Halikko
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi. Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Halikko | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Salo |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Länsi-Suomen lääni |
| Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
| Seutukunta | Salon seutukunta |
| Kihlakunta | Salon kihlakunta |
| Kuntanumero | 073 |
| Perustettu |
1200-luvun lopulla 1866 (kunta-asetus) |
| – emäpitäjä | Uskela |
| Kuntaliitokset | Angelniemi (1967) |
| Liitetty | 2009 |
| – liitoskunnat |
Kiikala Kisko Kuusjoki Muurla Pertteli Perniö Suomusjärvi Salo Särkisalo Halikko |
| – syntynyt kunta | Salo |
| Pinta-ala |
381,8 km² [1] (1.1.2008) |
| – maa | 357,59 km² |
| – sisävesi | 1,14 km² |
| – meri | 23,07 km² |
| Väkiluku |
9 788 [2] (31.12.2008) |
| – väestötiheys | 27,37 as./km² (31.12.2008) |
| Ikäjakauma | 2007 [3] |
| – 0–14-v. | 18,9 % |
| – 15–64-v. | 65,9 % |
| – yli 64-v. | 15,1 % |
Halikko on Suomen entinen kunta, joka vuoden 2009 alusta tuli osaksi Salon kaupunkia.
Halikon kunta sijaitsi Varsinais-Suomen maakunnassa ja oli ennen kuntaliitosta osa Länsi-Suomen lääniä, aiemmin Turun ja Porin lääniä. Itsenäinen Halikko sijaitsi hyvien tie- ja rautatieyhteyksien varrella, joiden ansiosta se oli kasvava ja nopeasti teollistuva maatalouspitäjä kuntaliitokseen tultaessa.[4] Halikon ammatissa toimivasta väestöstä noin puolet sai elantonsa palvelualoilta, runsas kolmannes teollisuudesta ja kymmenesosa maataloudesta.[5] Ennen kuntaliitosta Halikon naapurikunnat olivat Kemiö, Kuusjoki, Marttila, Paimio, Perniö, Salo ja Sauvo. Vuodesta 1967 Halikkoon kuului siitä vuonna 1916 itsenäistynyt Angelniemen kunta.
Vuodesta 2009 likimain entisen Halikon kunnan alueella toimii Salon kaupunginhallituksen alaisuudessa Turuntien aluetoimikunta linkkinä Salon kaupungin hallintoon.[6][7]
Nimi
Nimen Halikko uskotaan juontuvan germaanisesta etunimestä Halicho tai Halik.[8] Toinen mahdollinen nimen alkuperä tulee muinaisesta suomalaisesta jumalasta Hallista, jonka sanottiin asuvan korkeilla vuorilla. Halikossa on lukuisia korkeita mäkiä, joten nykyinen nimi on voinut muodostua sanasta Halliko.[9] Alueelle muuttaneet germaanit ovat todennäköisemmin antaneet nimen kunnan alueelle. Ensimmäinen tulkittu maininta nimestä Halikko on vuodelta 1313, jolloin on mainittu suomalainen paikka Halki. Ensimmäinen kiistaton viittaus Halikkoon on vuodelta 1330.[10]
Historia
Esihistoria
Halikko asutettiin hyvin varhain. Suomusjärven kulttuurin asuinpaikkoja on löydetty muun muassa Märynummelta ja myöhäisempiä löytöjä Hajalasta.[11] Merenpinnan laskemisen seurauksena Halikosta tuli rautakaudella tärkeä kauppa- ja kohtaamispaikkana. Aikoinaan muun muassa viikingit purjehtivat Halikon silloiselle rannikolle nykyisen Rikalanmäen paikkeille käymään kauppaa. Tämän puolesta puhuvat lukuisat arkelogiset löydöt ja rautakautinen kalmisto Rikalanmäellä.[12]
Vielä ristiretkiaikana Rikala oli merkittävä valtakeskittymä Halikonlahden suulla. Rikalasta, joka oli todennäköisesti alun perin hämäläisten kauppapaikka, kehittyi Halikon ensimmäinen pitäjä, josta pikkuhiljaa Halikko lähti kehittymään.[13] Kristinusko vaakintui pakanallisten hämäläisten kauppa-alueella hitaasti, ja niinpä alueen kirkollinen hallinto keskittyi naapuripitäjään Uskelaan.[14]
Ruotsin vallan aika
Halikko irtautui Uskelasta todennäköisesti jo 1200-luvun lopulla, ja ensimmäisen kerran Halikon kirkkopitäjä mainitaan asiakirjoissa vuonna 1313.[15] Halikkoon perustettiin 1300-luvulla myös kartanoita, joista ensimmäinen oli Joensuun kartano. Sitä seurasivat Vuorentaan ja Wiurilan kartanot. Ruotsin kuningas läänitti maitaan aatelisille, ja kartanot omistivat valtavia alueita Varsinais-Suomen rannikolta, suurimpana Joensuun kartano. Alueen merkittävin aatelissuku oli Horn af Åminne, jota seurasi myöhemmin 1700-luvun lopussa Armfelt-suku.[16]
Uudisasutus alkoi levitä Halikossa, kuten muuallakin Suomea, 1300–1500-luvuilla. Vanhimmat asutukset sijaitsivat Halikonjoen ja Purilanjoen ympäristössä. Ruotsalaisasutusta tuli verokirjojen mukaan 1300-luvulla, jolloin perustettiin uusia ruotsalaisen vero-oikeuden kyliä Länsi- ja Pohjois-Halikkoon. Suomalainen uudisasutus levisi uusille alueille Pohjois-, Länsi- ja Etelä-Halikkoon vanhoista kylistä sekä Sauvosta ja Paimiosta.[17]
Isovihan aikana halikkolaiset eivät kärsineet suuresti. Edes kirkonkelloja ei varastettu, vaikka niiden vieminen oli yleistä. Pienimuotoisen ryöstelyn ja vahingonteon lisäksi venäläisten aiheuttamista vahingoista suurimmiksi jäivät Häntälän nimismiestalon ryöstö, siellä olleen vankilan hävittäminen ja muutamien ihmisten pakkosiirto Venäjälle. Isovihan merkittävin muutos kuntalaisten arkielämään oli papiston pakeneminen Ruotsiin. Tämän seurauksena koko kunta jäi ilman kirkon toimituksia neljäksi kuukaudeksi, kunnes Halikkoon saatiin sijaispappi Urjalasta.[9]
Kunta-asetuksesta kuntaliitokseen
1800-luvun puolivälissä alkoi paikallishallinnon kokonaisvaltainen uudistus ja kirkolliset ja maalliset asiat haluttiin erottaa toisistaan. Vuonna 1865 annettiin Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla. Näin alkoi Halikossa 143 vuotta kestänyt oman kunnallishallinnon aika. Halikossa uudistus toteutettiin nopeasti ilman laajoja erimielisyyksiä, ensimmäisten joukossa Suomessa. Ensimmäinen luottamushenkilöiden vaali oli 30. joulukuuta 1866. Kuntakokouksen esimieheksi valittiin Wiurilan kreivi August Armfelt.[15]
Suomen sisällissodassa Halikko ei kärsinyt vahinkoa, vaikka Vartsala oli voimakasta punakaartien aluetta. Kunta siirtyi rauhanomaisesti punaisten haltuun, kun kartanonomistajat pakenivat kunnasta. Ainoata terroria olivat Joensuun kartanon tilanhoitajan August Canthin murha Vaskiolla ja Perniön meijerin juustomestarin Oskari Kankareen murha Asemanseudulla. Valkoisten lähestyessä Halikkoa punaiset pakenivat Uskelan kautta itään. Punaiset räjäyttivät vetäytyessään Halikon rautatiesillan. Sodan jälkeen Märynummella teloitettiin 50 ihmistä, joukossa myös ulkopaikkakuntalaisia.[18]
Halikon kirkonkylästä ei muodostunut omaa kyläänsä, ja se oli vielä ennen toista maailmansotaa pieni, vain muutaman talon kulmakunta. Kirkko sijaitsi Joensuun maiden ympäristössä, eikä sen ympärille siksi muodostunut suurta asutuskeskittymää, ja kylät muodostuivat hieman kauemmas. Kirkonkylässä oli vain kunnantalo ja pari kauppaa. Muut palvelut kuntalaiset saivat läheisestä Salon kauppalasta tai kunnan silloisesta suurimmasta kylästä Hajalasta. Toisen maailmansodan jälkeen Joensuun maille kirkon läheisyyteen rakennettiin paljon taloja Karjalan evakoille, ja niistä kehittyi myöhemmin Halikon nykyinen keskusta, joka kasvoi nopeasti kiinni lähikyliin. Kirkonkylää on jatkuvasti rakennettu 1950-luvusta lähtien, ja keskustassa on enää vähän rintamamiestaloja jäljellä.[19]
1900-luvulla Halikon rajoissa tapahtui suuria muutoksia: Vuonna 1916 entinen Angelniemen kappeliseurakunta erotettiin omaksi kunnakseen.[20] Vaskiolla oli vireillä omaksi kunnaksi irtaantuminen, ja oma Vaskion seurakunta perustettiin hetkellisesti 1929.[21] Valtioneuvoston vastusti kuitenkin irtautumista, ja Vaskio pysyi osana Halikkoa. Vuonna 1932 Halikko joutui antamaan maa-alueluovutuksia Salon kauppalalle, ja vuonna 1967 Angelniemen kunta liitettiin takaisin Halikkoon.[15] Vuonna 2009 Halikko, Salo ja muut sen ympäryskunnat liittyivät Saloksi.
Maantiede
Halikon pinta-ala ennen kuntaliitosta oli noin 381 km², josta vettä oli noin 25 km².[22] Halikon ainoa järvi oli Hajalassa sijaitseva Kankareenjärvi, joka on alaltaan 11 ha.[23] Halikkoon kuuluu yhteensä yhdeksän saarta, joista neljä kuului Angelniemeen. Angelniemen kuntaliitoksen jälkeen Halikkoon kuului myös Kemiön saaren pohjoisosa. Lännessä kuntaa rajasi Paimio, pohjoisesta Marttila, idästä Kuusjoki ja Salo, etelästä Kemiö ja lounaasta Sauvo. Kunnalla oli myös yhteistä vesirajaa Perniön kanssa.
Halikko sijaitsee Halikonlahden suulla, joka on Ancylus- ja Litorinakausina syntyneiden laaksosavikkojen aluetta. Savikot soveltuvat hyvin maanviljelykseen. Laajat peltomaisemat ympäröivät korkeita metsien peittämiä mäkiä ja harjuja, joista monet ovat olleet linnavuoria. Kallioperä Halikossa on pääasiassa graniittia.[24] Vaihtelua luontoon tuovat paikoittaiset lehdot ja jokivarsien perinnebiotoopit.[25] Varsinais-Suomelle tyypillisesti kunnan alueella joet ja purot virtaavat syvissä laaksomaisissa uomissaan.[5] Pitkään asutus keskittyi pääasiallisesti mäille, mutta sittemmin myös vanhalle peltoalalle on rakennettu.[25]
Merkittäviä asutuskeskuksia ovat Halikon kirkonkylä, Asemanseutu, Märynummi, Vaskio, Hajala ja Kokkila, joihin kunnallispalvelut ovat rajoittuneet.[26] Halikon korkein kohta on kunnan itäosassa oleva 121,5 metriä korkea Kivikujannummi.[27]
Halikonjokilaakso kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.[28] Halikosta löytyy myös valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä, joihin lasketaan Angelniemen ja Halikon kirkonseudut, Joensuun, Vuorentaan ja Viurilan kartanot ja kuninkaantie.[29]
Halikon nimikkolajit ovat vimpa, neitoperhonen, ukonsieni, pähkinähakki, rusakko ja vaakunassakin kuvattu tammi.[5]
Vaskio
Halikon pohjoisosa, Vaskio, on maantieteellisesti erillinen alue. Tiheät metsät ja laajat suoalueet erottavat yhdessä Märynummen harjun kanssa Vaskion muusta Halikosta. Maaperä on muusta kunnasta poiketen pääasiassa moreenia, ja Vaskion alueella metsät ovat enimmäkseen vain havumetsiä ja istutettuja lehtimetsäkkeitä. Muualla Halikossa kasvaa sekametsää. Vaskio muistuttaakin maantieteellisesti enemmän naapurikuntaa Marttilaa kuin Halikkoa.[24] Alue on laakeaa tasaista peltomaata, jota rikkovat joet ja niistä haarautuvat lukuisat purot, jotka virtaavat syvissä uomissa. Kasvillisuus näissä uomissa ja notkoissa on monipuolista, mutta monin paikoin niiden perinnebiotoopit ovat häviämässä laidunnuksen vähentymisestä johtuvan umpeenkasvamisen vuoksi.[8]
Vaskion länsireunaa Paimion rajalla sanotaan Kumioksi.[30] Alue on maantieteellisesti samankaltaista kuin muukin Vaskio. Kumion läpi virtaa Vaskionjokeen laskeva vähävesinen puro, Kumionoja, joka saa alkunsa Paimiossa.[8] Kumionojasta haarautuu useita muita puroja, joista suurin on Tapiolanoja. Kumionmaan asutuskeskittymät ovat Sahan kylään kuuluva Kumio, Noukkilaan kuuluva Tapiola ja Kytöön kuuluva Mustasuo. Koko alue on kuitenkin haja-asutusaluetta.[31][32]
Vaskion asutus myötäilee alueen jokia ja puroja. Alueen keskus sijaitsee Kuusjoen ja Vaskionjoen yhtymäkohdan pohjoispuolella.[32]
Meri-Halikko
Meri-Halikolla tarkoitetaan Etelä-Halikkoa. Siihen kuului entisen Angelniemen kunnan alue ja Vartsalan ympäristö.[33] Kun Angelniemi liitettiin takaisin Halikkoon 1967, tuli Halikosta selvästi osittain saaristokunta. Halikkoon liitettiin pienen mannerosan lisäksi Kemiönsaaren pohjoispääty sekä neljä saarta. Angelniemen alue on hyvin mäkistä. Alueella on paljon kallioisia ja jyrkkäreunaisia mäkiä,[5] eikä se ole siksi lainkaan yhtä tehokkaasti viljeltyä kuin muu Halikko. Sen sijaan mäkien loivilla rinteillä kasvatetaan paljon omenaa, etenkin Kemiön puolella. Eteläänpäin lähemmäs Kemiön kuntaa mentäessä viljelyala alkaa jälleen kasvaa.
Kaikki Halikon yhdeksän saarta ovat kallioisia. Kaikki saaret onvat kesämökkikäytössä, mutta kolmella suurimmalla - Vartsalansaari, Luotsisaari ja Angelansaari - on myös vakituista asutusta ja Vartsalassa jopa maanviljelyä.[34] Angelansaareen on siltayhteys Kemiönsaaren kautta, ja Vartsalansaareen on epäsäännöllinen lauttayhteys.
Palvelut ovat vähentyneet Angelniemen alueella, ja etenkin Kemiönsaaren puoleiset osat ovat siirtyneet pääasiassa mökkeilykäyttöön. Alueen keskus on vanha Angelniemen kunnan keskusta, Kokkila.[33]
Vesistöjä
Halikkoa halkoo Viurilanlahteen laskeva Halikonjoki, joka alkaa Vaskiolla Vaskionjoen ja Kuusjoen yhdistyessä. Halikonjoki virtaa lohkovajoamassa, jonka vuoksi syvä Halikonjoenlaakso on alueella ainutlaatuinen.[8] Halikonjoki oli muinoin merkittävä purjehdusväylä, mutta maankohoamisen vuoksi sekä joki että lahti ovat liian matalia laivoille.[31]
Halikonlahti on hyvin rikkonainen vesialue. Lahdelle on tyypillistä useat kapeat salmet saarien kesken ja mantereen välillä, minkä vuoksi lahden vesi vaihtuu verkkaisesti ja on rehevöitynyttä. Kemiönsaaren molemmin puolen on vain kapeat salmet, jotka yhdistävät Halikonlahden Suomenlahteen. Lahden pohjoisosassa oleva Viurilanlahti on Halikon- ja Uskelanjokien yhteistä suistoaluetta ja tärkeä vesilintujen pesimäpaikka.[35]
Kankareenjärvi sijaitsee syrjässä Hajalan lähistöllä. Järven pohjoispuoli on soinen, ja siitä on hankala erottaa järven ja suon rajaa. Eteläpuolelta järven ranta on mäntymetsäistä. Järven rannalla on kesämökkejä ja yleinen uimaranta. Vettä järveen tulee lukuisista soisista puroista ja ojista. Järven lasku-uoma on verkkaisesti virtaileva Purilanjoki, joka laske Halikonlahteen Vartsalassa.[23]
Halikossa on lukuisia pieniksi puroiksi kutistuneita jokia, joista Salaisissa alkunsa saava Salitunoja yltyy vielä ajoittain vuolaaksi. Salitunoja yhdistyy Meriniityssä Salonjokeen.
Kylät
Halikko jaettiin isossajaossa 111 kylään, joista 21 sijaitsi Angelniemessä. Kyläjaossa on tehty myöhemmin pieniä muutoksia.[31] Isojaon aikaan Halikko on ollut varsin erinäköinen kuin nykyään. Suurimmat asutuskeskittyvät olivat tuolloin suuret maatilat tai ns. kylätontit, muutaman maatilan yhteiset alueet sarkapeltojen keskellä. Kyläjako muodostettiinkin näiden vanhojen kylien sekä niiden maiden ja jakokuntien perusteella. Tämän vuoksi monen kylän alue on repaleisena eri puolin Halikkoa. Monet historialliset kylät, kuten Salontaka, Kyneppälahti tai Jokisato olivat siirtyneet näille tiloille tai autioituneet, minkä takia niille ei jaettu kyläalueita. Näitä niin sanottuja autiopyölejä tunnettiin 16.[36]
Isojaon myötä monin paikoin perinteinen kylärakenne rikkoutui talonpoikien siirrettyä tilansa yhteiseltä kylätontilta omien peltojen keskelle.[37] Selvää kylärajausta rikkoivat entisestään uusjaot ja teollistuminen, joiden myötä valtiolliset ja kunnalliset rakennustyöt ja kaavoitukset kasvattivat alueita yhteen samalla kuin jotkut kylät jäivät muutaman harvan talon syrjäaluiksi.[38] Kuntalaiset tuntevatkin nykyään asuinalueensa pikemminkin taajaman kuin kylänsä mukaan.
- Halikon kylät ovat
Ahtiala, Ali-Häävälä, Ammakko, Antola, Breidilä, Hajala, Hevonpää, Hirvikallio, Hulvela, Hyyperä, Häntälä, Ikelä, Immala, Jaakola, Joensuu (Åminne), Juva, Kalkkila, Kaninkola, Kannisto, Kankari, Karvala, Kavantola, Ketola, Kierla, Kihinen, Kinnarpyöli (Skinnarböle), Kirjola, Konkola, Kultola, Korvenpää, Kuttila, Kuumala, Kytö, Kärävuori, Laiterla, Laitola, Latala, Lempilä, Lokkila, Meisala, Melkola, Metsäkonkola, Montola, Mustamäki, Mustisi, Märy, Mätikkö, Nikkilä, Naapala, Noukkila, Nummi, Nurkkilanböle, Pailinna, Paimoinen, Pajula, Pappila, Perälä, Pihkavuori, Piintilä, Pitkäoja, Puotila, Putola, Riikola, Rikala, Ruotsala, Ruska, Ruuhikoski, Saarimäki, Saha, Sauvonkylä, Seppälä, Suppala, Talola, Tavola, Toijala, Toivila, Tunila, Turila, Vartsala, Vaskion Lempilä, Viala, Viikerlä, Villikkala, Viurila, Voitilanpyöli, Vuorentaka, Vässilä, Yli-Häävälä, Yttelä, Yöntilä[31]
- Angelniemen kylät ovat
Ahtmaa (Kaxunge), Angela, Asila, Esselpää, Isokylä, Kanamäki, Karviainen, Kokkila, Marttila, Meri-Seppälä, Myllyperä, Paatelmaa (Båtsholm), Peksala, Päärnäspää, Pöylä (Böylä), Sapalahti (Kallmusnäs), Tammenpää, Topjoki, Torkkila, Tuiskula, Valttila[31]
Liikunta ja vapaa-aika
Urheilun saralla Halikko tunnetaan parhaiten Halikko-viestistä, joka on Suomen toiseksi suurin viestisuunnistuskilpailu.[39] Salon Seudun avantouimarit järjestää Halikossa vuosittain Kokkilan kisat -avantouintikilpailut.[40] Kokkilassa järjestetään myös vuosittain kirkkovenekilpailut Halikko-soutu.[41]
Halikko pyrki tasapuolisesti kehittämään liikunta- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Pururadat sijaitsevat asemanseudulla, Märynummella, Hajalassa ja kirkonkylässä. Ainoa täysmittainen urheilukenttä sijaitsee asemanseudulla, mutta uusi on suunnitteilla kirkonkylälle. Koulukeskuksen yhteydessä on myös pieni urheilukenttä sekä yleiset tennis-, beachvolley- ja koripallokentät.
Pieniä urheilukenttiä on eripuolilla Halikkoa, ja niissä on vaihtelavasti mahdollisuuksia harrastaa erilaisia pallopelejä. Koulujen yhteydessä on varattavissa olevia liikuntasaleja. Koulukeskuksen yhteydessä on urheiluhalli kuntosaleineen. Wiurilan kartanon läheisyydessä on ratsastustallit ja Wiurilan golfkenttä.[42]
Halikossa on vuosien mittaan ollut lukuisia eri lajin urheiluseuroja, mutta tällä hetkellä elinvoimaisina kunnan nimeä kantavat ampumajuoksu- ja lentopalloseura Halikon Hakoniskat, sulkapalloseura Halikon Sulkis, suunnistusseura Angelniemen Ankkuri ja jalkapalloseura FC Halikko.[43][44][45][46]
Halikossa on neljä yleistä uimapaikkaa: Kokkilassa merenrannalla, Kankareenjärvellä, Märynummen uimakuopilla ja Hajalan Myllytyryssä.[47] Luonto on muutenkin lähellä, ja kunta on tehny lukuisia kävelyreittejä suojelluille alueille esimerkiksi Halikonjoenlaaksoon ja Vaisakon lehtoon.
Palvelut
Koulutus
Halikossa on peruskoulun ala-koulut sijoitettu merkittävimpiin taajamiin.[48]
- Hajalan koulu
- Halikko svenska skolan
- Marian koulu
- Meri-Halikon koulu
- Mustamäen koulu
- Märynummen koulu
- Vaskion koulu
Kunnan ainoa yläkoulu Armfeltin koulu sekä ainoa toisen asteen oppilaitos Halikon lukio sijaitsevat keskustassa.
Terveydenhuolto
Terveydenhuolto rajoittuu Halikossa Halikon terveysasemaan, jossa toimii päivystyksen lisäksi hammaslääkäri. Salon keskustaajamassa sijaitsee kaupungin pääterveysasema, jossa on vuodeosasto ja kattavammat terveyspalvelut.[49]
Märynummella toimii Halikon psykiatrinen sairaala, jossa tarjotaan suljettua ja avolaitoshoitoa Salon seudun psykiatrisille potilaille.[50]
Liikenne
Halikon läpi kulkee E18-moottoritie, johon on liittymät Hajalassa ja Tavolassa. Rantarata kulkee Halikon läpi, mutta lähin asema on Salossa. Keskustassa on tunnin välein kulkevan Helsinki-Turku -pikavuoron bussipysäkki. Paikallisbussiliikenne on hankittu Vainion Liikenteeltä, jonka vuorot kulkevat syrjäisimistä kylistä vain muutaman kerran päivässä. Sen sijaan Salon ja Halikon välillä bussit kulkevat päivisin tunnin välein.[51]
Nähtävyydet
Halikossa on useita historiallisia nähtävyyksiä: Rikalan rautakautisen kalmisto, keskiaikaisen Halikon kirkon, sekä monet kartanot, kuten Joensuun kartano, Wiurilan kartano, Vuorentaan kartano ja Tammenpään kartano.[4] Muita vanhoja rakennuksia ovat Halikon museo, joka oli alun perin nälkävuosien viljavarasto, entinen kunnantalo Franssintalo, Halikon pappilat ja Angelniemen kirkko. Historiallinen Kuninkaantie kulkee Halikon läpi, ja sen varrella Hajalassa sijaitsee 1700-luvulta peräisin oleva Trömperin kestikievari. Wiurilan kartanon läheisyydessä sijatsee vanha tuulimylly ja Kreivinmäen ulkoilmamuseo.
Itsessään luonto on nähtävyys Halikossa: ainutlaatuinen Halikonjokilaakso, suojeltu Vaisakon lehto ja Somerojan uhrilähde ovat suosittuja patikointireittejä paikallistenkin keskuudessa. Myös kaunis Halikonlahti tuo etenkin kesällä matkailijoita ja mökkeilijöitä. Halikon peltomaisemat ja jyrkkäreunaiset kalliomäet ovat tyypillistä varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa.[22]
Uudempia rakennelmia ovat 1900-luvun alussa rakennettu Vaskion kirkko ja erikoisesti linnan näköiseksi rakennettu Halikon vesitorni,[4] joka näkyy Kärävuoren päältä kauas. Kesäisin Rikalanmäellä ja Vaskiolla toimii kesäteatterit.
Hallinto
Halikon viimeinen kunnanjohtaja oli Simo Paassilta. Hän jäi eläkkeelle kuntaliitoksen jälkeen.lähde?
Kunnanvaltuusto
Halikon kunnanvaltuustossa oli 35 paikkaa, joista viimeinen valtuusto jakautui seuraavasti:[52]
- Keskusta 10 paikkaa
- SDP 9 paikkaa
- Kokoomus 9 paikkaa
- Halikon Puolesta valtuustoryhmä 3 paikkaa
- Vihreät 2 paikkaa
- SKL 1 paikka
- Vasemmistoliitto 1 paikka
| paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa | |||||||||
| vaalit | paikat | äänestys- aktiivisuus | |||||||
| Kesk. | SDP | Kok. | SKDL Vas. |
SKL KD |
Vihr. | Pro Halikko |
Muut | ||
| 1976 | 9 | 8 | 6 | 3 | 0 | -- | -- | 1a | 79,9% |
| 1980 | 9 | 9 | 7 | 2 | 0 | -- | -- | 0 | 81,0% |
| 1984 | 11 | 9 | 7 | 2 | 1 | -- | -- | 5b | 79,3% |
| 1988 | 9 | 10 | 8 | 1 | 1 | -- | -- | 1a, 5b | 76,7% |
| 1992 | 9 | 10 | 6 | 1 | 1 | 3 | -- | 5b | 75,3% |
| 1996 | 9 | 8 | 8 | 1 | 1 | 2 | 5 | 1c | 66,2% |
| 2000 | 9 | 8 | 10 | 1 | 1 | 1 | 5 | 0 | 60,9% |
| 2004 | 10 | 9 | 9 | 1 | 1 | 2 | 3 | 0 | 61,0% |
| a Liberaalinen kansanpuolue b Suomen Maaseudun Puolue c Vapaan Suomen Liitto | |||||||||
| Lähteet: Tilastokeskus[53] | |||||||||
Lautakunnat
Halikon kunnalla oli viisi lautakuntaa.[54]
|
|
Ystävyyskunnat
Halikolla oli viisi ystävyyskuntaa.[55]
Halikon talous
Halikossa oli vuonna 2003 tarjolla 2 722 työpaikkaa. Paikkojen määrä on hieman kasvanut, ja työttömyysaste kunnassa on 6,7% (2006).[22] Vähäinen paikkojen määrä suhteutettuna asukaslukuun selittyy sillä, että valtaosa kunnan asukkaista käy töissä naapurikunnissa, pääasiassa Salossa. Kunnan talous on ollut alijäämäinen jo useita vuosia peräkkäin, johtuen pääasiassa kunnan valtavista investoinneista. Halikko fuusoitui kahdeksan muun kunnan kanssa uudeksi Salon kaupungiksi vuonna 2009, vaikka kunta ilmoitti talouden kohentuneen ja olevan tasapainossa.[22]
Valtavat investoinnit ovat osa Halikon viisivuotissuunnitelmaa, jossa saneerataan ja laajennetaan Halikon peruspalveluja ja sen vaatimia tiloja, kuten vanhustenhoidon, terveyspalveluiden ja koulujen osalla. Suurista menoista huolimatta kunnan veroprosentti on valtakunnan keskitasoa 18,5%.[22]
Halikon nopean teollistumisen huomaa muun muassa siitä, että vielä kirkonkylällä harjoitetaan maanviljelyä. Hyvien liikenneyhteyksien ansiosta Halikko ei ole joutunut kehittämään teollisuusalueita. E18-moottoritie ja Salon läheisyys ovat helpottaneet kuntalaisten työskentelyä muilla paikkakunnilla. Kunnan teollisuuskeskittymä on kehittynyt 110-tien varrelle Hirvikallioon ns. Riikin teollisuusalueelle ja Iilikenmäen reunalle. Teollisuusalueen suurin työllistäjä on HalikkoWorks (ent. Rautaruukin tehdas).[56]
Tunnettuja halikkolaisia
|
|
Lähteet
- Hirviluoto, Anna-Liisa & Pitkänen, Kari: Halikon historia 1. Halikko: Halikon kunta, 1992. ISBN 952-90-3797-X.
- Reijo Hinkka: Halikon historia II. , 1984. ISBN 951-99607-1-6.
- Turun maakuntamuseon SARAKUM-projekti: Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Turun maakuntamuseo, 2005.
Viitteet
- ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ a b c FACTA - tietosanakirja, s. 206. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9.
- ↑ a b c d Halikko Varsinais-Suomen liitto. Viitattu 15.8.2009.
- ↑ Aluetoimikunnat Salon kaupunki. Viitattu 24.8.2010.
- ↑ Nummentalo, Juhani: Aluetoimikunnat alueiden äänenä (pdf) 10.2.2009. Salon kaupunki. Viitattu 24.8.2010.
- ↑ a b c d Ikonen, Hagelberg, Lammi, Lundström, Seppälä ja Särmäntö: Halikonjoen luonnonhoidon yleissuunnitelma (pdf) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.1.2008.
- ↑ a b Kallio, Väinö Johannes: Halikon historia. Forssa: Halikon seurakunta ja kunta, 1930.
- ↑ Halikon historia I, s.156
- ↑ Halikon historia I, s. 21, 30
- ↑ Halikon historia I, s. 64-66
- ↑ Halikon historia I, s. 117-127
- ↑ V.J. Kallio: Halikon kirkko, s. 10. Mercatorin kirjapaino, 1926.
- ↑ a b c Halikon kunta - Historia halikko.fi. Viitattu 30.1.2009.
- ↑ Joensuun kartano Elävä arkisto. YLE. Viitattu 15.8.2009.
- ↑ Halikon historia I s. 176-180
- ↑ Kataja, Pentti: "Kun punakapinalliset Isokylään tulivat". Salon Seudun Sanomat, 3. helmikuuta 2008, nro 33, s. 18.
- ↑ Halikon historia II, s. 367
- ↑ Suomen Sukututkimusseura > Angelniemi Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 23.4.2008.
- ↑ Suomen Sukututkimusseura > Vaskio Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 23.4.2008.
- ↑ a b c d e Halikon kunnan kotisivut Halikon kunta. Viitattu 16.1.2008.
- ↑ a b Varsinais-Suomen Liitto, Maankäytön ja ympäristön osaamisryhmä: Luontokohdeinventointi (pdf) Salon seudun maakuntakaava. Viitattu 15.1.2008.
- ↑ a b Halikon historia I, s. 16
- ↑ a b Uskelan- ja Halikonjoen laaksot www.ymparisto.fi. Viitattu 14.1.2010.
- ↑ Salon seudun palveluhakemisto Salon seutukunta. Viitattu 7.1.2010.
- ↑ Highest Points - Suomen kuntien korkeimmat kohdat bongailijoita varten personal.inet.fi. Viitattu 7.1.2010.
- ↑ [http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=44140&lan=fi Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet] www.ymparisto.fi: Ympäristöministeriö. Viitattu 27.8.2010.
- ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Museovirasto. Viitattu 27.8.2010.
- ↑ SSP:n vyöhykejako (pdf) Salon Seudun Puhelin. Viitattu 8.9.2010.
- ↑ a b c d e Halikon kulttuuriympäristö ja arvot
- ↑ a b Opaskartta Airix Ympäristö Oy. Viitattu 9.9.2010.
- ↑ a b Angelniemen kyläsuunnitelma Angelniemen kyläyhdistys ry. Viitattu 14.12.2009.
- ↑ Saaristo-ohjelma 2007–2010 (.pdf) (Alueiden A ja B saaristoalueet) Sisäasiainministeriö. Viitattu 7.1.2010.
- ↑ Eerikki Rundgren: Eerikin melontaseikkailu Latu ja Polku -lehti. Suomen Latu ry. Viitattu 11.5.2008.
- ↑ Halikon historia I, s. 180
- ↑ Juoni Ekonen, Terttu Matsinen: Forum - Suomi esihistoriasta autonomian aikaan, s. 128. Otava, 2005. ISBN 951-1-19337-6.
- ↑ Anna Kirveennummi, Riitta Räsänen: Suomalainen kylä, s. 9. Gummerus, 2000. ISBN 951-746-159-3.
- ↑ Halikko-viestin historiaa Angelniemen Ankkuri. Viitattu 16.3.2009.
- ↑ Salon Seudun Avantouimarit salonseudunavantouimarit.com. Viitattu 3.1.2010.
- ↑ Halikko-Soutu Halikon kirkkoveneyhdistys ry. Viitattu 21.8.2010.
- ↑ Wiurilan kartano wiurilankartano.com. Viitattu 26.3.2010.
- ↑ Halikon Hakoniskat ry halikonhakoniskat.fi. Viitattu 3.1.2010.
- ↑ Halikon Sulkis ry halikonsulkis.net. Viitattu 3.1.2010.
- ↑ Angelniemen Ankkuri angelniemenankkuri.com. Viitattu 3.1.2010.
- ↑ FC Halikko fchalikko.com. Viitattu 3.1.2010.
- ↑ Salon Seudun kansanterveystyön ky: Yleisten uimarantojen vedenlaatu (doc) terveyskeskus.salonseutu.fi. 2008. Viitattu 3.1.2010.
- ↑ Halikon kunta - Peruskoulut halikko.fi. Viitattu 9.7.2009.
- ↑ Halikon kunta - Terveys halikko.fi. Viitattu 9.7.2009.
- ↑ Aikuispsykiatria / Halikko Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Viitattu 13.8.2009.
- ↑ Reitit ja aikataulut Vainion Liikenne. Viitattu 9.7.2009.
- ↑ Halikon kunta - Luottamuselimet Halikon kunta. Viitattu 10.4.2009.
- ↑ Kunnallisvaalit 1976-2004 Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Tilastokeskus. Viitattu 11.12.2009.
- ↑ Halikon kunta - Hallinto halikko.fi. Viitattu 31.1.2009.
- ↑ Halikon kunta - Ystävyyskunnat halikko.fi. Viitattu 31.1.2009.
- ↑ Jaakko Pöyry Infra: E18 kehityskäytävä Turun – Salon seudulla. Elinkeinopolitiikan ja maankäytön suunnittelun haasteet (pdf) (s. 51, 5.2.7 Halikko – Salo) Turun seudun kehittämiskeskus. Viitattu 30.6.2008.
Aiheesta muualla
- Kunnan kotisivut (ei enää päivitetä)
- Kuvia Halikosta
| ||||||||||