Päijät-Hämeen keskussairaala

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päijät-Hämeen keskussairaala
Päijät-Hämeen keskussairaalaan peruskorjausta pääsisäänkäynti peruskorjausta edeltäneeltä ajalta
Päijät-Hämeen keskussairaalaan peruskorjausta pääsisäänkäynti peruskorjausta edeltäneeltä ajalta
Osoite Keskussairaalankatu 7
Sijainti Pirttiharju, Lahti
Koordinaatit 60°59′31″N, 025°34′05″E
Rakennustyyppi keskussairaala
Valmistumisvuosi 1976
Käyttäjä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Päijät-Hämeen keskussairaala on Suomen toiseksi suurin keskussairaala ja Suomen seitsemänneksi erikoissairaanhoidon palveluiden tuottaja. [1] Keskussairaalan henkilökunta koostuu 2900:sta, joista lääkäreitä on 293 ja hoitohenkilökuntaa 1439. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on Päijät-Hämeen keskussairaalaan käyttäjä ja hallinnoija. Sitä edelsi Päijät-Hämeen keskussairaalapiiri vuoden 2007 loppuun.

Osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päijät-Hämeen keskussairaalaa rakennetaan vaiheissa, osa rakennusvaiheista on peruskorjauksia.

Päijät-Hämeen keskussairaalan vuodeosastot
osasto sairaansijat sairaudet tyypillisimmillään
keuhkosairauksien osasto 24, kesällä 20 astma, keuhkoahtaumatauti, keuhkokuume, keuhkosyöpä, uniapnea, sarkoidoosi, tuberkuloosi
kirurgian osasto 31 14 urologiset sairaudet
kirurgian osasto 41-42 ortopediset, traumatologisten, plastiikkakirurgiset toimenpiteet
kirurgian osasto 43 alaruoansulatuselinten sairaudet, korva- nenä- ja kurkkutautien, suu- ja leukakirurgisia sekä kilpirauhaskirurgiset toimenpiteet
lastentautien osasto 12
lastentautien osasto 13
naistentautien osasto 63 8 nelisairaansijainen palliatiivinen yksikkö
nuorisopsykiatrian osasto 2
neurologian osasto 23-24
psykiatrian osasto 5
psykiatrian osasto 6
psykiatrian osasto 7
psykiatrian osasto 8
päivystysosasto
sisätautien osasto 32 28 hematologia (verisairaudet), kardiologia (sydänsairaudet) [2]
sisätautien osasto 33 42 osaston 34 kanssa gastroenterologia, infektiosairaudet, ihotaudit [3]
sisätautien osasto 34 42 osastojen 33 kanssa endokrinologia, diabetologia, nefrologia [4]
synnyttäjien vuodeosasto 28 [5]
tehostetun valvonnan osasto 18 [6]
teho-osasto 18 [7]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntien ja valtion sairaansijajako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päijät-Hämeen keskussairaalan perustamisasiakirjan 6. syyskuuta 1965 muutosasiakirjan mukaan kunnille varatuista sairaansijoista Asikkalan kunta sai 6, Hartolan kunta 4, Heinolan kaupunki 10, Heinolan maalaiskunta 8, Hollolan kunta 28, Kymen läänissä oleva Iitin kunta 5, Hämeen läänin Kosken kunta 4, Kuhmoisten kunta 8, Lahden kaupunki 215, Nastolan kunta 19, Orimattilan kunta 9, Padasjoen kunta 12 ja Sysmän kunta 6. Kuntien varaamia sairaansijoja oli 344, minkä lisäksi tulivat valtion rakennuttamat 174 sairaansijaan. Kokonaismääräksi tuli näin 516. 1965 Päijät-Hämeen keskussairaalan huolloksi otettiin esille keskussairaalan keskuspesulan perustaminen vaatehuolloksi. [8]

laki kunnallisista yleissairaaloista 1965[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1965 annettiin laki kunnallisista yleissairaaloista, missä määriteltiin keskussairaaloiden velvoitteeksi vähintään neljä neljä erikoisalaa, missä täytyi tulla mahdolliseksi antaa suppeiden erikoisalojen hoitoa. Sen sijaan erillistä tartuntatautien osastoa ei pidetty enää tarpeellisena keskussairaaloissa. Jotain toimenpiteitä voitiin keskittää miljoonapiireihin oman keskussairaalapiirin ulkopuolelle. 1965 oli myös luovutettu jotain valtionsairaaloita kuntainliitoille. Näin Lahden keskussairaalapiiri menetti mahdollisuutensa lähettää potilaita Hämeenlinnan, Tampereen ja Mikkelin lääninsairaaloihin, kun ne kuntainliittoistuivat. Tätä painetta jäi vastaanottamaan vain Lahden kaupunginsairaala. [9]

Pirttiharjun tontit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1966 Lahden kaupunginvaltuusto vahvisti Pirttiharjun kaupunginosan asemakaavan, missä Päijät-Hämeen keskussairaalalle varattiin korttelissa 31000 tontit 1 ja 2, yhteensä 31 hehtaaria. Lahden kaupunki luovutti tontin valtiolle ja sai vastikkeena aikaisemman Löytynmäen tontin valtiolta 21. syyskuuta 1966. Valtion edustajat, ylilääkäri Sakari Vainio ja kaupunginarkkitehti Valter Karisalo esittivät, että Päijät-Hämeen keskussairaala toteutettaisiin suurosastoperiaatteen mukaan, millä voitaisiin säästää henkilökunnan määrässä. Lääkintöhallitus kannatti tätä, mutta katsoi sen edellyttävän kokonaan uutta suunnitelmaa. [10]

Toinen rakennussuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntia valvova sisäasiainministeriö oli jo hyväksynyt marraskuussa 1966 tehdyn arkkitehtisopimuksen. Muutosehdotus ei sopinut maalaiskunnille Iitin kuntaa lukuunottamatta, vaan ne kiirehtivät alkuperäisen suunnitelman toimeenpanoa joulukuussa 1966. Suurosastoperiaatteen mukainen suunnitelman muutos niiden mielestä olisi hidastanut Päijät-Hämeen keskussairaalan valmistumista. Kun kunnat vastustivat, lääkintöhallitus päätyi kantaan, minkä mukaan olisi edettävä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Maalaiskunnat olivat katsoneet, että suurosastoperiaate yhteisosastoineen sopii paremmin aluesairaalaan kuin keskussairaalaan. Lahden kaupunginvaltuustossa oli tehty asiasta kysely Lahden kaupunginjohtaja Olavi Kajalalle lokakuussa 1966, mihin hän vastasi tammikuun alussa 1967. Sakari Vainio valtion edustajana koki tilanteen sellaiseksi, ettei keskussairaalan suunnittelussa oltu otettu riittävästi esille toiminnallisia seikkoja ja erosi rakennustoimikunnasta maaliskuussa 1967. Hänen tilalleen valtion edustajaksi määrättiin Heinolasta ylilääkäri Veikko Laine. Myös toinen valtion edustaja, Valter Karisalo, esitti eriävän mielipiteen. Helmikuun lopussa 1967 muodostettiin toimikunta keskussairaalapiirin kuntien yleisen sairaalajärjestelyn kehittämistä varten. Tämän toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin kaupunginjohtaja Olavi Kajala, joka kuoli tapaturmaisesti 24. maaliskuuta 1967. Huhtikuussa 1967 sisäasiainministeriö määräsi Lahden keskussairaalan rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi kunnallispormestari Hans-Olof Walleniuksen (myöh. Walamies). Lahden kaupungin uusiksi edustajiksi talouspäällikkö Aarne A. Koivisto ja insinööri Jouko Louhio, sillä kaupungin edustajat, apulaiskaupunginjohtajat Aarre Santero (myöh. Sandell) ja Uolevi Nuotio olivat pyytäneet vapautusta tehtävästään. Kunnallispormestari Wallenius valittiin myös kuntien yleisen sairaalajärjestelyn kehittämistä varten perustetun toimikunnan puheenjohtajaksi. Joulukuussa 1967 rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi määrättiin apulaiskaupunginjohtaja Aarre Santero kunnallispormestari Walleniuksen pyydettyä eron tehtävästä. [11]

Kolmas rakennussuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden keskussairaalan luonnospiirustukset valmistuivat huhtikuussa 1967, jolloin ne jätettiin rakennustapaselostuksineen ja kustannusarvioineen sisäasiainministeriön tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. Pääpiirustusten laatimiseen laskettiin kuluvan aikaa seitsemän kuukautta. Joulukuussa 1967 sisäasiainministeriö hylkäsi lääkintöhallituksen ja rakennushallituksen lausuntojen perusteella Lahden keskussairaalan luonnospiirustukset hyväksyttyyn huonetilaohjelmaan nähden ylimitoitettuina. Samalla sisäasiainministeriön taholla katsottiin, ettei tähänastisten suunnitelmien korjaaminen olisi mahdollista, joten asiassa pitäisi lähteä liikkeelle kokonaan uudelta perustalta. Valittiin hankkeelle uusi pääsuunnittelija, Lahden kaupunginsairaalan laajennukseen ja perusparannukseen liittyvän uudisrakennuksen suunnitelmat oli laatinut Arkkitehtitoimisto Helge Railo Ky. Kun edelliset sopimukset oli purettu ja maksettu korvaukset siihenastisesta suunnittelusta, uudet suunnittelusopimukset allekirjoitettiin 30.7.1970. Pääsuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Helge Railo Ky, rakennesuunnittelusta Insinööritoimisto Reijo Puolanne ja K:nit Ky, LVI-suunnittelusta Insinööritoimisto Olof Granlund ja Antti Oksanen sekä sähkösuunnittelusta Insinööritoimisto Risto Mäenpää. [12]

Keskussairaaloiden rakentamisohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskussairaaloiden rakentamisohjelmassa Päijät-Hämeen keskussairaalaa edellä olivat olleet 1967 valmistunut Kymen keskussairaala Kotkassa sekä 1969 valmistumassa olleet Kainuun keskussairaala Kajaanissa ja Keski-Pohjanmaan keskussairaala Kokkolassa. Neljäntenä vuorossa oli Päijät-Hämeen keskussairaala Lahdessa. Hollolan kunta oli ehtinyt purkaa ennakkorahoitussitoumuksen. Valtion talousarviossa oli ollut 1969 ensimmäistä kertaa määräraha Päijät-Hämeen keskussairaalan suunnittelua varten, mikä olisi päättänyt kuntien ennakkorahoitusvelvollisuuden päättymistä. Kuntien oli kuitenkin vastattava edellisten suunnittelusopimusten mukaisen jo toteutuneen suunnittelun korvaamisesta ennen sopimusten purkamista. Näin ollen odotettiin, että Päijät-Hämeen keskussairaalan rakentaminen olisi voinut aloittaa syksyllä 1971. [13]

Helmikuussa 1969 lääkintöhallitus oli tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen Kanta-Hämeen keskussairaalan ja Päijät-Hämeen keskussairaalan suunnittelusta sekä Ahveniston parantolan rakennusten käytöstä. Lääkintöhallitus katsoi, että Kanta-Hämeen keskussairaalan uudet tilat oli rakennettava Ahveniston parantolan alueelle ja että Ahveniston parantola oli liitettävä Hämeenlinnan keskussairaalaan. Se merkitsi Lahden keskussairaalapiirin tuberkuloosipotilaiden hoidon päättymistä lähitulevaisuudessa Ahveniston parantolassa ja 70–75 sairaansijan varaamista vastaavaan tarkoitukseen Päijät-Hämeen keskussairaalasta. Lahden kaupunginhallitus ilmoitti muutoksen johdosta kaupungin olevan tarvittaessa halukas merkitsemään muutamia sairaansijoja lisää, jos se oli tarpeen vuodeosastojen saattamiseksi mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. Maalaiskunnista vain Orimattila oli halukas varaamaan 14 uutta sairaansijaa. Lääkintöhallitus ilmoitti, että tuberkuloosin hoidon mukaan ottamisen olisi tapahduttava peruskirjan sairaansijamäärää lisäämättä. Asiassa jäätiin odottamaan ministeriön ratkaisua. Valtion vuoden 1970 talousarviota eduskunnassa vahvistettaessa asetettiinkin Lahden keskussairaalan määrärahan ehdoksi luopuminen Ahveniston parantolan sairaansijoista ilman korvaavien sairaansijojen rakentamista. Ahveniston sairaansijoista luopumista koskevat neuvottelut oli aloitettu sosiaali- ja terveysministeriön kanssa jo syksyllä 1969. Lahden keskussairaalapiirin kuntien edustajainkokous hyväksyi joulukuussa 1969 Ahveniston parantolan tulevaa käyttöä koskevan suunnitelman. Helmikuussa 1970 Hämeenlinnan keskussairaalan kuntainliitto ja Kanta-Hämeen tuberkuloosipiirin kuntainliitto päättivät yhdistymisestä. Näin olivat edellytykset Lahden keskussairaalan suunnittelun jatkamiselle vihdoin olemassa. Ahveniston sairaansijoista luopumiseen liittyi kuitenkin pitkällinen kiista maksettavista korvauksista. [14]

Suurosastoperiaatteen toteutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemman suunnitelman tultua hylätyksi muodostui toisen kerran mahdolliseksi suurosastoperiaatteen toteuttaminen. Lisäksi suunnitelmaan tulivat tuberkuloosin hoidon ja oikeuslääketieteellisen toiminnan tarvitsemat tilat. Huonetilaohjelmaan muutettiin jälleen. Uusi ohjelma hyväksyyttiin marraskuussa 1969. Vuodeosastoyksiköt mitoitettiin yleensä 22 sairaansijan suuruisiksi ja yhteen suurosastoon kuului aina neljä yksikköä. Tuberkuloosin hoitoon varattiin 66 sairaansijaa, jotka vähennettiin vastaavasti kirurgian, sisätautien, tartuntatautien sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien sairaansijoista. Huonetilaohjelmaan lisättiin myöhemmin mm. dialyysiosasto, useita erikoisalojen poliklinikoita sekä atk-keskus. Sosiaali- ja terveysministeriön 3.7.1970 hyväksymän huonetilaohjelman mukaan keskussairaalan 516 sairaansijaa jakautuivat erikoisalojen kesken seuraavasti: sisätaudit 110, kirurgia 110, naistentaudit ja synnytykset 84 (niistä naistentaudit 24 ja synnytykset 60), lastentaudit 60, korva-, nenä- ja kurkkutaudit 22, silmätaudit 20, ihotaudit 22, keuhkosairaudet 66 ja tartuntataudit 22. 1967 aikana tarpeelliseksi havaittu neurologian osasto otettiin ohjelmaan myöhemmin. Synnytysten ja naistentautien erikoisalan sairaansijojen määrää oli aiheellista lisätä ottaen huomioon Lahden kaupungin voimakkaasti kasvava asukasluku. Erillinen tartuntatautien osasto katsottiin tässä vaiheessa tarpeettomaksi. [15]

Päijät-Hämeen keskussairaalan perustaminen 1972[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä kerran muutettu Lahden keskussairaalan perustamiskirja allekirjoitettiin 30.5.1972. Sen mukaan sairaansijat jakautuivat erikoisalojen kesken seuraavasti: sisätaudit 88, kirurgia 88, naistentaudit 44, synnytykset 80, lastentaudit 60, korva-, nenä- ja kurkkutaudit 22, silmätaudit 22, ihotaudit 22, neurologia 22 ja keuhkosairaudet 66. [16]

Rakentaminen 1972-1976[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskussairaalan luonnospiirustukset vahvistettiin sosiaali- ja terveysministeriössä 22.7.1971 ja ensimmäisen rakennusvaiheen pääpiirustukset 31.5.1972. Lupa tämän rakennusvaiheen urakkatarjousten pyytämiseen saatiin 5.7.1972. Rakennusteknisten töiden urakkasopimus Rakennustoimisto Ruola Oy:n kanssa allekirjoitettiin 5.11.1972 ja sairaalan rakennustyöt aloitettiin 14.11.1972. Urakkasopimusten mukaan sairaalan tuli valmistua 1.6.1975. Mm. lakkojen aiheuttamien viivästysten vuoksi rakennustyöt saatiin pääosiltaan valmiiksi vasta 3.2.1976. Toisessa rakennusvaiheessa, joka alkoi 9.5.1975, rakennettiin keskussairaalan tontille 148 asuntoa henkilökuntaa varten. Toisen rakennusvaiheen pääurakoitsijana oli Rakennustoimisto Mattinen & Niemelä Oy. Asuinrakennukset valmistuivat kolmessa vaiheessa porrastetusti helmikuusta 1976 alkaen puolen vuoden kuluessa. [17]

Rakennusvaiheet 1-7[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päijät-Hämeen keskussairaalaa rakennetaan vaiheissa, osa rakennusvaiheista on peruskorjauksia.

Päijät-Hämeen keskussairaalan rakennusvaiheet
rakennusvaihe laajuus hinta toteuttajat
1
2
3
4
5
6 2013-2016 sydänkeskuksen ja fysiatrian osaston uusinta, apteekkirobotti [18]
7 2019-2022 4350 m² purkaminen ja 33 600 m² rakentaminen 127 000 000 € [19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]