Aleksei Navalnyi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Navalnyi

Aleksei Anatoljevitš Navalnyi (ven. Алексей Анатольевич Навальный; s. 4. kesäkuuta 1976 Butyn, Moskovan alue, Neuvostoliitto) on venäläinen oppositiojohtaja, yhteiskunnallinen aktivisti ja bloginpitäjä. Hän on tullut kuuluisaksi korruption vastaisesta taistelustaan ja väärinkäytöksiä paljastavan RosPil-nettisivuston perustajana.

Navalnyin korruptionvastaisen toiminnan kohteenaan ovat olleet erityisesti valtionyhtiöt. Hän on tehnyt paljastuksia muun muassa Gazpromin, Transneftin ja VTB-pankin toiminnasta.[1] Vuonna 2010 hän sai laajempaa kansainvälistä huomiota, kun Time-lehti tituleerasi häntä Venäjän Erin Brockovichiksi jutussa, joka käsitteli Navalnyin pyrkimyksiä saada Venäjän valtion pörssiyhtiöiden kirjanpitotiedot avoimemmiksi.[2]

Navalnyi on koulutukseltaan juristi.[3] Hän on entinen sosiaaliliberaalin Jabloko-puoleen aktiivi.[4] Huhtikuusta 2004 helmikuuhun 2007 Navalnyi toimi Jablokon Moskovan alueen johtajana.[5][6] Vuonna 2007 Navalnyi erotettiin Jablokosta liiallisen kansallismielisyyden takia.[1][6] Navalnyia luonnehdittiin nationalistiksi ja hänen retoriikkaansa muukalaiskammoiseksi.[7] Vuonna 2011 Navalnyi nousi Putin-vastaisten mielenosoitusten kärkeen. Hän perusti sittemmin Edistyspuolueen ja pyrki Moskovan pormestariksi. Hän oli vaaleissa toinen 27,24 prosentin ääniosuudella.[8]

Navalnyi tuomittiin heinäkuussa 2013 viiden vuoden vankeuteen kavalluksesta. Syytteen mukaan hän kavalsi 400 000 euroa kirovilaiselta metsäyhtiöltä. Tuomiota arvostelivat poliittiseksi ihmisoikeusjärjestöt, Britannia, Saksa, EU ja Yhdysvallat.[9]lähde tarkemmin?[10] Navalnyi ehti kuitenkin kärsiä tuomiotaan vain päivän ennen, kuin hänet vapautettiin ehdonalaiseen. Vuonna 2014 Navalnyi joutui jälleen oikeuteen syytettynä petoksesta, ja hänet tuomittiin kolmen ja puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen. Navalnyin veli Oleg Navalnyi tuomittiin samassa oikeudenkäynnissä ehdottomaan vankeuteen.[8]

Navalnyin johtama korruption vastainen säätiö FBK julkaisi maaliskuussa 2017 dokumenttielokuvan On vam ne Dimon (Он вам не Димон, 'Teille hän ei ole Dimon'), jonka mukaan Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev on kavaltanut omaisuutta noin 1,2 miljardin dollarin arvosta. Dokumenttia katsottiin YouTubessa maaliskuun aikana yli 12 miljoonaa kertaa.[11] Eri puolilla Venäjää järjestettiin 26. maaliskuuta mielenosoituksia korruptiota vastaan. Poliisi pidätti päivän aikana satoja mielenosoittajia, ja pidätettyjen joukossa oli myös Navalnyi.[12]

Ohikulkija heitti maaliskuussa 2017 briljanttivihreää Navalnyin kasvoille. Välikohtaus sattui siperialaisessa Barnaulin kaupungissa, jossa Navalnyi oli kampanjoimassa presidentinvaalien edellä. Myöhemmin Navalnyi julkaisi videon, jossa hän vetosi ihmisiin, jotta nämä osallistuisivat korruption vastaisiin mielenosoituksiin eri puolilla Venäjää[13]. Huhtikuun lopussa Navalnyin kasvoille heitettiin jälleen briljanttivihreää, joka sisälsi myös happoa. Navalnyi menetti toisen silmänsä näöstä 80 prosenttia.[14]

Navalnyi ilmoitti haluavansa asettua ehdolle Venäjän 2018 presidentinvaalissa, mutta Venäjän keskusvaalilautakunnan mukaan hän ei voinut asettua ehdolle rikostuomioiden vuoksi.[15][16]

Aleksei Navalnyi tuomittiin vankilaan laittoman mielenosoituksen järjestämisestä heinäkuussa 2019. Hänen lääkärinsä epäili hänen joutuneen myrkytyksen uhriksi. Navalnyi oli sairaalassa, mutta palautettiin takaisn vankilaan ennen kuin kaikkia tarvittavia testejä oli ennätetty tehdä.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Netistä nousi tuima oppositionmies, Karjalainen, lauantai 10.12.2011, 1. painos
  2. Russia's Erin Brockovich: Taking On Corporate Greed Time. 9.3.2010. Viitattu 12.12.2011. (englanniksi)
  3. Oppositiobloggaaja Navalnyi uhosi taistelun jatkuvan Venäjällä, hs.fi 21.12.2011, viitattu 25.1.2012 (Arkisto)
  4. Niemeläinen, Jussi: Huijareiden ja varkaiden jahtaaja. Helsingin Sanomat 25.1.2012, s. B 1.
  5. О Навалном navalny.ru. Viitattu 13.12.2011. (venäjäksi)
  6. a b Alexei Navalny Moscow Times. Viitattu 13.12.2011. (englanniksi)
  7. Katri Pajusola: Muukalaiskammoa. Yliopisto, 2013, nro 10, s. 10. Helsingin yliopisto.
  8. a b Niemeläinen, Jussi; Hakala, Pekka: Venäläinen oppositiohahmo Navalnyi tuomittiin kavalluksesta (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 30.12.2014. Arkistoitu . Viitattu 30.12.2014.
  9. Helsingin Sanomat 19.7.2013, s. A 18
  10. Venäjän oppositiojohtaja Navalnyille viiden vuoden vankilatuomio (digitilaajille) hs.fi. 18.7.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 18.7.2013.
  11. Он вам не Димон (tekstitetty englanniksi) YouTube. 2.3.2017. Viitattu 27.3.2017. (venäjäksi)
  12. Satoja ihmisiä pidätetty Venäjällä Suomenmaa. 26.3.2017. Viitattu 27.3.2017.
  13. Venäjällä heitettiin vihreää nestettä oppositiojohtaja Navalnyin naamalle ja hän teki siitä videon Yle.fi. 21.3.2017. Viitattu 5.5.2017.
  14. Russian Opposition Leader Navalny Says He’s Nearly Blind in One Eye After Attack The Daily Beast. 3.5.2017. Viitattu 6.5.2017. (englanniksi).
  15. Venäjän oppositiojohtaja Navalnyi kolmeksi viikoksi vankilaan Yle Uutiset. Viitattu 24.10.2017.
  16. Venäjän keskusvaalilautakunta: Oppositiojohtaja Navalnyi ei voi asettua ehdolle presidentinvaaleissa Yle Uutiset. Viitattu 24.10.2017.
  17. Nurminen, Jussi: Sairaalaan "vakavan allergiakohtauksen" vuoksi joutunut Navalnyi palautettiin vankilaan – Lääkäri: Kaikkia testejä ei ehditty tehdä Yle Uutiset. 29.7.2019. Yleisradio Oy. Viitattu 29.7.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]