Urajärven kartano

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kartanon pihapiiriä kesällä 2015.

Urajärven kartano on Päijät-Hämeessä Asikkalan Urajärvellä sijaitseva kartano. Kartanon vuonna 1806 rakennettu kaksikerroksinen päärakennus edustaa empiretyyliä, ja siihen on sisustettu suvun viimeisten edustajien, naimattomien sisarusten Lilly (1849–1917) ja Hugo (1851–1915) von Heidemanin koti 1900-luvun alun asussa. He testamenttasivat kotikartanonsa ylläpidettäväksi kartanomuseona.[1] Kartanon yläkerta on ollut aina asumaton ja kylmillään.[2][3]

Rakennus toimii yhä kartanomuseona, joka vaalii lähes 250 vuotta aateliselle von Heideman -suvulle kuuluneen kartanon perinteitä. Urajärven kartanomuseo on yksi maamme vanhimmista kartanomuseoista, avattu vuonna 1928.[1] Museo oli suljettuna 2008–2013 tutkimus- ja kunnostustöiden vuoksi ja avattiin uudelleen kesällä 2013.[4] Museovirasto luopui museon pitämisestä 2016, jonka jälkeen opastustoimintaa on pitänyt Urajärven kartanon ystävät ry. Urajärven kartano on auki yleisölle toukokuusta syyskuuhun.

Pihapiirissä olevaan sivurakennukseen sisarukset perustivat museon jo elinaikanaan 1900-luvun alussa ja kutsuivat sitä ”muistojen hiljaiseksi taloksi”. Pihapiirissä on myös näköalapaikka Valhalla vuonna 1913 pystytetty puolikaaren muotoisine pylväikköineen.[1]

Urajärven kartano on luokiteltu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[5].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urajärven kartano oli yksi viidestä maatilasta, jotka luutnantti Berent Möller otti viljelykseen saatuaan ne lahjoituksina vuonna 1649. Tila oli tuolloin kuuden manttaalin eli 10 700 hehtaarin kokoinen. Vuonna 1672 Möller myi kartanon everstiluutnantti Georg Heidemanille, jonka suvun hallussa kartano pysyi vuoteen 1917.[6][5]

Kaikki seitsemän poikaansa menetettyään Georg Heideman adoptoi suvun toisesta haarasta Henrik Julius Heidemanin, jonka pojasta Henrik Jürgen (Georg) Heidemanista (k. 1748) alkaa suvun suomalainen haara. Hänen pojistaan vain Carl Christoffer sai lapsia, kaksi poikaa. Heistä nuorempi, Georg Henrik von Heideman ja hänen vaimonsa Sofia Helena Jandolin ottivat Urajärven asuttavakseen 1789. Kartanonherra sai maanviljelysneuvoksen arvon. Yksi hänen neljästä pojastaan, vänrikki Axel Fredrik von Heideman (1803–1867) oli seuraava Urajärven kartanonherra. Axelin ainoat lapset olivat Lilly ja Hugo, jotka asuivat kartanossa kahdestaan kuolemaansa asti. Lakitiedettä opiskellut Hugo edusti sukuaan säätyvaltiopäivillä ja kuului perustuslakivaliokuntaan, mutta antautui muuten runouden ja musiikin harrastamiselle. Lilly von Heideman toimi englannin kielen opettajana Heinolan ruotsalaisessa reaalikoulussa.[6]

Sisarukset testamenttasivat kartanon Suomen muinaismuistoyhdistykselle, ja se avattiin yleisölle museona 1928. Taloustilanteensa vuoksi yhdistys vuokrasi 1950-luvulla kartanon suuren kivinavetan Helsingin yliopiston varastokirjastoksi. Kirjastoa laajennettiin ja sen oheen rakennettiin asuntoja henkilökunnalle ja tutkijoille.[6][5]

Vuonna 1986 Suomen Muinaismuistoyhdistys luovutti Urajärven kartanon Museovirastolle,[6][5] joka päätti joulukuussa 2015 sulkea sen.[7] Sulkemisen sijaan opastustoiminta siirtyi Urajärven kartanon ystävät ry:lle, joka on vastannut opastoiminnan hoitamisesta vuodesta 2016 lähtien.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Urajärven kartano, Asikkala, Museovirasto 27.4.2015. Viitattu 15.5.2015.
  2. Lumme, Hanna: Urajärven kartano hitaasti entiseen loistoonsa, Yle Uutiset 17.8.2011. Viitattu 15.5.2015.
  3. Urajärven kartanon elämä paljastuu, Yle Uutiset 20.7.2010. Viitattu 15.5.2015.
  4. Urajärven kartano ja Alikartano avaavat jälleen ovensa kesällä 2013, Museovirasto 5.3.2013. Viitattu 15.5.2015.
  5. a b c d Urajärven kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  6. a b c d Historia, Urajärven kartano, Museovirasto. Viitattu 15.5.2015.
  7. Kansallismuseo luopuu Urajärven kartanosta – Museovirasto vähentää rajusti väkeä, Yle Uutiset 4.12.2015. Viitattu 5.12.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ivars, Marja (toim.): Näköaloja Urajärven kartanoympäristöön. Museovirasto 1997.
  • Kuurne, Jouni: Kartanoelämää Urajärvellä. Museovirasto 2003. ISBN 951-616-089-1.
  • Kuurne, Jouni (toim.): Urajärven kartanon keittokirja. Lilly von Heidemanin reseptejä vuosilta 1905-1910. Museovirasto 2014. ISBN 978-951-616-251-8.
  • Kuurne, Jouni: Urajärveltä maailmalle. Museovirasto 2013. ISBN 978-951-616-236-5.