Tähtihävittäjä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi tähtihävittäjää ja useat TIE-hävittäjät jahtaamassa Millennium Falconia.

Tähtihävittäjät (engl. Star Destroyers) ovat Tähtien sota -elokuvissa olevia kuvitteellisia suurikokoisia avaruussota-aluksia. Imperial-luokan tähtihävittäjä, jollainen nähtiin ensimmäisen kerran vuoden 1977 alkuperäisen Tähtien sota -elokuvan (myöhemmältä nimeltään Tähtien sota: Episodi IV – Uusi toivo), pidetään "Galaktisen Imperiumin laivaston tunnusaluksena".[1] Tähtien sodan maailmankaikkeudessa on myös lukuisia muita aluksia, jotka tunnetaan samalla yleisnimityksellä. Tähtihävittäjät esiintyvät kaikissa kolmessa alkuperäisen trilogian elokuvassa Imperiumin käytössä, esiosatrilogian elokuvissa Kloonien hyökkäys (2002) ja Sithin kosto Galaktisen tasavallan armeijan käytössä, sekä jatkologian elokuvissa Ensimmäisen ritarikunnan käytössä. Star Wars Legends -jatkumossa esiintyy useita erimallisia tähtihävittäjiä.

Imperial-luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imperial-luokan tähtihävittäjä on 1 600 metriä pitkä, kolmion muotoinen sota-alus. Sellainen nähtiin ensimmäisen kerran alkuperäisen Tähtien sota -trilogian ensimmäisessä osassa, kun Darth Vaderin komentama alus jahtasi prinsessa Leiaa kuljettavaa alusta. Elokuvassa Han Solo mainitsee niiden olevan ”Imperiumin risteilijöitä”.

Tähtihävittäjät esiintyvät ensi kerran alkuperäisessä trilogiassa. Uudessa toivossa, Han Solo viittaa niihin "Imperiumin risteilijöinä".[2] Termiä "tähtihävittäjä" käytettiin ensi kerran vasta elokuvassa Imperiumin vastaisku (1980).[1]

Alkuperäisissä käsikirjoituksissa, joista Tähtien sota myöhemmin kehitettiin, termi Tähtihävittäjä viittasi kahden lentäjän hävittäjiin, joiden miehistöstä tuli myöhemmissä käsikirjoituksissa Galaktinen Imperiumi.[1] Industrial Light & Magic (ILM) rakensi 91 sentttimetriä pitkän mallin Uuden toivon kuvauksia varten.[1] Imperiumin vastaiskun kuvauksissa ILM toisen mallin, 259 senttimetriä pitkän ja sisäisessä valaistuksessa, taatakseen paremman ymmärrykseen koonvertailuun.[1]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarillinen tähtihävittäjä esiintyy ensi kerran Uuden toivon aloituskohtauksessa, missä se jahtasi Tantive IV -alusta. Jo tämä esiintyminen osoittaa kuinka suuri tähtihävittäjä on Tantive IV:n kokoon verrattuna. Nämä alukset nähdään myös useasti alkuperäistrilogiassa jahtamassa Millennium Falconia: Uudessa toivossa Tatooinelta lähdettäässä, Imperiumin vastaiskussa Hothin taistlun ja asteroidivyöhykkeen takaa-ajon aikana, sekä Jedin paluussa Endorin taistelun aikana. Jatkotrilogian elokuvassa Star Wars: The Force Awakens, näkyy osittain hiekkaan hautautunut tähtihävittäjä Inflictiorin hylky planeetta Jakkulla.

Imperial-luokan tähtihävittäjien rakentamisesta vastaa Kuat Drive Yards ja niillä on merkittävä asema Imperiumin laivastossa, symboloiden kuinka Imperiumin armeijalla on käytössä enemmän kuin 25 000 alusta,[3] vaikka Palpatinen kuoleman jälkeen niitä menetettiin tuhansittain. Imperial-luokan tähtihävittäjää kutsutaan informatiivisesti Imperiumin risteilijäksi. Kuten sitä edeltäneissä Victory- ja Venator-luokan aluksissa, keisarillinen tähtihävittäjä oli huomattavin suuren kokonsa ja ylivoimaisen tulivoimansa ansiosta; yksi Imperial-luokan alus kykenee ylivoimaisesti tuhoamaan useimmat tähtialukset tai vihollisplaneetan, ja pelkkä sen läsnäolo on riittävä estämään kapinoinnin.[3] 1600 metriä pitkät Imperial-luokan tähtihävittäjät ovat aseistettu turbolasereilla, ionitykeillä ja vetosäteillä.[3] Niihin mahtuu 72 TIE-hävittäjää, lukemattomia maajoukkoja (kuten iskusotilaita, 20 AT-AT-kävelijää ja 30 AT-ST-kävelijää), mitkä hyödyttävät heitä nopeissa hyökkäyksissä planeetalle laskeutumisen jälkeen.[3]

Expanded Universessa, Endorin taistelun jälkeen, Kapinaliitto kaappasi useita Imperial-luokan aluksia ja lisäsi niitä omaan laivastoonsa.[4] Kun Kapinaliitto muutti itsensä Uudeksi tasavallaksi ja otti suuren osan galaksista hallintaansa Imperiumin hallusta, sen oli mahdollista rakennuttaa voimakkaita aluksia sekä laitoksia, joista ohjailla niiden toimintaa.[5] Vaikka Uusi tasavalta ajan myötä päivitti tähtilaivastoaan uudentyyppisillä aluksilla, Imperial-luokan tähtihävittäjät olivat yhä käytössä The New Jedi Order -kirjasarjan tapahtumien sekä Yuuzhan Vongia vastaan käydyn sodan aikoihin.[5]

Supertähtihävittäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Supertähtihävittäjä Executor

Supertähtihävittäjät (tai superluokan tähtihävittäjät) ovat jättiläismäisiä aluksia, joiden rinnalla jopa normaalit Imperial-luokan tähtihävittäjät ovat kääpiöitä.[6][7] Kuvauksissa käytetty malli supertähtihävittäjä Executorille elokuvissa Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu oli 282 senttimetriä pitkä.[7] Näiden kahden elokuvan lisäksi supertähtihävittäjiä esiintyy myös Expanded Universeen sijoittuvissa kirjoissa ja peleissä.[8]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevin J. Andersonin romaani Darksaber kuvailee supertähtihävittäjää "20 keisarillisen tähtihävittäjän arvoiseksi".[9] Executor on Darth Vaderin lippualus elokuvassa Imperiumin vastaisku sekä Imperiumin laivaston komentoalus Endorin taistelussa elokuvassa Jedin paluu.[7] Imperiumin vastaiskun alussa Executorin komentajana toimii amiraali Kendal Ozzel, kunnes myöhemmin kapteeni Firmus Piett ylennetään amiraaliksi sekä aluksen uudeksi komentajaksi Jedin paluun tapahtumiin asti. Endorin taistelun aikana, Arvel Crynydin ohjaama A-siipihävittäjä törmää Executorin komentosiltaan, minkä aiheuttamana Executor itse törmää toiseen Kuolemantähteen ja räjähtää.[7]

Roolipelimateriaalissa Executor oli ensimmäinen Executor-luokan tähtihävittäjä, vaikka StarWars.com kuvaili sen edustavan Super-luokkaa.[3][7] Wizards of the Coast selittää "Super-luokan" olleen tarkoitus piilottaa "aluksen todellinen luonto Imperiumin senaatilta"; tästä byrokraattisesta käsitteestä tuli alustyypin lempinimi.[10] Vuonna 1984 kirjassa A Guide to the Star Wars Universe Executor kuvailtiin 8 kilometriä pitkäksi, mutta myöhemmin 19 kilometriä pitkäksi.[7][11]

Michael Stackpolen kirjasarjassa X-Wing esiintyi toinen supertähtihävittäjä nimeltä Lusankya, joka toimi Ysanne Isardin yksityisvankilana, ja myöhemmin tärkeimpänä Imperiumin tukialuksena Isardin ollessa Thyferralla.[12] Uusi tasavalta, kaappaa aluksen käyttöönsä, kunnes Yuuzhan Vong tuhoaa sen Aaron Allstonin Enemy Lines -kirjaduologiassa.[5][12] Kirjassa Darksaber esiintyy supertähtihävittäjä Night Hammer, oli suojattu panssarilla, joka teki siitä "lähes näkymättömän vihollisille".[9]

Muut luokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sithin kostossa ja Expanded Universessa esiintyy Venator-luokan tähtihävittäjiä, tunnettu myös "Tasavallan hyökkäysristeilijöinä".[13] Aluksen suunnittelu toimi siltana Acclamator-luokan tähtihävittäjille, jotka toimivat kloonisotilaiden kuljetusaluksina Kloonien hyökkäyksessä, sekä alkuperäisen trilogian Imperial-luokan hävittäjille.[13] Vaikka alukset ovat aluksi punaisia ja harmaita, Tasavallan tunnusvärien mukaisesti, Sithin kostossa esiintyvä Venator-luokan tähtihävittäjä on kokonaan harmaa, symboloiden Imperiumin nousua.[13]

Victory-luokan tähtihävittäjiä esiintyi jo varhain Brian Daleyn vuonna 1979 julkaisemassa kirjassa Han Solo's Revenge, aja siitä alkaen myös muissa Expanded Universen kirjoissa ja peleissä.[14] Rendili StarDriven suunnittelema Victory-luokan tähtihävittäjä 900 metriä pitkä ja sisältää vähemmän aseita ja pinemepiä aluksia kuin Imperial-luokan tähtihävittäjä.[3]

Supertähtihävittäjä Eclipse on kloonikehossa palanneen Palpatinen lippualus Dark Empire -sarjakuvissa, ja esiintyy myös Star Wars: Empire at Warin lisäosassa Forces of Corruption.[4][15] Alus tuhoutui, kun Luke Skywalker ja Leia Organa Solo yhdistivät kykynsä Voimassa saadakseen Palpatinen Voimamyrskyn riistäytymään hallinnasta.[4] Eclipse II palvelee Palpatinen lippualuksena sarjakuvassa Empire's End. Eclipsen pinempi versio, Sovereign-luokan tähtihävittäjä, esiintyy Expanded Universen samalle ajalle sijoittuvassa materiaalissa.[4]

Jatkotrilogia, jonka ensimmäinen elokuva on Star Wars: The Force Awakens, esittelee uudet Resurgent-luokan tähtihävittäjät, jotka kuuluvat Ensimmäiselle ritarikunnalle. Yksi niistä on Finalizer, jota komentaa Kylo Ren.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Star Wars: Databank: Imperial Star Destroyer Lucasfilm. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  2. Star Wars: A New Hope script
  3. a b c d e f Gorden, Greg: Star Wars Imperial Sourcebook 2. painos. West End Games, 1993. ISBN 0-87431-210-8.
  4. a b c d Horne, Michael Allen: Dark Empire Sourcebook. West End Games, 1993. ISBN 0-87431-194-2.
  5. a b c Wiker, J.D. & Miller, Steve Miller: The New Jedi Order Sourcebook. Wizards of the Coast. ISBN 0-7869-2777-1.
  6. Inside the Worlds of Star Wars Trilogy
  7. a b c d e f Star Wars: Databank: Super Star Destroyer Lucasfilm. Viitattu 26.12.2015.
  8. Fry, Jason & Urquhart, Paul R.: Star Wars: The Essential Guide to Warfare, s. 117. {{{Julkaisija}}}. ISBN 978-1781161401.
  9. a b Anderson, Kevin J.: Darksaber, s. 155–156. Bantam Spectra, 1996. ISBN 0-553-57611-9.
  10. Starship Battles Preview 1 Wizards of the Coast. 19.10.2006. Viitattu 26.12.2015. (englanniksi)
  11. Sarli, Gary M.: Jedi Counseling 84 Wizards of the Coast. 9.3.2006. (englanniksi)
  12. a b Star Wars Databank: Isard, Ysanne (Expanded Universe) Lucasfilm. Viitattu 26.12.2015. (englanniksi)
  13. a b c Star Wars: Databank: Republic attack cruiser Lucasfilm. Viitattu 27.12.2015. (englanniksi)
  14. Daley, Brian: Han Solo's Revenge. Del Rey Books, 1979. ISBN 0-345-28475-5.
  15. Ocampo, Jason: Star Wars: Empire at War: Forces of Corruption for PC Review GameSpot. 25.10.2006-10-25. Viitattu 27.12.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]