Jakokunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo jakokunnasta maanomistushistoriallisena käsitteenä. Matematiikan käsitteestä katso Jakokunta (algebra).

Jakokunta (ruots. Skifteslag) on alue, jossa suoritetaan maa- tai vesialueen jakotoimitus samalla kertaa.[1] Se on omistusyhteisö, jolla on pysyvät rajat naapurijakokuntiin. Samaan jakokuntaan kuuluvilla taloilla oli yhteinen metsä ja yhteinen kalavesi. Usein jakokunnan alue oli sama kuin kylän alue, mutta myös monikyläinen jakokunta on mahdollinen. Varsinais-Suomen itäosassa eli niin sanotussa Etelä-Suomessa oli isojakojen aikaan 670 jakokuntaa, joista 468 oli yksikyläisiä. Kolmessatoista jakokunnassa oli vähintään kymmenen kylää. Tavallisesti monikyläinen jakokunta syntyi siten, että osa rajoiltaan vakiintuneen emäkylän asukkaista ryhtyi uudisraivaamaan kylän takamaita. He perustivat sinne taloja, jotka muodostivat raivioistaan aitauslohkon. Maanlait nimittivät tällaisia muodostumia siirtokyliksi. Lainsuomentajat käyttivät niistä myös nimityksiä ulosaidattu kylä, ulostekokylä ja uusikylä. Varhemmin siirtokylien talonpojilla ei ollut yhteismetsään samoja oikeuksia kuin emäkylän asukkailla. Oikeastaan pitäisi puhua jakokunnan metsästä ja jakokunnan rajoista, mutta yksinkertaisuuden vuoksi usein puhutaan kylänmetsästä.[2]

Jakokunta on pohjoismaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa vanha maaseudun organisaatiomuoto, joka liittyy niittyjen ja metsien yhteiskäyttöön. Jakokunnan jäsenillä on käyttöoikeus tiettyyn alueeseen. Yhdessä pitäjässä oli tyypillisesti monta jakokuntaa. Jakokuntien uskotaan syntyneen viimeistään keskiajalla. Ne saattavat jollakin tapaa palautua jo rautakaudella olemassa olleisiin nautinta-alueiden rajoihin.

Jakokunnilla on merkitystä myös maanmittauksen historiassa, ja esimerkiksi isojako toimitettiin jakokunnittain. Isojaon jakokunta muodostettiin usein tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien mukaisesti siten, että jakokunta saattoi käsittää paitsi yhden asutuskylän, myös useamman asutuskylän. Isojaossa jaettiin maa-alueet, mutta vesialueet jätettiin jakamatta. Tästä johtuen vesialueet ovat nykyään usein yhteisiä. Muun muassa yhteisten vesialueiden omistajina jakokunnat (nykyään osakaskunta) jatkavat olemassaoloaan edelleenkin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Facta, WSOY 1969–1971, ISBN 951-0-01480-X.
  • Eino Jutikkala: Entisajan talonpoikaiskylä. Teoksessa Eino Jutikkala: Suomen talous- ja sosiaalihistorian kehityslinjoja, WSOY 1968, sivut 39–55.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta, hakusana jakokunta.
  2. Jutikkala s. 51.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.