Todor Živkov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Todor Živkov
Bundesarchiv Bild 183-B0115-0010-066, Berlin, VI. SED-Parteitag, Warnke, Shiwkow - Zhivkov.jpg
Bulgarian kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri
4. maaliskuuta, 195410. marraskuuta1989
Edeltäjä Vulko Chervenkov
Seuraaja Petar Mladenov
Tiedot
Syntynyt 7. syyskuuta 1911
Pravets, Bulgaria
Kuollut 5. elokuuta 1998 (86 vuotta)
Sofia, Bulgaria
Puolue Bulgarian kommunistinen puolue
Puoliso Mara Maleeva
Uskonto ateisti

Todor Hristov Živkov (bulg. Toдор Xpиcтoв Живков; 7. syyskuuta 19115. elokuuta 1998) oli Bulgarian kommunistisen puolueen johtaja 1954–1989 ja valtioneuvoston puhemies, maan valtionpäämies 1971–1989.

Živkov syntyi Pravetsin kylässä 60 kilometriä Sofiasta köyhään maanviljelijäperheeseen. Hän muutti nuorena Sofiaan etsimään töitä, kouluttautui kirjaltajaksi, omaksui marxismin ja liittyi 1928 laittoman Bulgarian kommunistisen puolueen nuorisojärjestöön ja puolueeseen 1933.[1] Toisen maailmansodan aikana Živkov järjesti kansan vapautusarmeijan maan saksalaismiehittäjiä vastaan ja avusti Puna-armeijaa sen saapuessa Bulgariaan syyskuussa 1944. Vuonna 1945 hän sai aseman Neuvostoliiton tukemassa uudessa hallituksessa ja kansanmilitian johdossa, jossa tehtävässä hän osallistui tuhansien kommunistien vastustajien pidätyksiin.

Vuonna 1949 hän sai keskuskomitean täysjäsenyyden ja 1951 hänestä tuli puolueen politbyroon täysjäsen. Vuonna 1954 hän sai Nikita Hruštšovin tuen syrjäyttää stalinisti Vălko Tšervenkovin puolueen johdosta. NKP:n 22. puoluekokouksen jälkeen Živkov onnistui lopulta syrjäyttämään Tšervenkovin vuonna 1961. Vuodet 1962–1971 hän oli pääministeri ja vuodesta 1971 valtioneuvoston puhemies. Živkov solmi suhteet Kreikan kanssa vuonna 1964. Živkov esti upseeriston ja puolueen jäsenien vallankaappausyrityksen keväällä 1965. Bulgaria sai runsaasti apua Neuvostoliitolta viisivuotissuunnitelmalle vuosiksi 1966–1970 ja siitä tuli tähän aikaan nopeimman taloudellisen kasvun maan sosialististen maiden joukossa.

Živkov kollektivisoi maatalouden ja korosti maanviljelyn koneistamista. Neuvostoliiton tuki auttoi maan teollistamisessa. Živkovin hallinto vähensi huomattavasti Tšervenkovin ajan vainoja, mutta vastusti suuria poliittisia tai taloudellisia muutoksia. Živkovin hallinnon alla kuitenkin kaikki uudistamisvaatimukset tukahdutettiin kovilla otteilla. Tuhansia henkilöitä oli vangittuna ympäri maata. Živkov oli tunnettu uskollisuudestaan Leonid Brežneville ja läheisestä liittolaisuudestaan Neuvostoliitoon kylmän sodan aikana.

1960-luvun alussa hän ehdotti Bulgarian liittämistä osaksi Neuvostoliittoa sosialistisena neuvostotasavaltana, mutta ehdotus hylättiin
[2][3][4]

Ulkopolitiikassa Živkov seurasi tarkasti ja uskollisesti Neuvostoliiton johtoa. Hän hyväksyi Hruštšovin destalinisaation, sekä Brežnevin johdon Hruštšovin syrjäyttämisen jälkeen. Hän lähetti Bulgarian joukot mukaan Tšekkoslovakian miehitykseen 1968. Bulgarian tiedustelupalvelua syytettiin vuoden 1981 kiusallisen puolalaisen paavi Johannes Paavali II:n murhayrityksen järjestämisestä. Sittemmin salamurhatun bulgarialaisen toisinajattelijan ja loikkari Georgi Markovin mukaan Živkov palveli Neuvostoliiton etuja paremmin kuin Neuvostoliiton johtajat itse. Živkov lisäsi maan riippuvuutta Neuvostoliitosta kulttuurin, armeijan ja talouden osalta, mikä viimein koitui hänen tappiokseen kun hän yritti vastustaa Mihail Gorbatšovin glasnostia ja perestroikaa.lähde?

Vuonna 1989 maa oli raskaissa veloissa. Välttääkseen huomion kiinnittymisen talouden ongelmiin, Živkov korosti nationalististista politiikkaa ja kävi maan turkkilaista vähemmistöä vastaan. Talous romahti kun 300 000 bulgarianturkkilaista pakeni Turkkiin. Marraskuussa 1989 Živkovin syrjäyttivät muut politbyroon jäsenet ulkoministeri Petur Mladenovin johdolla, josta tuli itse kommunistisen puolueen johtaja.lähde?

Živkov tunnettiin nepotismista. Kun muut bulgarialaiset eivät saaneet matkustaa ulkomaille niin Živkovin perhe teki matkoja ulkomaille etenkin länsimaihin. Živkov yritti saada lapsiaan mukaan puolueen hierarkiaan. Tyttärensä Ljudmilan miehestä Ivan Slavkovista tuli valtion television ja Bulgarian olympiakomitean johtaja. Poika Vladimir Živkov sen sijaan tunnettiin playboy-elämäntyylistään ja alkoholinkäytöstään, mikä esti hänen korottamisensa komsomolin johtoa korkeammalle. Hän osteli velaksi kalliita länsiautoja BMW ja Mercedes-Benz. Myös ylelliset kulutustavarat ja ilmainen terveydenhoito sukulaisille ja tuttaville järjestettiin. Hän perusti kauppoja joista puolueen virkailijat saattoivat ostaa länsivaluutoilla myös ravintola, hotelli ja yökerhoiltoja järjesteltiin ympäri maata puolueen virkailijoille. Zivkovilla oli monta huvilaa ympäri Bulgarian Mustanmeren rannikkoa. Tytär Ljudmila pääsikin politbyrooseen ja kulttuuriministeriksi. Hän omaksui itämaista filosofiaa, harrasti mystiikkaa ja vegetarianismia marxismi-leninismin sijaan, mikä ei sopinut puolueen vanhalle kaartille. Hän kuoli vjuonna 1981 epäselvissä olosuhteissa 39-vuotiaana, mikä herätti Živkovin epäluulot tovereitaan kohtaan.lähde?

Vuonna 1990 Živkov sai syytteen erityisen törkeästä kansan omaisuuden kavaltamisesta. Syyskuussa 1992 hän sai kahdeksan vuoden vankeustuomion ja tuomittiin noin miljardin dollarin korvauksiin. Hän ei istunut tuomiotaan vankilassa korkean ikänsä vuoksi. Živkov kuoli 1998 keuhkokuumeeseen.lähde?

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 214. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. Elster, Jon (1996). The roundtable talks and the breakdown of communism. University of Chicago Press, 179. ISBN 0226206289. 
  3. Held, Joseph (1994). Dictionary of East European history since 1945. Greenwood Press, 84. ISBN 0313265194. 
  4. Gökay, Bülent (2001). Eastern Europe since 1970. Longman, 19. ISBN 0582328586.