Christo ja Jeanne-Claude

Christo ja Jeanne-Claude
Kansallisuus	bulgarialainen ja amerikkalainen
Ala	ympäristötaiteilija
Taidesuuntaus	uusi realismi,ympäristötaide

Ympäristötaide

---

Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.

Suuntauksia

Installaatio | Maataide | Paikkasidonnainen taide | Tilataide | Valotaide

Suomalaisia tekijöitä

Jan-Erik Andersson | Marco Casagrande | Saara Ekström | Kaarina Kaikkonen| Ismo Kajander | Marja Kanervo | Jussi Kivi | Harri Larjosto | Tuuli Luukas | Annikki Luukela | Anni Rapinoja | Sami Rintala | Catarina Ryöppy | Charles Sandison | Maaria Wirkkala

Ulkomaisia tekijöitä

Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell

Teoksia

1000 Rauhanlippua | Maaltapako | Hiljainen kansa

Christo ja Jeanne-Claude ovat taiteilijapariskunta Christo Javacheff (alkuaan Hristo Javašev, bulg. Христо Явашев, s. 13. helmikuuta 1935, Gabrovo), ja Jeanne-Claude Denat de Guillebon. Christo', on bulgarialaissyntyinen Yhdysvalloissa asuva ympäristötaiteilija.

Christo ja Jeanne-Claude tunnetaan paketointiteoksistaan. Aluksi Christo paketoi pienehkojä esineitä, mutta paketointikohteet ovat kasvaneet monumentaalisiksi. Paketoinnin ovat saaneet muun muassa Pariisin Pont Neuf -silta (1985) ja Berliinin valtiopäivätalo (1995), jota Christo suunnitteli runsaat parikymmentä vuotta. Rakennusten ohella hän on paketoinut maisemakohteita, kuten Miamin edustalla olevat saaret 1983.

Elämäkerta

Christon isä Vladimir Javacheff oli tiedemies ja äiti Tsveta Dimitrova oli Sofian taideakatemian jäsen. Christo kiinnostui nuorena teatterista, etenkin Shakespearen näytelmistä. Vuonna 1953 hän meni Sofian taidekouluun, mutta joutui eroamaan koska hallitseva kommunistipuolue ei hyväksynyt Christon taidenäkemystä.

Christo meni opiskelemaan Prahaan, Tšekkoslovakiaan, josta hän pakeni Wieniin. Christo piiloutui lahjomalla junailijat junaan, joka vei lääkkeitä Itävaltaan. Loikkauksensa myötä Christo menetti Bulgarian kansalaisuuden. Vuonna 1957 Christo meni opiskelemaan Wienin taideakatemiaan. Valmistuttuaan sieltä hän muutti asumaan Geneveen, josta myöhemmin Pariisiin.

Pariisissa Christo ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia. Samalla hän sai vaikutteita Joan Mirólta, Nicholas de Staelilta, Jackson Pollockilta ja Jean Tinguelyltä, joiden näyttelyissä hän kävi.

Christo tapasi ranskalaisen Jeanne-Claude Denat de Guillebonin lokakuussa vuonna 1958, kun hän oli maalaamassa Precilɱda de Guillebonin muotokuvaa. Christo rakastui aluksi Jeanne-Clauden sisarpuoleen Joyceen. Jeanne-Claude meni kihloihin Philippe Planchonin kanssa. Ennen häitä Jeanne-Claude tuli raskaaksi ja huomattiin että lapsi oli Christon. Jeanne-Claude ja Planchon menivät naimisiin, mutta liitto kesti vain häämatkan ajan. Christon ja Jeanne-Clauden poika Kiril syntyi 11. toukokuuta 1960. Jeanne-Claude ja Christo menivät naimisiin 28. marraskuuta 1962

Helmikuussa vuonna 1964 Christo ja Jeanne-Claude lähtivät New York Cityyn. Pariskunta palasi Eurooppaan mutta muutti takaisin Yhdysvaltoihin syyskuussa. Vuonna 1973 Christo sai Yhdysvaltain kansalaisuuden 17 vuoden maattomana olon jälkeen.

Paketoituja huonekaluja Museo Würth La Riojan näyttelyssä Espanjassa.

Pont Neuf, 1985 Pariisi.

Valley curtain 1972.

Aiheesta muualla

• Christon ja Jeanne Clauden verkkosivut
• Pont Neuf 1985, kuvia
• Christo in Paris (1990) Dokumenttifilmi Pont Neuf -sillan paketoinnista