Kytö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Salon kylästä. Espoossa on Kytö-niminen saari.

Kytö on kylä Salon länsilaidalla Hajalassa. Kylässä sijaitsee E18-moottoritien Hajalan liittymä. Kytö on ollut aikoinaan merkittävä pitäjälähde?, joka on jaettu kansan suussa ja vanhoissa kirkon kirjoissa epämääräisesti Ala-Kytöön ja Perä-Kytöön. Nykyään kylä on hiljentynyt maanviljelyalue Hajalan taajaman pohjoispuolella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kydössä on ollut asutusta jo kivikaudella, mistä kertovat useat arkeologiset löydökset. Kiinteä kyläkantainen asutus on kuitenkin vasta myöhäiskeskiajan uudisasutusta. Uuden ajan alussa kylä siirtyi pikkuhiljaa ulkopuolisille. Naantalin luostari, Wiurilan kartano ja Ruotsin kruunu jakoivat Kydön 1500-luvun loppuun mennessä. 1700- ja 1800-luvut Kytö oli kokonaan Armfelt-suvun omistuksessa. 1800-luvun lopussa metsät myytiin läheisille sahoille, jotka hakkauttivat ne tyystin. Kytö jaettiin vuonna 1911 34 itsenäiseen palstatilaan.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen Kytöön asutettiin useita siirtoväen perheitä, jolloin kylän koko saavutti huippunsa. Kydössä toimi saha, tervatehdas ja tiilitehdas. Lähimmät palvelut löytyivät lähellä olevista Kumiosta ja Hajalasta. 1960-luvun jälkeen kylä alkoi hiljetä ja vähitellen pienentyä. Uusia asuintaloja ei kylään enää rakennettu ja monet tilat jäivät tyhjilleen.[1]

2000-luvun alussa kylän läpi rakennettiin valtatie 1, ja Kytöön sijoitettiin Hajalan liittymä. Tämä paransi huomattavasti syrjään jääneen Kydön liikenneyhteyksiä ja kylään on alettu jälleen rakentaa uusia asuntoja.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kytö sijaitsee Paimion rajalla Purilanjoen yläjuoksun laaksossa. Jokea kutsutaan Kydössä Kealanojaksi. Pinta-alaltaan Kytö on suuri ja sen asutuskeskittymät ovat pienet moottoritien eteläpuolinen Ala-Kytö, pohjoispuolinen Perä-Kytö ja uudempi Mustassuo lähempänä Kumiota. Noukkilan kanta-alue on kasvanut Perä-Kytöön kiinni ja liitetty Kydön alueisiin.[1]

Kydön itäosassa on suuria soita. Aluetta hallitsevat useat kallioiset mäet, jotka ovat metsittyneet. Maaston korkeuserot ovat suuret ja tasaisimmat alueet Purilanjoen ja Tapiolanojan laaksot ovat viljeltyjä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Turun maakuntamuseon SARAKUM-projekti: Halikon kulttuuriympäristö ja arvot, s. 98

Koordinaatit: 60.433171°N, 22.927437°E