Maakeski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maakeski on Padasjoen kaakkoiskulmassa oleva kylä.[1] Maakeskessä asuvat ovat maakeskeläisiä. Toivo Jallin kirja Kylä maan keskellä (Padasjoki, 2001) käsittelee Maakeskeä.

Maakeskessä oli kansakoulu, sittemmin peruskoulun ala-aste, noin sadan vuoden ajan. Nyttemmin pitäjän koulut ovat kirkonkylässä. Viime vuosisadalla Maakeskessä oli sekä SOK:laisen Padasjoen Osuuskaupan että OTK:laisen Länsi-Päijänteen Osuusliikkeen myymälä samoin kuin yksityiset Heinosen ja Pakkasen sekatavarakaupat ja Kahvila Tähkä. Heinosen kauppa, sittemmin Monosen kauppa (K-extra Marja Mononen), lopetti niistä viimeisenä toimintansa kesällä 2011.

Maakesken nuorisoseuran toimeliampina vuosina kylä tunnettiin vuotuisista Linnamäen hiihtokilpailuista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Padasjoen keskiaikaisiin, suurehkoihin kyliin lukeutuvasta Maakesken kylästä ensimmäinen maininta on vuodelta 1443. Kylän itäpuolella oleva Linnanmäki on saattanut kuulua linnavuorijärjestelmään. Maakesken vanhimmat rajatiedot ovat vuodelta 1478, jolloin rajatuomarina toimi Eerik Akselinpoika Tott.

Maakeskessä on ollut kaksi virkataloa sekä joukko talonpoikaistaloja. Virkatalot olivat Maakesken puustelli eli Anttilan sotilasvirkatalo ja Padasjoen seurakunnan kappalaisen virkatalo eli Kekkala. Talonpoikaistalot olivat Varis, Kipaila, Paavo eli Rauskala, Rekola, Teppinen, Lohtari, Rasvala, Salvila, Uotila, Helleri eli Nikula ja Häkkä, joista useimmat on sittemmin halottu.

Mitä Maakeski tarkoittaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallinen Maakeski juontuu 1400-luvulta. Makæski mainitaan asiakirjoissa 1466 ja Maakeski by sekä Maankeski by eli Maakesken kylä 1484, kun taas vuodelta 1478 ovat vanhimmat tiedot Maakesken rajoista. Niitä helpommin pääsee tutkimaan kruunun tiliasiakirjojen aineistosta koottua Suomen asutuksen yleisluetteloa.[2]

Aluksi Maakesken kylän nimi on kirjoitettu Suomen asutuksen yleisluetteloon monella tavalla: Makeskus, Maakeske, Makesku, Makesko ja jopa Makeschu. Vuonna 1561 alun vokaali on pitkä ja sanan loppuun ilmestyy i: Maakeskij. Vuonna 1593 on asiakirjoissa Makeskis ja 1597 Makeski. Vuonna 1607 ilmeisesti hyvin ruotsinkielinen kirjuri on ajatellut kylän nimen olevan Makoskog. Noin 1630-luvulta lähtien Maakesken kylän ruotsinkieliseksi nimeksi näyttää vakiintuvan Makeskis, joka voitiin kirjoittaa myös Makäskis: suomeksi sanottuna Maakeski. Myös Padasjoen seurakunnan kirjoissa Maakeski on aluksi joko Makeskis tai Makäskis ja 1800-luvulta lähtien Maakeskis.

Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Maakesken kylän nimi on harvinainen, vaikkei ihan ainutlaatuinen. Sysmässä Maakeski on ollut torpan nimenä. Hämeenkoskella on Maakeskenkulmaksi kutsuttu kylänseutu. Maakeskinen on järvi Petäjävedellä. Jallin mukaan nimet voisivat kuitenkin olla padasjokelaista vientitavaraa. Maakesken kanssa samanlaisia keski-päätteisiä paikannimiä ovat taas esimerkiksi Hauhon Metsäkeski, Vammalan Kivikeski ja Oriveden Kuuskeski. Suomalaisessa paikannimikirjassa sarjaan liitetään myös Koskikeskinen Jämsänkoskelta.

Metsänhoitaja Ilmari Kosonen on julkaissut Padasjoen Sanomissa 2.6.2016 oman selityksensä Maakesken nimestä. Hänen mukaansa kylän nimessä on sana "maag(e)", joka tarkoittaa järvimalmia. Maage selitetään viron kielen sanastoissa ja se liittyy raudantekopaikkojen paikannimiin. Kosonen selittää Maakesken näin ollen olevan "raudanteon keskuspaikka".

Miltä Maakeski näytti Kuninkaan kartastossa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin historiassa vuosi 1772 oli ratkaisujen vuosi. Kuningas Kustaa III kaappasi itselleen vallan. Suomen ylipäällikkö Augustin Ehrensvärd kuoli vähän sen jälkeen ja Bernt Otto Stackelberg nimitettiin hänen seuraajakseen. Stackelberg teki tärkeän havainnon: ”Mikäli minä tiedän, ei tähän asti liene mitään sotilaallista karttaa Suomesta laadittu.” Kun uhka Venäjän-sodasta näytti kuitenkin hälvenneen, toimiin ei heti ryhdytty. Asia tuli uudestaan ajankohtaiseksi, kun Kustaa III kävi Suomessa ja mm. Asikkalan Anianpellossa. Kartan tekeminen aloitettiin 1770-luvun lopulla. Vuonna 1805 Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf luovutti Ruotsin sota-arkistoon kokonaisuudessaan Kuninkaallisen karttakokoelman aineksen.

Timo Alanen ja Saulo Kepsu ovat laatineet näiden karttojen pohjalta teoksen Kuninkaan kartasto Suomesta 1776 – 1805 (SKS:n toimituksia 505, Tampere 1989). Kirjan sivulla 267 on esitetty Auttoinen ja sivulla 268 Maakeski, Nyystölä, Jokioinen, Pappila ja Syrjäntaka, sivulla 269 Hinttola ja eräitä muita Päijänteen saaria. Sivulla 252 näkyy Munkull Lax (joka lienee antanut nimen nykyiselle Mukulille), ja karttaan merkistystä joesta päätellen se on nykyinen Maakesken Isonjoenlahti. Maakesken ja Joenniemen välinen alue on kartassa valkoisena läiskänä.

Parisataa vuotta sitten piirretyssä kartassa karttalehden länsilaidassa on Ödemarck eli erämaa. Sen laidasta löytyy paikannimiä: Palitas jvi (nykyinen Iso-Pallitta), sen eteläpuolelta Härva jvi (nykyinen Vähä-Hervo) sekä Iso Tarus jvi samoin kuin Wähä Tarus. Tarusten eteläpuolella on Calijärvi (nykyinen Kaalijärvi). Niin piirtyi kartalle erämaan laita.

Heinjokea ei ole nimeltä mainittu, mutta sen ja vanhan maantien risteykseen on merkitty torppa – jokseenkin sille paikalle, missä Heinjoki on nykyisinkin. Jokea alaspäin mentäessä vastaan tulee kaksi torppaa sekä merkinnät ”såg” ja ”qvarn” eli saha ja mylly. Myllykoski ja Sahuri ovat nykyisin sillä paikalla. Nykyisen Konnun kohdalla on ”Qv” ja kaksi myllyn merkkiä.

Karttaan on piirretty polku, joka kulkee Myllykoskelta pohjoiseen maantielle jonnekin Ilolanmäen paikkeille ja toisaalta etelään, Maakeskeen nykyiselle Muurahaismäentielle. Etelään tuleva polku ylittää kaksi nimeämätöntä puroa, joista toinen lienee Maakesken ja Nyystölän rajoilla Rajalan luona edelleen soliseva Palvaanoja ja toinen on Maaksoja, joka virtaa Maaksojanmäeltä Vinnilän- ja Tulppalanmäkien editse yhtyäkseen sitten ennen Haajaista nykyiseen Kylänjokeen. Kylänjokeakaan ei ole Kuninkaan kartassa nimetty.

Karttaan piirretty Kylänjoki laskee Päijänteeseen Kunnun lahteen (suomen kielen o-kirjaimet ovat olleet vaikeita ruotsinkielisille kirjureille!), tarkemmin Lihman Pohjan lahteen (nykyinen Liimanpohja) Paranuxen Randa -nimisen torpan luona; torppa on joen itäpuolella. Nykyisesssä kartassa lukee Rausa sen niemen kärjessä, jonka länsipuolella on Kylänjoen suisto.

Maantie on Kuninkaan kartastossa piirretty sivuuttamaan Maakesken taajama sen länsipuolelta. Kylän omat tiet ovat – suunnilleen – nykyinen Muurahaismäentie, Häntämäentie ja Mukulintie. Vaikka kartan tiet eivät välttämättä olleet aivan nykyisen tielinjan kohdalla, käytetään tässä niiden nykyisiä nimiä.

Muurhaismäentietä päästiin Nyystölän Myllykoskelle. Mukulintie näyttäisi menneen Päijänteen rantaan ehkä nykyisen Hörhän paikkeilta; sitä ei siis ole merkitty jatkumaan Joenniemen suuntaan.

Häntämäentie meni Anttilaan, mutta se jatkui sen ohitse (ilmeisesti Möysälänkallion länsipuolitse, nykyisen Alpakan eli Leppävaaran ohitse) Hirt Niemen (nykyisen Hirtniemen) länsirantaa pitkin Taipalen Njemen editse Kirjois njemi -nimiseen paikkaan (nykyinen Kirjosniemi). Polku lienee haarautunut jostain nykyisen Leppäkorven kohdalta ja mennyt siitä ehkä nykyisen Anttilanvuoren pohjoispuolitse Hirtniemen itäpuolelle. Häntämäentie näyttäisi yhtyneen nykyiseen Harilantiehen kenties jossain Alpakan ja Saarikon luona; karttaan merkitty polku kulki sieltä Parannusrannan kautta Konnuun ja edelleen Nyystölään jokseenkin nykyistä reittiään.

Maakesken edustalla olevista Päijänteen saarista kartassa on nimetty mm. Hovari Sari (eli nykyinen Huovari) ja Lammas Sari.

Maakesken kylä on merkitty karttaan joen, nykyisen Kylänjoen, varteen. Kylän rakennuksista on merkitty nykyiselle paikalleen majurin puustelli (eli nykyinen Anttila). Maantieteellisenä paikannimenä on kartassa kuitenkin Häpiämäki, nykyisen Häntämäen kohdalla, mikä voi olla kirjoitusvirhe. Muut Maakesken talojen rakennukset ovat jokseenkin nykyisten Muurahaismäentien, Mukulintien ja Häntämäentien risteyksen ympärillä. Pitkä rakennusrivi on piirretty karttaan risteyksen koillispuolelle Häntämäentien molemmin puolin, mutta enimmäkseen tien itäpuolelle – nykyisen Punaisen tuvan kohdalle ja siitä Anttilaan päin. Iso-Häkkä lienee yhä karttaan merkityllä paikallaan. Vanha maantie eli nykyinen Maakesken lenkki on kartassa sillä paikalla missä se on nytkin. Mitään rakennuksia ei kartassa ole Kylänjoen ja tienristeyksen etelä- eikä länsipuolella (nykyisellä Sallanmäellä ja Vakkilassa). Torppia tai mäkitupia ei Maakesken karttaan ole merkitty. Kartassa ei ole myöskään merkintöjä Maakesken myllyistä tai sahoista. Linnamäki on piirretty sinne, missä se nykyisinkin on.

Kuninkaan kartaston tekoaikana Maakeskessä oli noin 350 asukasta. Taloja olivat Maakesken säteri (eli sotilaskartano eli karttaan erilleen merkitty majurin puustelli, nykyinen Anttila), Varis, Kallio-Kipaila, Kylä-Kipaila, Kangas-Paavo, Kylä-Paavo, Rekola, Teppinen, Lohtari, Rasvala, Salvila, Uotila, Sisto, Nikula, Häkkä ja Kekkala eli kappalaisen puustelli eli -kartano (jotka on kaikki piirretty ryhmäkylään). Anttilalla oli ainakin kuusi torppaa, Rekolalla yksi torppa samoin Rasvalalla ja Kekkalalla. Lisäksi kylässä lienee ollut ainakin kutojan, sepän, räätälin ja karvarin torpat samoin kuin useita sotilas- ja reserviläistorppia. Itsellisillä lienee ollut omia mäkitupiansa.[3]

Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan maantien ja kylän halki kulkevan Kylänjoen varteen keskittynyttä historiallista taajamaa ympäröi laajahko, metsiin rajautuva avoin peltomaisema.[4][5] Sen laidalla sijaitseva seuratalo Rientola[6] on Maakesken nuorisoseuran perustamisajalta 1920-luvun alusta. Kyläkeskuksen ulkopuolella, Lahti-Jämsä -maantien varrella sijaitsee Maakesken 1905 perustetun työväenyhdistyksen talo.

Maakeskessä on Padasjoen miesten sotaan lähtemisen muistomerkki Sallanmäellä (Maakeskenraitti 79, Maakeski). [7]

Maakesken sankarivainajat 1939-45[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakesken Rientolan seinällä on - aikaisemmin koulun seinällä ollut - sankarien muistolaatta, mistä ilmenevät sodassa kaatuneiden miesten nimet sekä syntymä- ja kuolinajat. Kaikilla taulussa mainituilla sankarivainajilla on jokin yhteys Maakeskeen, mutta siinä eivät ole esimerkiksi kaikkien Maakeskessä syntyneiden tai Maakesken koulua käyneiden sankarivainajien nimet.

Maakeskeläisen päivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso Juha Nirkko (toim.): Suomalaisen päivä. SKS. 420 s. - Mikko Korkeela: Nautakuoro vastaa

Lahden radioharrastajien Maakesken kuuntelupiste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden Radioaharrastajien kuuntelupiste on Maakeskessä. Häiriöttömät, antoisat kuunteluolosuhteet ja pitkät antennit ovat tarjolla Maakesken DX-peditioneilla. Maakeskessä sijaitsevassa kuuntelupisteessä on kuultu kesäkuusta 1997 lähtien lukuisia harvinaisuuksia; kaksi keskiaaltoperulaista, lukuisia papualaisia lyhyillä aalloilla, ja lähes sata keskiaaltojenkkiä[8]

Tunnettuja maakeskeläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Timo Hännikäinen on syntyisin Maakeskestä. Kirjailija Toivo Jalli [9], jonka teoksen Muista musta valkea Helsingin Sanomat on nimennyt kunnalliskirjastoon[10] yhdeksi Padasjoen teokseksi, on niin ikään syntyjään maakeskeläinen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]