Kultasakaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusanat ”sakaali” ja ”shakaali” ohjaavat tänne. Sanojen muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Kultasakaali
Golden Jackal sa02.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia[2]
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Koirat Canis
Laji: aureus
Kaksiosainen nimi
Canis aureus
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Kultasakaalin levinneisyys.
Kultasakaalin levinneisyys.
Alalajit [2]
  • Canis aureus aureus
  • Canis aureus algirensis
  • Canis aureus anthus
  • Canis aureus bea
  • Canis aureus cruesemanni
  • Canis aureus ecsedensis
  • Canis aureus indicus
  • Canis aureus lupaster
  • Canis aureus moreotica
  • Canis aureus naria
  • Canis aureus riparius
  • Canis aureus soudanicus
  • Canis aureus syriacus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultasakaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultasakaali Commonsissa

Kultasakaali[3][4] eli sakaali[5] (Canis aureus) on suhteellisen pienikokoinen ja hoikka koiraeläinlaji. Sen nimestä käytetään joskus myös kirjoitusasuja šakaali tai shakaali, mutta näitä muotoja pidetään vanhentuneina. Sakaali on kaikkiruokainen, ja sillä on pitkät terävät kulmahampaat sekä hyvin kehittyneet raateluhampaat, jotka pystyvät lävistämään sitkeän nahan.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultasakaalin korkeus on 40 senttimetriä ja sen ruumiin pituus on 85–105 senttimetriä[5]. Häntä on 20–24 cm mittainen.[5] Sakaalit painavat noin 7–13 kilogrammaa,[5] naaraiden ollessa pienempiä kuin urokset.

Kuten useimmat koiraeläimet, sakaalit ovat notkealihaksisia, pitkäjalkaisia juoksijoita, joilla on pitkä häntä. Kultasakaalin turkki on perusväriltään kellertävän punertava. Turkin kuviointi voi vaihdella iän, esiintymisalueen ja vuodenajan mukaan, mutta yleensä turkki on tummempi talvella kuin kesällä. Karvat ovat kärjestä ruskeita.[3]

Kultasakaaleilla on suuret, pystyt korvat ja moni-ilmeinen korva-, häntä- ja kuonoasentojen valikoima. Lisäksi ne voivat äännellä haukahdellen, muristen, kiljuen tai susien tapaan ulvoen.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Canis-suvun sakaaleista kultasakaalin levinneisyys on laajin, Pohjois- ja Itä-Afrikasta aina Myanmarille asti. Euroopassa kultasakaaleja esiintyy Kreikassa ja muualla Balkanin niemimaalla. Muita sakaalilajeja tavataan vain Afrikassa. Kultasakaalin tyypillistä elinympäristöä ovat kuivat savannit.[3]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdessä metsästämisellä kultasakaaleille suuri merkitys: sakaalipari saalistaa kolme kertaa tehokkaammin kuin yksinäinen sakaali. Sakaaliparin on havaittu onnistuvan saalistamaan thomsoningasellin vasoja. Sakaalit kuljettavat mahoissaan ruokaa oksennettavaksi pennuilleen tai imettävälle emolle. Ne myös kätkevät ruokaa.

Sekä uros- että naarassakaalit saavuttavat sukukypsyyden 11 kuukauden iässä, mutta eivät välttämättä heti ala lisääntyä. Kultasakaali synnyttää vuosittain yhden poikueen, jossa on 4–6 pentua[5]. Jotkut nuoret jäävät apureiksi auttamaan vanhempiaan seuraavan pesueen hoidossa. Kultasakaali voi elää 12–14-vuotiaaksi[5].

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakaalit käyttävät hyvin monipuolista ravintoa. Ne syövät hedelmiä, selkärangattomia, matelijoita, lintuja, sammakkoeläimiä, jyrsijöitä sekä haaskoja. Pääasiassa ne saalistavat itse kuten hyppyantilooppeja sekä gaselleja. kultasakaali on sakaaleista taidoikkain suurempien eläinten saalistaja.

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakaalin alalajksi määritelty Canis aureus lupaster polveutuu vuonna 2011 julkaistujen dna-analyysien perusteella eteläaasialaisesta harmaasudesta (Canis lupus) eikä kultasakaalista. C. a. lupasterin sukulaisuussuhteista on kiistelty 1800-luvulta lähtien.[6][7]

Muita sakaalilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakaalit ovat osa koiraeläinten heimon koirien (Canis) sukua. Muita sakaalilajeja ovat vaippasakaali (C. mesomelas) ja juovasakaali (C. adustus). Aiemmin myös etiopiansusi eli simieninsakaali (C. simensis) luettiin sakaaleihin, mutta nykytiedon mukaan se on läheisempää sukua sudelle ja kojootille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jhala, Y. & Moehlman, P.D.: Canis aureus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson & Reeder: Canis aureus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 20.04.2010. (englanniksi)
  3. a b c Macdonald, David: Nisäkkäät 1, s. 56. Maailman eläimet -sarjan 1. osa. Suom. Nurminen, Matti. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  4. Kauhala, Kaarina: Koiran villit sukulaiset, s. 240. Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23728-0.
  5. a b c d e f Laukkanen, A.-M.; Virtanen, M.: Koko perheen eläinkirja, s. 78. (Toinen painos). Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9.
  6. Lyhyesti, Helsingin Sanomat, 1.2.2011 sivu B 4
  7. The Cryptic African Wolf: Canis aureus lupaster Is Not a Golden Jackal and Is Not Endemic to Egypt, Plosone.org, viitattu 1.2.2011