Ero sivun ”Helsingin metro” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
yksi logo riittää
→‎Laajeneminen: lisätään pyydetty lähde
Rivi 65: Rivi 65:
* 1. maaliskuuta 1995: [[Kaisaniemen metroasema|Kaisaniemen asema]] avattiin
* 1. maaliskuuta 1995: [[Kaisaniemen metroasema|Kaisaniemen asema]] avattiin
* 31. elokuuta 1998: [[Itäkeskus]] – [[Vuosaari]]
* 31. elokuuta 1998: [[Itäkeskus]] – [[Vuosaari]]
* 1. tammikuuta 2007: [[Kalasataman metroasema|Kalasataman asema]] avattiin.{{Lähde||27. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
* 1. tammikuuta 2007: [[Kalasataman metroasema|Kalasataman asema]] avattiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://docplayer.fi/187089-1-2007-paikallisliikenne.html | Nimeke = Metro sai vuodenvaihteessa uuden aseman| Tekijä = Suomen Paikallisliikenneliitto | Ajankohta = 1.2007 | Julkaisu = Paikallisliikenne| Viitattu = 11.5.2017 }}</ref>
* Aikaisintaan syyskuu 2017:<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.lansimetro.fi/uutiset/lansimetrossa-siirrytaan-testauksesta-viranomaishyvaksyntaan-tamanhetkinen-arvio-metroliikenteen-kaynnistymisesta-syyskuu/|nimeke=Länsimetrossa siirrytään testauksesta viranomaishyväksyntään, tämänhetkinen arvio metroliikenteen käynnistymisestä syyskuu {{!}} Länsimetro|julkaisu=Länsimetro|viitattu=2017-05-05|ajankohta=2017-05-05|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref> Ruoholahti – [[Matinkylä]] (''katso myös: [[Länsimetro]]'')
* Aikaisintaan syyskuu 2017:<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.lansimetro.fi/uutiset/lansimetrossa-siirrytaan-testauksesta-viranomaishyvaksyntaan-tamanhetkinen-arvio-metroliikenteen-kaynnistymisesta-syyskuu/|nimeke=Länsimetrossa siirrytään testauksesta viranomaishyväksyntään, tämänhetkinen arvio metroliikenteen käynnistymisestä syyskuu {{!}} Länsimetro|julkaisu=Länsimetro|viitattu=2017-05-05|ajankohta=2017-05-05|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref> Ruoholahti – [[Matinkylä]] (''katso myös: [[Länsimetro]]'')
* 2020:<ref name="lansimetro.fi2015-12-11">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.lansimetro.fi/ajankohtaista/uutiset/1420/2015-12-11-12-32-57.html|Nimeke=Kivenlahden aseman ja ratatunnelien louhintaurakan voitti Kalliorakennus-Yhtiöt|Julkaisu=lansimetro.fi|Ajankohta=11.12.2015|Julkaisija=Länsimetro Oy|Viitattu=27.2.2016}}</ref> [[Matinkylä]] – [[Kivenlahti]] (''katso myös: [[Länsimetron jatke]]'')
* 2020:<ref name="lansimetro.fi2015-12-11">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.lansimetro.fi/ajankohtaista/uutiset/1420/2015-12-11-12-32-57.html|Nimeke=Kivenlahden aseman ja ratatunnelien louhintaurakan voitti Kalliorakennus-Yhtiöt|Julkaisu=lansimetro.fi|Ajankohta=11.12.2015|Julkaisija=Länsimetro Oy|Viitattu=27.2.2016}}</ref> [[Matinkylä]] – [[Kivenlahti]] (''katso myös: [[Länsimetron jatke]]'')

Versio 11. toukokuuta 2017 kello 18.30

Helsingin metro
Tyyppi metro
Sijainti Suomi Helsinki, Suomi
Avattu 2. elokuuta 1982
Pituus 21,1 km
Asemia 17
Linjoja 1
Raideleveys 1 524 mm
Liikennöitsijä(t) HKL
Matkoja päivässä 201 400 (vuosi 2015)[1]
Matkoja vuodessa 62,9 miljoonaa[2]
Km   Lyh. Liikennepaikat
kääntöraide
0,0 KIL Kivenlahti (Stensvik)
Metrovarikko (Metrodepån)
1,3 ESL Espoonlahti (Esboviken)
2,9 SOU Soukka (Sökö)
4,3 KAI Kaitaa (Kaitans)
5,5 FIN Finnoo (Finno)
7,1 MAK Matinkylä (Mattby)
9,0 NIK Niittykumpu (Ängskulla)
10,1 URP Urheilupuisto (Idrottsparken)
kääntöraide
11,4 TAP Tapiola (Hagalund)
13,1 OTA Aalto-yliopisto (Aalto-universitetet)
14,5 KEN Keilaniemi (Kägeludden)
Espoon ja Helsingin kunnanraja
16,8 KOS Koivusaari (Björkholmen)
18,4 LAS Lauttasaari (Drumsö)
kääntöraide
20,6 RL Ruoholahti (Gräsviken)
kääntöraide
21,8 KP Kamppi (Kampen)
22,3 RT Rautatientori (Järnvägstorget)
22,9 HY Helsingin yliopisto (Helsingfors universitet)
23,8 HT Hakaniemi (Hagnäs)
24,7 SN Sörnäinen (Sörnäs)
25,8 KA Kalasatama (Fiskehamnen)
27,6 KS Kulosaari (Brändö)
Kipparlahden metrosilta
29,1 HN Herttoniemi (Hertonäs)
 Oulunkylään
koestusraide
30,5 ST Siilitie (Igelkottsvägen)
Metrovarikko (Metrodepån)
32,5 IK Itäkeskus (Östra centrum)
33,6 PT Puotila (Botby gård)
34,4 MP Myllypuro (Kvarnbäcken)
Kehä I:n alitus
Vuosaaren metrosilta
35,5 RS Rastila (Rastböle)
35,8 KL Kontula (Gårdsbacka)
36,8 VS Vuosaari (Nordsjö)
37,1 MM Mellunmäki (Mellungsbacka)
kääntöraide
 Vuosaaren satamaan
Merkkien selitykset

Helsingin metro on Helsingissä toimiva, Suomen ainoa ja maailman pohjoisin metrojärjestelmä.[3] Helsingin metro avattiin 2. elokuuta 1982. Helsingin metrojärjestelmä on yleisestä rautatieverkosta erillinen leveäraiteinen raskas kaupunkirautatie, joka yhdessä VR:n paikallisjunien sekä runkobussilinjojen 550 ja 560 kanssa muodostaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenneverkon rungon.[4][5] Valmistuessaan vuonna 1982 Helsingin metrolinja oli Suomen suurin investointi: vuoteen 1985 mennessä sen kustannukset olivat kaksi miljardia markkaa.[6]

Helsingin metro on erittäin suosittu joukkoliikenneväline. Vuosittain metromatkoja tehdään noin 62 miljoonaa[7] ja asiakkaat ovat antaneet metrolle matkustajatyytyväisyyskyselyissä hyvän arvosanan useana vuonna.[8] Metro palvelee erityisesti Helsingin itäisiä kaupunginosia, mutta se helpottaa myös kantakaupungissa liikkumista. Metrolla on yksi, idässä kahtia haarautuva linja, joka kulkee kokonaan Helsingin rajojen sisällä. Metrolinjaa laajennetaan kuitenkin myös Espooseen Länsimetrona.

Historia

Suunnittelusta rakentamispäätökseen

Helsingin metron tunnus on valkoinen M-kirjain oranssilla pohjalla. Kuvassa sisäänkäynti Rastilan metroasemalle.

Ensimmäinen aloite Helsingin metron rakentamiseksi tehtiin kaupunginvaltuuston kokouksessa vuoden 1955 syyskuussa.[9] Asiaa pohtimaan asetettiin esikaupunkiliikenteen suunnittelukomitea, joka vaihtoi nimensä kesällä 1959 metrotoimikunnaksi. Helsingin kaupungin esikaupunkiliikenteen suunnittelutoimikunta arvioi kaupungin väkiluvun kasvavan nopeasti, jolloin katuverkoston kapasiteetti ei olisi riittänyt sekä kasvavalle yksityisautoilulle että joukkoliikenteelle. Metrotoimikunta tarjosi ratkaisuna joukkoliikenteen siirtämistä omalle radalleen maan alle, mikä vapauttaisi katuverkon yksityisautoille ja pitäisi joukkoliikenteen suorat ja epäsuorat kustannukset kurissa.[10] Reino Castrénin ja Gunnar Steniuksen johtama toimikunta esitteli maaliskuussa 1963 pohjakaavan, jossa oli 86,5 km metrorataa pitkälle naapurikuntiin ja yhteensä 108 asemaa.[11] Helsingin kaupunginhallitus pyysi vuonna 1963 kolme ulkomaista asiantuntijalausuntoa metroprojektin tarpeellisuudesta.[12] Lausunnot saatiin noin vuoden kuluttua, ja niissä puollettiin metron rakentamista metrotoimikunnan ehdotuksen mukaisesti.[13] Ensimmäiseksi linjaksi valittiin osuus Kamppi–Puotila ja yksityiskohtaisen suunnitelman teko alkoi vuonna 1965, kun suunnittelua varten asetettiin metronsuunnittelutoimikunta.[14][15] Vuoteen 1966 mennessä suunnittelu oli maksanut 4,67 miljoonaa markkaa, ja Helsingin kaupungin talousarviossa metrolle oli varattu 475 miljoonaa markkaa vuosiksi 1968–1977, vaikka päätöstä rakentamisesta ei vielä varsinaisesti ollut.[16][17]

Castrenin ja Steniuksen esittelemän suunnitelman jälkeen kaupungin metrotoimiston johtajaksi tuli Unto Valtanen. Tähän aikaan vuonna 1968 kaupunginjohtaja Teuvo Aura ja VR:n pääjohtaja Esko Rekola sopivat kaupunkijunaliikenteen järjestelyistä niin, että VR hoitaisi valtion radalla liikenteen pohjoiseen ja länteen, ja HKL taas omalla radallaan liikenteen itään.[18] Tässä yhteydessä aiempi monen kevyemmän linjan tiheä metromalli hylättiin ja päätettiin rakentaa kaksi rautatiestandardin mukaista linjaa: Haukilahti–Puotinharju sekä niin kutsuttu U-metro Haaga–Erottaja–Kauppatori–Maunula[19], joilla käytettäisiin samaa raideleveyttä kuin valtion rataverkolla.[20] Myös Neuvostoliiton metrotekniikan käyttöönottoa harkittiin, pitkälti poliittisista syistä,lähde? mutta lopulta päädyttiin länsimaiseen tekniikkaan. Ensiksi päätettiin rakentaa itään johtava linja, sillä U-metron toteutumista pidettiin niin varmana, ja Itäväylällä oli hyvin suuria liikenneongelmia.

Rakentamispäätös viivästyi kaupunginhallituksen ja -valtuuston äänestyksien ja pöydälle jättämisten vuoksi. Vasemmisto ja osa ruotsalainen kansanpuolueen valtuutetuista, sekä lopulta myös liberaalit, kannattivat metrojärjestelmän rakentamista, mutta kokoomus vastusti hanketta koko sen suunnittelun ajan.[15] Viimein 7. toukokuuta 1969 Helsingin kaupunginvaltuustossa tehtiin päätös ensimmäisen vaiheen rakentamisesta, ja kaupunginhallitus hyväksyi päätöksen 12. toukokuuta.[21][22] Tarkoituksena oli saada linja valmiiksi vuoteen 1977 mennessä.[23] Vuonna 1971 valmistui noin 2,8 kilometriä pitkä koerata Roihupellolle rakennetulta varikolta Herttoniemeen. Ensimmäiset koevaunut nostettiin tälle radalle 10. marraskuuta 1971.[24]

Metrokaluston rakentaminen

Oranssi M100-sarjan metrojuna Sörnäisissä.

Metron rakentamisen alkaessa Valmet ja Strömberg aloittivat yhdessä muiden kotimaisten teollisuuslaitoksien kanssa metrokäyttöön soveltuvan junasarjan kehittämisen.[25] Strömberg teki metrokaluston tekniikasta laajan määritelmän ja teki siitä myös metron kanssa erityisen tutkimussopimuksen. Tuloksena vuosina 1971–1972 valmistettiin testikäyttöön kolme kaksivaunuista junayksikköä, joilla suoritettiin koeajoja nykyisen metrovarikon ja Siilitien aseman välille rakennetulla koeradalla.[26] Näissä kokeiluissa tuli esille useita erilaisia ongelmia, muun muassa liian heikko teho ajettaessa hitaalla nopeudella. Koejunissa oli tasavirtamoottorit. Kokeilujen jälkeen alettiin vuonna 1974 suunnitella uutta junasarjaa, jonka kolme ensimmäistä prototyyppiyksikköä (numerot 101–106) valmistuivat vuonna 1977. VR:n Dv12-veturi hinasi ensimmäisen uuden sarjan vaunuparin Valmet Oy Tampereen Lentokonetehtaalta Helsinkiin maanantaina 20. kesäkuuta 1977. Uuden junasarjan nimeksi tuli M100, ja se oli varustettu oikosulkumoottoreilla, joita ohjattiin taajuusmuuttajilla.[27] Helsingin metrolle kehitetty SAMI-nimen (Strömbergin Asynkroni Moottori Invertterikäyttö) saanut moottorien ohjauslaite tuli suosituksi myös muualla, sitä käytettiin Suomessa esimerkiksi Loviisan ydinvoimalan polttoaineen vaihtokoneen ohjausjärjestelmässä.[28]

Ensimmäiset koejunat oli suunniteltu automaattijuniksi, joissa ei tarvittu kuljettajaa. Jo tuolloin Helsingin metrosta suunniteltiin automaattista, ja automaattijunien koeajot aloitettiin 5. huhtikuuta 1974.[29][30] Sittemmin tästä suunnitelmasta luovuttiin ja päädyttiin täysin manuaalisesti ajettaviin juniin ja tavanomaiseen rautateiden asetinlaite- ja opastinjärjestelmään. Yksi koejuna myös paloi vuonna 1973 metrovarikkoalueella,[24] mikä johti moniin parannuksiin junien paloturvallisuudessa, kuten penkkien pehmusteista luopumiseen. Koejunia ei koskaan käytetty matkustajaliikenteeseen, ja viimeiset niistä romutettiin vuonna 1988.[26]

Metrohanketta varjostaneet epäselvyydet

Pääartikkeli: Metrojupakka

Metrotoimikunta tilasi vuonna 1974 sarjajunan prototyypin ja antoi jatkotilauksesta takuun ohittaen kaupunginvaltuuston.[31] Vuonna 1976 metrotoimikunta sekä Strömbergin ja Valmetin perustama Metrovaunut-yhtiö allekirjoittivat sopimuksen 13 kuusivaunuisen metrojunan valmistamisesta.[32] Kauppahinta oli 345 miljoonaa markkaa, ja kauppa tehtiin metrotoimikunnan päätöksellä ohi kaupunginvaltuuston, ilman tarjouskilpailua ja asiakirjat julistettiin salaisiksi.[31] Helsingin kaupunginjohtaja Teuvo Aura myönsi Metrovaunut-yhtiölle lainan vaunuja varten, ja metrotoimiston johtaja Unto Valtanen lupasi metrotoimiston hoitavan korot, jolloin kaupunki maksoi ulkopuolisille myöntämänsä velan korkoja itselleen.[31][33] Aura oli ylittänyt valtuutensa, mutta menettelystä ei myöhemmissä selvityksissä kuitenkaan nähty koituneen kaupungille varsinaista haittaa.[34]

Lääninhallitus alkoi selvittää epäiltyjä toimivallan ylityksiä vuonna 1979. Poliisi ja kaupunginhallituksen asettama toimikunta selvittivät kaupunginjohtajan, kaupunginhallituksen, metrotoimikunnan sekä metrotoimiston johtajan osallisuutta päätöksiin ja rahankäyttöön liittyvissä epäselvyyksissä. Oikeudenkäyntisarjan lopputuloksena kaikki syytteet hylättiin.[33] Metrotoimiston lahjusepäilyt johtivat erilliseen oikeuskäsittelyyn, jossa korkein oikeus totesi vuonna 1985 useiden henkilöiden syyllistyneen lahjusten ottoon. Metrotoimiston johtajan virasta pidätetty Unto Valtanen tuomittiin 23. lokakuuta 1987 lahjusten ottamisesta vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen[35] hänen otettuaan Siemens AG:ltä lahjuksina 80 000 Saksan markkaa ja moottoriveneen. Muiden kohdalla syytökset hylättiin vanhentuneina.[36]

Käyttöönotto

Yleisölle avoimet koeajot Hakaniemen ja Itäkeskuksen välillä aloitettiin 1. kesäkuuta 1982 (kello 5.32), mutta metron viralliset avajaiset olivat vasta 2. elokuuta,[37] viisi vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Metro avattiin siis vasta 27 vuotta sen jälkeen, kun aloite sen rakentamisesta oli tehty. Säännöllinen, kokopäiväinen liikennöinti koko välillä Rautatientori–Itäkeskus alkoi seuraavana päivänä. Kaupunginvaltuusto oli vuonna 1977 hyväksynyt metron siirtämisen metrotoimistolta Helsingin kaupungin liikennelaitokselle. Metrotoimisto ja metrotoimikunta lakkautettiin vuoden 1982 lopussa.[38]

Laajeneminen

Kalasataman metroasemaa rakennusvaiheessa keväällä 2006.

Rata

Helsingin metro
Perustiedot
Järjestelmä Helsingin metro
Reitti Ruoholahti–Mellunmäki
  Ruoholahti–Vuosaari
Avattu 3. elokuuta 1982
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Helsingin seudun liikenne (suunnittelu ja tilaaminen)
HKL-Metroliikenne (operointi ja liikennöinti)
Vuoroväli Ruoholahti–Itäkeskus 4–5 min
Itäkeskus–Mellunmäki 8–10 min
Itäkeskus–Vuosaari 8–10 min
Tekniset tiedot
Pituus 21,1 km
Asemia 17
Raideleveys 1 522[42] mm
Sallittu nopeus 80 km/h
Sähköistys virtakisko
Km   Lyh. Liikennepaikat
kääntöraide
0,0 KIL Kivenlahti (Stensvik)
Metrovarikko (Metrodepån)
1,3 ESL Espoonlahti (Esboviken)
2,9 SOU Soukka (Sökö)
4,3 KAI Kaitaa (Kaitans)
5,5 FIN Finnoo (Finno)
7,1 MAK Matinkylä (Mattby)
9,0 NIK Niittykumpu (Ängskulla)
10,1 URP Urheilupuisto (Idrottsparken)
kääntöraide
11,4 TAP Tapiola (Hagalund)
13,1 OTA Aalto-yliopisto (Aalto-universitetet)
14,5 KEN Keilaniemi (Kägeludden)
Espoon ja Helsingin kunnanraja
16,8 KOS Koivusaari (Björkholmen)
18,4 LAS Lauttasaari (Drumsö)
kääntöraide
20,6 RL Ruoholahti (Gräsviken)
kääntöraide
21,8 KP Kamppi (Kampen)
22,3 RT Rautatientori (Järnvägstorget)
22,9 HY Helsingin yliopisto (Helsingfors universitet)
23,8 HT Hakaniemi (Hagnäs)
24,7 SN Sörnäinen (Sörnäs)
25,8 KA Kalasatama (Fiskehamnen)
27,6 KS Kulosaari (Brändö)
Kipparlahden metrosilta
29,1 HN Herttoniemi (Hertonäs)
 Oulunkylään
koestusraide
30,5 ST Siilitie (Igelkottsvägen)
Metrovarikko (Metrodepån)
32,5 IK Itäkeskus (Östra centrum)
33,6 PT Puotila (Botby gård)
34,4 MP Myllypuro (Kvarnbäcken)
Kehä I:n alitus
Vuosaaren metrosilta
35,5 RS Rastila (Rastböle)
35,8 KL Kontula (Gårdsbacka)
36,8 VS Vuosaari (Nordsjö)
37,1 MM Mellunmäki (Mellungsbacka)
kääntöraide
 Vuosaaren satamaan
Merkkien selitykset

Radalla on kolme alku- ja pääteasemaa: Ruoholahti lännessä sekä Mellunmäki ja Vuosaari idässä. Radalla on pituutta 21,1 kilometriä ja asemia on 17. Kartoissa linja on väriltään oranssi. Joka toinen metro kulkee reitillä Kamppi–Mellunmäki, ja joka toinen reitillä Ruoholahti–Vuosaari.

Rata kulkee Ruoholahdesta Sörnäisiin saakka maanalaisessa tunnelissa, suurelta osin yli kahdenkymmenen metrin syvyydessä. Pitkänsillan kohdalla tunneli kulkee salmen pohjan ali. Sörnäisissä rata nousee maan pinnalle ja kulkee Itäväylän vieressä sieltä Itäkeskukseen saakka. Itäkeskuksesta Mellunmäkeen johtava haara on kokonaan maan päällä ja kulkee suurimmaksi osaksi Kehä I:n ja Kontulantien vierellä. Itäkeskuksesta Vuosaareen johtava rata kulkee Puotilan ali maanalaisessa tunnelissa, mutta nousee maan päälle ennen Vuosaaren siltaa, ja Vuosaaressa oleva osuus on maan päällä Vuotien vieressä.

Linjan asemat

Asemia on eniten Itä-Helsingissä; kantakaupungissa sijaitsevat Kalasatama, Sörnäinen, Hakaniemi, Helsingin yliopisto, Rautatientori, Kamppi ja Ruoholahti. Näistä vain Kalasatama on maan pinnalla. Alla on lista Helsingin metroasemista.

Asema
suomeksi 		Asema
ruotsiksi 		Rataosuus Nousijat
arkip. (2014)[43] 		Poistujat
arkip. (2014)[43]
Ruoholahti Gräsviken Ruoholahti–Itäkeskus 14 200 6 700
Kamppi Kampen Ruoholahti–Itäkeskus 21 200 24 300
Rautatientori Järnvägstorget Ruoholahti–Itäkeskus 24 800 27 800
Helsingin yliopisto Helsingfors universitet Ruoholahti–Itäkeskus 8 000 10 300
Hakaniemi Hagnäs Ruoholahti–Itäkeskus 12 500 13 500
Sörnäinen Sörnäs Ruoholahti–Itäkeskus 20 000 24 500
Kalasatama Fiskehamnen Ruoholahti–Itäkeskus 6 100 7 100
Kulosaari Brändö Ruoholahti–Itäkeskus 2 900 3 200
Herttoniemi Hertonäs Ruoholahti–Itäkeskus 16 600 14 600
Siilitie Igelkottsvägen Ruoholahti–Itäkeskus 3 900 4 700
Itäkeskus Östra centrum Ruoholahti–Itäkeskus 21 500 17 700
Myllypuro Kvarnbäcken Itäkeskus–Mellunmäki 9 100 4 400
Kontula Gårdsbacka Itäkeskus–Mellunmäki 9 600 9 400
Mellunmäki Mellungsbacka Itäkeskus–Mellunmäki 7 000 8 700
Puotila Botby gård Itäkeskus–Vuosaari 5 000 4 000
Rastila Rastböle Itäkeskus–Vuosaari 4 000 5 400
Vuosaari Nordsjö Itäkeskus–Vuosaari 12 600 12 800

Tulevaisuus

Kartta Helsingin seudun metro- ja kaupunkiradoista suunniteltuine laajennuksineen

Metron jatko Ruoholahden asemalta Lauttasaaren kautta Espooseen on rakenteilla. Poliittisesti Helsingin kaupunki kannattaa metron jatkorakentamista Mellunmäestä Helsingin Östersundomiin, Itä-Vantaalle ja Sipooseen (kuusi uutta asemaa).[44]

Uudet asemat ja laajennukset

Siilitien ja Itäkeskuksen väliin on kaavailtu uutta Roihupellon asemaa, joka palvelisi Roihupellon teollisuusaluetta ja Roihuvuoren kaupunginosaa.[45]

Länsimetro

Pääartikkeli: Länsimetro

Länsimetro on Helsingin metron rakenteilla oleva jatko[46] Espooseen. 13,9 kilometriä pitkä[47] ensimmäinen vaihe tulee kulkemaan nykyisen metroradan pääteasemalta Ruoholahdesta Lauttasaaren läpi Otaniemen kautta Tapiolaan ja sieltä eteenpäin Matinkylään asti. Toinen vaihe jatkaa ensimmäisen vaiheen päätepysäkiltä Matinkylästä aina Kivenlahteen. Länsimetron rakentamiseen päädyttiin pitkän poliittisen kiistelyn jälkeen, kun Espoon kaupunginvaltuusto päätyi kannattamaan länsimetroa syyskuussa 2006 äänin 45–19[48]. Metron rakennustyöt alkoivat marraskuussa 2009 Ruoholahdesta,[46] ja liikennöinnin länsimetron ensimmäisellä osuudella tähdättiin alkavan elokuussa 2016.[49] Hanke viivästyi, ja uusi arvio on, että koeliikenne alkaa tammikuussa 2017. [50] Matinkylä–Kivenlahti-osuuden hankesuunnitelma hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 2012.[51] Sen rahoitus hyväksyttiin Espoon kaupunginhallituksessa syyskuussa 2014.[52] ja sen rakennustyöt käynnistyivät Finnoon työmaalla joulukuussa 2014.[53] Länsimetron myötä Helsingin metroon syntyy kaksi metrolinjaa: Tapiola–Mellunmäki ja Matinkylä–Vuosaari.[54]

Rakenteilla oleva linja on seuraava:

Km   Lyh. Liikennepaikat
kääntöraide (2. vaihe päättyy)
20,3 Kivenlahti (Stensvik)
Metrovarikko (Metrodepån)
19,3 Espoonlahti (Esboviken)
18,0 Soukka (Sökö)
16,4 Kaitaa (Kaitans)
15,1 Finnoo (Finno)
(1. vaihe päättyy)
13,5 MAK Matinkylä (Mattby)
11,6 NIK Niittykumpu (Ängskulla)
10,5 URP Urheilupuisto (Idrottsparken)
kääntöraide
9,2 TAP Tapiola (Hagalund)
7,5 OTA Aalto-yliopisto (Aalto-universitetet)
6,1 KEN Keilaniemi (Kägeludden)
Espoon ja Helsingin kunnanraja
3,8 KOS Koivusaari (Björkholmen)
2,2 LAS Lauttasaari (Drumsö)
kääntöraide
0,0 RL Ruoholahti (Gräsviken)
 Helsingin metro
Merkkien selitykset

Itämetro

Pääartikkeli: Itämetro
Metron itäisen jatkon reittisuunnitelma.

Sen jälkeen, kun Helsinkiin vuoden 2009 alusta liitettiin valtioneuvoston päätöksellä osia Lounais-Sipoosta ja Itä-Vantaasta, on alettu suunnitella metron jatkamista Mellunmäen metroasemalta itään, Sipoon Majvikiin saakka.[55] Osuudelle on suunniteltu kuusi asemaa, joista viisi nimettyä olisivat Länsi­salmen, Salmenkallion, Gumbölen, Östersundomin ja Majvikin asemat. Helsingin apulais­kaupungin­johtaja Hannu Penttilän mukaan radan jatkeen rakentaminen voitaisiin aloittaa vuonna 2015.[44] Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri on vastustanut hanketta, koska se katkaisisi Sipoonkorven luontoyhteydet.[56]

Toinen metrolinja

Pääartikkeli: Helsingin toinen metrolinja

Helsingin toiselle metrolinjalle (Santahamina)–Laajasalo–Katajanokka–Kamppi–Pasila–(Lentoasema) tehtiin varaus vuoden 2004 yleiskaavaan.[57][58] 2000-luvun alulla tärkeimpänä pidetylle välille Pasila–Katajanokka tehtiin vuonna 2001 puitesuunnitelma. Kaupunki on tehnyt 2000- ja 2010-lukujen aikana erilaisia vertailuita ja tutkimuksia metrolinjan rakentamisesta Kamppi–Laajasalo- ja Töölö–Pasila-väleille. Toinen metrolinjan on kokonaisuudessaan suunniteltu kulkevan Pasilasta Meilahden, Stadionin ja Töölön kautta Kamppiin, jossa se risteäisi nykyisen linjan kanssa. Kampin nykyisen aseman alle on louhittu jo sen rakentamisen aikoihin toinen tunneli, jota on tarkoitus käyttää risteävän linjan asemana.[59][60] Kampista linjaa on suunniteltu Esplanadin puiston ja Katajanokan kautta meren ali entiseen Öljysatamaan ja Laajasaloon sekä sieltä Yliskylään ja Santahaminaan.[57][58]

Automatisointi

Laituriovet Vuosaaren metroasemalla.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 17. toukokuuta 2006, että metroon hankitaan uusi täysautomatisoituun metroliikenteeseen siirtymisen mahdollistava kulunvalvontajärjestelmä.[61] Hankkeen taustalla oli huoli metron nykyisen 1960- ja 1970-lukujen tekniikkaan perustuvan kulunvalvontajärjestelmän vanhentumisesta. Metron laajentaminen ei ole mahdollista nykyisen järjestelmän pohjalta muun muassa siitä syystä, että nykyisen laitteiston osien saatavuus on vaikeutumassa. Liikennelaitos esitti hankkeen etuina matkustajaturvallisuuden paranemisen[62] sekä vuorovälien tihentymisen myötä saavutettavat edut.[63] Varjopuolina automaattijärjestelmissä nähtiin muun muassa hyvin korkeat kustannukset, huolet tällaisen tekniikan toimivuudesta – ja matkustajaturvallisuuskysymykset. Toteutuessaan alun perin suunnitellun laajuisena automatisointi olisi mahdollistanut metrojunien kulun ilman kuljettajaa pelkän valvomosta tapahtuvan kauko-ohjauksen avulla. Kuljettajien arvioiden mukaan on kuitenkin ollut epäselvää, voidaanko täysin kuljettajattomaan ajoon siirtyä hankkeen valmistuttua.[64] Kuljettajia on alkuvuodesta 2013 palkkalistoilla yli 80.lähde?

Valtuustolle esitetty hankkeen kustannusarvio oli tuolloin noin 70 miljoonaa euroa ja valmistumisarvioksi asetettiin vuosi 2011.[63][65] Vuoteen 2011 tultaessa julkisuuteen kerrottu kustannusarvio oli noussut 115 miljoonaan euroon ja valmistumisajankohdan kerrottiin siirtyvän vuodesta 2014 edelleen tarkemmin määrittelemättömään ajankohtaan.[66]

Tammikuussa 2012 Helsingin kaupunki ilmoitti julkisuuteen, että täysautomatisoinnista luovutaan, ja samalla automatisointihankkeen kustannuksiksi kerrottiin julkisuuteen 170 miljoonaa euroa.[67][68] Pitkällisten viivästysten ja vaikeiden teknisten ongelmien jälkeen Helsingin kaupungin liikennelaitoksen johtokunta päätti lopulta 15. huhtikuuta 2012, että automatisoinnista luovutaan kokonaan ja että ainoastaan asetinlaitteet ja kulunvalvontatekniikka uudistetaan.[69] Kesäkuussa 2012 kuitenkin tiedotettiin, että automatisoinnin toimittajan ja Helsingin kaupungin välille on saatu aikaan sovinto, jonka myötä automatisointihanketta jatkettiin alkuperäisen sopimuksen mukaisesti aina joulukuuhun 2014 asti.[70][71] Joulukuussa 2014 HKL:n johtokunta päätti, että Helsingin metron automatisointia koskevat sopimukset Siemensin kanssa puretaan. Ratkaisulla pyritään varmistamaan länsimetron liikenteen käynnistyminen vuonna 2016. Metron automatisoinnin luopumisesta huolimatta Helsingin metron liikennöinnin vuoroväli muuttuu nykyisestä 5 minuutista 2,5 minuuttiin, jolloin metron kapasiteetti pysyy riittävänä metrojunien lyhentyessä. Automatisointi tullaan kilpailuttamaan uudelleen lähivuosina tilanteessa, jossa nykyiset metrojunat on korvattu uusilla.[72]

Metro oli Roihupellon varikon turvalaitteiden uusimiseen liittyvien asennustöiden takia kokonaan suljettuna 25.–26. syyskuuta 2010 lauantai-illasta sunnuntaiaamupäivään, samalla ensimmäisen kerran koko olemassaolonsa aikana. Metroliikenne korvattiin tuolloin busseilla. Toisen kerran metro on ollut pois käytöstä kokonaan 1.–2. joulukuuta 2012 ohjausjärjestelmän asennustöiden takia. Tällöin metro korvattiin busseilla ja raitiovaunuilla.[73]

Automatisoinnin myötä kaikille metroasemille oli tarkoitus rakentaa laituriovet. Ensimmäisenä ne asennettiin Vuosaaren asemalle lokakuussa 2010, mutta niiden käyttöönotto lykkääntyi toistuvasti.[74][75] Siemensin omistamat ovet päätettiin purkaa pois maaliskuussa 2015 automatisointisopimuksen purkautuessa.[76]

Tekniikka

Roihupellon metrovarikko nähtynä Ratasmyllyntieltä.

Helsingin metron järjestelmä koostuu 17 asemasta kahdessa haarassa, ja radan pituus on yhteensä 21,1 kilometriä, josta noin 30 prosenttia tunnelissa.[77] Metroliikenteestä vastaa HKL-Metroliikenne, joka on osa Helsingin kaupungin liikennelaitosta.

Helsingin metrojärjestelmä luetaan raskaaksi raideliikennejärjestelmäksi yhdessä paikallisjunien kanssa, eikä sitä siksi pidä sekoittaa raitioliikenteeseen. Helsingin metrojunat ovat teknisesti lähes samanlaisia kuin paikallisjunat, kuten Sm2. 1 522 millimetrin[42] raideleveyskin on lähes identtinen junaliikenteen kanssa.[78] Metron laiturit ovat rautatieasemien laitureita korkeampia. Helsingin metrossa sähkö syötetään radan sivussa sijaitsevaa virtakiskoa pitkin ja sähkönä on 750 voltin tasajännite. Alapuoliset virranottimet sijaitsevat päätyteleissä molemmin puolin junaa.[78] M200-sarjan vaunuihin on katolle rakennettu myös varaus yläpuoliselle virranottimelle, mikä mahdollistaa periaatteessa metron laajennusten toteuttamisen ilmajohtovirroituksella. Vaunuparin parittoman numeron vaunuissa oleva taajuusmuuttaja muuttaa tasavirran aina tietyn taajuiseksi vaihtovirraksi oikosulkumoottoreiden nopeudensäätöä varten.[79] Metrojunien vaunut ovat myös hieman paikallisjunia kevyemmiksi rakennettuja, koska niiden tulee kiihtyä nopeasti ja ne joutuvat pysähtymään usein.

Metrojunat

Metrojuna Vuosaaren metrosillalla, Rastilan ja Puotilan aseman välillä.
Pääartikkelit: M100, M200 ja M300

Helsingin metrossa on tällä hetkellä käytössä kaksi junasarjaa: M100 ja M200. Näistä Saksassa vuosina 2000–2001 rakennetut uudemmat M200:t tulivat käyttöön vuonna 2001. Ensimmäinen juna tuli matkustajakäyttöön 4. kesäkuuta. Junayksiköitä eli vaunupareja tilattiin kaikkiaan 12, ja niiden numerot ovat 201–224. Suomalaisia M100-sarjan vaunupareja rakennettiin vuosina 1977–1984 yhteensä 42 kappaletta, numeroiltaan 101–184. Näistä vaunupareista 107–184 peruskorjattiin niin, että viimeinen vaunupareista oli käynyt korjattavana kesällä 2009. Korjauksessa matkustajainformaatiota, ovijärjestelmää ja sisustusta uusittiin. Ns. nokkajunaa, eli vanhimpia vaunupareja 101–106, ei peruskorjattu, vaan ne poistuvat myöhemmin käytöstä ensimmäisenä. Syyskuussa 2007 Helsingin joukkoliikennelautakunta päätti aloittaa uuden M300-junasarjan tilaamisen valmistelut. Uudet junat ovat tulevaisuudessa tarpeen rataverkon laajentumisen ja vuorovälin tihentämisen vuoksi.[80] M300-sarjan junat toimittaa espanjalainen CAF. Tilaus käsittää 20 junaa, ja HKL:llä on lisäksi optio 20 lisäjunaan.[81] Uusien junien tilaus on viivästynyt, sillä CAF on joutunut odottamaan automatiikan teknisiä tietoja metron automatisoinnista vastaavalta Siemensiltä.[81]

Metrojunien normaali linjanopeus on 80 kilometriä tunnissa. Radalla olevat vaihteet on rakennettu joko 35 km/h tai 60 km/h nopeuksille. Molemmissa junasarjoissa on nopeudenrajoitin, joka on säädetty katkaisemaan vetoteho nopeudessa 80 km/h ja kytkemään päälle sähköjarru viimeistään 90 km/h nopeudessa. Junien telikonstruktiosta aiheutuva ns. rakenteellinen maksiminopeus on M100-sarjassa 100 km/h ja M200-sarjassa 120 km/h.

Metrojunan kaikki akselit ovat vetäviä ja jokaisella on oma moottori. Jokaisessa vaunussa on kaksi teliä, joissa kummassakin on kaksi akselia. Yhdessä M100-sarjan junayksikössä eli vaunuparissa on siten yhteensä kahdeksan 125 kW:n tehoista moottoria, jotka tuottavat vaunuparia kohden yhden megawatin vetotehon.[82] Täysimittaisen kolmivaunuparisen metrojunan moottoriteho on siis kolme megawattia. Jarrujärjestelmiä metrojunassa on kolme: sähköjarru, paineilmajarru ja kiskojarru. Sähköjarrua käytetään hidastamiseen, ja se toimii kytkemällä ajomoottorit generaattoreiksi ja syöttämällä näin syntyvä sähkövirta erityisiin jarruvastuksiin, joiden tuottama lämpö käytetään kylmänä vuodenaikana matkustamon lämmittämiseen. Paineilmajarrua käytetään junan pysäyttämiseen pienestä nopeudesta ja se toimii samalla sähköjarrun varajärjestelmänä. Telin pyörien välissä sijaitsevat magneettitoimiset kiskojarrut on tarkoitettu hätäjarrutuksiin.[83]

M200-sarjan metrojuna lähdössä Ruoholahdesta.

Liikennöinti ja liikenteenohjaus

Helsingin metro on teknisesti ottaen rautatiejärjestelmä, joskin sen asemaväli on lyhyt ja junien vuoroväli tiheä. Metrossa noudatetaan pitkälti samanlaisia käytäntöjä kuin valtion rautatieverkolla: Metrojunan kuljettajat eivät itse valitse käyttämäänsä raidetta, vaan junien käyttämät kulkutiet asettaa ja turvaa liikenteenohjaaja. Kuljettaja ei myöskään saa lähteä liikkeelle ilman liikenteenohjauksen antamaa ajoon oikeuttavaa lupaa eli opastetta. Opasteet annetaan yleensä valo-opastimella mutta tarvittaessa myös suullisesti rataradiolla tai puhelimella.[84] Tässä kohdin raskas raideliikenne eroaa olennaisesti raitioliikenteestä, jossa ajaminen tapahtuu kokonaan kuljettajan varassa ja vastuulla.

Turvalaitejärjestelmän periaate on samankaltainen kuin valtion rataverkon suojastetuilla radoilla: rata on jaettu kiinteisiin suojaväleihin, joille ajamista ohjaa pääopastin.[85] Kahden peräkkäisen aseman lähtöpääopastimien välillä suojavälejä on 2–4. Jokainen suojaväli muodostuu useasta raidevirtapiiristä. Ylikulkevan junan akseli sulkee raidevirtapiirin, jolloin raidevirtapiirin kattama kulkutieosuus varautuu. Sellaiselle suojavälille, jolla on varattu kulkutieosuus, ei ole mahdollista asettaa ajoon oikeuttavaa opastetta – näin estetään junien peräänajo.

Metron kulunvalvontajärjestelmä poikkeaa valtion rataverkolla käytetystä kulunvalvontajärjestelmästä siten, että metron kulunvalvontajärjestelmä perustuu tiettyihin pisteisiin (pääopastimien kohdalle kiskojen väliin) sijoitettuihin ratalaitemagneetteihin. Junan pohjassa ohjaamon alapuolella on tätä magneettia vastaava anturi.[86] Nämä ratalaitemagneetit deaktivoituvat, kun opastimeen asettuu ajoon oikeuttava opaste. Mikäli metrojuna sivuuttaa punaisen opastimen (jolloin magneetti on aktiivisena), laukaisee ratalaitemagneetti junassa hätäjarrutuksen (ns. pakkojarru). Metron kulunvalvonta ei siis periaatteessa estä kuljettajaa sivuuttamasta punaista opastinta, mutta käytännössä punaisen opastimen ohituksen yhteydessä tapahtuu pakkojarrutus. Lisäksi metroradalla on neljässä paikassa vastaavalla ratalaitemagneetilla toimivaa nopeudenvalvontapistettä, joissa ratalaitemagneetti aktivoituu ja laukaisee pakkojarrutuksen, jos juna sivuuttaa magneetin yhteydessä olevan nopeudenmittauspisteen ylinopeudella.[87] Valtion rataverkolla kulunvalvonta on toteutettu pistemäisin radalla sijaitsevin anturein (baliisein), jotka välittävät veturin kulunvalvontalaitteelle tietoa edessäpäin olevilta opastimilta, ja siten valvovat, ettei kuljettaja ylitä ajonopeuksia tai ohita punaisia opastimia.

Releasetinlaite Helsingin metrovarikolla.

Metroliikennealueella junien kulkuteistä huolehtii neljä asetinlaitetta. Ne ovat tyypiltään releasetinlaitteita ja mallia Siemens SpDrS 60. Kunkin toiminta-alue on noin kuusi kilometriä, ja ne sijaitsevat Hakaniemessä, Herttoniemessä, Kontulassa ja Vuosaaressa. Kaikkia neljää asetinlaitetta kauko-ohjataan Hakaniemen keskusvalvomosta tietokonepohjaisen käyttöliittymän (Alcatel SEL L90) avulla. Lisäksi Roihupellon metrovarikolla on oma Siemens SICAS -tietokoneasetinlaite, jota käytetään manuaalisesti metrovarikon liikenteenohjausvalvomosta. Normaalioloissa linjaliikenteen liikenteenohjauksen rutiinitoiminnot on automatisoitu siten, että tietokoneella toimiva ohjausjärjestelmä pyytää automaattisesti asetinlaitteelta kullekin junavuorolle aikataulun mukaan kulkutietä aina seuraavalle pääopastimen turvaamalle suojavälille. Liikennehäiriöiden sattuessa liikenteenohjaajat voivat kuitenkin myös asettaa junille kulkutiet manuaalisesti joko tietokoneelta tai myös täysin käsin perinteisestä asetinlaitetaulusta.[87]

Helsingin metrossa käytettävät opastimet ja niillä annettavat opasteet ovat pääpiirteissään samat kuin valtion rautatieverkossa käytettävät. Suurimpana erona on kuitenkin se, että pääopastimella voidaan antaa viisi opastekäsitettä:[88] ”Seis” (punainen valo), ”Aja” (vihreä valo), ”Aja sn 35” (keltainen ja vihreä valo), ”Kytkentäopaste” eli ajo varatulle raiteelle sn 20 (keltainen valo) sekä ”Poikkeusopaste” eli poikkeuslupa ”Seis”-opasteen ohittamiseen (punainen ja valkoinen valo). Esiopastimella annetaan kaksi opastekäsitettä: ”Odota aja” (kaksi vihreää valoa) sekä ”Odota muu kuin aja” (kaksi keltaista valoa). Erillisiä suojastusopastimia ja raideopastimia ei metroradalla käytetä, sillä vastaavat opasteet annetaan pääopastimella.

Matkustajainformaatio

Uusittu laiturinäyttö.

Matkustajille annetaan tietoa näkyvin ja kuuluvin opastein. Yksinkertaisimpia ovat asemien seinillä olevat kyltit, joissa aseman nimi lukee suomeksi ja ruotsiksi, Rautatientorilla myös englanniksi ja saksaksi. Vaunuissa ja asemilla on myös linjakarttoja. Asemien kartoissa on merkittynä myös raiteen kulkusuunta karttaan nähden ja aseman kohdalla on punainen pallo.

Asemilla tiedotetaan seuraavan junan määränpää, pysähdyspaikka ja lähtöön jäljellä oleva aika näytöin. Junan lähtöaika esitetään puolen minuutin tarkkuudella ja junan pääteasema suomeksi ja ruotsiksi.[89] Junan lähtöaika on reaaliaikainen ja perustuu junan sijaintiin. Vanhat laiturinäytöt olivat melko vanhanaikaisia taustavalaistuja nestekidenäyttöjä. Varaosia ei ollut enää saatavilla ja sen takia Kalasataman asemalla niitä ei ollut pitkään ollenkaan. Laiturinäytöt uusittiin vuoden 2012 aikana ja otettiin käyttöön joulukuussa 2012 metron asetinlaitteen uusimisen yhteydessä.[90] Yksi vanha laiturinäyttö on jätetty paikoilleen Ruoholahden asemalle.[91] Myös yksi vanha asetinlaitetaulu säästettiin, ja se on esillä Hakaniemen asemalla.[92] Asemille on lisätty 2006 huhtikuussa myös sinisiä valoja ja lattiamerkintöjä kertomaan lyhyen junan pysähdyspaikka.[93] Laiturinäyttöjen lisäksi joidenkin asemien ylätasanteilla on LED-näytöt, joista näkee seuraavien junien määränpäät ja lähtöön kuluvan ajan. Ajat perustuvat aikatauluihin eivätkä todelliseen liikennetilanteeseen.[94]

Metroasemat ja niiden väliset matka-ajat.

Junien päissä ja vaunujen sivuilla on määränpääkilvet – 200-sarjassa pistematriisikilvet, peruskorjatuissa 100-sarjan junissa LED-kilvet ja muissa taustavalaistut aukot. Näissä lukee junan määränpää suomeksi ja ruotsiksi.

Asemille on mahdollisuus kuuluttaa liikenteenohjauksesta käsin esimerkiksi liikennehäiriön sattuessa. Itäkeskuksessa kuulutetaan automaattisesti itään kulkevien junien määränpää suomeksi ja ruotsiksi aseman lähellä sijaitsevan näkövammaiskeskus Iiriksen vuoksi. Metrojunissa kuulutetaan seuraava asema suomeksi ja ruotsiksi kerran asemaa lähestyttäessä. Rautatientori ja Helsingin yliopisto kuulutetaan myös englanniksi (Central Railway Station, University of Helsinki). 200-sarjan junissa ja peruskorjatuissa 100-sarjan vaunujen matkustamoissa on LED-näyttöjä, joissa lukee seuraavan aseman nimi suomeksi ja ruotsiksi vuorotellen. 100-sarjan näytöissä näkyvät lisäksi kaikki automatisoidut kuulutukset. Lisäksi metrojunankuljettajalla on mahdollisuus kuuluttaa koko junaan (tai peruskorjatuissa 100-sarjan junissa vaunuparikohtaisesti) esimerkiksi liikennehäiriöiden sattuessa.

Metrolla matkustaminen

Peruskorjaamaton M100-sarjan metrovaunu sisältä.

Helsingin kantakaupungin metroasemat Ruoholahdesta Sörnäisiin sijaitsevat maan alla, ja niihin siirrytään katutasolta yleensä liukuportaita pitkin tai hissillä. Kaikki nykyiset metroasemat sijaitsevat Helsingin kaupungin alueella, joten kaikki metromatkat voi maksaa Helsingin sisäisillä lipuilla. Kertalippuja voi ostaa asemilla olevista automaateista, HSL:n älypuhelinsovelluksella tai tilata tekstiviestillä.

Asemilla on hissejä liikuntarajoitteisia ja lastenvaunujen tai polkupyörien kanssa liikkuvia varten. Korkea laituritaso tekee kaikista metrovaunuista esteettömiä, eli vaunun lattia on samalla tasolla kuin laituri.

Itä-Helsingissä asemat rakennettiin säästöbudjetilla uudempaa Vuosaaren haaraa lukuun ottamatta. Idän vanhat asemat ovat koruttomia ja muistuttavat kaupunkiratojen saman ikäluokan asemia.[95] Vähimmäistarpeet täyttävät asemat ovat nykyisin jääneet jälkeen matkustajakapasiteetista. Asemien peruskorjausta on aloitettu Kontulassa ja Itäkeskuksessa.[96] Herttoniemen metroasema modernisoidaan lähitulevaisuudessa.lähde?

Asemilta lähtee metrojunia sekä Ruoholahden että Itä-Helsingin pääteasemille vuorokaudenajan mukaan neljän tai viiden minuutin välein. Joka toinen itään lähtevä metro menee Mellunmäen haaralle, joka toinen Vuosaaren haaralle. Matkustajia kuljettavat metrojunat pysähtyvät esimerkiksi paikallisjunista poiketen jokaisella asemalla. Junissa on matkustajien istumiseen tarkoitettuja penkkejä sekä tankoja, joista voi pitää kiinni. Myös pyörätuolilla pääsee metrovaunuun.

Kesäisin radalla suoritetaan muun muassa siltojen korjaustöitä, ja metroliikenteessä on tällöin noudatettu poikkeusaikatauluja. Jos kesällä ajetaan poikkeusliikenteen mukaisesti, junien vuoroväli on pidempi ja junat kulkevat Ruoholahdesta suoraan vain toiselle haaralle. Toisen haaran liikenne hoidetaan pelkästään pääteaseman ja Itäkeskuksen väliä ajavilla vuoroilla. Näitä lyhyttä väliä edestakaisin ajavia vuoroja kutsutaan metroliikenteessä pendelijuniksi. Poikkeusliikenteen aikana kesinä 2004, 2005, 2007 ja 2009 pendelijunat ovat ajaneet Mellunmäkeen, ja vuosien 2003, 2006 ja 2008 kesinä pendelijunat liikennöivät Vuosaareen. Keskustasta pendelinä liikennöitävälle haaralle kulkevat matkustajat joutuvat vaihtamaan junaa Itäkeskuksessa. Kesinä 2005 ja 2006 on korjattu Siilitien ja Sahaajankadun siltoja. Kesällä 2007 korjattiin Kulosaaren siltaa pohjoisen raiteen alta, ja kesällä 2008 eteläisen raiteen alta. Kesällä 2012 metrojunat kulkivat vain Vuosaari–Itäkeskus- ja Mellunmäki–Ruoholahti-välejä, paitsi 14.–22. heinäkuuta metro kulki vain välejä Vuosaari–Itäkeskus ja Mellunmäki–Kulosaari. Poikkeusjärjestely johtui Kalasataman keskuksen rakennustöistä ja Siilitien metroaseman korjaustöistä, ja liikenne korvattiin busseilla.

Liityntäliikenne

Helsingin metro ja lähijunat kartalla.

Koska Helsingin metro on suunniteltu runkokuljetusvälineeksi, kauemmas asemilta matkaavien täytyy jatkaa matkaansa esimerkiksi bussilla. Tätä kutsutaan liityntäliikenteeksi. Liityntäliikennettä voi olla myös lähijunaliikenne (viereinen kuva), joka alkaa Helsingin päärautatieasemalta (Rautatientorin metroasema).

Liityntäliikenne aloitettiin vaiheittain syyskuun alussa 1982, ja aluksi sitä oli vain ruuhka-aikojen ulkopuolella. Vuonna 1986 liityntälinjoilla alkoi avorahastus, joka päättyi vuonna 1992.[97]

Liityntälinjat (15. elokuuta 2016 alkaen)

  • 80 Herttoniemi (M) – Roihuvuori – Roihupelto
  • 81 Länsi-Herttoniemi – Herttoniemi (M) – Herttoniemenranta – Kulosaari
  • 82 Herttoniemi (M) – Roihuvuori – Itäkeskus (M)
  • 82B Herttoniemi (M) – Tammisalo – Roihuvuori – Itäkeskus (M)
  • 83 Herttoniemi (M) – Tammisalo
  • 84 Herttoniemi (M) – Gunillankallio
  • 85 Herttoniemi (M) – Jollas
  • 85B Herttoniemi (M) – Yliskylä – Jollas
  • 86 Herttoniemi (M) – Santahamina
  • 88 Herttoniemi (M) – Yliskylä – Kaitalahti
  • 89 Herttoniemi (M) – Yliskylä
  • 90 Vuosaari (M) – Aurinkolahti – Vuosaaren satama
  • 92 Itäkeskus (M) – Myllypuro
  • 93 Itäkeskus (M) – Landbo
  • 93K Itäkeskus (M) – Karhusaari – Landbo
  • 94 Itäkeskus (M) – Porttitie – Kontula (M) – Kontulankaari
  • 94A Kotikonnuntie – Kontula (M) – Kivikko – Kontula (M) – Kotikonnuntie
  • 94B Kontula (M) – Kivikko – Kivikonlaita
  • 95 Itäkeskus (M) – Puotila (M) – Mellunkylä – Mellunmäki (M) – Vesala – Kontula (M) – Keinutie
  • 96 Vuosaari (M) – Porslahdentie
  • 97 Itäkeskus (M) – Puotila (M) – Mellunmäentie – Mellunmäki (M)
  • 97V Itäkeskus (M) – Vartioharju – Mellunmäentie – Mellunmäki (M)
  • 98 Itäkeskus (M) – Marjaniemi – Rastila (M)

Myös linja 79 sekä runkolinja 560 voidaan mieltää liityntälinjoiksi, vaikkeivät sellaisia virallisesti olekaan.

Turvallisuus

Kaksi junaa törmäsi heinäkuussa 2016 Itäkeskuksen metroaseman luona.

Metromatkustajien turvallisuusohjeet sijaitsevat metrovaunuissa ovien yläpuolella ja metroasemilla laituri- ja lippuhallitasoilla. Ohjeet opastavat hätäpuhelimien ja hätäpysäyttimien käytössä sekä sisältävät liikennelaitoksen hätäkeskuksen puhelinnumeron.[98] Laitureilla on hätäpysäytyskahvoja, joilla voidaan estää lähestyvän junan tulo asemalle tai lähtevän junan poistuminen asemalta. Pysäytintä käytetään esimerkiksi radalle pudonneen, sinne luvatta menneen tai junan ovien väliin loukkuun jääneen henkilön tai eläimen pelastamiseksi. Junien matkustamon hätäjarrukahvat sijaitsevat ovien vieressä tai vaunujen päädyissä. Junissa ja laituritasoilla on lisäksi hätäpuhelimia.

Laiturin reunassa on erityisesti näkövammaisia varten kohollaan olevia raitoja ilmaisemassa laiturialueen ja turva-alueen rajaa.[99] Lisäksi asemilla ja junissa on alkusammutuskalustoa.

Rautatientorin metroasema kärsi marraskuun alussa 2009 isoja vesivahinkoja, ja sen arvioitiin olevan poissa käytöstä jopa puoli vuotta. Aseman korjaustyöt kuitenkin etenivät suunniteltua nopeammin ja asema saatiin käyttöön 15. helmikuuta 2010 hissejä lukuun ottamatta.[100][101]

Helsingin kaupungin tutkimuksen mukaan metro koetaan vähiten turvalliseksi liikennevälineeksi, ja vuonna 2007 puolet naispuolisista kyselyyn vastaajista koki metrossa jonkinasteista turvattomuutta ilta-aikaan.[102]

Helsingin metrossa tapahtui sen historian ensimmäinen onnettomuus 27. heinäkuuta 2016, kun kaksi metrojunaa törmäsi toisiinsa Itäkeskuksen metroasemalla aamyyöllä junien ollessa testi- ja harjoitusajossa. Kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa.[103] Onnettomuustutkintakeskus antoi tapauksen johdosta viisi turvallisuussuositusta metroliikenteen turvallisuuden parantamiseksi.[104]

Hiukkaspäästöt ja terveyshaitat

Metroliikenne on monilta osin ympäristöystävällinen liikkumamuoto. Metron tunneliliikenne on kuitenkin ongelmallista hiukkaspäästöjen osalta, jossa mm. raiteiden, kiskopyörien ja jarrujen kuluma tuottaa ympäröivään ilmaan terveydelle haitallisia pitoisuuksia ja laatuja hiukkaspäästöjä. Helsingin metrossa on mitattu neljä kertaa korkeampia pitoisuuksia epäpuhtauksia kuin katuilmassa.[105] Metroympäristön hiukkasten on todettu vaikuttavan ihmisen solun perimään selvästi enemmän kuin raskaan katuliikenteen hiukkaset.[106]

Metron taideteokset

Pääartikkeli: Luettelo Helsingin metroasemien taideteoksista

Helsingin metroasemilla ja niiden läheisyydessä oli vuonna 2014 yhteensä neljätoista taideteosta. Niistä vanhin on Aimo Tukiaisen Torielämää Hakaniemessä (1961). Metron ensimmäinen taideteos, Ipi Kärjen värikäs seinämaalaus Maa, ilma, tuli ja vesi (1985) Kampin metroaseman liukuporraskuilun yläpään seinäkkeessä siirrettiin pois aseman muutostöiden yhteydessä. Myös Kampin aseman läheisyydessä ollut Anu Matilaisen veistosaltaasta nouseva sommitelma Liike (1985) siirrettiin varastoon uuden Kampin rakennustöiden alta kesällä 2002.

Helsingin metro kaunokirjallisuudessa

Matti Yrjänä Joensuun jännitysromaanissa Harjunpää ja pahan pappi Helsingin metro on keskeisenä tapahtumapaikkana. Kirjaan pohjautuvaa, samannimistä elokuvaa kuvattiin Kampin metroasemahallin alla, toista metrolinjaa varten louhituissa asemalaiturihallissa, tunnelissa ja kääntöraiteella.[107]

Tilastoja

M200-sarjan metrovaunu sisältä. Vaunuparin sisällä voi siirtyä vaunusta toiseen, mikä ei M100-sarjan junissa ole mahdollista, koska niissä ei ole jatko-osaa.

HKL:n vuosikertomuksen mukaan Helsingin metrolla oli vuonna 2008 57,6 miljoonaa matkustajaa, ja matkustajakilometrejä kertyi yhteensä 420,1 miljoonaa. HKL-Metroliikenteen liikevaihto oli 25,3 miljoonaa euroa ja liikevoitto 5,3 miljoonaa euroa. Metroliikenneyksikössä työskenteli 237 henkeä.[108]

Metron liikennöinti maksaa 9 senttiä matkustajakilometriltä, kun raitioliikenne – edullisuudestaan huolimatta – maksaa jopa 40 senttiä matkustajakilometriltä.[109]

Lähteet

Kirjallisuus

  • Helsingin kaupungin metrotoimikunnan mietintö, osa I. Tarvitseeko Helsinki metroväyliä. Helsinki, 1959.
  • Helsingin kaupungin metrotoimikunnan mietintö, osa II. Periaate-ehdotukset Helsingin metron suunnitelmasta ja toteuttamisesta. Helsinki, 1963.
  • Kuljettajan ohjekirja. Metrojuna, sarja 200. Versio 02. Helsinki: Helsingin kaupungin liikennelaitos, Traxis, Bombardier 2003.
  • Kuljettajan opas. Metrojuna, sarja 100. Helsinki: Helsingin kaupungin liikennelaitos, Valmet, Strömberg, 1985.
  • Louhivuori, Leena (toim.): Juhlat. Metro 25 vuotta 2007. Helsinki: Helsingin kaupungin liikennelaitos, 2007. ISBN 978-952-5640-08-3.
  • Metroliikenteen toimintaohje I–VIII. Helsingin kaupungin liikennelaitos, 2000.
  • Tolmunen, Tapio (toim.): Tunnelijunasta suosikiksi – Helsingin metro 25 vuotta. Helsinki: Helsingin kaupungin liikennelaitos, 2007. ISBN 978-952-5640-05-2.
  • Tolmunen, Tapio (toim.): Mutkatonta matkaa vuodesta 1982. Raka spår från år 1982. Helsinki: Helsingin kaupungin liikennelaitos, 2002. ISBN 951-8926-84-0.

Viitteet

  1. ↑ Metroasemien käyttäjämäärät Helsingin kaupungin liikennelaitos. Viitattu 25.9.2016.
  2. ↑ http://www.hel.fi/www/hkl/fi/metrolla/metroasemien-kayttajamaarat/
  3. ↑ Maailman pohjoisin metro viettää syntymäpäiväänsä MTV3.fi – Uutiset. 2.8.2007. Helsinki: MTV Oy. Viitattu 5.9.2013.
  4. ↑ HKL-Metroliikenne: Rata HKL. Viitattu 28.2.2010.
  5. ↑ Helsingin Seudun Liikenne / Suunnittelu / Lähijunaliikenne HSL. Viitattu 28.2.2010.
  6. ↑ Kari Tervo, Pekka Holopainen, Leo Hursti: Tosi asiaa 16: Metro tuo – metro vie (Kohdat 9 min 40 s ja 18 min 10 s) Yle.fi, Elävä arkisto. 22.8.1985. Yleisradio. Viitattu 27.7.2009.
  7. ↑ Metroliikenne Helsingin kaupunki.
  8. ↑ Matkustajien tyytyväisyys Helsingin joukkoliikennepalveluihin 2007
  9. ↑ Tolmunen 2007, s. 11
  10. ↑ Helsingin kaupungin metrotoimikunnan mietintö, osa I
  11. ↑ Helsingin kaupungin metrotoimikunnan mietintö, osa II
  12. ↑ Metromietinnöstä hankitaan kolme ulkomaista lausuntoa. Helsingin Sanomat, 26.6.1963.
  13. ↑ Metrorata Ruoholahdesta Puotilaan ja Kumpulaan. Helsingin Sanomat, 22.3.1964.
  14. ↑ Ilkka Levä: Metron fantasmat – Teknostruktuurin todellisuutta luova mieheys kriisissä 1982 (pdf)
  15. ↑ a b Louhivuori 2007, s. 7
  16. ↑ Metron suunnittelemiseen on käytetty 4,7 milj. mk.. Helsingin Sanomat, 14.5.1967.
  17. ↑ Metroon varattu 475 milj. mk.. Helsingin Sanomat, 18.10.1967.
  18. ↑ HKL: Historiaa. Komiteoita ja kädenvääntöä.
  19. ↑ http://www.raitio.org/metro/liitteet/Nain_mennaan_metrolla_1974.pdf
  20. ↑ http://www.kaupunkiliikenne.net/Helsinki/hemetro.html
  21. ↑ Louhivuori 2007, s. 7–8
  22. ↑ Metron kohtalo ratkaistiin kolmannessa äänestyksessä. Helsingin Sanomat, 9.5.1969.
  23. ↑ Kari Tervo, Pekka Holopainen, Leo Hursti: Tosi asiaa 16: Metro tuo – metro vie (Kohta 12 min 30 s) Yle.fi, Elävä arkisto. 22.8.1985. Yleisradio. Viitattu 27.7.2009.
  24. ↑ a b Tolmunen 2007, s. 46
  25. ↑ Teollisuuslaitosten yhteispäätös: Helsingin metrolle kotimainen kalusto. Ilta-Sanomat, 25.11.1966.
  26. ↑ a b Suomen raitiotieseura: M1–6
  27. ↑ Suomen raitiotieseura: M100.
  28. ↑ Freundlich, Thomas: Metrosta maailmalle abb.fi. 2013. ABB Oy. Viitattu 30.3.2015.
  29. ↑ Tolmunen 2007, s. 93
  30. ↑ Helsingin metro kulkee jo ilman kuljettajaa. Kansan Uutiset, 6.4.1974.
  31. ↑ a b c Metroa johdettu kuin omaa firmaa. Helsingin Sanomat, 18.9.1982.
  32. ↑ Louhivuori 2007, s. 9
  33. ↑ a b Louhivuori 2007, s. 10
  34. ↑ Metrosyytteisiin ei ole aihetta. Helsingin Sanomat, 16.12.1982.
  35. ↑ Kimmo Pietiläinen: Kansalaiskalenteri 1991, WSOY 1990, s. 241
  36. ↑ Rantanen, Esko: Siemensin musta kassa kummittelee taas Talouselämä. 11.12.2006. Viitattu 5.9.2013.
  37. ↑ Tolmunen 2002, s. 43–44
  38. ↑ Metrotoimiston väelle jaettiin uudet työpaikat. Helsingin Sanomat, 23.11.1982.
  39. ↑ Suomen Paikallisliikenneliitto: Metro sai vuodenvaihteessa uuden aseman Paikallisliikenne. 1.2007. Viitattu 11.5.2017.
  40. ↑ Länsimetrossa siirrytään testauksesta viranomaishyväksyntään, tämänhetkinen arvio metroliikenteen käynnistymisestä syyskuu | Länsimetro Länsimetro. 5.5.2017. Viitattu 5.5.2017.
  41. ↑ Kivenlahden aseman ja ratatunnelien louhintaurakan voitti Kalliorakennus-Yhtiöt lansimetro.fi. 11.12.2015. Länsimetro Oy. Viitattu 27.2.2016.
  42. ↑ a b Rata ja varikko 11.11.2014. Helsingin kaupungin liikennelaitos. Viitattu 25.9.2015.
  43. ↑ a b Metroasemien käyttäjämäärät hel.fi. 21.1.2015. Helsingin kaupunki. Viitattu 30.3.2015.
  44. ↑ a b Metroverkko laajenee Vantaan läpi Sipoon Majvikiin asti Helsingin Sanomat. Viitattu 19.8.2010.
  45. ↑ Yleiskaava 2002, s. 144 (pdf)
  46. ↑ a b Malmivaara, Hanna: Länsimetron alkupaukkua juhlittiin Ruoholahdessa Länsimetro. 24.11.2009. Espoo: Länsimetro Oy. Viitattu 5.9.2013.
  47. ↑ Ruoholahdesta Matinkylään Länsimetro. Espoo: Länsimetro Oy. Viitattu 5.9.2013.
  48. ↑ Espoon kaupunginvaltuuston pöytäkirja 6/2006
  49. ↑ Länsimetro liikenteelle 2016 elokuussa lansimetro.fi. 19.12.2014. Länsimetro Oy. Viitattu 5.4.2015.
  50. ↑ Valmius länsimetron koeliikenteen aloittamiselle tammikuussa 2017 – Espoon bussilinjasto pysyy 15.8. lähes nykyisellään hsl.fi. 30.06.2016. HSL. Viitattu 25.9.2016.
  51. ↑ Valtuusto kannattaa Länsimetron jatkamista Matinkylästä Kivenlahteen espoo.fi. 11.6.2012. Espoon kaupunki. Viitattu 5.4.2015.
  52. ↑ Kaupunginhallitus päätti länsimetron jatkeeseen liittyvästä sopimuksesta ja jatkeen rahoituksesta espoo.fi. 15.9.2014. Espoon kaupunki. Viitattu 5.4.2015.
  53. ↑ Metron Matinkylä-Kivenlahti alkupaukku räjäytettiin Finnoon työtunnelityömaalla lansimetro.fi. 12.12.2014. Länsimetro Oy. Viitattu 5.4.2015.
  54. ↑ Metro HSL. Viitattu 5.4.2016.
  55. ↑ Anna-Leena Pyykkönen: Metrolla pääsee Sipooseen ehkä jo 2017. Helsingin Sanomat, 1.8.2007.
  56. ↑ Helsingin sanomat 17.8.2010
  57. ↑ a b Vepsäläinen, Seppo: Metro Pasilasta eteenpäin (PDF) hel.fi. 2004. Helsingin kaupunki. Viitattu 30.3.2015.
  58. ↑ a b Vepsäläinen, Seppo: Laajasalon raideyhteys – supistettu metro (PDF) hel.fi. 2007. Helsingin kaupunki. Viitattu 30.3.2015.
  59. ↑ Tallqvist, Niklas: Spökstationen väntar på tåg hbl.fi. Hufvudstadsbladet Ab. Viitattu 30.3.2015. (ruotsiksi)
  60. ↑ Salonen, Juha: HS laskeutui Kampin unohdettuun metromaailmaan – katso kuvakooste hs.fi. 6.11.2013.
  61. ↑ Helsingin kaupunginvaltuuston päätökset 9/2006
  62. ↑ www.hkl.fi: Automaattimetro on myös turvallisuusinvestointi
  63. ↑ a b Metron kulunvalvonnan uudistaminen, s. 6 (pdf)
  64. ↑ Päivi Punkka-Hänninen: Kuljettajat: Automaattimetro ei ole nykyistä turvallisempi. Helsingin Sanomat, 16.5.2006. Artikkelin verkkoversio.
  65. ↑ www.hkl.fi: Automaattimetrolla vuonna 2010?
  66. ↑ Salonen, J.: Kuljettajat: Automaattimetro myöhästyy. Helsingin Sanomat, 19.8.2011. Artikkelin verkkoversio.
  67. ↑ Automaattimetro jäi torsoksi – vuosien vääntö ei auttanut YLE Uutiset. 17.1.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 30.1.2012.
  68. ↑ Repo, H.: Metron automatisointi jää puolitiehen Helsingissä. Tekniikka&Talous, 16.1.2012. Artikkelin verkkoversio.
  69. ↑ Hakkarainen, K.: Helsinki heittämässä hyvästit automaattimetrolle. Helsingin Sanomat, 15.4.2012. Artikkelin verkkoversio.
  70. ↑ HKL ja Siemens sopuun metron automatisoinnista 4.6.2012. Helsingin kaupunki. Viitattu 16.6.2012.
  71. ↑ Metron automatisointi jatkuu 4.6.2012. HKL. Viitattu 16.6.2012.
  72. ↑ HKL purkaa metron automatisointisopimukset Helsingin kaupunki.
  73. ↑ Metro korvataan busseilla ja ratikalla 19.11.2012. HSL. Viitattu 6.5.2013.
  74. ↑ Vuosaaren metroasemalle laituriovet 5.8.2010. HKL. Viitattu 16.9.2010.
  75. ↑ Automaattimetroprojekti viivästyy 18.8.2011. HSL. Viitattu 11.8.2011.
  76. ↑ Järvinen, Marju: Automaattimetro ei etene – laituriovet puretaan Vuosaaren asemalta hs.fi. 12.3.2015. Sanoma Oyj. Viitattu 29.3.2015.
  77. ↑ HKL-Metroliikenne: Rata HKL. Viitattu 8.4.2010.
  78. ↑ a b Alku, Antero: Mikä on metro kaupunkiliikenne.net. 14.1.2009. Viitattu 17.12.2010.
  79. ↑ Kuljettajan opas, sarja 100, s. 13
  80. ↑ Joukkoliikennelautakunnan päätökset 19.9.2007, s. 2 (doc)
  81. ↑ a b Metro 11.2.2014, s. 6: Länsimetron matka mutkistui taas lisää – Metro valmis ehkä syksyllä 2016.
  82. ↑ Kuljettajan opas 1985, s. 14
  83. ↑ Kuljettajan opas 1985, s. 7–9.
  84. ↑ Metroliikenteen toimintaohje III
  85. ↑ Metroliikenteen toimintaohje III, IV, VI
  86. ↑ Kuljettajan opas 1985, liite 1
  87. ↑ a b Metroliikenteen toimintaohje V
  88. ↑ Metroliikenteen toimintaohje IV
  89. ↑ Karimaa, Ida: Metron uudet näyttötaulut kertovat minuutit ja sekunnit Metro. 7.12.2012. Helsinki: Sanoma News Oy. Viitattu 5.9.2013.
  90. ↑ Metron uusi ohjausjärjestelmä otettu käyttöön HKL. 3.12.2012. Helsinki: Helsingin kaupunki. Viitattu 5.9.2013.
  91. ↑ Metro.fi – Vanha metronäyttö jää muistuttamaan historiastasta
  92. ↑ Hakaniemessä esillä metron vanha asetinlaitetaulu HKL. 22.1.2014. Helsinki: Helsingin kaupunki. Viitattu 17.2.2014.
  93. ↑ HKL Linjalla vko 46, 2006
  94. ↑ www.hkl.fi: Näytöt helpottavat matkantekoa
  95. ↑ Tompuri, Vesa: Itämetro valmistautuu automaattiohjaukseen Rakennuslehti. 14.5.2009. Suomen Rakennuslehti Oy. Viitattu 5.9.2013.
  96. ↑ Manninen, Antti: Kontulan metroasemalla avattiin uudet lippuhalli ja liukuportaat sekä liiketiloja Metro. 3.3.2008. Helsinki: Sanoma News Oy. Viitattu 5.9.2013.
  97. ↑ Suomen Raitiotieseura: Helsingin Metro, historiikkia
  98. ↑ www.hkl.fi: Turvallisuusohjeet metrojunassa
  99. ↑ www.hkl.fi: Esteetön joukkoliikenne on kaikkien etu
  100. ↑ "Asemalla kuului kova pamaus" Metro. 9.11.2009. Helsinki: Sanoma News Oy. Viitattu 5.9.2013.
  101. ↑ Rautatientorin metroasema avattiin matkustajille HKL. 15.2.2010. Helsinki: Helsingin kaupunki. Viitattu 5.9.2013.
  102. ↑ Helsingin kaupungin tilastokeskus: Liikennevälineet koetaan osin turvattomiksi
  103. ↑ Metrojunien törmäyksen ei pitänyt olla mahdollinen iltalehti.fi. Viitattu 27.7.2016.
  104. ↑ Metro-onnettomuuden 27.7.2016 tutkinta valmistui – OTKES antaa viisi suositusta turvallisuuden parantamiseksi. Onnettomuustutkintakeskus.
  105. ↑ HS: Metroasemien ilmassa jopa neljä kertaa enemmän epäpuhtauksia kuin ulkona. Helsingin Sanomat, 30.3.2006.
  106. ↑ Karlsson HL, Nilsson L, Möller L.: Subway particles are more genotoxic than street particles and induce oxidative stress in cultured human lung cells. PubMed. 18.1.2005. Viitattu 25.11.2011. (englanniksi)
  107. ↑ Salonen, Juha: HS laskeutui Kampin unohdettuun metromaailmaan Helsingin Sanomat. 6.11.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.2.2014.
  108. ↑ HKL Toimintakertomus 2008 (PDF) (Sivut 4, 6 ja 8) Helsingin kaupungin liikennelaitos. Viitattu 28.7.2009.
  109. ↑ Tolmunen 2007, s. 91

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin metro.
Helsingin seudun joukkoliikenne
Raskas raideliikenne

Helsingin seudun lähijunaliikenne (linjat) • Helsingin metro (linjat: M1, M2)

Kevyt raideliikenne

Helsingin raitioliikenne (linjat) • Helsingin seudun pikaraitiotiet (linjat: 15)

Lauttaliikenne

Kruunuvuorenrannan lautta • Suomenlinnan lautta

Linja-autoliikenne
Runkolinjat

Helsingin seudun linja-autoliikenne
20 • 30 • 40 • 200 • 300 • 400 • 500 • 510 • 520 • 530 • 560 • 570 • 600

Liikenteen tilaaja

HSL

Liikennöitsijät

Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne • Helsingin kaupungin liikennelaitos • VR • Nobina • Pohjolan Liikenne • Helsingin Bussiliikenne • Savonlinja • Tammelundin Liikenne • Åbergin Linja • Korsisaari • Reissu Ruoti • Tilausliikenne Nikkanen

Hankkeet

Espoon pikaraitiotiet • Kalasatama–Pasila-raitiotie • Kruunusillat • Tiederatikka • Tuusulanväylän pikaraitiotie • Vantaan pikaraitiotie • Vihdintien pikaraitiotie • Viikin–Malmin pikaraitiotie • Espoon kaupunkirata • Pisararata • Itämetro


 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_metro&oldid=16476023”