Suomen luonnonsuojelulaki

Wikipedia
Ohjattu sivulta Luonnonsuojelulaki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen luonnonsuojelulaki (säädös 20.12.1996/1096) on Suomen luonnonsuojelun päälaki, jolla on liittymäkohtia moniin muihin luonnonsuojeluun liittyvään lakiin tai direktiiveihin.

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonsuojelulain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen.

Sovellusala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen luonnonsuojelulaki on luonnonsuojeluun ja maisemansuojeluun kohdistuva laki, jota ei sovelleta metsälaissa (1093/1996) sovellettaviin kohteisiin lukuun ottamatta lain 4 §, 9 §, 39 §, 42 §, 47 §, 48 §, 49 §, 55 §, 56 § sekä 3. lukua - 5. lukua ja 10. lukua.

Vastuuministeriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonsuojelulaki määrittää lain toimeenpanoa valvovaksi ministeriöksi Suomen ympäristöministeriön. Suomen ympäristöministeriöön liittyen valvontaa suorittaa Suomen ympäristökeskus, siihen liittyvät alueelliset ympäristökeskukset ja kunnat.

Suomen luonnonsuojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonsuojelulaki määrittää luonnonsuojelualueiksi kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet.

Kasvi- ja eläinlajien rauhoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät nisäkkäät ja linnut ovat lain mukaan rauhoitettuja lukuun ottamatta riistaeläimiä, joiden metsästysajoista säädetään metsästyslaissa, sekä muutamia niin ikään metsäsyslaissa lueteltuja rauhoittamattomia eläimiä. Asetuksella voidaan rauhoittaa muitakin kuin nisäkkäisiin ja lintuihin kuuluvia eläinlajeja. lintuja.

Laissa kielletään rauhoitettujen eläinten

  1. tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
  2. pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen
  3. tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Lain mukaan rauhoitettuja ovat myös sellaiset rauhoitetun linnun pesäpuut, jotka on asianmukaisesti merkitty, samoin kuin suurten petolintujen pesäpuut, joissa pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä.

Luonnonsuojelulain nojalla annetulla asetuksella on myös suuri joukko kasvilajeja rauhoitettu.

Luonnonsuojelulain mukaan suojeltavat luontotyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonsuojelulaissa on määrätty suojeltaviksi eräitä luontotyyppejä. Näitä ovat[1][2]:

  1. Jalopuumetsiköt
  2. Pähkinäpensaslehdot
  3. Tervaleppäkorvet
  4. Hiekkarannat
  5. Merenrantaniityt
  6. Hiekkadyynit
  7. Katajakedot
  8. Lehdesniityt
  9. Yksittäiset suuret maisemapuut

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luonnonsuojelulain luontotyypit Ymparisto.fi. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 13.11.2012.
  2. Luonnonsuojelulain suojeltavat luontotyypit Virtuaalinen metsäkoulu. Pirkanmaan metsäkeskus. Viitattu 13.11.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]