpailee Oikeudenmukainen Venäjä. Vahvinta KPRF:n tukialuetta ovat Etelä-Venäjän maaseutu, ns. punavyö, ja pienet kaupungit Moskovan ympärillä.
Duuman vaalit
| Vuosi | Ääniosuus | Paikkamäärä |
|---|---|---|
| 1993 | 12,4 % | 65 / 450
|
| 1995 | 22,3 % | 157 / 450
|
| 1999 | 24,3 % | 113 / 450
|
| 2003 | 12,6 % | 52 / 450
|
| 2007 | 11,6 % | 57 / 450
|
| 2011 | 19,2 % | 92 / 450
|
| 2016 | 13,4 % | 42 / 450
|
Presidentinvaalit
| Vuosi | Ehdokas | Ääniosuus |
|---|---|---|
| 1996 | Gennadi Zjuganov | 32,0 % (toinen kierros: 40,3 %) |
| 2000 | Gennadi Zjuganov | 29,2 % |
| 2004 | Nikolai Haritonov | 13,7 % |
| 2008 | Gennadi Zjuganov | 17,8 % |
| 2012 | Gennadi Zjuganov | 17,2 % |
| 2018 | Pavel Grudinin | 11,8 % |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Фракции duma.gov.ru. Venäjän valtioduuma. Viitattu 30.12.2018. (venäjäksi)
- ↑ https://www.forbes.com/sites/kenrapoza/2011/12/06/can-russias-communist-party-make-a-comeback/2/
- ↑ a b https://www.washingtontimes.com/news/2012/nov/22/socialism-may-be-waning-but-not-for-young-russians/
- ↑ https://www.reuters.com/article/us-russia-election-communists/russian-communists-drop-veteran-select-surprise-candidate-to-challenge-putin-idUSKBN1EH0HP
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Venäjän federaation kommunistinen puolue (venäjäksi, englanniksi, espanjaksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän federaation kommunistinen puolue Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | Duuman edustus |
Yhtenäinen Venäjä (343) · Kommunistit (42) · Oikeudenmukainen Venäjä (23) · Venäjän liberaalidemokraattinen puolue (39) |
|---|---|
| Duuman ulkopuoliset |
Jabloko · Pravoje delo · Venäjän patriootit · Venäjän kommunistinen työväenpuolue – Vallankumouksellinen kommunistien puolue |
| Lakkautetut puolueet |
Rodina · Kansallisbolševistinen puolue · Venäjän agraaripuolue · Venäjän demokraattinen puolue · Oikeistovoimien liitto |
