Jedin paluu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Rap-artisti Steen1:n samannimisestä albumista on oma artikkelinsa.
Jedin paluu
Return of the Jedi
Jedin paluun elokuvateatterijuliste.
Jedin paluun elokuvateatterijuliste.
Ohjaaja Richard Marquand
Käsikirjoittaja
Tarina George Lucas
Tuottaja Howard Kazanjian
Säveltäjä John Williams
Kuvaaja Alan Hume
Leikkaaja
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Lucasfilm
Ensi-ilta
Kesto 131 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 32,5 miljoonaa dollaria
Tuotto 572,1 miljoonaa dollaria
Edeltäjä Imperiumin vastaisku
Seuraaja Star Wars: The Force Awakens
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Jedin paluu (engl. Return of the Jedi), uudelleenjulkaisuna Tähtien sota: Episodi VI – Jedin paluu (engl. Star Wars: Episode VI – Return of the Jedi) on vuonna 1983 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen eeppinen avaruusoopperaelokuva, jonka on ohjannut Richard Marquand. Se on alkuperäisen Tähtien sota -trilogian viimeinen osa. Sen ovat käsikirjoittaneet George Lucas ja Lawrence Kasdan. Tapahtumiltaan elokuva sijoittuu vuoden päähän edeltäjästään, Imperiumin vastaiskusta.[1] Jedin paluun pääosia esittävät Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher, Billy Dee Williams, Anthony Daniels, David Prowse, Kenny Baker, Peter Mayhew ja Frank Oz.

Elokuvassa seurataan Galaktisen Imperiumin yritystä rakentaa uusi Kuolemantähti, jonka avulla Kapinaliitto voitaisiin tuhota. Keisari Palpatinen saapuessa seuraamaan Kuolemantähden rakentamista kapinalliset hyökkäävät Kuolemantähdelle päämääränään tehdä loppu Imperiumin vallasta. Kapinallisten johtaja Luke Skywalker pyrkii käännyttämään isänsä Darth Vaderin takaisin voiman valoisalle puolelle. Skywalker ei kuitenkaan tiedä, että kaikki menee tarkalleen pahan keisari Palpatinen suunnitelmien mukaisesti ja Kapinaliiton loppu saattaa olla lähempänä kuin koskaan.

Elokuva sai ensi-iltansa 25. toukokuuta 1983, ja se sai positiivisen vastaanoton. Sitä kuitenkin pidetään yleisesti hieman heikompana kuin alkuperäisen trilogian muita osia, eli Imperiumin vastaiskua (1980) ja alkuperäistä Tähtien sotaa (1977). Maailmanlaajuisesti Jedin paluu keräsi 475 miljoonan Yhdysvaltain dollarin lipputulot. Jedin paluun jatko-osa Star Wars: The Force Awakens sai ensi-iltansa vuonna 2015.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Luke Skywalker, prinsessa Leia, Lando Calrissian, Chewbacca, C-3PO ja R2-D2 aloittavat suunnitelman Han Solon pelastamiseksi hutt Jabbalta. Leia soluttautuu Jabban palatsiin palkkionmetsästäjänä ja Chewbacca vankinaan. Lando on jo soluttautunut palatsin vartijoiden joukkoon. Leia onnistuu vapauttamaan Hanin, mutta Leia saadaan kiinni ja hänet orjuutetaan. Pian myös Luke vangitaan ja hänet laitetaan eristettyyn tilaan kamppailemaan rancor-hirviötä vastaan. Luke selviää, mutta Jabba tuomitsee vangit teloitettavaksi sarlacc-hirviölle. Luke kuitenkin vapauttaa itsensä ja taistelee Jabban vartijoita vastaan uudella valosapelillaan. Leia kuristaa Jabban ja Han työntää sarlaccin kitaan Boba Fettin, palkkionmetsästäjän, joka toimitti Han Solon Jabballe. Leia ja Han palaavat muiden kapinallisten luo samalla kun Luke suuntaa Dagobahiin Yodan luokse. Iän murtama Yoda tekee kuolemaa, mutta ennen sitä hän vahvistaa Darth Vaderin todella olevan Luken isä, ja mainitsee myös viimeisten elinhetkiensä aikana ”toisen Skywalkerin”. Obi-Wan Kenobin henki paljastaa Lukelle, että Yodan mainitsema toinen Skywalker viittaa Luken biologiseen kaksoissisareen, jonka Luke ymmärtää olevan Leia. Obi-Wan kertoo Lukelle, että tämän tulee kohdata Vader viimeisen kerran Galaktisen Imperiumin tuhoamiseksi.

Kapinaliitto saa selville, että Imperiumi valmistelee uutta Kuolemantähteä. Vaderin lisäksi itse paha keisari Palpatine on valvomassa työn etenemistä. Kapinalliset kehittävät suunnitelman Kuolemantähden tuhoamiseksi, ja Han Solo valitaan Endorin metsäkuuhun suuntaavan iskujoukon johtajaksi. He matkaavat Imperiumin sukkulalla Endoriin tuhotakseen Kuolemantähteä ympäröivää suojakilpeä ylläpitävän tukikohdan. He muodostavat ystävyyssuhteen tapaamiinsa ewokeihin. Luke kertoo Leialle olevansa tämän veli, ja että Vader on heidän isänsä. Luke lähtee kohtaamaan Vaderin viimeisen kerran antautuen tarkoituksella Imperiumin sotilaille. Hän yrittää tuloksetta käännyttää isänsä pois Voiman pimeältä puolelta.

Luke riisuu kuolemaisillaan olevan isänsä naamion.

Vader vie Luken Kuolemantähdelle tapaamaan Palpatinea, joka paljastaa Kuolemantähden olevan toimintavalmis, ja että sen on määrä aloittaa Kapinaliiton tuhoaminen. Endorissa kapinalliset joutuvat Imperiumin sotilaiden vangiksi, mutta ewokien avulla he pelastautuvat ja aloittavat hyökkäyksen kohti Kuolemantähteä. Palpatine yrittää käännyttää Luken Voiman pimeälle puolelle. Vader ja Luke ajautuvat valosapelitaisteluun. Vader saa tietää Luken siskosta ja uhkaa käännyttää tämän pimeälle puolelle. Raivoissaan Luke leikkaa isänsä oikean käden irti. Palpatine käskee Lukea surmaamaan Vaderin ja ottamaan tämän paikan, mutta Luke kieltäytyy ja toteaa olevansa jedi. Endorissa iskujoukko tuhoaa suojakilven generaattorin, jolloin kapinallisten laivasto aloittaa hyökkäyksen Kuolemantähdelle. Sillä välin raivostunut Palpatine kiduttaa Lukea voimasalamoilla. Vader ei kykene katsomaan poikansa kärsimystä vaan kääntyy jälleen Anakin Skywalkeriksi ja heittää Palpatinen Kuolemantähden reaktorikuiluun, mutta haavoittuu itse kuolettavasti. Viimeisten elinhetkiensä aikana Anakin pyytää Lukea riisumaan hänen kypäränsä, jotta hän voisi nähdä poikansa edes kerran omilla silmillään.

Lando johtaa jäljellä olevat alukset Kuolemantähden ytimeen ja tuhoaa pääreaktorin. Ennen Kuolemantähden tuhoa Luke pakenee tähdeltä Palpatinen sukkulalla isänsä ruumis mukanaan. Endorilla Leia paljastaa Han Sololle, että Luke on hänen veljensä. Han ja Leia suutelevat. Luke palaa Endoriin ja polttohautaa isänsä ruumiin. Kapinallisten juhliessa voittoa Imperiumista Luke näkee Obi-Wanin, Yodan ja isänsä henget hymyilemässä hänelle.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvan tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esituotantovaihe ja roolitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Imperiumin vastaisku oli ollut George Lucasille suurivoittoinen, hän päätti rahoittaa myös Jedin paluun itse.[3] Edellisen elokuvan aikana käyty kiista Directors Guild of American kanssa rajoitti kuitenkin hänen vapauksiaan johtaen siihen, ettei Lucas voinut palkata hyvää ystäväänsä Steven Spielbergiä elokuvan ohjaajaksi.[4] Ohjaajan pestiä tarjottiin alun perin sekä David Lynchille että David Cronenbergille, jotka kieltäytyivät tarjouksesta.[5] Lopulta ohjaajaksi valittiin tuolloin vielä melko tuntematon Richard Marquand.[5]

Yksi epävarmimpia seikkoja elokuvan suhteen oli Harrison Fordin osallistuminen Han Solon rooliin. Toisin kuin Mark Hamill ja Carrie Fisher, joilla oli sopimus kolmesta elokuvasta, oli Fordilla ainoastaan kahden elokuvan sopimus. Käsikirjoittaja Lawrence Kasdan ja Ford kannattivat ajatusta siitä, että Han Solo kuolisi elokuvassa. Lucas kuitenkin hylkäsi kyseisen idean, ja lopulta myös Ford saatiin palaamaan rooliinsa.[3] Merkittävimpiä uusia näyttelijöitä Jedin paluussa oli keisari Palpatinea esittänyt Ian McDiarmid. Lucas ei alun perin pitänyt McDiarmidin palkaamisesta rooliin, sillä se oli ohjaaja Marquandin idea.[5]

Elokuvan kuvauksiin Isossa-Britanniassa haalittiin lukuisia lyhytkasvuisia henkilöitä, joita tarvittiin muun muassa ewokien rooleihin[6] ja Jabba the Huttin hännän koneenkäyttäjäksi.[3] R2-D2:n näyttelijä Kenny Bakerin piti esittää elokuvassa myös Wicket-ewokia, mutta hän sairastui ruokamyrkytykseen. Baker jouduttiin korvaamaan yksitoistavuotiaalla Warwick Davisilla, jolla ei ollut aiempaa kokemusta näyttelemisestä elokuvissa.[3]

Kuvaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jedin paluu kuvattiin lyhyemmässä ajassa kuin aiemmat elokuvat Tähtien sota (1977) ja Imperiumin vastaisku (1980), mutta se oli 32,5 miljoonan dollarin budjetiltaan edeltäjiään kalliimpi teos.[5] Avustavana tuottajana elokuvassa toiminut Lucas vietti paljon aikaa kuvauspaikalla, koska Marquandilla ei juurikaan ollut aiempaa kokemusta erikoistehosteiden hyödyntämisestä.[3] Marquand on myöhemmin sanonut halunneensa mahdollisimman paljon apua Lucasilta, jotta elokuvasta tulisi tämän vision mukainen.[7] Tästä huolimatta kaksikon välien on huhuttu olleen huonot elokuvan kuvausten aikana.[5]

Prinsessa Leian roolin palanneen Carrie Fisherin käyttämistä bikineistä tuli yksi koko elokuvan tunnetuimpia elementtejä. Vaatteen on kerrottu saaneen innoituksensa siitä, kun Fisher valitti aiemmissa elokuvissa käyttämistään pitkistä puvuista, joista ei erottanut, onko hän nainen.[5] Keisari Palpatinen näyttelijä Ian McDiarmid ei alun perin olisi saanut itse puhua elokuvassa lainkaan, sillä Palpatinen oli kuultu puhuvan jo aiemmissa elokuvissa, joissa hänen äänensä oli jälkiäänittänyt Clive Revill. McDiarmidille kerrottiin, että mikäli hän halusi puhua itse elokuvassa hänen tulisi muuttaa ääntään. Näyttelijä ei pitänyt ajatuksesta ja loi hahmolle japanilaiseen kurkkuääntelyyn perustuvan äänensä, josta myös Lucas innostui ja joka näin ollen jätettiin elokuvaan.[5]

Darth Vaderin roolia elokuvassa näytteli jopa neljä eri henkilöä; David Prowse esitti hahmoa koko elokuvan ensimmäisen puoliskon ajan, sijaisnäyttelijä Bob Anderson esitti taistelukohtaukset ja lopulta Sebastian Shaw esitti Vaderia ilman naamiota elokuvan lopussa. Myöhemmin James Earl Jones lausui kaikki Vaderin repliikit, kun ne edellisten elokuvien tapaan jälkiäänitettiin uudelleen.[5]

Jedin kosto -nimellä varustettu juliste. Jediritari Luke Skywalkerin kädessä nähdään pimeän puolen sitheille tunnusomainen punainen valosapeli, kun taas Darth Vaderin kädessä on jedien sininen valomiekka.

Elokuvaa kuvattiin salanimellä Blue Harvest.[3] Jotta valhe olisi ollut uskottava, kuvausryhmä painatti nimen Blue Harvest käyttämiinsä T-paitoihin ja lippalakkeihin. Tämä tehtiin, koska Lucas ei halunnut fanien saavan tietoonsa elokuvan juonenkäänteitä etukäteen. Lisäksi kuvauspaikkojen vuokraajat olisivat tiettävästi nostaneet hintojaan, jos olisivat kuulleet elokuvan oikean nimen Blue Harvestin sijaan.[5] Lawrence Kasdan kertoi ennen kuvausten alkua Lucasille pitävänsä alkuperäistä nimeä eli Jedin paluuta liian laimeana, ja hän ehdotti sen korvaamista Jedin kostolla (engl. Revenge of the Jedi), ja Lucas suostui tähän.[3] Tällä päätöksellä oli myös vaikutus tulevan Star Trek II: Khanin viha -elokuvan nimeen, jonka piti alun perin olla Khanin kosto. Nimi kuitenkin vaihdettiin, koska se kuulosti samalta, kuin tulevan Tähtien sodan nimi.[5] Kaksi viikkoa ennen elokuvan julkaisua Lucas ilmoitti vaihtavansa nimen takaisin Jedin paluuksi perustellen päätöstään sillä, että kosto ei kuulu jedien ajatusmaailmaan ja toimintaan.[3] Lopulta elokuva sai ensi-iltansa nykyisellä nimellään.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden aiemman elokuvan tapaisesti Oscar-palkittu John Williams sävelsi Jedin paluun musiikin, jonka Lontoon sinfoniaorkesteri esitti. Williamsin ohella myös Thomas Newman on ilmoitettu orkesteroinnin johtajaksi. Yhdysvalloissa elokuvan soundtrack-albumin Jedin paluu julkaisi ja jakeli levy-yhtiö RSO Records. Sony Classical Records hankki jakeluoikeudet vuonna 2004 Uuden toivon, Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun soundtrack-albumeihin. Samana vuonna yhtiö julkaisi kolmen alkuperäisen trilogian elokuvan albumit uusintapainoksina.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmestyessään Jedin paluu sai ristiriitaisen vastaanoton elokuvakriitikoiden keskuudessa. Time -lehti antoi elokuvalle hyvin positiivisen arvostelun ja kehui sen olevan viihdyttävämpi kuin Imperiumin vastaisku lähinnä kehittyneemmän näyttelytyön anisosta.[8] Arvostettu elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle neljä tähteä neljästä kuvaillen sitä ”samalla tutuksi mutta myös kokonaan uudeksi elokuvaksi”.[9] Vastaavasti The New York Timesin Vincent Canby kritisoi Jedin paluuta taistelukohtauksien sekavuuden vuoksi.[10] Suomessa aikalaiskritiikki oli kovaa. Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta yksi antoi Jedin paluulle kaksi tähteä, kuusi yhden tähden ja muut eivät olleet arvioineet sitä lainkaan, keskiarvona 1,42 tähteä neljästä.[11]

Elokuvaa kritisoitiin etenkin ewokien takia.[12] CNN sijoitti Endorille sijoittuvan taistelukohtauksen kaikkien aikojen huonoimpen elokuvataisteluiden joukkoon epäuskottavuutensa vuoksi listallaan parhaista ja huonoimmista elokuvakamppailuista.[13] Lucas on myöhemmin kuitenkin puolustanut taistelun kulkua.

Elokuvalla on 75 % ”tuore” -luokitus Rotten Tomatoes -sivustolla, joka tekee siitä neljänneksi parhaiten arvostellun Tähtien sota-elokuvan: se häviää Imperiumin vastaiskulle (97 %), Uudelle toivolle (94 %) ja uuden trilogian Sithin kostolle (79 %), ollen näin heikoimmin arvosteltu alkuperäisen trilogian elokuva.[14]

Elokuva sai ensi-iltansa 25. maaliskuuta 1983.[15] Ensi-illan piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan olla 27. maaliskuuta mutta sitä aikaistettiin, koska 25. maaliskuuta tuli kuluneeksi tasan kuusi vuotta Tähtien sodan ensi-illasta.[16] Suomessa Jedin paluun ensi-ilta oli 19. elokuuta 1983.[15] Se nousi ensimmäisen esitysviikonloppunsa katsotuimmaksi ja lopulta koko vuoden menestyneimmäksi elokuvaksi.[17] Elokuva saavutti maailmanlaajuisesti 475 106 177 Yhdysvaltain dollarin lipputulot.[18] Lippujen hintojen inflaatioon suhteutettuna Jedin paluu on maailman 14. menestynein elokuva ja kolmanneksi menestynein Tähtien sota -sarjan elokuva.[19] Verrattuna muihin elokuviin ilman suhteuttamista Jedin paluu on sarjan viidenneksi menestynein elokuva voittaen myös ylistetyn Imperiumin vastaiskun, joka tuotti $290 miljoonaa dollaria.[20]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Mark Hamill   …  Luke Skywalker  
 Harrison Ford   …  Han Solo  
 Carrie Fisher   …  Leia Organa  
 Billy Dee Williams   …  Lando Calrissian  
 Anthony Daniels   …  C-3PO  
 David Prowse   …  Darth Vader  
 James Earl Jones   …  Darth Vaderin ääni  
 Kenny Baker   …  R2-D2, Paploo  
 Peter Mayhew   …  Chewbacca  
 Frank Oz   …  Yodan ääni  
 Ian McDiarmid   …  keisari Palpatine  
 Alec Guinness   …  Obi-Wan Kenobi  
 Sebastian Shaw   …  Anakin Skywalker  
 Denis Lawson   …  Wedge Antilles  
 Michael Pennington   …  moffi Jerjerrod  
 Kenneth Colley   …  amiraali Firmus Piett  
 Warwick Davis   …  Wicket  
 Jeremy Bulloch   …  Boba Fett  
 Caroline Blakiston   …  Mon Mothma  
 Larry Ward   …  Jabba the Huttin ääni  
 Michael Carter   …  Bib Fortuna  
 Femi Taylor   …  Oola  
 Timothy M. Rose   …  amiraali Ackbar  
 Mike Quinn   …  Nien Nunb  
 Kipsang Rotich   …  Nien Nunbin ääni  

Elokuvan ohjaaja Richard Marquand ja varatuottaja Robert Watts esittävät Imperiumin sotilaita, jotka Chewbacca heittää AT-ST:n katolta. Äänisuunnittelija Ben Burt esittää keisarillista upseeria, jonka Han Solo heittää bunkkerissa kuiluun.

Muutoksia eri versioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jedin paluun DVD-versiossa Anakin Skywalkerin henkeä esittää digitaalisesti liitetty Hayden Christensen, joka esittää Anakin Skywalkeria Kloonien hyökkäyksessä (2002) ja Sithin kostossa (2005). Vanhemmissa versioissa Anakin on paljon vanhemman näköinen. Special Edition -versiossa loppuun on lisätty Imperiumin kukistumisen juhlimista Pilvikaupungissa, Mos Eisleyssä ja Coruscantissa. DVD-versiossa loppuun on lisätty myös Naboo. Special Edition -versiossa Jabba the Huttin palatsiin on lisätty uusi musiikkikohtaus, jolloin Jabban orjan Oolan kuoleminen viivästyy hieman.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Star Wars: Episode VI - The Return of the Jedi StarWars.com. Viitattu 1.11.2012. (englanniksi)
  2. Disney Planning New 'Star Wars' Movie with Lucasfilm Purchase Forbes. Viitattu 1.11.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Empire of Dreams - The Story of the Star Wars Trilogy YouTube. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  4. George Lucas Biography netglimse.com. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j Jedin paluun triviaa The Internet Movie Databasessa The Internet Movie Database. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  6. Great Galloping Galaxies! Time. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  7. Great Galloping Galaxies! Time. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  8. Great Galloping Galaxies! Time. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  9. Return of the Jedi rogerebert.com. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  10. Lucas Returns with the "Jedi" The New York Times. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  11. Pistetaulukko (touko-syyskuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Harri Moilanen, Mikko Piela, Hans Sundström ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 1/1984, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
  12. Return of the Jedi bventertainment.com. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  13. [www.cnn.com/2007/SHOWBIZ/Movies/03/29/movie.battles/index.html The Best and the Worst Movie Battles of All Time] CNN. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  14. [www.rottentomatoes.com/m/return_of_the_jedi/ Return of the Jedi] Rotten Tomatoes. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  15. a b Jedin paluun ensi-iltapäivämäärät The Internet Movie Database. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  16. Producing and directing Return of the Jedi TheASC.com. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  17. Return of the Jedi Box Office Mojo. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  18. Return of the Jedi Box Office Mojo. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  19. All Time Box Office Adjusted for Ticket Price Inflation Box Office Mojo. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  20. Star Wars Box Office Mojo. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jedin paluu.