Suomen luonnonsuojelulaki
Suomen luonnonsuojelulaki (SDK 1096/1996[1], ruots. naturvårdslag[2]) on Suomen luonnonsuojelulainsäädännön päälaki, jolla on liittymäkohtia moniin muihin luonnonsuojeluun liittyviin lakeihin tai direktiiveihin. Laki säädettiin alkujaan vuonna 1923, mutta sitä on sen jälkeen uudistettu ja täydennetty useasti.[3]
Luonnonsuojelulain toimeenpanoa valvoo Suomen ympäristöministeriö. Valvontaa suorittaa Suomen ympäristökeskus, siihen liittyvät alueelliset ympäristökeskukset ja kunnat.
Lain sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavoitteet ja sovellusala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnonsuojelulain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen.[1]
Luonnonsuojelulakia sovelletaan luonnon ja maiseman suojeluun ja hoitoon. Sitä ei joitain poikkeuksia lukuun ottamatta sovelleta metsien hoitoon ja käyttöön, joihin sovelletaan pääasiassa metsälakia (1093/1996).[1]
Luonnonsuojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laki määrittää luonnonsuojelualueiksi kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet.[1]
Suojellut luontotyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnonsuojelulaissa on määrätty suojeltaviksi eräitä luontotyyppejä. Näitä ovat:[4]
- Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt (Jalopuumetsiköt)
- Pähkinäpensaslehdot
- Tervaleppäkorvet
- Luonnontilaiset hiekkarannat
- Merenrantaniityt
- Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit
- Katajakedot
- Lehdesniityt
- Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät
Kasvi- ja eläinlajien rauhoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät nisäkkäät ja linnut ovat ympäristölain mukaan rauhoitettuja lukuun ottamatta riistaeläimiä, joiden metsästysajoista säädetään metsästyslaissa, sekä muutamia niin ikään metsästyslaissa lueteltuja rauhoittamattomia eläimiä. Asetuksella voidaan rauhoittaa muitakin kuin nisäkkäisiin ja lintuihin kuuluvia eläinlajeja.
Laissa kielletään rauhoitettujen eläinten tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Lain mukaan rauhoitettuja ovat myös sellaiset rauhoitetun linnun pesäpuut, jotka on asianmukaisesti merkitty, samoin kuin suurten petolintujen pesäpuut, joissa pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä.[1]
Luonnonsuojelulain nojalla annetulla asetuksella on myös suuri joukko kasvilajeja rauhoitettu. Rauhoitettuja kasveja tai niiden osia ei saa kerätä tai hävittää.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Luonnonsuojelulaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017.
- ↑ Naturvårdslag Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017. (ruotsiksi)
- ↑ FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Luonnonsuojelulaki 71/1923 www.finlex.fi. Viitattu 21.2.2023.
- ↑ Luonnonsuojelulain suojeltavat luontotyypit Virtuaalinen metsäkoulu. Pirkanmaan metsäkeskus. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 13.11.2012.