Suomen luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelu

---

Lainsäädäntö

• Ramsarin kosteikkosopimus 1971
• Euroopan talousyhteisö 1979-1992 ja
• Euroopan yhteisö 1992-
  • lintudirektiivin I liite
  • luontodirektiivin II III IV ja IV (a) liite
  • luontotyyppidirektiivi
• Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö
  • erämaalaki
  • koskiensuojelulaki
  • luonnonsuojelulaki
  • lehtojensuojeluasetus
• Suomen luonnonsuojeluohjelmat

Ympäristöhallinto

• Ympäristöministeriö
• Suomen ympäristökeskus

Ympäristöjärjestöjä

• Greenpeace
• Luonto-Liitto
• Maailman luonnonsuojeluliitto
• Suomen luonnonsuojeluliitto
• WWF

Luonnonsuojelualueet

• Luonnonpuistot
• Kansallispuistot
• Muut laissa määritellyt luonnonsuojelualueet
• Lailla määrittelemättömät luonnonsuojelualueet
• Natura 2000-alueet (ml. Ramsar-alueet)

---

Teemasivu

Suomen luonnonsuojelulaki (säädös 20.12.1996/1096) on Suomen luonnonsuojelun päälaki, jolla on liittymäkohtia moniin muihin luonnonsuojeluun liittyvään lakiin tai direktiiveihin.

Tavoitteet

Luonnonsuojelulain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen.

Sovellusala

Suomen luonnonsuojelulaki on luonnonsuojeluun ja maisemansuojeluun kohdistuva laki, jota ei sovelleta metsälaissa (1093/1996) sovellettaviin kohteisiin lukuun ottamatta lain 4 §, 9 §, 39 §, 42 §, 47 §, 48 §, 49 §, 55 §, 56 § sekä 3. lukua - 5. lukua ja 10. lukua.

Vastuuministeriö

Luonnonsuojelulaki määrittää lain toimeenpanoa valvovaksi ministeriöksi Suomen ympäristöministeriön. Suomen ympäristöministeriöön liittyen valvontaa suorittaa Suomen ympäristökeskus, siihen liittyvät alueelliset ympäristökeskukset ja kunnat.

Suomen luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelulaki määrittää luonnonsuojelualueiksi kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet.

Kasvi- ja eläinlajien rauhoitus

Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät nisäkkäät ja linnut ovat lain mukaan rauhoitettuja lukuun ottamatta riistaeläimiä, joiden metsästysajoista säädetään metsästyslaissa, sekä muutamia niin ikään metsäsyslaissa lueteltuja rauhoittamattomia eläimiä. Asetuksella voidaan rauhoittaa muitakin kuin nisäkkäisiin ja lintuihin kuuluvia eläinlajeja. lintuja.

Laissa kielletään rauhoitettujen eläinten

1. tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
2. pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen
3. tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Lain mukaan rauhoitettuja ovat myös sellaiset rauhoitetun linnun pesäpuut, jotka on asianmukaisesti merkitty, samoin kuin suurten petolintujen pesäpuut, joissa pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä.

Luonnonsuojelulain nojalla annetulla asetuksella on myös suuri joukko kasvilajeja rauhoitettu.

Luonnonsuojelulain mukaan suojeltavat luontotyypit

Luonnonsuojelulaissa on määrätty suojeltaviksi eräitä luontotyyppejä. Näitä ovat:

1. Jalopuumetsiköt
2. Pähkinäpensaslehdot
3. Tervaleppäkorvet
4. Hiekkarannat
5. Merenrantaniityt
6. Hiekkadyynit
7. Katajakedot
8. Lehdesniityt
9. Yksittäiset suuret maisemapuut

Aiheesta muualla

• www.finlex.fi Luonnonsuojelulaki, 20.12.1996/1096
• www.ymparisto.fi Luonnonsuojelulainsäädäntö