Päijät-Hämeen maakunta
| Päijät-Hämeen maakunta | |
|---|---|
 |
 |
| vaakuna | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Historialliset läänit |
Uudenmaan ja Hämeen lääni (1634–1831) Mikkelin lääni (Heinolan seutu, 1831–1997) Hämeen lääni (1831–1997) Etelä-Suomen lääni (1997–2009) |
| Maakuntakeskus | Lahti |
| Maakuntajohtaja | Niina Pautola-Mol (8/2021-)[1] |
| Kokonaispinta-ala |
6 941,71 km² 15:nneksi suurin 2021 [2] |
| – maa | 5 713,72 km² |
| – sisävesi | 1 277,99 km² |
| Väkiluku |
204 495 8:nneksi suurin 31.12.2023 [3] |
| – väestötiheys | 35,79 as./km² (31.12.2023) |
| Maakuntalaulu | Vihreiden harjujen maa |
| Nimikkolajit | |
| – järvi | Päijänne |
| – kala | lahna |
| – kasvi | ruiskaunokki |
| – kivi | diabaasi |
| – lintu | valkoselkätikka |
| Lyhenne | FI-16 |
Päijät-Häme (ruots. Päijänne-Tavastland) on Suomen maakunta Etelä-Suomessa, ja se käsittää historiallisen Hämeen maakunnan itäosan. Sitä ympäröivät Uusimaa etelässä, Kanta-Häme lännessä, Pirkanmaa luoteessa, Keski-Suomi pohjoisessa, Etelä-Savo koillisessa ja Kymenlaakso idässä. Maakuntaan kuuluu kymmenen kuntaa. Päijät-Hämeessä sijaitsevat Päijänteen eteläpää ja Vesijärvi. Vellamo on Päijät-Hämeen maakuntaliiton symboli.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka maakuntana Päijät-Häme on nuori, ovat sen keskusalueet Suomen vanhimpia tunnettuja asuinpaikkoja: Lahden Ristolassa on ollut asutusta jo 9 300 vuotta sitten silloisen Ancylusjärven rannalla.
Päijänteen eteläpäässä Hollolassa oli tärkeä asutuskeskus 1300-luvulla, jolloin sinne perustettiin katolinen seurakunta. Ennen sitä idän ortodoksisuus ulottui Lahteen asti. 1300-luvulla tiedetään Lahden kylän kautta kulkeneen niin sanotun Ylinen Viipurintien Hämeenlinnasta Viipuriin. Vesijärven etelärannalla sijaitseva Lahden kylä mainitaan kauppapaikkana jo 1400-luvun alkupuolelta. Lahdesta haarautui myös Savontie, joka kulki Heinolan kautta Savonlinnaan, Ruotsin kuningaskunnan itäiseen etuvartioon, Olavinlinnaan. Savon tien toinen reitti kulki Pulkkilanharjua pitkin Sysmään.
Päijät-Häme alkoi kehittyä omaksi talousalueekseen 1800-luvun lopulla sen myötä, kun Hollolan Lahden kylä kasvoi Vääksyn kanavan (1871) ja Helsingin-Hämeenlinnan-Pietarin rautatien (1870) valmistuttua.
Sysmää, Hartolaa ja Heinolaa lukuun ottamatta on Päijät-Häme ollut koko ajan kuulunut hallinnollisesti Hämeen lääniin. Heinola oli 1775 perustetun Kymenkartanon läänin pääkaupunki, mutta 1839 se menetti asemansa Mikkelille, josta tuli uuden Mikkelin läänin pääkaupunki. Myös Sysmä ja Hartola kuuluivat Mikkelin lääniin.
Nykyinen maakunta kattaa suurelta osin saman alueen kuin historiallinen Hollolan emäseurakunta, johon kuului uuden ajan alussa Asikkalan, Heinolan, Nastolan Orimattilan ja Kärkölän alueet. Merkittäväksi kauppapaikaksi muodostui Vesijärven pohjoisrannalla sijaitseva Anianpelto. Anianpelto menetti markkinapaikkana merkityksensä, kun Helsingin ja Pietarin välinen rautatie rakennettiin Lahden kautta 1860-luvulla.
Hollolan Lahden kylästä tuli Hollolaan kuuluva epäitsenäinen kauppala 1878 ja kaupunki 1905. Vääksyn ja Kalkkisten kanavien rakentamisen myötä Päijänteen–Vesijärven reitistä tuli Itä- ja Pohjois-Hämeen tärkein liikenneväylä.[4]
Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Häme muodostuu 10 kunnasta, joista kolme on kaupunkeja (lihavoituina).
Kartta kunnista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seutukunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entiset kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Artjärvi, kuulunut Uudenmaan lääniin ja Itä-Uudenmaan maakuntaan. Siirrettiin Päijät-Hämeen maakuntaan ja liitettiin 2011 Orimattilaan
Heinolan maalaiskunta, kuulunut Mikkelin lääniin ja sittemmin Päijät-Hämeen maakuntaan, liitetty 1997 Heinolaan
Hämeenkoski, liitetty 2016 Hollolaan
Nastola, liitettiin 2016 Lahteen
Kuntavaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuhmoinen siirtyi osaksi entistä Keski-Suomen lääniä, nykyiseen Keski-Suomen maakuntaan vuonna 1974. Keski-Suomen maakunnasta Kuhmoinen siirtyi Pirkanmaan maakuntaan 1.1.2021.
Iitti siirtyi osaksi Päijät-Hämettä 1.1.2021. Sitä ennen se oli osa Kymenlaaksoa.
Maantiedettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimityksenä Päijät-Häme vakiintui 1950-luvulla. Hämeen läänin kuntien lisäksi siihen laskettiin Päijänteen itäpuolella sijainneet Heinola, Heinolan maalaiskunta, Sysmä ja Hartola, jotka kuuluivat Mikkelin lääniin sekä Uudenmaan lääniin kuuluneet Orimattila ja Artjärvi. Vuosien 1997 ja 2009 välillä se kuului kokonaisuudessaan Etelä-Suomen lääniin. Heinolan seutukunta yhdistyi vuoden 2010 alusta Lahden seutukuntaan, joten maakunnassa on nyt vain yksi seutukunta aiemman kahden sijasta.
Päijät-Hämeeseen kuuluu yhdeksän kuntaa, joista Lahti, Heinola ja Orimattila ovat kaupunkeja. Alueella on tehty neljä kuntaliitosta: Heinolan maalaiskunta on liitetty Heinolaan, Artjärvi Orimattilaan, Nastola Lahteen ja Hämeenkoski Hollolaan. Aiemmin myös Kuhmoinen kuului Päijät-Hämeeseen, mutta vuonna 1974 se siirtyi Keski-Suomen lääniin ja vuonna 2021 Keski-Suomen maakunnasta Pirkanmaan maakuntaan. Puhelinluetteloiden aluejaossa Kuhmoinen kuului Päijät-Hämeeseen.
Iitin kunnanvaltuusto hyväksyi vuonna 2011 kunnanhallituksen esityksen, että Iitti siirtyisi Kymenlaakson maakunnasta Päijät-Hämeen maakuntaan vuonna 2013. Asiasta päättää lopullisesti valtioneuvosto.[5] Toukokuussa 2016 valtioneuvosto hyväksyi Iitin siirtymisen Päijät-Hämeeseen vuoden 2019 alussa.[6] Iitti liittyi osaksi Päijät-Hämeen maakuntaa 1. tammikuuta 2021.
Luonnonmaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maakunnan eteläosien halki kulkevat Salpausselän reunamuodostumat. Vääksyssä Toinen Salpausselkä erottaa Vesijärven ja Päijänteen toisistaan. Vesijärven eteläreunan muodostaa Lahden kautta kulkeva Ensimmäinen Salpausselkä. Maakunta kuuluu suurimmaksi osaksi Päijänteen vesistöalueeseen lukuun ottamatta eteläisimpiä osia, jotka kuuluvat Porvoonjoen valuma-alueeseen. Maakunnan länsirajalla on Kokemäenjoen vesistöön kuuluvia järviä. Kalkkisista alkunsa saava Kymijoki virtaa Päijät-Hämeen alueella varsin leveänä ja järvimäisenä: Heinolan ympärillä se muodostaa Ruotsalaisen ja Konniveden järvet.
Reunamuodostumien ohella maakunnassa on myös pitkittäisharjuja, muun muassa Pulkkilanharju ja Kalkkisten harjujaksot. Maaperä on pääosin moreenia, paitsi eteläosissa, joissa on runsaasti savikoita. Päijät-Hämeen korkeimmat kohdat ovat Tiirismaa (223 m) Hollolassa ja Kammiovuori (221 m) Sysmässä. Maakunnalle tyypillisiä metsiä ovat mäntyvaltaiset kangasmetsät, mutta Päijänteen ympäristössä on myös lehtimetsiä. Soita alueella on vähän.
Päijät-Hämeen maakunta muodostuu kolmestatoista maisematyypistä[7]
Korkeimmat paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeen korkein paikka on Tiirismaan Tiirismäki, jolle on sijoitettu Etelä-Suomen korkeimpana paikkana radio- ja televisiomasto. Lähistöllä korkeita niin ikään Salpausselän harjulla olevia paikkoja ovat Hakalaukunmäki, joka on Lahden korkein paikka, mutta jonka korkein huippu on Hollolan puolella sekä Kartanonmäki, jolla on laskettelurinne ja vapaa-ajan vuokra-asutusta Messilän kartanon yhteydessä.
Korkeille paikoille ei aina ole ajokelpoista tietä. Helposti tavoitettavia korkeita paikkoja ovat kuitenkin telemastojen paikat, koska niiden huolto- ja kunnossapito edellyttävät ajoyhteyttä laitekopin luokse. Korkeat tavoitettavat paikat voivat toimia hyvinä yhteydenpitopaikkoina UHF- tai VHF-taajuuksisin radioin.
| Nimi | Korkeus (m) | Paikka | Paikkakunta | Kunta | Muuta |
|---|---|---|---|---|---|
| Niinimäki | 193 [8] | Asikkala | |||
| Vuorenaho | 210 | Hartola | |||
| Pitkäsenmäki | 175 | Heinola | |||
| Vuorenaho | 210 | Heinola | |||
| Tiirismaa | 222,6 | Hollola | Tiirismaan radio- ja televisiomasto | ||
| Tiirismaan Itäkorkea | 219,6 | Hollola | vapaasti Digitan aidan ulkopuolella tavoitettava alue | ||
| Hakalaukunmäki | 183 | Messilä | Hollola | ||
| Kalliolamminmäki | 178 | Messilä | Hollola | ||
| Likokallio | 182,6 | Viitaila | Asikkala | ||
| Pähkinävuori | 165 | Viitaila | Asikkala | ||
| Sakaramäki | 165 | Kärkölä | |||
| Hakalaukunmäki | 172 | Lahti | sama mäki Hollolassa korkeampi kohta | ||
| Vahteristonmäki | 177,9 [9] | Lahti | Struven ketjun mittauspiste | ||
| Himatunmäki | Lahti | ||||
| Huhtamäki | Lahti | ||||
| Kankaanmäki | 112,9 | 60.795446, 25.724758 | Tönnö | Orimattila | Telian (unibasen) telemasto ORIMATTILA 3 560 2902 |
| Kivikallio | 153 | Orimattila | |||
| Majuanvuori | 215,2 | Padasjoki | |||
| Kammiovuori | 221 | Sysmä |
Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeen merkittävin asutustihentymä on Lahden kaupunki.
Muu asutus keskittyy eteläisille maanviljelyyn parhaiten kelpaaville alueille Lahden ympäristöön. Maakunnan pohjois- ja länsiosat ovat sitä vastoin harvaan asuttuja ja metsäisiä.[4]
Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Suurimmat taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2017 Päijät-Hämeessä sijaitsi 21 taajamaa.[11] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 11 suurinta taajamaa.
| # | Taajama | Kunta | Väkiluku (31.12.2017)[12] (Iitin osalta 31.12.2018) |
|---|---|---|---|
| 1 | Lahden keskustaajama | Lahti 103 403 Hollola 15 284 Asikkala 381 |
119 068 |
| 2 | Heinolan keskustaajama | Heinola | 14 432 |
| 3 | Nastolan kirkonkylä | Lahti | 11 943 |
| 4 | Orimattilan keskustaajama | Orimattila | 9 102 |
| 5 | Vääksy | Asikkala | 4 872 |
| 6 | Kausala | Iitti | 3 775 |
| 7 | Järvelä | Kärkölä | 2 675 |
| 8 | Heinolan kirkonkylä | Heinola | 2 305 |
| 9 | Sysmän kirkonkylä | Sysmä | 1 986 |
| 10 | Hartolan kirkonkylä | Hartola | 1 544 |
| 11 | Padasjoen kirkonkylä | Padasjoki | 1 531 |
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maantieliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeen maakuntaa palvelevat tärkeimmät päätiet ovat valtatiet 4, 5, 12 ja 24 sekä kantatiet 46, 53 ja 54. Myös seututie 167 on erityisen merkittävä varsinkin Lahden ja Orimattilan välisellä osuudella.
Raideliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeessä on rautatieyhteydet Helsingistä ja Riihimäeltä Lahden kautta Kouvolaan. Lisäksi Lahdesta menee rautatiet Heinolaan ja Loviisaan, mutta nykyisin nämä rataosuudet ovat vain tavaraliikenteen käytössä. Lahden rautatieaseman kautta kulkevat kaikki Helsingistä Kouvolan suuntaan kulkevat Savon radan ja Karjalan radan kaukojunat. Lähijuna Z kulkee Helsingin ja Lahden välillä Lahden oikorataa pitkin, ja muutama vuoro jatkaa Lahdesta edelleen Kouvolaan. Lähijuna G kulkee Lahden ja Riihimäen välillä ja lähijuna O kulkee Kouvolaan sekä osa vuoroista myös Kotkan satamaan asti. Päijät-Hämeen alueella on 9 rautatieasemaa, jotka ovat Lappila, Järvelä, Herrala, Henna, Lahti, Villähde, Nastola, Uusikylä ja Kausala.
Ilmailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeessä sijaitsee Lahti-Vesivehmaan lentokenttä Asikkalassa, jossa ei ole matkustajaliikennettä. Lisäksi maakuntakaavan luonnosvaiheessa oli esillä uusi lentoasema Orimattilan Hennaan, mutta asia on toistaiseksi jätetty pois maakuntakaavasta.
Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeessä on kuusi yleisradiolähetyspaikkaa. Lahdessa ovat Kolavankangas, sekä Radiomäen itäinen radiomasto ja Radiomäen läntinen radiomasto, Hollolassa Tiirismaa, Padasjoki sekä Sysmän Nuoramoinen. [13]
Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeen alueella esikoislestadiolaisuus on voimakasta erityisesti Lahden seudulla. Lahden seudulla vaikuttaa myös evankelisuus. Lahden–Heinolan seutu on myös evankelioivan herätyskristillisyyden voimakasta tukialuetta. Liikkeen kannatus ulottuu myös ympäristön maaseutupitäjiin.[14]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaaleissa Päijät-Häme muodostaa Hämeen vaalipiirin yhdessä Kanta-Hämeen kanssa. Vaalipiiristä eduskuntaan valittavat 14 kansanedustajaa jakautuvat melko tasan molempien maakuntien kesken. Vuoden 2019 vaaleissa väkiluvultaan hieman suurempi Päijät-Häme sai kuusi edustajaa: SDP:stä Mika Kari ja Ville Skinnari, perussuomalaisista Rami Lehto ja Jari Ronkainen, kokoomuksesta Kalle Jokinen ja keskustasta Hilkka Kemppi. Hallitusneuvotteluissa Skinnari valittiin kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeriksi Rinteen hallitukseen, ja hän jatkoi samassa tehtävässä myös Marinin hallituksessa. Maakunnan edustajien määrä laski vuonna 2020 viiteen, kun Jokinen muutti Orimattilasta Hämeenlinnaan.
Kulttuuria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeen halki kulkee suomen päämurteiden murreraja, joten kieliasun puolesta maakunta jakautuu kahdeksi erilaiseksi osaksi. Sysmä ja Hartola (perinteisen luokituksen mukaan myös Padasjoki) kuuluvat itämurteiden puolelle; sysmäläisten ja hartolalaisten puhetapa kuuluu savolaismurteiden Päijät-Hämeen murteisiin.[15] Muut Päijät-Hämeen maakunnan kunnat kuuluvat länsimurteiden puolelle; täällä puhemuotona on kaakkoishämäläisten murteiden Hollolan ryhmä.[16]
Kaakkoishämäläinen kielimuoto ei ole kovin tunnettu, vaikka se onkin varsin omaperäinen. Murretta on tehnyt tunnetuksi lahtelainen Raggars-yhtye, ja myös Pirkka-Pekka Peteliuksen tunnetuksi tekemä Kymenlaakson murre on sitä lähellälähde?. Perihämäläisellä murrepohjalla on paljon itäisiä, lähinnä karjalaisia murrepiirteitä. Kaakkoishämäläisten murteiden Hollolan ryhmälle leimallisia läntisiä tai hämäläisiä piirteitä ovat
- yleiskielen d:n vastine l, esimerkiksi pata : palan, joka on viime vuosikymmenten aikana väistynyt yleispuhekielisten varianttien tieltä
- yleiskielen ts:n vastine astevaihteluton tt, esimerkiksi mettä : mettän, joka on säilyttänyt asemansa hyvin viime aikoihin saakka
- yleiskielen ŋŋ- eli äng-äänteen vastine astevaihteluton ŋk, esimerkiksi kenkä : kenkät; tätä piirrettä esiintyy edelleen yleisesti
- sanan lopussa olevan i:n ja a/ä:n heittyminen, esimerkiksi sus, halus; järves, järven (=järvenä)
- lyhyet pikapuhemuodot joistakin yleisimmistä verbeistä, esimerkiksi ei tu (=tule), sa (=sano), o (=ole), me~mä (=mene), pa (=pane)
- joidenkin pronominien muodot: toi, noi (=tuo, nuo)
Itäistä tai karjalaista vaikutusta ovat seuraavat piirteet:
- yleiskielen ää:tä on vanhastaan vastannut ie ~ iε ~ iä-diftongi, mutta tämä piirre on väistynyt jo kokonaan
- rk- ja lk-yhtymien astevaihtelu: särki : säret, kulkea : kulen
- heikko liudennus heittyneen loppu-i:n asemesta, esimerkiksi tul’ (=tuli), män’ (=meni)
- heikkoa väli- eli švaavokaalia esiintyy joissakin konsonanttiyhtymissä, esimerkiksi palakka
- persoonapronominien monikkomuodot: myö, työ, hyö ja taivutus meitin : meittiä (mutta yleishämäläisittäin: minä ~ mä, sinä ~ sä)
- -kin-liitepartikkelin vastine i(in), esimerkiksi pakkai(n), punai(n), vetii (=vetinen)
Perinneruoat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sananlaskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siinä on hyvä emäntä, joka paljon tekee ja vähän syö. (Päijäthämäläinen sanonta)
Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet[17][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hollolan kulttuurimaisemat (Hollola)
- Etelä-Päijänteen kulttuuri- ja harjusaarimaisemat (Asikkala)
- Auttoisten ja Vesijaon kulttuurimaisemat (Padasjoki)
- Porvoonjokilaakson viljelymaisema (Orimattila; Uudeltamaalta Porvoo, Askola, Pukkila)
- Artjärven viljelymaisema (Orimattila)
- Tiirismaan ja Salpausselän maisemat (Hollola ja Lahti)
- Kimolan kulttuurimaisema (Iitti, Kymenlaaksosta Kouvola)
- Hiidenvuoren maisemat (Iitti, Kymenlaaksosta Kouvola)
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt[18][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asikkala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hartola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harjupuisto
- Heinolan kirkkokortteli ja vanha hautausmaa
- Heinolan maaseurakunnan kirkkoympäristö
- Heinolan Perspektiivi
- Heinolan seminaari
- Reumasäätiön sairaala
- Suomen Urheiluopisto
Hollola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hollolan keskiaikainen kivikirkko ja historiallinen pitäjänkeskus
- Vesalan, Nokkolan, Untilan ja Utulan kylien viljelymaisema
- Voistion kulttuurimaisema
- Hankalankosken pellavaloukku
- Kurjalan kartano
Iitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kärkölä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anttilanmäen esikaupunkiasutus[19]
- Fellmaninpuisto, jälleenrakennuskauden oppilaitokset ja Hakatornit.[19]
- Harjulankadun, Onnelantien, Kymintien pientaloalueet sekä Karjalankadun pienkerrostalot.[19]
- Hennalan kasarmit[19]
- Kariniemi[19]
- Koiskalan kartano[19]
- Lahden kaupungintalo, Lahden kauppatori ja Mariankadun seremonia-akseli[19]
- Lahden rautatieasema ja varikkoalue[19]
- Lahden suurradioasema[19]
- Salpausselän hiihtostadion[19]
- Tapanilan ruotsalaistaloalue[19]
- Erstan kartano[19]
- Immilän, Kumian ja Seestan myllyt[19]
- Seestan kartano[19]
- Toivonojan kartano[19]
Orimattila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heinämaan kylä[19]
- Kinttulan kartano, entisen Artjärven kunnan alueella
- Orimattilan kirkonmäki[19]
- Ratulan kartano, entisen Artjärven kunnan alueella
- Tönnönkosken silta ja myllypaikka[19]
Padasjoki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sysmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nuoramoisten kartanomaisema[19]
- Roviokosken asutustila-alue[19]
- Sysmän kirkonseudun kulttuurimaisema[19]
Museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunginmuseot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nimi | Paikka | Paikkakunta | Kunta | Muuta |
|---|---|---|---|---|
| Heinolan kaupunginmuseo | Heinolan keskusta | Heinola | ||
| Lahden kaupunginmuseo | Fellmanin kartano | Kartano | Lahti | historiallinen museo taidemuseo julistemuseo hiihtomuseo radio- ja tv-museo |
Kotiseutumuseot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeessä on useita kotiseutumuseoita sekä kaupunginmuseoita.
Lahden seudun kuntarakennetunnustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeen kuntien yhdentyminen perustuu tällä hetkellä sosiaali- ja terveystoimialat kattavaan selvitykseen, jossa tavoitteena on maakunnallinen koko. Toinen yhdentymisprosessi on vuodesta 2002 alkaen voimassa ollut Lahden seutukokeilu, joka laajeni vuonna 2007. Sen ulkopuolelle jäivät Päijät-Hämeen kunnista Artjärvi ja Hartola. Sosiaali- ja terveysalan yhdentymistä ei hoideta Lahden seutukokeilun piirissä vaan erikseen.
Osa Päijät-Hämeen kunnista kävi keskenään kuntarakennetunnusteluja 2010, jossa kartoitettiin mahdollisuutta siihen, että Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Nastola ja Padasjoki voisivat muodostaa yhden kunnan. Hankkeen työnimenä oli Vellamo. Kuntien valtuustot Lahtea lukuun ottamatta päättivät kuitenkin olla lähtemättä mukaan kuntaliitokseen.[20]
Sosiaali- ja terveystoimiala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erikoissairaanhoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erikoissairaanhoitoa varten Päijät-Hämeen kunnilla on Päijät-Hämeen keskussairaala, jota ylläpitää Päijät-Hämeen hyvinvointialue.[21]
Siihen kuuluvat Päijät-Hämeen kaikki 10 kuntaa.
Terveydenhoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän (Hollola, Hämeenkoski ja Kärkölä) toiminta siirtyi osittain Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymälle ja pääosin Peruspalvelukeskus Oivalle. Kuntayhtymän nimi muuttui Tiirismaan terveydenhuoltokiinteistöjen kuntayhtymäksi. Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä ja Padasjoki perustivat Hollolan kunnan organisaatioon liikelaitoksen, Peruspalvelukeskus Oivan, joka vastaa pääosasta näiden kuntien sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon palveluja.[22]
Artjärvellä, Orimattilalla, Myrskylällä ja Pukkilalla on yhteinen Orimattilan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä.[23]
Nastolan perusturvapiirissä yhdistyisivät Nastolan ja Iitin terveyskeskukset sekä sosiaalipalvelut.
Orimattilan perusturvapiiriin kuuluisi nykyisen Orimattilan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän kunnat ja Orimattilan kaupunki (Orimattila, Myrskylä ja Pukkila).
Tekninen toimiala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sähkö- ja kaukolämpö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lahden ja Hollolan alueella toimii Lahti Energia, joka vastaa Lahden ja Hollolan Salpakankaan sähkönjakelusta sekä kaukolämmöstä. Lahti Energialle kuuluvaa sähkönjakeluverkkoa on myös Hollolan Salpakankaan ja osittain Orimattilan alueella. Lahden kaupunginvaltuustolla on veroprosentin nousun hillitsemiseksi suuria budjettitavoitteita Lahti Energian sille maksamien osinkojen suhteen. Lahden kaupungin talousarvion alijäämiä on maksettu Lahden kaupunkikonsernin muiden osien, lähinnä Lahti Energian tuotoilla, jolloin kaupungin tilinpäätöksen ollessa alijäämäinen kaupunkikonsernin tilinpäätöksestä on silti muodostunut ylijäämäinen.
Palo- ja pelastustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Lahden seutukokeilu
Palo- ja pelastustoimessa palokunnat on maakunnallistettu Päijät-Hämeen pelastuslaitokseksi 2004 alkaen.[24]
Yhteistyössä jotkut kunnat katsoivat joutuvansa maksamaan liikaa palo- ja pelastuslaitokselle ja palotoimen kustannustensa lisääntyvän. Ratkaisuna maksuja palautettiin sekä palo- ja pelastuslaitoksen sallittiin ottavan velkaa. Nettomaksajaksi katsoo joutuneensa erityisesti Padasjoki.[25][26]
Päijät-Hämeen alueella on useita sopimuspalokuntia, jotka avustavat Päijät-Hämeen pelastuslaitosta.
Päijät-Hämeen maakuntakaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päijät-Hämeen voimassa oleva maakuntakaava on vuodelta 2014, minkä on hyväksynyt Päijät-Hämeen maakuntaliiton valtuusto 2016.[27] Iitin osalta on voimassa entisen maakunnan Kymenlaakson vaihemaakuntakaavat: Taajamat ja niiden ympäristöt 2008, Maaseutu ja luonto 2009, Kauppa ja merialue 2014 ja Energiamaakuntakaava 2014.[28]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Päijät-Hämeen uusi maakuntajohtaja aloitti työnsä – kuntakierros tulossa Etelä-Suomen Sanomat, ess.fi. 2.8.2021. Viitattu 18.8.2022.
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön ennakkotilasto [verkkojulkaisu.] 25.1.2024. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
- ↑ a b Suomi Facta: Päijät-Häme. WSOY, Helsinki 2002
- ↑ Iitti haluaa vaihtaa maakuntaa Kymenlaaksosta Päijät-Hämeeseen YLE - Kymenlaakso. Arkistoitu 13.1.2012. Viitattu 14.12.2011.
- ↑ Uusi maakuntajako lihottaa toisia – Etelä-Savo menettämässä kaksi kuntaa Yle Uutiset. 26.5.2016. Yle. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ http://www.lpt.fi/lamk/julkaisu/maisemaselvitys.pdf[vanhentunut linkki]
- ↑ http://personal.inet.fi/luonto/kuntienkorkeimmat/taulukkoag.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.hollola.fi/ymparisto/kaavoitus/Osayleiskaavat/kaaHeinlammi_maisema_ja_luontoselvitys.pdf[vanhentunut linkki]
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 4.1.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ https://www.mediamonitori.fi/index.php/tietosivut/taajuuslista
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 156. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.
- ↑ http://www.finnica.fi/keski-suomi/murteet/artikkelit/leskinen.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Finnica
- ↑ http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/hamalais.html (Arkistoitu – Internet Archive) Murrekartta
- ↑ Public Information Map esri. Viitattu 10.5.2022.
- ↑ RKY ι PÄIJÄT-HÄME www.rky.fi. Viitattu 10.5.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x http://www.rky.fi/read/asp/r_mkl_kohde_list.aspx?MAAKUNTA_ID=7
- ↑ Uutta kuntaa ei syntynyt Päijät-Hämeeseen Päijät-Hämeen liitto.
- ↑ Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;353;554;110521;116822
- ↑ Orimattila (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pelastuslaitoksen tehtävät Päijät-Hämeen pelastuslaitos. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 29.3.2011.
- ↑ ESS
- ↑ ESS
- ↑ http://www.paijat-hame.fi/wp-content/uploads/2015/09/maakuntakaava2014-LIITEOSA_20170220_web.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Iitti Päijät-Hämeen liitto. Viitattu 12.5.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Päijät-Hämeen maakunta Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
| ||||||||||