Toinen Balkanin sota
Sivulta puuttuu | Toinen Balkanin sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
|
|||||||
| Osapuolet | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
Bulgaria 300 000 |
Serbia 220 000, Romania 200 000, Kreikka 150 000, Montenegro 12 000 |
||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Toinen Balkanin sota alkoi 19. toukokuuta vuonna 1913, kun Bulgarian joukot hyökkäsivät Pirotin ja Zajecarin kaupunkeihin Serbiassa [1] Serbian kuningas Pietari julisti sodan 1. kesäkuuta Bulgariaa vastaan ja taistelut puhkesivat myös Makedoniassa. Myös Kreikka julisti 3. heinäkuuta sodan Bulgariaa vastaan. [2]
Balkanin valtiot Kreikka, Romania ja Montenegro sekä Ottomaanien valtakunta lähtivät sotaan Serbian puolelle [1]. Romania puolestaan havitteli naapurinsa kahden vastustajan sitomaksi ja marssi 10. kesäkuuta eteläiseen Dobrudsan kaupunkiin. [3] Ottomaanien joukot valloittivat Adrianopolin 25. maaliskuuta ja saavuttivat sotilaallisia voittoja. Rauhanneuvottelut aloitettiin Bukarestissa 29. heinäkuuta. [2]
Toinen Balkanin sota päättyi rauhansopimukseen, joka allekirjoitettiin 10. elokuuta Bukarestissa ja 29. syyskuuta Konstantinopolissa vuonna 1913. [1] Bulgaria menetti kaikki ensimmäisessä Balkanin sodassa valloittamansa alueet [1] sekä Dobrudsan, joka on hedelmällistä viljelymaata[3] , kun Serbia ja Kreikka jakoivat keskenään suurimman osan Makedoniasta [1]. Solanikin ja Thasossari luovutettiin Kreikalle [1]. Albaniasta tuli Saksan prinssi Wilhelmin johtama itsenäinen valtio [1]. Kreeta siirtyi lopullisesti osaksi Kreikkaa, joka vaati alueita Epeiroksesta, joka siihen asti oli turkkilainen Albania. Ottomaanien valtakunta sai Adrianopolin. [1]
Sota aiheutti 500 000 ihmisen pakolaisuuden ja karkoituksen.[3] 234 000 turkkilaista lähti Bulgariasta ja Serbiasta ja 15 000 bulgarialaista pakeni Makedoniasta, joka jaettiin Kreikan ja Serbian kesken ja noin 70 000 kreikkalaista pakeni Traakiasta, joka liitettin Bulgariaan. [3] Epeiros siirtyi Kreikalle, josta karkoitettiin noin 70 000 albaania. Ottomaanien valtakunnasta lähteneet 265 000 kreikkalaista ja 100 000 turkkilaista siirtyi Kreikasta Ottomaanien valtakuntaan.[3]
Sodan jälkeen Bulgarian pääministeri Vasil Raboslavov ryhtyi lähentämään maataan Italian, Itävalta-Unkarin ja Saksan keisarikunnan kolmiliittoon, jonka erimielisyydet olivat jo huonot, koska Itävalta-Unkari ei hyväksynyt Romanian hallituksen Bulgarialle esittämiä aluevaatimuksia. [1]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat, s. 88. Balkan edelleen vaarallinen ruutitynnyri. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7.
- ↑ a b Vuosisatamme Kronikka, s. 159. Taistelu Balkanista. Gummerus. ISBN 951-20-2893-X.
- ↑ a b c d e Vuosisatamme Kronikka, s. 161. Rauha Balkanille. Gummerus. ISBN 951-20-2893-X.
