Tämä on lupaava artikkeli.

Bulgaria

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. huhtikuuta 2012 kello 11.30 käyttäjän Gopase+f (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Република България
Bulgarian tasavalta
Bulgarian lippu Bulgarian vaakuna
lippu vaakuna

Bulgarian sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Rosen Plevneliev (GERB)
Boiko Borisov (GERB)
Pääkaupunki Sofia (1 090 295 as.)
42°42′N, 23°20′E
Muita kaupunkeja Plovdiv (340 050 as.),
Varna (317 570 as.),
Burgas,
Ruse,
Stara Zagora,
Pleven,
Sliven,
Dobritš,
Šumen
lisää kaupunkeja
Pinta-ala
– yhteensä 110 879 km² [1] (sijalla 103)
– josta sisävesiä 0,3 %
Väkiluku (2011) 7 093 635 [1] (sijalla 99)
– väestötiheys 69,5
– väestönkasvu −0,781 (2011)
Viralliset kielet bulgaria
Valuutta leva (bulg. лев) (BGN)
BKT (2010)
– yhteensä 92 210 miljoonaa USD [1]  (sijalla 72)
– per asukas 12 800 USD
HDI (2019) 0,816 [2] (sijalla 56)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11,5
– teollisuus 58,4
– palvelut 30,1
Aikavyöhyke +2 --
– kesäaika UTC+3
Itsenäisyys
Osmanien valtakunnasta
Tunnustettu:
3. maaliskuuta 1878
22. syyskuuta 1908
Lyhenne BG
– ajoneuvot: BG
– lentokoneet: LZ
Kansainvälinen
suuntanumero		 +359
Tunnuslause Съединението прави силата
(Liitosta voimaa)
Kansallislaulu ”Mila Rodino”
Edeltäjä(t) Bulgaria Bulgarian kuningaskunta (1908–1946)
Bulgarian kansantasavalta lippu (1946-1990) Bulgarian kansantasavalta (1946–1990)

Bulgarian tasavalta (bulg. Република България) eli Bulgaria (bulg. България) on valtio Balkanilla, Kaakkois-Euroopassa. Se sijaitsee Mustanmeren rannalla ja sen rajanaapureita ovat Kreikka ja Turkki etelässä, Serbia ja Makedonia lännessä, ja Romania pohjoisessa. Turkinsukuisten bolgaarien, traakialaisten ja slaavien jälkeläiset omaksuivat kristinuskon Kyrilloksen ja Metodioksen lähetystyön ansiosta 800-luvulla. Maan kulttuuri kehittyi luostarien suojissa myös ottomaanien vallan aikana. Maailmansotien jälkeen maa kuului kommunistiblokkiin yli neljänkymmenen vuoden ajan. Monipuoluejärjestelmää ja markkinataloutta on harjoitettu vuodesta 1989. Bulgarialaiseen keittiöön kuuluvat keitto- ja pataruoat, jugurtti ja viinit.

Maantiede

Bulgarian kartta

Bulgaria koostuu Traakian, Moesian ja Makedonian muinaisista alueista. Maan lounaisosa on vuoristoista, ja siellä sijaitsee Balkanin korkein kohta, Musala 2925 m. Rodopivuoret ulottuvat Traakian maakunnasta Kreikan puolelle. Balkanvuoret kulkevat lännestä itään maan keskellä. Kaakossa Mustanmeren rannikolla on kukkuloita ja tasankoa. Balkanvuorten pohjoispuolella on Tonavan ylänkö, jonka kukkulat ovat maan vilja-aitta. Tonava kulkee maan pohjoisrajalla. Muita suuria jokia ovat Struma, Mesta ja Maritsa etelässä.[3][4]

Bulgarian kallioperä on otollista maanjäristyksille, joita sattui vuosien 1900 ja 1986 välillä 16 kertaa.[3]

Bulgarian rajanaapureita ovat Kreikka, jonka kanssa yhteistä rajaa on 494 km, Makedonia 148 km, Romania 608 km, Serbia 318 km sekä Turkki 240 km.[1]

Ilmasto

Bulgariassa on pieneksi maaksi suuret ilmastoerot, sillä se sijaitsee mannerilmaston ja välimerenilmaston vaikutusalueiden välissä. Vuoret ja laaksot ohjaavat ilmamassojen liikkeitä ja saavat aikaan suuria eroja säässä pienillä etäisyyksillä. Mantereen vaikutus on suurin talvella, jolloin voi olla kylmää ja kovia lumipyryjä. Kesällä maassa on usein muun Välimeren alueen tapaan kuivaa ja kuumaa. Mustameri vaikuttaa vain kapean rannikkokaistaleen ilmastoon. Maan pohjoisosassa on kylmempää ja sateisempaa kuin etelässä. Maan keskimääräinen sademäärä on 630 mm vuodessa, mutta vuoristossa tulee paikoin yli 2 500 mm, kun taas Traakian tasangolla kärsitään kesäisin kuivuudesta ja vuoden sademäärä jää alle 500 millimetriin.[3]

Rilan luostari

Luonto

Bulgarian kasvillisuus kukoistaa erityisen monimuotoisena vuoristoissa. Eniten kotoperäisiä lajeja kasvaa Balkanvuorilla, joilla on yli 90 sellaista lajia ja alalajia, joita tavataan vain Bulgariassa, ja niistä noin 20 lajia on vain näillä vuorilla. Kaikkiaan Keski-Balkanin kansallispuistossa on tavattu noin 1 900 kasvilajia ja -alalajia. Myös Mustanmeren rannikolla lajien määrä on runsas, ja kasvillisuustyypit vaihtelevat suhteellisen pienellä alueella suuresti.[5]

Myös Bulgarian eläimistö on monipuolinen, maassa on tavattu noin sata nisäskäslajia ja yli 400 lintulajia. Suurista nisäkkäistä maassa esiintyvät karhu, susi, kultasakaali, metsäkissa, saukko, tiikerihilleri ja gemssi. Lepakkolajien määrä on Euroopan suurimpia, sillä Euroopan 39 lajista 32 elää Bulgariassa. Lintuhavaintojen suuri määrä liittyy siihen, että maa sijaitsee kahden suuren muuttoreitin varrella, ja siellä pysähtyvät sekä Mustanmeren rannikkoa että Struman laaksoa pitkin kulkevat muuttolinnut. Sammakkoeläimiä on 17 lajia ja matelijoita 36 lajia.[6]

Lähes 23 % maan pinta-alasta on suojeltu Euroopan unionin Natura 2000 -hankkeen puitteissa.[7]

Bulgaria satelliittikuvassa joulukuussa.

Historia

Varhaiset vaiheet ja osmanivalta

Alun perin turkinsukuiset bolgaarit saapuivat Balkanille Volgan mutkan itäpuoliselta alueelta ja nykyisestä Ukrainasta sekä Venäjältä 600-luvulla. He sekoittuivat slaavilaisiin ja Traakian heimoihin ja omaksuivat slaavilaisen kielen. Vuonna 681 he perustivat Bulgarian ensimmäisen valtakunnan. Se saavutti laajimman kokonsa sen ensimmäisen keisarin, vuosina 893–927 hallinneen Simoen I:n johdolla.[8] Bulgaarit kääntyivät kristinuskoon 865 ja kyrilliset aakkoset kehitettiin.[9]

Vuonna 1018 Bulgaria jäi Bysantin valtaan, mutta vapautui 1185 ja toinen Bulgarian valtakunta perustettiin 1202. Bulgariasta tuli paikallinen mahti 1100- ja 1200-luvuilla etenkin Ivan Asen II:n aikana 1218–1241. Turkkilaisten valloitusten myötä Bulgariasta tuli 1396 ensimmäisenä Euroopan maana osa Osmanien valtakuntaa.[10] Monia luostareita tuhottiin ja ryöstettiin, mutta ne jotka säilyivät, muodostuivat kansallistunteen ja kulttuurin suojapaikoiksi.[11]

Itsenäistyminen

Vuonna 1876 bulgarialaiset nationalistit kapinoivat Turkin valtaa vastaan, minkä osmanit kukistivat julmasti.[12] Plovdivissa surmattiin 15 000 ihmistä. Verilöylyt saivat Euroopan mielipiteen muuttumaan, eivätkä suurvallat puuttuneet Venäjän aloittamaan Turkin sotaan osmaneja vastaan. Bulgarialaiset taistelivat venäläisten rinnalla ja Berliinin sopimuksen myötä Bulgaria sai vuonna 1878 San Stefanon sopimuksessa itsehallinnon ruhtinaskuntana, jolle säädettiin liberaali perustuslaki ja Alexander von Battenberg nousi valtaistuimelle. Eteläinen osa maasta, joka tunnettiin nimellä Itä-Rumelia, jäi vielä osmanien maakunnaksi. Vuonna 1885 Itä-Rumelia liitettiin ruhtinaskuntaan, joka löi Serbian noin kaksi viikkoa kestäneessä sodassa. Stefan Stambolov toimi pääministerinä 1887–1894 ja kehitti maata. Bulgarian valtaistuimelle nousi Saksi-Coburg-Gotha-suvun Ferdinand I.[13]

Bulgaria vuonna 1915

Bulgaria liittyi Kreikan, Montenegron ja Serbian kanssa Turkkia vastaan vuosina 1912–1913 käydyssä ensimmäisessä Balkanin sodassa ja sai haltuunsa yhteyden Aigeianmerelle. Makedoniasta syntyneen kiistan vuoksi käyty toinen Balkanin sota Turkkia, Kreikkaa, Romaniaa ja Serbiaa vastaan päättyi Bulgarian tappioon. Bukarestin rauhassa Bulgaria menetti suuren osan Makedoniaa ja eteläisen Dobrudžan. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa saksalaiset ja itävaltalaiset diplomaatit saivat suostuteltua Bulgarian liittymään 1915 hyökkäykseen Serbiaa vastaan. Keskusvaltojen kärsittyä tappion sodassa Bulgaria menetti Neuillyn rauhassa yhteytensä Aigeianmerelle. Kahden sotatappion jälkeen Ferdinand luopui kruunusta ja häntä seurasi hänen poikansa Boris III.[14]

Vuonna 1919 perustettiin Bulgarian agraariunioni, jonka johtaja Aleksandăr Stambolijski nousi pääministeriksi ja jakoi maata köyhille talonpojille. Agraariunionin hallitus syöstiin vallasta oikeistolaisessa vallankaappauksessa 1923 ja Stambolijski murhattiin.[15] 1930-luvun kuluessa kuningas Boris III julisti ”kuninkaallisen diktatuurin”, kieltäytyi perustuslain uudistuksesta ja lykkäsi vaaleja vuosien ajan.[16]

Toinen maailmansota ja kommunistivalta

Toisen maailmansodan syttyessä Bulgaria liittyi Saksan puolelle toivoessaan saavansa menettämänsä alueet takaisin. Vuonna 1940 Romania pakotettiin luovuttamaan Dobrudža ja sodan aikana Bulgaria valloitti Makedonian ja Kreikan Länsi-Traakian saavuttaen yhteyden Aigeianmerelle. Kuningas Boris kuoli äkillisesti vuonna 1943. Valtaistuimelle astui hänen kuusivuotias poikansa nimellä Simeon II kolmen sijaishallitsijan kanssa, joista valta oli pääministeri Bogdan Filovilla.[17]

Vuonna 1944 maailmansodan käännyttyä akselivaltojen tappioksi Bulgaria pyrki välttämään taistelut omalla maaperällään, julisti sodan Saksalle ja pyrki rauhansopimukseen länsiliittoutuneiden kanssa. Länsiliittoutuneiden hylättyä rauhansopimusyritykset Neuvostoliitto julisti Bulgarialle sodan ja miehitti maan nopeasti.[17] Neuvostoliiton tukema isänmaanrintama nousi valtaan vallan­kaappauksella. Monarkia lopetettiin 1946 kansanäänestyksen jälkeen ja maa julistettiin Bulgarian kansantasavallaksi. Kuningas lähti maanpakoon Espanjaan. Kommunistipuolue voitti vaalit ja Georgi Dimitrov valittiin pääministeriksi. Opposition agraaripuolueen johtaja Nikola Petkov teloitettiin maanpetoksesta. Uuden perustuslain mukaan Bulgariasta tuli neuvostomallinen yksipuoluevaltio ja talous kansallistettiin.[18]

Dimitrov kuoli 1949. Todor Živkovista tuli kommunistisen puolueen pääsihteeri 1954. Hänen johdollaan maasta tuli vankka Neuvostoliiton liittolainen. Maan joukot osallistuivat Tšekkoslovakian miehitykseen 1968. Vuonna 1971 otettiin käyttöön uusi perustuslaki ja Živkov sai myös valtionpäämiehen (korkeimman neuvoston puheenjohtaja) aseman.[12]

Vuosina 1985–1989 tehtiin Neuvostoliiton esimerkin mukaan hallinnollisia ja talousuudistuksia, jotka saivat nimen preustroistvo. Živkovin hallinto alkoi myös korostaa bulgarialaista nationalismia ja 1984 maan turkkilainen vähemmistö määrättiin ottamaan slaavilaiset sukunimet.[19] Bulgarialaistamisohjelma johti 1989 turkkilaisten joukkopakoon maasta. Marraskuussa 1989 kymmenettuhannet mielenosoittajat lähtivät Sofian kaduille, ja maltillinen Petăr Mladenov syrjäytti Živkovin.[20]

Kommunismin jälkeinen aika

Maa siirtyi monipuoluejärjestelmään ja kommunistinen puolue muutti nimensä Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi (BSP). Sen vastapainoksi syntyi Demokraattisten voimien liitto (UDF). Ensimmäisissä monipuoluevaaleissa kesäkuussa 1990 sosialistit saivat 53 % äänistä ja UDF kolmanneksen. Maa ajautui talousromahdukseen ja monenlaisiin levottomuuksiin. Mladenov erosi ja parlamentti nimitti johtoon UDF:n Želju Želevin. Kun uusi perustuslaki hyväksyttiin, vuoden 1991 vaaleissa voitti Demokraattisen voimien liitto. Želevista tuli 1992 maan ensimmäinen suoraan valittu presidentti. Vuonna 1993 tehtiin massayksityistäminen kupongeilla.[12]

BSP voitti 1994 vaaleissa ja palasi valtaan. Sen johtaja Žan Videnov nimitettiin pääministeriksi. Vuonna 1996 aloitettiin radikaalit talousuudistukset, inflaatio nousi ja tilanne johti protesteihin ja 1997 yleislakkoon. UDF:n johtajasta Ivan Kostovista tuli pääministeri. Maan valuutta kiinnitettiin Saksan markkaan.[12]

Näkymä Sliveniin
Tiedosto:Sunnybeach-ngruev-2.JPG
Näkymä Sunny Beachilta.

Entisen tsaari Simeon II:n puolue voitti vaalit kesäkuussa 2001 ja Simeon nimitettiin pääministeriksi. Hän lupasi parantaa talouden tilaa pikaisesti, mutta epäonnistui. Sosialistisen puolueen Georgi Părvanov voitti presidentinvaalit 2001.[12]

Marraskuussa 2002 Bulgaria kutsuttiin NATOn Prahan kokoukseen. Se lähetti myös joukkoja Irakin sotaan 2003 ja otettiin NATOn jäseneksi maaliskuussa 2004.[21][12]

Vuoden 2005 vaaleissa voittivat sosialistit ja sen Sergei Stanišev nimitettiin pääministeriksi laajassa koalitiohallituksessa. Huhtikuussa 2005 Bulgaria allekirjoitti Euroopan unionin liittymissopimuksen ja liittyi Unioniin vuoden 2007 alussa.[12]

Vuonna 2008 EU pidätti avustusrahoja, koska Bulgaria ei ollut saanut korruptiota kuriin.[12]

Politiikka

Hallinto ja sisäpolitiikka

Bulgarian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle. Kaudet on rajattu kahteen. Presidentti on valtion päämies ja armeijan ylipäällikkö. Presidentti voi myös hylätä lakialoitteet, mutta parlamentti voi hylätä presidentin veton yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.[1]

Yksikamarisessa parlamentissa, Narodno Sabraniessa, on 240 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille. Listavaalin äänet annetaan puolueille tai ehdokaslistoille yhdeksässä vaalipiirissä. Puolueen pitää saada vähintään 4 % äänistä saadakseen edustajia. Parlamentti valitsee ja voi erottaa pääministerin.[1]

Vuoden 2009 parlamentin paikkajako[1]
paikkoja puolue kuvaus
117 Graždani za evropejsko razvitie na Bălgarija oikeistolainen, Boiko Borisov
40 Koalicija za Bălgarija Sosialistit, sosiaalidemokraatit, agraariliitto, kommunistit, sosiaalinen humanismi, romanipuolue ja Uusi-Zora
37 Dviženie za Prava i Svobodi turkkilaisen vähemmistön puolue, liberaali
21 Ataka nationalismi, äärioikeisto
15 Sinjata koalitsija "Sininen koalitio", keskusta-oikeisto, Obedineni demokratični sili ja Demokrati za Silna Bălgarija
10 Red, zakonnost i spravedlinost järjestys, laki ja oikeus, konservatiivinen

Ulkopolitiikka ja sotavoimat

Bulgarian asevoimat muodostuvat maa-, meri- ja ilmavoimista. Pakollisesta varusmiespalveluksesta luovuttiin vuonna 2008. 18-27-vuotiaat voivat ilmoittautua vapaaehtoiseen palveluun.[1]

Bulgaria on kuulunut YK:hon vuodesta 1955. Sillä on ollut paikka turvallisuusneuvostossa kolme kertaa: 1966, 1986 ja 2002. Se on osallistunut rauhanturvahankkeisiin Kambodžassa, Angolassa, Tadžikistanissa, Etiopiassa, entisen Jugoslavian alueella ja Liberiassa.[22] Se oli yksi ETYKin / ETYJin perustajajäsenistä vuonna 1975.[23] Se liittyi NATOon 2004 ja EU:hun 2007.[12] Vuosina 2003-2008 Bulgaria osallistui huomattavalla panoksella kansainvälisiin joukkoihin Irakissa ja jatkoi sotilaallista läsnäoloaan vuoteen 2011 asti.[24] Se on tukenut myös ISAF-toimintaa Afganistainissa vuodesta 2001 sekö omilla joukoillaan että antamalla Yhdysvaltojen käyttää lentotukikohtiaan.[25]

Bulgaria kiistää kielellisin ja historiallisin perustein Makedonian olemassaolon itsenäisenä kansakuntana. Kysymys on vaivannut aluetta jo 1800-luvun lopulta alkaen, ja Bulgaria nosti sen uudelleen esille 1990-luvun alussa kun Jugoslavia hajosi. Samaan aikaan se kuitenkin tunnusti Makedonian valtion.[26]

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Bulgarian alueet

Bulgaria on vuodesta 1999 jaettu 28 alueeseen (oblast, oblasti). Vuosina 1987–1999 nämä oli yhdistetty yhdeksäksi maakunnaksi.[27]

Kaikki alueet on nimetty pääkaupunkinsa mukaan. 1,3 miljoonan asukkaan pääkaupunki Sofia muodostaa oman alueensa. Pinta-alataan suurin alue on Burgas, eniten asukkaita on Sofian jälkeen Plovdivin alueella.[28]

Bulgarian suurimmat kaupungit ovat: Sofia (pääkaupunki), Plovdiv (338 000 asukasta vuonna 2011), Varna (335 000), Burgas (200 000) ja Ruse (150 000).[28]

Talous

Bulgaria on EU:n köyhin maa, ja sen bruttokansantuote henkeä kohti on vain runsas kolmannes EU:n keskiarvosta.[29]

Bulgarian talous romahti 1989 Neuvostoliiton markkinoiden ehdyttyä. Talous kutistui 40 %. EU:hun liittymisen jälkeen Bulgaria houkutteli paljon ulkomaalaisia sijoituksia. Yhtiövero laskettiin kymmeneen prosenttiin lisäsijoitusten houkuttelemiseksi.[30] Vuosina 2004-2008 talous kasvoi yli kuusi prosenttia vuodessa. Maailmanlaajuisen laman aikana kasvu hidastui ja vuonna 2011 kasvu oli vuonna 2,2 %.[1]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat bauksiitti, kupari, lyijy, sinkki, kivihiili ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, maataloustuotteet ja tekstiilituotteet, teräs, rauta ja polttoaineet. Viennin kohdemaita ovat Saksa, Romania, Italia, Kreikka, Turkki ja Ranska.[1]

Vuonna 2009 maatalous työllisti 7,1 % työvoimasta ja tuotti 5,2 % bruttokansantuotteesta. Maatalouden tuotteita ovat vihannekset, hedelmät, tupakka, viini, vehnä, ohra, auirngonkukat ja sokerijuurikkaat.[1]

Matkailu on merkittävä palvelusektorin työllistäjä. Vuonna 2010 maassa kävi 9 miljoonaa turistia.[31] Suosituimpia Mustanmeren rantakohteita ovat Sunny Beach, Varnan kultahietikko ja Albena. Myös pääkaupunki Sofiassa, muissa historiallisissa kohteissa sekä vuoristoissa käy matkailijoita.[32]

Bulgarian energiantuotanto perustuu moniin lähteisiin. Suurimmat energianlähteet ovat kiinteät polttoaineet, öljy, ydinvoima ja maakaasu.[33] Suuri osa tuontienergiasta tuodaan Venäjältä. Maan ainoat toimivat öljynjalostamon omistaa venäläinen Lukoil, ja maakaasusta 95% tulee venäläiseltä Gazpromilta. Vuonna 2012 Bulgaria päätti hylätä suunnitelmat uudesta ydinvoimalasta Tonavan varrella.[34] EU painostaa Bulgariaa sulkemaan Kozloduin voimalan kuusi neuvostoaikaista reaktoria. Bulgaria on osakkaana sekä venäläisten että EU:n kaasuputkihankkeissa.[35]

Liikenne

Bulgariassa on 210 lentopaikkaa, joista kahdella on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautateitä on 4 151 km. Satamakaupungit ovat Burgas ja Varna.[1] Kaupunkien välisessä liikenteessä junat ovat edullisia mutta usein hitaita ja epämukavia. Myös valtion omistamia bussilinjoja on moitittu hitaiksi ja kulahtaneiksi, mutta yksityisillä yhtiöillä on modernimpaa kalustoa.[36]

Väestö

Heinäkuussa 2011 Bulgariassa arvioitiin olevan 7 093 635 asukasta. Vuoden 2001 väestönlaskennassa suurimman etnisen ryhmän muodostivat bulgarialaiset 83,9 %. Merkittäviä vähemmistöjä olivat turkkilaiset 9,4 %; romanit 4,7 %. Muihin ryhmiin kuului 2 % (sisältää esimerkiksi makedonialaiset; armenialaiset; tataarit). Bulgarian ortodoksinen kirkkoon kuului 82,6 %, islaminuskoisia oli 12,2 %, katolisia 0,6 %. Protestanttiset kirkot ja yhteisöt kattoivat 0,5 % väestöstä ja muut 4,1%.[1]

84,8 % väestöstä puhuu bulgariaa, joka on maan virallinen kieli.[1] Se on slaavilaiseen kieliryhmään kuuluva kieli.

Vuonna 2007 arvioitiin, että Bulgaria on jo saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteista kolme: peruskoulutukseen, sukupuolten tasa-arvoon ja odottavien äitien terveyteen liittyvät tavoitteet. Muidenkin tavoitteiden saavuttaminen on todennäköistä.[37]

Bulgariassa koulunkäynti on pakollista 7-16-vuotiaille. Opetuskieli on yleensä bulgaria, mutta etnisen vähemmistön lapset voivat saada opetusta äidinkielellään. Toisen asteen oppilaitoksissa on yleissivistäviä, ammatillisia, kielikouluja ja kansainvälisiä kouluja. Korkea-asteen oppilaitoksia on 51. Kouluiss aon kaksi lukukautta: syyskuun puolivälistä jouluun ja tammikuusta kesäkuun loppuun. Yliopistojen vuosi alkaa lokakuun alusta, ja opetusta annetaan 30 viikkoa vuodessa.[38]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Bulgarian kulttuuri
Nuori Jeesus temppelissä. Mosaiikki Boyanan kirkossa.

Bulgarian kulttuuriin kuuluu traakialaisia ja slaavilaisia elementtejä, ja siinä on lisäksi Bysantin, Turkin ja Kreikan vaikutteita. Maassa on Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvat traakialaiset hautakammiot Kazanlăkissa ja Sveštarissa.[39]

Kuvataide ja arkkitehtuuri

Bysantin taiteesta kehittyi Veliko Tărnovon mukaan nimetty kristillisen taiteen koulukunta. Bulgarialainen kirkkotaide kukoisti etenkin 1200- ja 1300-luvuilla, mutta se selvisi ottomaanien valtakaudenkin yli.[40] Kirkot ovat komeita, monet niistä on rakennettu kansallisromanttisella kaudella ottomaanivallan lopussa. [41] Boyanan kirkko, Ivanovon kallioon hakatut kirkot ja Rilan luostari ovat maailmanperintölistalla.[39]

Christo Javacheff on bulgarialaissyntyinen Yhdysvalloissa asuva ympäristötaiteilija, jonka tunnetuimpia teoksia ovat muoviin käärityt suuret esineet ja rakennukset.[42]

Toiseen maailmansotaan asti Bulgaria oli enimmäkseen maaseutua. Kommunismiaikana maa teollistui nopeasti ja kaupunkeihin rakennettiin neuvostotyylisiä betonilähiöitä. Kylien ja pikkukaupunkien perinteiset talot ovat usein puuta, niissä on pieniruutuiset ikkunat ja korkea aita ympärillä. Sisäkatoissa on taidokkaita puuleikkauksia.[41]

Musiikki ja elokuva

Bulgarialaisessa kansanmusiikissa on kehitetty erityinen kurkkulaulutekniikka.[40] Musiikkin ominaispiirteisiin kuuluvat myös erikoiset tahtilajit kuten 5/8, 11/8 tai jopa 15+14/8. Maassa on myös edelleen käytössä kansanomaisia lyömä- ja jousisoittimia.[43] Kommunisminaikana valtio rahoitti kansanmusiikkiryhmiä, joiden tehtävänä oli sekä säilyttää perinnettä että jalostaa siitä korkeakulttuuria.[41] Bulgaria on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 2005 lähtien. Se pääsi finaaliin 2007.[44]

Ennen toista maailmansotaa bulgarialainen elokuva oli lähinnä dokumentaristien ja amatöörien käsissä. Kommunistivallan aikana taloudellinen tuki oli turvattu mutta ilmaisunvapaus rajoitettua. Elokuva-alan ammattilaisia koulutettiin Neuvostoliitossa, Tšekkoslovakiassa, Puolassa ja vuodesta 1973 myös kotimaassa. Vuosittain ilmestyi noin 25 elokuvaa. 1970-luvulla tehtiin elokuvia maaltamuutosta ja arjen ongelmista. Vuoden 1989 jälkeen tuli vapaus mutta myös talousongelmia. Kotimainen elokuva joutui kilpailemaan Hollywoodin suurtuotantojen kanssa. 1990-luvun alussa suuret studiot joutuivat irtisanomaan paljon henkilökuntaansa. Elokuva-alan toipuminen alkoi 2000-luvun alussa.[45]

Kirjallisuus

Julia Kristeva.

Bulgarian kirjakieli alkoi kehittyä 800-luvulla kun Kyrillos ja Metodios kehittivät kyrillisen kirjaimiston edeltäjän glagoliittisen kirjaimiston. Varhainen kultakauden kirjallisuus oli aluksi lähinnä uskonnollisten tekstien käännöksiä, mutta pian alettiin kirjoittaa historiaa ja maantietoa käsitteleviä teoksia. Hopeakaudella, 1330- ja 1400-luvulla, kehittyi uusia kirjallisuuden lajeja. Kansallisen heräämisen aikakausi alkoi 1700-luvun puolivälissä. Humanismi ja kansallisuusaate olivat keskeisiä teemoja, ja kansanperinnettä hyödynnettiin korkeakulttuurissa. Kansa oli pitkään lukutaidotonta, joten suullinen perinne on säilynyt hyvin. Ensimmäinen bulgarialainen romaani, Ivan Vazovin Ikeen alla vuodelta 1894 käsitteli ottomaaneista vapautumista. Maailmansotien välissä runous ja näytelmäkirjallisuus kukoistivat, individualismi ja symbolismi olivat muodissa ja partioottien rinnalle nousivat boheemit runoilijat. Kommunismiaikana bulgarialainen kirjallisuus sai vaikutteita sosialistisesta realismista. 1900-luvun suuria bulgarialaisia filosofeja ja kirjailijoita ovat Julia Kristeva ja Tzvetan Todorov.[46] Bulgariassa syntynyt Elias Canetti voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1981.[47]

Ruokakulttuuri

Bulgarialainen ruokavalio perustuu paikallisiin vuodenajalle tyypillisiin ruoka-aineisiin. Leipä ja maitotuotteet, etenkin jugurtti ja tuorejuusto, ovat sen tärkeitä osia. Kotiruoka on usein keittoja, salaatteja ja pataruokia tai grillattua lihaa ja täytettyjä kasviksia. Banitsa on suosittu piirakkaruoka. Alkoholittomia perinnejuomia ovat viljapohjainen gaza ja jugurtista ja vedestä tehty ayran. Suosittuja alkoholijuomia ovat hedelmistä tislattu rakija sekä viinit.[41]

Urheilu

Bulgaria on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1924, talviolympialaisiin vuodesta 1936.[48]

Voimistelun lisäksi (Maria Gigova, Maria Petrova, Simona Peitševa) bulgarialaiset ovat kunnostautuneet muun muassa kamppailu- ja voimailulajeissa painissa ja painonnostossa, sumopainissa, melonnassa, soudussa, lentopallossa, tenniksessä (Magdalena Maleeva), korkeushypyssä (Stefka Kostadinova) ja shakissa (Veselin Topalov, Antoaneta Stefanova).[49]

Bulgarian jalkapallomaajoukkue on parhammillaan sijoittunut neljänneksi Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1994. Marraskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 85.[50]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Bulgaria The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c Geography Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  4. ↑ Natura 2000 Alppivyöhykkeella (ISBN 978-92-79-13253-7) 2010. Euroopan komissio, Ympäristöasioiden pääosasto. Viitattu 4.4.2012.
  5. ↑ Bulgarian Natura - Flora Balkan Trek. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Bulgarian Natura - Fauna Balkan Trek. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  7. ↑ NATURA 2000 TO INCLUDE 23% OF BULGARIA'S TERRITORY- ENVIRONMENT MINISTRY Sofia Echo. Viitattu 21.01.2007.
  8. ↑ The First Golden Age Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  9. ↑ C. A. J. M. Kortmann, J. W. A. Fleuren, Wim Voermans (toim.): Constitutional law of 2 EU member states: Bulgaria and Romania : the 2007 enlargement, s. I4. Kluwer, 2008. ISBN 9789013056358.
  10. ↑ Ottoman rule Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  11. ↑ Bulgarian Monasteries Bulgarian Monastery
  12. ↑ a b c d e f g h i Timeline: Bulgaria (BBC) (englanniksi)
  13. ↑ Decades of National Consolidation Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  14. ↑ World War I Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  15. ↑ Stamboliiski Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  16. ↑ The Crises of the 1930s Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  17. ↑ a b World War II Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  18. ↑ Communism Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  19. ↑ The Zhivkov era Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  20. ↑ 1989: Protesters demand reform in Bulgaria On This Day 18 November. BBC News. Viitattu 3.4.2012.
  21. ↑ Bulgaria returns troops to Iraq BBC News. Viitattu 3.4.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Bulgaria and the UN Embassy of the Republic of Bulgaria, London. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Bulgaria - OSCE Bulgarian Embassy London
  24. ↑ Bulgarian mission in Iraq comes to end Radio Bulgaria. Viitattu 5.4.2012.
  25. ↑ Bulgaria centcom.mil. Viitattu 5.4.2012.
  26. ↑ Milena Mahon: The Macedonian Question in Bulgaria. Nations and Nationalism, 1998, 4. vsk, nro 3, s. 389-407. abstrakti. Viitattu 5.4.2012.
  27. ↑ Regions of Bulgaria Statoids
  28. ↑ a b Districts and principal cities Citypopulation
  29. ↑ Bulgarian maaraportti (Sivu 10) Finpro. Viitattu 3.4.2012.
  30. ↑ Background Note: Bulgaria (US. Department of State) (englanniksi)
  31. ↑ 9 Million Tourists Had Vacations in Bulgaria in 2010 Novinite. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  32. ↑ Bulgaria on uusin rantalomasuosikki 7.4.2010. MTV3. Viitattu 5.4.2012.
  33. ↑ BULGARIA – Energy Mix Fact Sheet 2004 European union 2007
  34. ↑ Bulgaria abandons Belene nuclear plant plans 28.3.2012. Reuters.
  35. ↑ Country Profile Bulgaria BBC news
  36. ↑ Getting around Lonely Planet
  37. ↑ Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Educational System of Bulgaria Fulbright. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  39. ↑ a b Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  40. ↑ a b Bulgarian Art Information Bulgaria.
  41. ↑ a b c d Barbara Cellarius & Tim Pilbrow: Bulgaria Countries and their cultures. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  42. ↑ Christo N Doyle Fine Art. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  43. ↑ Bulgarian music Information Bulgaria
  44. ↑ Eurovision Song Contest 2007 (Scoreboard) eurovision.tv. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  45. ↑ Bojidar Manov: Bulgarian Cinema Today: Seventeen Years after the Changes Kino Kultura. 2006. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  46. ↑ Sirkku Okoye: Bulgarian kirjallisuus Suomi-Bulgaria -seura.
  47. ↑ The Nobel Prize in Literature 1981 Nobel Prize.org. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  48. ↑ Bulgaria in Olympics Sport reference. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  49. ↑ Famous Bulgarian Sports People Invest Bulgaria. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  50. ↑ Associations Bulgaria FIFA. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bulgaria.
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Euroopan unionin jäsenvaltiot
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bulgaria&oldid=11473789”