Sysmän kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sysmän kirkko
Sysmän kirkon länsipääty.
Sysmän kirkon länsipääty.
Sijainti Suurkylä, Sysmä
Koordinaatit 61°29′48″N, 025°40′13″E
Seurakunta Tainionvirran seurakunta
Rakentamisvuosi viimeistään 1520
Materiaali harmaakivi
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Sysmän vanha kirkko on nimetty suojeluspyhimyksensä Olavin mukaan Pyhän Olavin kirkoksi. Se on harmaakivestä viimeistään 1520 rakennettu pitkäkirkko, joka on muutettu ristikirkoksi 183334 intendentinkonttorin suunnitelmien mukaan.[1]

Sysmän Suurkylässä Päijänteen rannassa, Majutveden Kirkkolahdessa sijaitsevaa kirkkoa on edeltänyt luultavasti 1300-luvulta lähtien kaksi tai jopa kolme puista kirkkoa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla Sysmä kuului kirkollisesti Hollolan emäseurakuntaan. Sysmä itsenäistyi 1300-luvun jälkipuoliskolla ollen ensin Hollolan kappeli.

Kirkko oli alkuperäisessä muodossaan suorakulmion muotoinen hallikirkko (ulkomitat 28,5 m x 13,6 m), jonka kulmissa oli suuret nurkkakivet. Parhaiten on säilynyt länsipäädyn tiilikoristelu, ulkoisen saarnatuolin aukko sekä ullakonaukko. Länsipääty on koristeltu kahdella vinoneliökomerolla ja kulmatiilikentällä, joiden yläpuolella on tiilipintaan upotettu ristikomero. Kirkon länsipuolen katolla on sijainnut myös kellotorni tai kattoratsastaja, joka on purettu todennäköisesti 1700-luvulla.

Kirkkosalia ei koskaan holvattu. Keskaikaisesta rakentamiseta ei ole säilynyt paljon merkkejä, ja esimerkiksi sivuseinien ikkuna-aukkojen kokoa ja muotoa on myöhemmin muutettu. Kirkon rakentanut muurari on ollut ehkä sama mestari, joka on tehnyt Janakkalan kirkon. Runkohuoneen pohjoissivulla on sijainnut sakaristo ja eteläsivulla asehuone, mutta niiden tarkasta sijainnista tai rakennusajankohdasta ei ole varmuutta.

Sysmän kirkon kellotapuli vuodelta 1845.

1700-luvun loppupuolelle tultaessa kirkko oli jäänyt seurakunnalle ahtaaksi. Siksi se laajennettiin 183235 ristikirkoksi C. L. Engelin suunnitelman mukaan. Runkohuoneen sivuseinistä purettiin osa sekä kummallakin puolella olleet kylkiäiset (sakaristo ja asehuone). Käytännössä vain kirkon itä- ja länsipääty säilyivät, mutta länsipäädynkin sisäänkäynti ja ikkuna uusittiin.[2] Uudet ristisakarat ovat hieman runkohuonetta matalammat, ja niiden päädyissä on nurkkapilasterit sekä keskiaikaista tiilikoristelua imitoivat komerokoristeet.

Sysmän kirkko, sankarihaudat kesällä 2013

Kirkon viereen rakennettiin kellotapuli 1690-luvulla, ja seuraava tapuli 1770-luvulla. Nykyinen puurakenteinen ja kolminivelinen tapuli on vuodelta 1845.[3]

Sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla ei kirkkoon maalattu luultavasti muita koristeita kuin rakentajien itsensä maalaamat vihkiristit, joista on jäljellä kuusi. Maalausten puuttuminen on yksi osoitus siitä, että kirkkoa ei ehditty keskiajalla rakentaa aivan valmiiksi. Tähän viittaa myös tekemättä jäänyt holvaus, jonka asemesta kirkkosalin sisäkattona on lautaiset tynnyriholvit.

Kirkon kiinteästä sisustuksesta on säilynyt 1500-luvun alussa valmistettu pyhimyskaappi kuorin eteläseinällä. Kirkon veistoksia on säilynyt 1500-luvun alusta lähtien, mm. Suomessa tehdyt pyhä Jaakob vanhempi, pyhä Olavi ja Pyhä Anna sekä triumfikrusifiksi ja Neitsyt Maria. Se, että yhtään vanhempaa veistosta ei ole säilynyt, saattaa viitata edellisen puukirkon tulipaloon. 1500-luvulta tai 1600-luvun alkupuolelta on säilynyt messinkinen kastemalja, jota on ehkä pidetty puisella tai kivisellä jalustalla.[2]

Kirkon 28-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan Urkutehdas 1953.[3]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkolla sijaitseva sankaripatsas on kuvanveistäjä Lauri Leppäsen työ vuodelta 1951.

Kirkko suunnitellaan suljettavaksi vuonna 2019 korjaustöiden ajaksi, jolloin sen lämmitysjärjestelmä uusitaan. Päätös tehdään marraskuussa 2018. Samalla pitäisi korjata myös sisäkatto, jos rahat riittävät.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haapio – Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. 1980. S. 316–317.
  2. a b c Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 330–332. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  3. a b Haapio ja Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. 1980. S. 317.
  4. Ojanperä, Sini: Keskiaikaisen kivikirkon lämmitysremontti ei ole pikkuhomma – töihin tarvitaan myös arkeologi Yle Uutiset. 26.4.2018. Viitattu 28.4.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sysmän kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.