Venäjän dopingskandaali

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäjän dopingskandaali paljastui marraskuussa 2015, jolloin maailman antidopingtoimisto Wada esitti raportissaan, että Venäjällä on käytetty dopingia yleisurheilussa ja salailtu asiaa. Wada myös vaatii Venäjän sulkemista pois kansainvälisistä yleisurheilukilpailuista.[1] Alkujaan Venäjän doping-ohjelma alkoi paljastua vuonna 2014 saksalaisen toimittajan Hajo Seppeltin paljastuksista.[2]

Wadan raportin mukaan Moskovan dopinglaboratorion johtaja Grigori Rodtšenkov tuhosi yli 1 400 näytettä vähän ennen kuin Wadan edustajat tulivat. Doping on ollut Wadan mukaan laajamittaista ja järjestelmällistä, ja se on ollut Venäjän urheiluviranomaisten tiedossa. Asiaan on sotkeutunut myös Venäjän turvallisuuspalvelu FSB, joka on valvonut dopinglaboratorion toimintaa ja uhkaillut sitä.[1]

IAAF:n entisen puheenjohtajan Lamine Diackin väitetään salanneen doping-tapauksia lahjuksia vastaan. Venäjän antidopingtoimisto Rusada ilmoitti dopingtesteistä urheilijoille ennalta. Viidelle venäläiselle yleisurheilijalle on raportissa esitetty kilpailukieltoa.[1] He ovat 800 metrin juoksun Lontoon olympialaisissa vuonna 2012 voittanut Marija Savinova, samassa kilpailussa kolmanneksi tullut Jekaterina Poistogova sekä keskimatkojen juoksijat Anastasia Bazdyreva, Kristina Ugarova ja Tatjana Mjazina.[3]

Venäjä toteutti systemaattista dopingohjelmaa myös isännöimissään Sotšin talviolympialaisissa vuonna 2014. Kesällä 2016 julkaistun Richard McLarenin raportin mukaan Venäjän valtio toteutti valtiojohtoista doping-ohjelmaa, jossa oli mukana kymmeniä venäläisurheilijoita.[4] Esimerkiksi olympialaisten testilaboratorion seinään oli tehty kädenmentävä reikä, jonka kautta kiellettyjä aineita sisältävät näytteet vaihdettiin puhtaisiin. McLarenin raportin mukaan vastaavanlaisen vilppiä oli tehty vuosina 2011–2015. Venäjän olympiajoukkue vääristeli laajasti Lontoon 2012 olympialaisten tuloksia. Urheilijoiden sinetöityjä näytepulloja avattiin, ja niihin lisättiin esimerkiksi suolaa tai pikakahvin muruja, jotta pullon sisältöä olisi vaikeampi analysoida. McLarenin raportti osoittaa, että testinäytteiden systemaattisesta manipuloinnista hyötyi vuosien ajan venäläisiä urheilijoita kolmestakymmenestä eri urheilulajista.[5]

Joulukuussa 2017 paljastui myös, että Venäjän naisten jääkiekkomaajoukkue oli käyttänyt kiellettyjä aineita Sotšin kisoissa.[6]

Kansainvälinen olympiakomitea päätti joulukuun 2017 alussa sulkea Venäjän ulos Pyeongchangin olympialaisista. Yksittäiset venäläisurheilijat voivat päästä talviolympialaisiin, jos he pystyvät todistamaan, etteivät he ole olleet Venäjän dopingohjelman alaisuudessa.[6]

KOK langetti 43 venäläiselle elinikäisen kilpailukiellon dopingin käytöstä, mutta urheilijat valittivat urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen CASiin. CAS hyväksyi 28 valitusta ja sanktiot kumottiin. 11 urheilijalta rangaistuksia lievennettiin. Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach on arvostellut CASin päätöstä jyrkin sanoin: "... päätöksellä voi olla vakavia kielteisiä seurauksia tulevaisuuden antidoping-työlle".[7]

Huhtikuussa 2018 Itävallan ja Norjan poliisien yhteisessä ratsiassa kävi ilmi, että Kansainvälisen ampumahiihtoliiton IBU:n puheenjohtaja Anders Besseberg ja pääsihteeri Nicole Resch olivat ottaneet Venäjän antidoping-toimistolta vastaan rahaa vastineeksi venäläisurheilijoiden dopinginkäytön peittelystä.[8]

Toukokussa 2018 Venäjän urheilujohtajat myönsivät, että Venäjällä käytettiin dopingia systemaattisesti, mutta kiistivät sen olleen valtiojohtoinen. [9]

Mihail Prohorov ja lahjontasyytökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2017 uutisoitiin, että Moskovan antidopinglaboratorion entinen johtaja Grigori Rodtšenkov on kertonut valaehtoisessa todistuksessa, että oligarkki ja Venäjän ampumahiintoliiton silloinen puheenjohtaja Mihail Prohorov on lahjonut ampumahiihtäjä Irina Starikia. Rodtšenkovin mukaan Prohorov maksoi miljoonia Venäjän ruplia Starikille, jotta hän ei paljastaisi Venäjän valtiojohtoista dopingohjelmaa. Ollessaan Venäjän ampumahiihtoliiton puheenjohtajana Prohorov linjasi Sotšin olympialaisiin korkeat tavoitteet. Hän lupasi jopa erota, jos Venäjä ei voittaisi kotiolympialaisistaan vähintään kahta kultaa. Rodtšenkovin todistus oli keskeinen Kansainvälinen olympiakomitean päätöksessä sulkea Venäjä ulos Etelä-Korean olympialaisista.[6]

Rodtšenkov on kertoi todistuksessaan, että vajaat kaksi viikkoa ennen Sotšin olympialaisia hän sai puhelun Venäjän olympiadelegaation puheenjohtaja Aleksandr Kravtsovilta. Kravtsov kertoi tuolloin Rodtšenkoville, että Starik ja Jekaterina Jurjeva olivat jääneet kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä, ja kansainvälinen ampumahiihtoliitto oli asettanut heidät kilpailukieltoon. Rodtšenkovin mukaan tämän jälkeen Venäjän maajoukkueen urheilijoiden valmistautumisesta vastaavan järjestön johtaja Irina Rodionova kertoi hänelle, että Starik uhkasi kiinni jäämisen jälkeen paljastaa dopingin käyttönsä taustat. Starik – jolta oli odotettu mitalin voittamista Sotšin kisoista – oli halukas kertomaan, kuinka Venäjän dopingjärjestelmä toimi: Stanislav Dmietrjev toimitti venäläisurheilijoille EPO-hormonia.[6]

Rodtšenkovin mukaan Rodionova kertoi hänelle, että Prohorov on hoitanut asian ja maksanut miljoonia ruplia Starikille hiljaisena pysymisestä. Starik ei koskaan kertonut julkisuudessa Venäjän dopingohjelmasta. Rodtšenkovin asianajajan mukaan Rodionovan antama tieto oli luotettavaa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Janne Kosunen, Juho Kahilainen: Venäjän dopingskandaali: 5 kovaa väitettä iltasanomat.fi. 10.11.2015. Viitattu 11.11.2015.
  2. Temmes, Asko: Toimittaja dopingpaljastusten takana sai venäläisten vihan niskaansa Riossa: "Ei kovin miellyttävää" 9.8.2016. Yle. Viitattu 15.6.2018.
  3. Ari Pusa: Dopingsääntöjen asiantuntija Lauri Tarasti kohusta: ”Näyttö on selvä” hs.fi. 10.11.2015. Viitattu 11.11.2015.
  4. Joska Saarinen: Historiallinen dopinghuijaus – näin Venäjä manipuloi näytteitä Sotšin olympialaisissa. Helsingin Sanomat, 18.7.2016. Artikkelin verkkoversio (tilaajille) Viitattu 29.11.2017.
  5. Eetu Ampuja: Tutkimus paljastaa raa’an totuuden: Näin venäläisagentit toteuttivat vuosia jatkuneen dopinghuijauksen. Ilta-Sanomat, 9.12.2016. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.11.2017.
  6. a b c d e Väite: Ampumahiihtotähti uhkasi kertoa Venäjän dopingjärjestelmästä yle.fi. Viitattu 8.12.2017.
  7. https://yle.fi/urheilu/3-10058052 Olympiakomitean suurin pomo reagoi rajusti venäläisten urheilijoiden vapauttamiseen] Yle uutiset 4.2.2018
  8. Le Monde: Venäjä maksoi IBU:n puheenjohtajalle dopingin pimittämisestä 12.4.2018. Yle urheilu. Viitattu 15.6.2018.
  9. Matti Lehtisaari: Venäjän urheilupomot: Dopingia käytettiin järjestelmällisesti 25.5.2018. Yle urheilu. Viitattu 15.6.2018.