Jalohaikara
| Jalohaikara | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Ardea alba Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Jalohaikara (Egretta alba tai Ardea alba, joskus myös Casmerodius albus) on laajalle levinnyt haikaralintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Jalohaikara voi kasvaa metrin pituiseksi ja 950 gramman painoiseksi. Väritys on kokovalkea. Nokka on soidinaikana huhti–toukokuussa osittain punainen mutta muulloin kokonaan keltainen. Jalat ovat mustat. Suomessa tavattavista lajeista jalohaikara muistuttaa muodoltaan harmaahaikaraa ja on sen kanssa samaa kokoluokkaa. Suomessa vain erittäin harvinainen silkkihaikara on samanvärinen.
Levinneisyys [muokkaa]
Jalohaikara esiintyy ympäri maailman trooppisilla ja lauhkeilla alueilla. Baltian pesimäkanta on hitaassa nousussa. Suomessa jalohaikaraa ei ole tavattu pesivänä, mutta se on nykyään jo säännöllinen harhailija huhti–syyskuussa, onpa talvehtijakin havaittu.
Elinympäristö [muokkaa]
Matalavetiset rannat, kosteikot, merenlahdet ym.
Ravinto [muokkaa]
Jalohaikara syö kaloja, sammakoita ja hyönteisiä, jotka se keihästää nokallaan.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Ardea alba IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Lammin-Soila, Risto 1976: Jalohaikara Egretta alba* ensi kertaa Suomessa. - Lintumies 1.1976 s. 29. SLY.
- Jalohaikara Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Jalohaikara (Egretta alba)
- ITIS: Ardea alba (englanniksi)
Sivulta puuttuu