Mihail Prohorov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mihail Prohorov
Mikhail Prokhorov IF 09-2013.jpg
Syntynyt 3. toukokuuta 1965 (ikä 52)
Moskova
Omaisuus 13,2 miljardia dollaria 2012
Yhtiö(t) Norilski nikel
Allekirjoitus Signature of Mikhail Prokhorov.png

Mihail Dmitrijevitš Prohorov (ven. Михаил Дмитриевич Прохоров, s. 3. toukokuuta 1965 Moskova) on venäläinen suurliikemies, oligarkki. Liike-elämän aikakauslehti Forbes listasi maaliskuussa 2007 hänet maailman 38. rikkaimmaksi henkilöksi. Venäläisen Finans-lehden mukaan Prohorov oli Venäjän rikkain ihminen talvella 2009. Hänen omaisuutensa oli 14,1 miljardin dollarin arvoinen.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prohorovilla on loppututkinto Moskovan finanssi-instituutista. Hän on sukutaustaltaan juutalainen[2], eikä hän ole naimisissa. Vuonna 1992 Mihail Prohorov ja Vladimir Potanin saivat haltuunsa kahden suuren neuvostoajan pankin yritysasiakkaat. Tarkoitusta varten perustettiin Interros (Интеррос). Konsernilla oli toimintaa metalleissa, teknisessä rakentamisessa, maataloudessa ja medioissa. Vuoden 2007 alussa Mihail Prohorov ja Vladimir Potanin ilmoittivat yhteistyönsä päättymisestä. Prohorov oli määrä saada omistukseensa Polyus Gold -konserni, joka on Venäjän suurin kullan tuottaja.[3]

Liikemiesura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prohorov on omistanut yhdessä Vladimir Potaninin kanssa osuudet Norilski nikel -konsernista ja Polyus Gold -kaivosyhtiöstä. Prokhorov kuitenkin myi Norilskin osakkeensa ennen vuonna 2008 alkanutta taantumaa, mikä osoittautui hyväksi ajoitukseksi.[1] Prokhorovin sijoitusyhtiö Renaissance Partners on pääosakkaana Uudenkaupungin soijajalostomossa.[4]

Prokhorov toimi vuosina 2008–2014 Venäjän ampumahiihtoliiton puheenjohtajana.[5]

Vuonna 2010 hän osti NBA-joukkue Brooklyn Netsin.[5] Vuonna 2017 hän myi 49 prosentin osuuden Netsistä Joseph Tsaille. Kaupaan kuului myös optio Tsaille, jotta hän voi ostaa itselleen enemmistön Netsistä neljän vuoden sisällä.[5]

RSPP:n työmarkkinakomitean puheenjohtajana Prohorov ehdotti talouslehti Kommersantin loppuvuodesta 2010 julkaisemassa dokumentissa Venäjän työlakien radikaalia liberalisointia ja työajan nostoa 60 tuntiin viikossa tai 12 tuntiin päivässä.[6]

Prohorov valittiin kesäkuussa vuonna 2011 Pravoje delo -puolueen johtoon. Prohorov lähti puolueesta syyskuussa poliittisten kiistojen takia. Prohorov ilmoitti 12. joulukuuta 2011 lähtevänsä ehdokkaaksi vuoden 2012 Venäjän presidentinvaaleihin.[7] Ehdokkuuden taustavoimiksi arveltiin julkisuudessa – esimerkiksi talouslehti Vedomostissa – Kremliä, joka siten haluaa heikentää ja hillitä protestihenkeä. Eri tiedotusvälineiden lähteet ovat esittäneet samansuuntaisia näkemyksiä.[8]

Doping-kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2017 uutisoitiin, että Moskovan antidopinglaboratorion entinen johtaja Grigori Rodtshenkov on kertonut valaehtoisessa todistuksessa, että Prohorov on lahjonut ampumahiihtäjä Irina Starikhia. Rodtshenkovin mukaan Prokhorov maksoi miljoonia Venäjän ruplia Starikhille, jotta hän ei paljastaisi Venäjän valtiojohtoista dopingohjelmaa. Ollessaan Venäjän ampumahiihtoliiton puheenjohtajana Prohorov linjasi Sotshin olympialaisiin korkeat tavoitteet. Hän lupasi jopa erota, jos Venäjä ei voittaisi vähintään kahta kultaa kotiolympialaisistaan.[5]

Rodtshenkov on kertonut, että alle kaksi viikkoa ennen Sotshin olympialaisia hän sai puhelun Venäjän olympiadelegaation puheenjohtaja Aleksander Kravtsovilta. Kravtsov kertoi tuolloin Rodtsehenkoville, että Starikh ja Jekaterina Jurjeva olivat jääneet kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä, ja kansainvälinen ampumahiihtoliitto oli asettanut heidät kilpailukieltoon. Rodtshenkovin mukaan tämän jälkeen Venäjän maajoukkueen urheilijoiden valmistautumisesta vastaavan järjestön johtaja Irina Rodionova kertoi hänelle, että Starikh uhkasi kiinni jäämisen jälkeen paljastaa dopingin käyttönsä taustat. Starikh – jolta oli odotettu mitalin voittamista Sotshin kisoista – oli halukas kertomaan, kuinka Venäjän doping-järjestelmä toimi: Stanislav Dmietriev toimitti venäläisurheilijoille EPO-hormonia.[5]

Rodtshenkovin mukaan Rodionova kertoi hänelle, että Prokhorov on hoitanut asian ja maksanut miljoonia ruplia Starikhille hiljaisena pysymisestä. Starikh ei koskaan kertonut julkisuudessa Venäjän dopingohjelmasta. Rodtshenkovin asianajajan mukaan Rodionovan antama tieto oli luotettavaa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]