Tämä on hyvä artikkeli.

Iran

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 22. tammikuuta 2011 kello 14.33 käyttäjän George Esayas (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Pohjois-Ossetia-Alaniassa sijaitsevaa kylää käsittelee artikkeli Iran (Pohjois-Ossetia-Alania).
جمهوری اسلامی ایران
Džomhūrī-je Eslāmī-je Īrān
Iranin islamilainen tasavalta
Iranin lippu Iranin vaakuna
lippu vaakuna

Valtiomuoto teokratia, islamilainen tasavalta
Hengellinen johtaja
Presidentti		 Seyed Ali Khamenei
Mahmud Ahmadinedžad
Pääkaupunki Teheran (12.000.000 as.)
35.6962°N, 51.4230°E
Muita kaupunkeja Mashhad (2 500 000 as.), Isfahan (2 000 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 1 648 195[1] (sijalla 18)
– josta sisävesiä 0,7 %
Väkiluku (2010) 76 923 300[1] (sijalla 18)
– väestötiheys 42,0
– väestönkasvu 1,253[1] (2010)
Viralliset kielet persia (farsi)
Valuutta rial = 100 dinaaria (IRR)
BKT (2009)
– yhteensä 825,9 miljardia USD[1]  (sijalla 19)
– per asukas 10 900 USD
HDI (2019) 0,783[2] (sijalla 70)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 10,7[1]
– teollisuus 31[1]
– palvelut 45[1]
Aikavyöhyke +3:30
– kesäaika UTC+4:30
Itsenäisyys
 – islamilainen vallankumous
1. huhtikuuta 1979
Lyhenne IR
– ajoneuvot: IR
– lentokoneet: EP
Kansainvälinen
suuntanumero		 +98
Tunnuslause (Riippumattomuus, Vapaus, Islamilainen tasavalta).
(Esteqlal, Azadi, Jomhuri-ye Eslami)
Kansallislaulu ”Sorood-e Jomhoori-e Eslami”

Iranin islamilainen tasavalta eli Iran (pers. ‏ایران, Īrān‎) on Lähi-idässä sijaitseva suuri valtio, jonka pääkaupunki on Teheran. Se rajautuu pohjoisessa Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Kaspianmereen, idässä Turkmenistaniin, Afganistaniin ja Pakistaniin, etelässä Persianlahteen ja Arabianmereen ja lännessä Irakiin ja Turkkiin. Maasta käytettiin aiemmin nimeä Persia. Sen kulttuuri on maailman vanhimpia. Shiialaisuus on valtionuskonto ja persia virallinen kieli. Lähes 77 miljoonan asukkaan väestöstä suurin osa on persialaisia, ja suurimmat vähemmistöt ovat azerit ja kurdit.

Persian maaperä on epävakaata ja alttiina maanjäristyksille. Paksuista sedimenttikerroksista löytyy öljyä ja maakaasua. Maan talous perustuu ennen kaikkea öljyvaroihin.

Nimi

Persiankieliset iranilaiset ovat sassanidien kaudesta alkaen käyttäneet maasta nimitystä Iran, joka tarkoittaa "arjalaisten maata", kun taas lännessä on käytetty kreikkalaisilta periytyvää Persia-nimitystä. Vuonna 1935 šaahi Reza Pahlavi vaati kansainvälistä yhteisöä käyttämään Iran-nimitystä.[3] Hänen poikansa Muhammad Reza Pahlavi salli 1959 sekä Persia- että Iran-nimien käytön. Iran on vakiintunut muoto puhuttaessa nyky-Iranista, mutta historiallisesta Iranista käytetään usein edelleen nimitystä Persia. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta.

Historia

Pääartikkeli: Iranin historia
Tiedosto:Hasht-Behesht Palace santur.jpg
Farhang ("kulttuuri") on ollut Iranin sivilisaation keskipiste, ja monet iranilaiset ovat ylpeitä perinnöstään ja asemastaan muinaisen kulttuurin jatkajina.

Varhaishistoria

Iranin korkeakulttuuri on maailman vanhimpia. Kirjoitettu historia alkaa elamilaisten kirjoituksista noin 3000 eaa. Maahan tunkeutuneet arjalaiset toivat useimpien Iranin nykykielten esimuodot. Meedian valtakunnan jälkeen akemedit muodostivat Kyyros II Suuren johdolla Persian valtakunnan 546 eaa. Aleksanteri Suuri valloitti Persian vuonna 331 eaa., mutta se jatkui pian seleukidien dynastiana, jota seurasivat parthialaisten ja sassanidien valtakunnat.[4]

Keskiaika ja uuden ajan alku

Keskiaikaan sijoittui monia Iranin historian kannalta tärkeitä tapahtumia, kuten islamilainen valloitus, Mongolivaltakunnan 1220-luvulla alkanut tuhoisa hyökkäys, Timur Lenkin valloitus ja šiialaisuuden tulo valtionuskonnoksi safavidien aikana 1501 -1722.[5] Uudella ajalla Persiasta tuli kilpailevien siirtomaaimperiumien, kuten Venäjän ja Yhdistyneen kuningaskunnan taistelukenttä. 1800-luvun modernisaatio johti Persian perustuslailliseen vallankumoukseen 1905/1911.[6][7]

Pahlavien valtakausi

Perustuslaillisen vallankumouksen jälkeen Reza Pahlavi kaappasi vallan Qajar-dynastialta 1921.[3] Šaahi Reza Pahlavi teki suunnitelmia teollisuuden kehittämisestä, rautateiden rakentamisesta ja kansallisesta koulutusjärjestelmästä. Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti kuitenkin vastustusta. Toisen maailmansodan aikana maan miehittäneet liittoutuneet pakottivat šaahin luovuttamaan vallan pojalleen Muhammad Reza Pahlaville, jonka toivoivat olevan yhteistyöhaluisempi.[8]

Vuonna 1953, seurauksena Anglo-Iranian Oil Companyn kansallistamisesta, pääministeri Mohammed Mossadeq syöstiin vallasta brittien ja amerikkalaisten tiedustelupalveluiden avustuksella, tarkoituksena suojella maiden öljyintressejä. Sen johdosta monarkia palautui ja valta siirtyi takaisin šaahi Muhammad Reza Pahlaville. Hänen itsevaltainen hallintonsa johti lopulta islamilaiseen vallankumoukseen 1979, jota johti maanpaossa ollut ajatollah Khomeini.[3]

Islamilainen tasavalta

Uusi teokraattinen poliittinen järjestelmä toteutti konservatiivisia islamilaisia reformeja ja papiston ennennäkemättömän suoran vaikutusvallan. Se vahvisti Iranin länsimaitten vastaista suuntausta, joka osin johtui lännen tuesta šaahille sekä Irakille Irakin–Iranin sodan aikana. Iranin–Yhdysvaltain suhteita haittasi erityisesti Yhdysvaltain lähetystötyöntekijöiden vangitseminen 1979, Iranin pyrkimys levittää islamilaista vallankumousta ja myöhemmin tuki Hizbollahin kaltaisille järjestöille.[9]

Vuonna 1980 Irak hyökkäsi vallankumouksen heikentämään Iraniin ja tuhoisa Iranin-Irakin sota jatkui vuoteen 1988. Kamppailu reformistien ja konservatiivien välillä jatkuu nykyisin vaaleilla valittujen poliitikkojen kautta, joiden valtaa papisto voimakkaasti rajoittaa. Presidentiksi valittiin 2005 konservatiivinen Mahmud Ahmadinedžad.[3]

Iran ilmoitti vuonna 2005 jatkavansa uraanin rikastamista, jonka se oli keskeyttänyt vuonna 2003 IAEA:n pyynnöstä. IAEA ja YK totesivat Iranin rikkovan määräyksiä ja uhkailivat sitä rangaistuksilla. Yhdysvallat laittoi rangaistuksia täytäntöön 2007, jolloin IAEA arvioi Iranin kykenevän halutessaan kehittämään ydinaseen 3–8 vuodessa.[3]

Kesäkuussa vuonna 2009 maassa puhkesi mellakoita, kun oppositio väitti vanhoillisten väärentäneen vaalituloksen, jossa vanhoillisten tukeman Ahmadinedžad voitti vaalit. Hallitus vastasi mielenosoituksin ankaralla turvallisuusjoukkojen ja vallankumouskaartien väkivallalla. Tammikuussa 2010 teloitettiin kaksi miestä jotka oli tuomittu syyllisinä näihin levottomuuksiin.[3]

Politiikka ja yhteiskunta

Länsimediassa Iranin poliittiset ryhmittymät jaetaan usein konservatiiveihin ja liberaaleihin. Konservatiivit ovat uskollisia islamilaisen vallankumouksen perinteelle ja jakaantuneet kahteen puolueeseen ja liittoumaan: Yhdistynyt periaatteellisrintama (UPF) ja Laaja periaatteellisrintama (BPF). Vasemmisto tai reformistit (Eslah-Talaban) ovat samoin kahdessa puolueessa: Kansallinen luottamus ja uudistusten kansankoalitio (PCR) ja Reformistien koalitio.[10][11]

Valtionjohto

Tiedosto:Grand Ayatollah Ali Khamenei,.jpg
Ajatollah Ali Khamenei

Korkein uskonnollinen johtaja ja tosiasiallinen valtionpäämies (velayat-e faqih, suom. lain vartija, vuodesta 1989 Ali Khamenei) on elintärkeässä roolissa Iranin hallinnollisessa rakenteessa. Perustuslain mukaan uskonnollinen johtaja on vastuussa "Iranin islamilaisen tasavallan politiikan yleisestä valvonnasta." Uskonnollinen johtaja on asevoimien ylipäällikkö ja hallitsee Iranin vakoilu- ja turvallisuusoperaatioita; hän voi yksin julistaa sodan. Hänellä on valtuudet nimittää ja erottaa puolet Valvojien neuvoston jäsenistä, oikeuslaitoksen johtaja, yleisradion johtaja ja asevoimien esikuntapäällikkö ja komentaja sekä vallankumouskaartin (Pasdaran tai IRGC) komentaja.[12]

Korkeimman uskonnollisen johtajan valitsee Asiantuntijoiden neuvosto Madžles-e-Khobregan, joka koostuu 86:sta mudžtahidista. Sen jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla kahdeksanvuotiskausiksi. Ehdokkaiden soveltuvuus hyväksytään samoin kuin parlamenttivaaleissa. Neuvoston puhemies on Akbar Hašemi Rafsandžani syyskuusta 2007 lähtien.[13]

Presidentti Mahmud Ahmadinežad

Iranin presidentti on vastuussa toteuttamaan perustuslakia ja toimimaan hallinnon johtajana muissa kuin uskonnollisen johtajan toimistolle kuuluvissa asioissa. Sama presidentti voi hallita korkeintaan kaksi peräkkäistä kautta ja lisäksi kolmannen kauden, mutta ei edellisten perään. Vuodesta 2005 virassa on Mahmud Ahmadinežad, joka valittiin toiselle kaudelle vuonna 2009.[1]

Parlamentti ja valvojien neuvosto

Iranin yksikamarinen parlamentti, islamilainen konsultoiva kokous tai "Madžles-e Šura-je Eslami", koostuu 290 jäsenestä, jotka äänestetään nelivuotiselle kaudelle. Viisi paikkaa on varattu vähemmistöille: armenialaiskristityille kaksi, juutalaisille ja zarathustralaisille yksi paikka ja assyrialaisille ja Kaldean katolisille myös yksi jaettu paikka[14].

Madžles on lainsäädäntöelin, joka myös vahvistaa budjetin ja kansainväliset sopimukset. Se voi myös erottaa ministerit epäluottamuslauseella tai panna viralta presidentin virkarikkeestä. Madžlesin päätökset vaativat kuitenkin Valvojien neuvoston sekä Uskonnollisen johtajan vahvistuksen.

Parlamenttiehdokkuus on edellyttää 26–75 vuoden ikää ja yliopistotutkintoa. Lisäksi ehdokkaan tulee olla uskollinen perustuslaille ja sitoutunut lakien noudattamiseen, mistä päättää Valvojien neuvosto. Vuoden 2008 vaaleissa ehdokkaiksi asettuneista noin 7 600:sta 1 700 hylättiin.[15] Äänioikeusikäraja on 18.[1]

Valvojien neuvosto on eräänlainen perustuslakituomioistuin, joka koostuu kuudesta uskonnollisen johtajan nimittämästä islamilaisen lain asiantuntijasta ja kuudesta Madžlesin valitsemasta lakimiehestä, johon asemaan ehdokkuuden asettaa oikeuslaitoksen johtaja[16], jonka nimittää uskonnollinen johtaja. Valvojien neuvoston tehtävänä on valvoa vaaleja ja tarkastaa parlamentin jo hyväksymät lait.

Oppositio

Iranin oppositioliike toimii ulkomailla. Yksi sen ilmentymä on Britanniassa asuvan Amir Jahanchahin johtama Vihreä aalto -niminen (Green Wave) liike. Iranilaisia diplomaatteja on eronnut palveluksesta, muun muassa Suomessa lähetystön kakkosmiehenä toiminut Hossein Alizadeh.[17] Aiemmin tammikuussa 2010 Oslossa toiminut Iranin konsulaatin virkailija sai turvapaikan Norjasta.[18]

Vuoden 2009 presidentinvaalien yhteydessä syntyi Green Movement -niminen liike, joka sai nimensä tunnusväristään vihreästä.[19]

Iranin energiapolitiikka ja ydinohjelma

Pääartikkeli: Iranin energiapolitiikka

Iranin energiapolitiikassa keskeistä suuret öljyvarat. Saudi-Arabia, Iran, Irak, Kuwait ja Arabiemiraatit tuottivat neljäsosan maailman öljystä vuonna 2005.[20] Iranissa löydettiin öljyä vuonna 1908. Britannia sai osake-enemmistön Anglo-Iranian Oil Company -yhtiössä. Siitä syntyi myöhemmin BP. Iranin historiassa öljyvarojen hallinta on merkittävää. Öljyn tuottajamaat perustivat öljykartellin OPEC 1960-luvulla. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA epäilee, että Iranissa on tiedettyä enemmän ydinlaitoksia.[21]

Iran on pyrkinyt aloittamaan energiantuotannon ydinvoimalla säästääkseen kallistuvaa öljyä. Ydinohjelma alkoi jo 1950-luvulla šaahin aikana Yhdysvaltain tuella Atoms for Peace -ohjelmassa. Vuoteen 2000 mennessä oli tarkoitus rakentaa 23 voimalayksikköä. Sopimukset ensimmäisistä kahdesta yksiköstä tehtiin länsisaksalaisten Siemens AG:n and AEG Telefunkenin kanssa.[22] Iran sijoitti myös uraaninrikastuslaitosta rakentavaan Eurodif-yritykseen.[23]

Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Irania estettiin saamasta uraania ja saksalaiset jättivät laitosten rakentamisen kesken. Huhtikuussa 2006 Iran ilmoitti aloittaneensa uraanin rikastamisen omin voimin.[3]

Vuonna 1995 Iran solmi sopimuksen Venäjän kanssa osittain valmiin Bušehrin laitoksen rakentamisesta loppuun. Polttoaineen lataaminen voimalaan aloitettiin lokakuussa 2010.[24] Bušehrin laitoksen rakennusvaiheessa löytyi Stuxnet-haittaohjelma. On arveltu, että Stuxnet oli suunniteltu nimenomaan hidastamaan tai estämään Iranin ydinohjelman toteuttamista.[25]

Iranin ydinohjelma on luonut kitkaa maan kansainvälisissä suhteissa. Yhdysvallat syyttää Irania ydinaseen tavoittelusta ja vaatii uraanin käsittelyn ja rikastuksen pysyvää lopettamista. Iranin mukaan yritys kieltää uraanin rikastaminen rauhanomaisiin tarkoituksiin rikkoo kansainvälistä lakia, ydinsulkusopimusta ja IAEA:n määräyksiä.[26] George W. Bush lukikin Iranin "pahan akseliin" kuuluvaksi valtioksi. Lehtitietojen mukaan Bushin hallinto teki suunnitelmia sotilaallisesta iskusta Irania vastaan.[27] Myös Israelin on uutisoitu suunnittelevan tai suunnitelleen iskua Iranin ydinohjelman hidastamiseksi.[28][29]

Ihmisoikeudet

Iranin ihmisoikeustilanne on heikko. Homoseksuaalisuus voi johtaa kuolemanrangaistukseen, joka toteutetaan julkisesti hirttämällä, kuten kävi Mahmoud Asgarin ja Ayaz Marhonin tapauksessa. Syyskuussa 2007 kerrottiin, ettei Iranissa presidentti Ahmadinejadin mukaan ole homoja,[30] mutta Ahmadinejadin apulaisen mukaan hän oli sanonut vain, että verrattuna Yhdysvaltoihin Iranissa ei ole montaa homoa.[31]

Iran on surullisenkuuluisa siitä, että se tuomitsee kuolemaan runsaasti lapsia, vaikka on allekirjoittanut Lapsen oikeuksien sopimuksen.[32] Kansainvälistä kritiikkiä herätti Atefah Sahaalehin tapaus vuonna 2004. Hän joutui 16-vuotiaana julkisesti hirtetyksi avioliiton ulkopuolella harrastetusta seksistä. Taiteilijanakin tunnettu Delara Darabi tuomittiin kuolemaan 17-vuotiaana tehdystä murhasta. Hän tunnusti teon alun perin, mutta teki sen ilmeisesti suojatakseen 19-vuotiasta poikaystäväänsä teloitukselta, koska uskoi itse alaikäisenä välttyvänsä kuolemantuomiolta.[33]

Iranissa ilmeisesti edelleen kivitetään ihmisiä. Maa on useaan otteeseen kiistänyt tämän,[34] mutta joitakin kivityksiä viranomaiset ovat myös tunnustaneet.[35]

Maantiede

Iranin kartta
Iranin satelliittikuva tammikuussa

Iranin maisemaa dominoivat jylhät vuorijonot, jotka erottavat syvänteitä tai mannerlaattoja toisista. Maan läntinen osa, jossa suurin osa väestöstä elää, on vuoristoista. Siellä on jonoja kuten Kaukasia, Zagros ja Alborz-vuoret, joista viimeksi mainittu sisältää Iranin korkeimman kohdan Damavand (5 604 m). Maan keskiosa on laaja tasanko 300–900 metrin korkeudessa, ja sen itäosassa sijaitsee kaksi suola-aavikkoa; Iso Suola-aavikko eli Dasht-e Kavir ja Iso Hiekka-aavikko eli Dasht-e Lut suolajärvineen. Monin paikoin vuoret ulottuvat Persianlahden rannalle asti, ja maassa on vain kaksi alankoaluetta: Mesopotamian alangon jatke maan lounaisosassa ja Kaspianmeren rannikon alanko.[36]

Kallioperä

Iranin kallioperä on seismisesti aktiivista, sillä maan poikki kulkee useita suuria siirroslinjoja.[37]

Zagrosvuoret ovat syntyneet Arabian ja Iranin laattojen painuessa vastakkain. Iran ja sen lähialueet Alpeilta Indonesiaan muodostuvat mikromannerlaatoista, jotka painuvat toisiaan vasten ja toistensa alle. Triaskaudella tälle alueelle syntyi merkittäviä malmivaroja: porfyyrityyppisitä kuparia, kromiittia ja siihen liittyviä malmeja sekä lyijy-sinkkimalmioita.[38]

Sedimenttikerros on paikoin jopa 15 km paksu, ja siinä on kerrostumia kaikilta geologisilta kausilta. Kaikkia alueita, jotka vaikuttavat lupaavilta öljy- tai kaasuesiintymien suhteen, ei ole vielä tutkittu perusteellisesti.[39]

Luonto

Iranin kasvillisuus voidaan jakaa neljään päävyöhykkeeseen:[40]

  • Kaspianmeren rannikko on kapea nauha järven eteläreunalla. Se voidaan jakaa edelleen Alborzin metsäaroon, jossa rohtokataja ja tavallinen kataja ovat pääasiallisia puulajeja, sekametsäalueeseen, jonka lajeja ovat idänpyökki, euroopanvalkopyökki, rautapuu, euroopanmarjakuusi, vuorijalava, tervaleppä, granaattiomena, eräs lehmus (Tilia rubra) ja tammi (Quercus castanefolia) sekä alankoalueen aavikkoon.[40]
  • Iranoturanilainen vyöhyke on laajin kasvillisuusvyöhyke. Se on kuivaa, talvisin kylmää aluetta. Se voidaan jakaa tasankoon ja vuoristoalueeseen. tasangolla kasvaa marunalajeja ja suolaa sietäviä kasveja. Hiekka-aavikon ja soran laitamilla kasvaa monia tamariskilajeja. Vuorilla tavataan katajaa ja hedelmäpuita kuten mantelia muistuttava Prunus scoparia sekä kurjenherneitä ja muita matalia kasveja.[40]
  • Zargosvuorten vyöhyke kattaa vuorten lisäksi niitä ympäröivää aroa. Lehtimetsän valtalajeja ovat tammet ja pistaasit. Puurajan yläpuolella kasvaa vuoristokasvillisuutta.[40] Kalkkikivijyrkänteiden koloissa 1500-3500 metrin korkeudella kasvaa monia endeemisiä esikkokasveihin kuuluvia Dionysia-lajeja. Vuorilla tavataan myös monia sipulikasveja kuten pikarililjoja, käenrieskoja, tulppaaneita, helmililjoja ja afrikantähdikin sukulaisia (Ornithogalum).[41]
  • Khalidj-o-Ommanin vyöhyke levittäytyy vuorten länsipuolelta Persianlahden rannikolle. Siellä tavataan subtrooppisia lajeja kuten Acacia, Prosopia, Ziziphus, Avicennia, Rhizophora, Populus euphatica ja Prosopis stephaniana.[40]

Iranin harvinaisin eläinlaji on gepardin aasialainen alalaji, jonka ei tiedetä varmuudella elävän missään Iranin ulkopuolella, ja sielläkin populaatio on pieni.[42] Alueella elänyt aasianleijonapopulaatio on kuihtunut ja kaspiantiikeri kuollut sukupuuttoon. Maassa elää silti edelleen noin 160 nisäkäslajia, 516 villiä lintulajia ja noin kymmenen tuhatta kasvilajia.[43] Kaspianmeren kaviaaria tuottava kitasampi on erittäin uhanalainen, ja Iran istuttaa vuosittain 24 miljoonaa sammenpoikasta Kaspianmereen kannan ylläpitämiseksi.[44]

Aavikoituminen ja siitä välillisesti seuraava maanviljelyksen levittäytyminen uusille alueille ovat uhkana luonnon monimuotoisuudelle.[45]

Ilmasto

Iranin maaston monimuotoisuuden takia maan eri osissa on erilainen ilmasto. Maan pohjoisella reunalla Kaspianmeren rannikon tasangolla lämpötilat laskevat nollarajan alapuolelle ja säilyvät loppuvuoden kosteina. Kesälämpötilat harvoin ylittävät 29 °C. Vuosittainen sademäärä on 680 mm itäisellä puolella tasankoa ja yli 1 700 mm läntisellä puolella tasankoa. Länteen, asuinkeskukset Zagros-vuorten juuressa kokevat kylmempiä lämpötiloja. Näillä alueilla on ankaria talvia, joina lämpötila menee pakkasen puolelle ja lunta sataa paljon. Vuorten itäisillä ja keskisillä juurilla on kuivaa sademäärän alueiden saadessa alle 200 mm sadetta ja aavikoituessa silloin tällöin. Keskiarvoiset kesälämpötilat ylittävät 38 °C. Satelliittikuvien perusteella Iso hiekka-aavikko kaakossa on kesäpäivisin yksi maailman kuumimmista paikoista. Eteläisessä Iranissa olevien Persianlahden ja Omaninlahden rannikkotasangot kokevat miedot talvet ja erittäin kosteat ja kuumat kesät. Sademäärä jää 300 millimetrin alapuolelle.[46]

Provinssit

Pääartikkeli: Iranin provinssit

Iran koostuu 30 provinssista (ostan-haa, yksikkö - ostan). Vuonna 2010 Tehranin provinssista erotettiin Ālborz omaksi provinssikseen - sitä ei ole vielä tehty oheisessa kartassa.[47][48]

  1. Tehrān
  2. Qom
  3. Markazī
  4. Qazvīn
  5. Gīlān
  6. Ardabīl
  7. Zanjān
  8. Āzārbāyjān-e Sharqī
  9. Āzārbāyjān-e Gharbī
  10. Kordestān
  11. Hamadān
  12. Kermānshāh
  13. Ilām
  14. Lorestān
  15. Khūzestān
  1. Chahār Mahāl ja Bakhtīārī
  2. Boyer Ahmadī ja Kohkīlūyeh
  3. Būshehr
  4. Fārs
  5. Hormozgān
  6. Sīstān ja Balūchestān
  7. Kermān
  8. Yazd
  9. Eṣfahān
  10. Semnān
  11. Māzandarān
  12. Gorgān
  13. Khorāsān-e Shomali
  14. Khorāsān-e Razavi
  15. Khorāsān-e Junoubi
Kartta Iranin provinsseista.

Iranin saaret eivät näy kartassa. Ne kuuluvat Hormozganin provinssiin (numero 20 kartalla).

Talous

Modernia asumista Elahiyeh-seudulla.
Mattokauppias Esfhanin markkinoilla.

Iranin talousjärjestelmä on sekoitus keskussuunnittelua, valtion omistusta öljystä ja suuryrityksistä, kylien maataloutta ja pienimuotoista yksityistä vaihtotaloutta ja palveluyrityksiä. Nykyinen hallinto on jatkanut edellisen hallinnon markkinareformia ja osoittanut pyrkimystä monipuolistaa Iranin öljystä riippuvaa taloutta.[49] Monipuolistamiseen kuuluu autonvalmistus, ilmailuteollisuus, kuluttajaelektroniikka, aseteollisuus, petrokemia ja ydinteknologia. Autovalmistajat Iran Khodro ja SAIPA valmistavat omia, ja ulkomaisia merkkejä lisenssillä.[50] Iran toivoo myös houkuttelevansa miljardeja ulkomaisia investointeja luomalla suosiollisen sijoitusilmaston, kuten vähennetyt rajoitteet ja tullit sekä vapaakauppa-alueet kuten Tšabahar ja Kiš-saari.[51] Modernissa Iranissa on vahva keskiluokka ja kasvava talous, mutta korkea inflaatio ja työttömyys ovat ongelmia. Työttömyyden takia monet koulutetut nuoret lähtevät maasta, ja Iran kärsii aivovuodosta.[52]

Vuonna 2009 Iran oli OPECin viidenneksi suurin öljyntuottaja, ja sen tunnetut öljyvarat olivat kolmanneksi suurimmat (Saudi-Arabian ja Venezuelan jälkeen). Sillä on hallussaan noin 10 % maailman näytetyistä öljyvarannoista.[53] Sillä on hallussa myös Venäjän jälkeen maailman toiseksi suurimmat maakaasuvarannot.[54]

Iranin vienti suuntautuu Aasiaan: Kiinaan, Japaniin, Intiaan, Etelä-Koreaan ja Turkkiin. Tuontia on Arabiemiraateista, Kiinasta, Saksasta, Etelä-Koreasta, italiasta, Venäjältä ja Intiasta.[1]

Iranin merkittävimmät luonnonvarat öljy, maakaasu, kivihiili, kromi, rautamalmi, kupari, lyijy, mangaani ja rikki.[1]

Merkittävin vientituote on öljy, joka vastaa 80 % viennin arvosta. Muita vientituotteita ovat muut petrokemian ja kemian tuotteet, hedelmät ja pähkinät sekä matot.[1]

Liikenne

Iranissa on 319 lentopaikkaa, joista 133:n kiitotiet on päällystetty ja 42:lla on yli kolmekilometrinen kiitotie.[1] Teheranissa on kaksi lentoasemaa, joista vanhalle Mehrabadin kentälle suuntautuvat lennot naapurimaista ja kotimaasta, kun taas vuonna 2004 valmistunut Imaami Khomeinin kansainvälinen lentoasema on maan kansainvälisen liikenteen keskus. Širazin lentoasema on myös suosittu ulkomaalaisten matkailijoiden käytössä, samoin kuin Esfahan, Bandar Abbas ja Kis.[55]

Iranissa on ollut hyvät maantieyhteydet Silkkitien ajoista asti.[55] Nykyisin maassa on päällystettyjä maanteitä 125 908 kilometriä, mihin kuuluu noin 1 400 kilometriä moottoritietä. Rautateitä on 8 442 kilometriä.[1] Turkin Istanbulista Teheraniin kulkevan viikoittaisen junayhteyden nimi on Trans-Asia Express. Junayhteyden avaamista Azerbaidžaniin suunnitellaan.[55]

Satamakaupunkeja ovat Assaluyeh, Bandar Abbas ja Bandar-e-Eman Khomeyni.[1]

Väestö

Kävelykatu Širazin kaupungissa

Ethnologue: Languages of the World -teoksessa vuodelta 2009 listataan 75 Iranissa käytettyä elävää kieltä. Tiedot eri kielten puhujamääristä ovat eri vuosilta.[56]

Iranin suurimmat kielet [56]
nimi puhujia vuosi muuta
Azeri 11,2 milj. 2001
Bakhtiâri 1 milj. 2001 lounaisosa
Belutši 856 000 1986 jakaantuu etelä- ja länsibelutšiin
Domari 1,34 milj. 2000 romanikieli
Farsi 22 milj. 1997
Gilaki 3,27 milj. 1993 Gilan alueella
Kaškai 1,5 milj. 1993 Farsin ja Kohkiluyeh ja Buyer Ahmadin provinssissa
Kurdi 6,6 milj. 2000 kolme murretta yhteensä
Laki 1 milj. 1993 länsiosassa
Luri 2,4 milj. 2001 länsiosassa
Mazandarani 3,27 milj. 1993 Kaspianmeren rannalla
Turkmeeni 2 milj. 1997 Turkmenistanin lähialueella


Iranin väestöstä yli kaksi kolmasosaa puhuu jotain indoarjalaista kieltä. Suurimmat indoarjalaiset ryhmät ovat persialaiset (50–60 % väestöstä), kurdit (noin 10 %), gilakit ja mazandaranit (10 %), lurit (2 %) ja balutšit (2 %).[1]

Vain persia arabialaisilla kirjaimilla kirjoitettuna on virallinen kieli.[57]

Turkkilaissukuisia vähemmistöjä ovat azerit (n. 20 %) ja turkmeenit (2 %).[1] Muita etnisiä vähemmistöjä ovat mm. arabit (1 %), armenialaiset, assyrialaiset ja juutalaiset.

Šiialaisuus on virallinen valtionuskonto, johon kuuluu 89 % iranilaisista. Yhdeksän prosenttia kuluu sunnimuslimeihin, jotka ovat enemmistönä useimmissa muissa islaminuskoisissa maissa. Virallisesti tunnustettuja vähemmistöuskontoja ovat juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus. Lisäksi on muiden uskontokuntien, kuten Iranista lähtöisin olevan baha'ilaisuuden, kannattajia.[52]

Iranissa uskonnonvapaus taataan perustuslaissa, mutta vähemmistöuskontoja rajoitetaan ankarasti ja niiden jäsenet joutuvat vainon, vangitsemisten ja jopa kidutuksen uhreiksi. Open Doors -niminen järjestö listaa joka vuosi maat sen mukaan, miten huonosti kristittyjen uskonnonvapaus niissä toteutuu ja miten paljon niissä esiintyy kristittyjen vainoa. Siinä tutkitaan myös, onko kristittyjä vangittu, pidätetty tai tapettu uskonsa vuoksi. Vuoden 2008 luettelossa Iran oli kolmanneksi pahiten kristittyjä vainoava maa.[58] Myös Bahai-uskon harjoittajia vainotaan.[59]

Iranissa on vain vähän ihmisiä, joilta on diagnostisoitu HIV tai AIDS, mutta heidän määränsä on kasvanut vielä 2000-luvulla. Vuonna 2007 HIV-positiivisia aikuisia arvioitiin olevan 86 000, kun vuonna 2001 heitä oli 46 000. Antiretroviraalilääkitystä sai vain muutama prosentti tarvitsijoista.[60]

Kulttuuri

Iranilainen kulttuuri on yksi maailman pisimpään säilyneitä sivilisaatioita. Maahan on vuosien varrella vyörynyt yhä uusia valloittajia, mutta sen sijaan että he olisivat hävittäneet iranilaista kulttuuria, valloittajat ovat itse iranilaistuneet.[61]

Iranin vuotuisista juhlista tärkein on uusivuosi, Nowrūz, jota vietetään kevätpäiväntasauksen aikaan kevään alkamisen kunniaksi. Sitä on juhlittu ainakin kolmentuhannen vuoden ajan, legendan mukaan jääkauden päättymisestä asti. Uudenvuodenpäivänä sotilaat saavat ylennyksensä, vankeja armahdetaan ja luontoa siivotaan talkoilla.[62]

Suuri osa Iranista on erämaata, ja ehkä siksi puutarhat, kukat ja hedelmät ovat tärkeitä aiheita, joita kuvataan niin matoissa kuin kirjallisuudessa ja runoudessakin.[61]

Iranilaisess akodissa vain keittiön ja kylpyhuoneen käyttötarkoitus pysyy samana. Muut huoneet ovat tarpeen mukaan ruokasaleja, olohuoneita tai makuuhuoneita. Tuolit eivät kuuluneet sisutukseen ennen 1800-lukua, ja edelleen pehmeillä matoilla istumista pidetään usein kodikkaampana. Huoneiden monikäyttöisyys on tärkeää, sillä vieraanvaraisuus edellyttää, että yövieraita voidaan majoittaa lyhyellä varoitusajalla, ja sukulaiset ystävineen voivat tulla lyhyemmälle tai pitemmälle vierailulle koska tahansa.[61]

Iranilaisen ydinperheen määrittelee päivällispöydän koko. Usein saman suvun eri haaroja asuu samassa rakennuksessa tai pihapiirissä, mutta kaikki eivät silti syö yhdessä. Aikuiset lapset saattavat asua vanhempiensa luona myös naimisiin mentyään ainakin jonkun aikaa. Koska avioliitto sitoo perheet tiukasti yhteen, on tärkeää, että itse kihlaparin lisäksi appivanhemmat tulevat keskenään hyvin toimeen. Avioliiton järjestäminen on ennen kaikkea tulevien anoppien tehtävä. Moniavioisuus on sallittua, mutta ei kovin yleistä.[61]

Unescon maailmanperintöluettelossa on Iranista yksitoista kulttuurikohdetta: Armenialaiset luostarit (Taddeuksen luostari, Stefanoksen luostari ja Dzordzorin kappeli), Bamin kulttuuriympäristö, Behistun, Meidan Emam, Pasargadae, Persepolis, Šeikki Safi-ad-dinin khanqah ja mausoleumi, Band-e Kaisar, Soltaniyeh, Tabrizin basaari, Takht-i Suleiman ja Tchogha Zanbil. [63]

Iranilainen ruokavalio perustuu hedelmiin ja vihanneksiin. Liha, yleensä lampaanliha, on lisuke. Hiilihydraatteja saadaan riisistä ja leivästä. Makeita paloja syödään useammin iltapäivällä teen kanssa kuin jälkiruokana - ateria lopetetaan mieluummin tuoreisiin hedelmiin. Iranin eri alueilla on omia tyypillisiä makeisiaan, joita viedään tuliaisiksi ja tarjotaan vieraille. Näihin kuuluvat ruusuvedellä maustettu nougat gaz ja sahramista, voista ja pistaaseista tehty nekkumainen sohan. Islamilaisessa Iranissa alkoholinkäyttö on periaatteessa kiellettyä mutta silti yleistä. Juutalaiset, armenialaiset ja zarahustralaiset valmistavat paikallista viiniä, ja pontikkaa tehdään lähes joka kylässä.[61]

Ghashghai-matto

Persialaiset, käsinsolmitut matot ovat tärkeä osa iranilaista kulttuuriperinnettä, sekä edelleen merkittävä vientituote. Hienoimmissa matoissa on satoja solmuja neliötuumalla, ja niiden valmistus vie vuosia. Mattojen kuva-aiheet ovat vuosisatoja vanhoja, mutta kutojat kehittävät, muuntelevat ja yhdistelevät niitä vapaasti.[61]

Persialaisen kuvataiteen aarteisiin kuuluvat miniatyyrimaalaukset, joita käytettiin kuvittamaan runoelmia ja klassisia tarinoita. Toinen visuaalisen taiteen ilmentymä on kalligrafia. Modernit iranilaiset kuvataiteilijat käyttävät usein työssään elementtejä molemmista.[61]

Iranin valtio on kieltänyt takatukan ja pyrkii edistämään islamilaisia kampauksia.[64][65]

Kirjallisuus ja elokuva

Persialainen kirjallisuus alkaa zarahustralaisuuden pyhistä teksteistä ja parthialaisten ja sassanidien valtakausien aikaisista kirjoituksista, jotka tunnetaan vain toissijaisten lähteiden kautta. Arabivalloituksen jälkeen 600-luvulla arabiasta tuli kirjallisuuden vallitseva kieli. Persian kieli palasi kirjallisuuteen 800-luvulla, ja sitä seuraavilla vuosisadoilla klassisen persialaisen kirjallisuus kukoisti.[66]

Länsimaissa tunnetuin tuon ajan persialainen runoilija on epäilemättä Omar Khaijam (1050–1123). Persiassa hänet tunnettiin ennen kaikkea luonnontieteilijänä.[67] 1900-luvulla itsenäisyystaistelu ja länsimaiset vaikutteet muuttivat runoutta suoraviivaisemmaksi, ja poliittiset ja yhteiskunnalliset teemat yleistyivät. 1900-luvun tunnustettuja kirjailijoita ovat Ali-Mohammad Afghani ja Jamal Mir-Saadeghi.[66]

Iranilaiset elokuvat ovat tunnettuja, Iran on saanut 300 kansainvälistä elokuvapalkintoa viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. Ehkäpä kaikkein tunnetuin ohjaaja on Abbas Kiarostami.[68]

Media

Lehdistönvapaus on Iranissa ollut suhteellisen suurta Khatamin hallintokaudelta alkaen. Konservatiivit pyrkivät kuitenkin kiristämään lehdistön valvontaa. Maassa ilmestyy noin 20 valtakunnallista sanomalehteä päivittäin, mutta harvat iranilaiset lukevat lehteä joka päivä. Sen sijaan televisiota katsoo päivittäin 80 % iranilaisista. Valtion televisioyhtiö IRIS lähettää ohjelmaa neljällä kanavalla. Ulkomaankanavien seuraaminen omalla satelliittilautasella on periaatteessa kiellettyä, mutta käytännössä varsin suosittua, ja viranomaiset ummistavat siltä usein silmänsä.[69]

Iranin islamilainen hallintokoneisto päätti lokakuussa 2006 taistella länsimaisia vaikutuksia vastaan kieltämällä nopeat nettiyhteydet. Palveluntarjoajia on käsketty rajoittamaan tiedonsiirtonopeudet maksimissaan nopeuteen 128 kbps.[70] Iranilaiset kansanedustajat, akateemikot ja palveluntarjoajat tuomitsevat hallituksen määräyksen.

Urheilu

Iran on osallistunut olympialaisiin ensimmäisen kerran vuonna 1900 ja vuodesta 1948 alkaen varsin säännöllisesti. Sillä on ollut talviolympialaisissa tyypillisesti muutaman hengen ja kesäolympialaisissa 20-50 hengen joukkue.[71]

Joulukuussa 2010 Iranin jalkapallomaajoukkue oli FIFAn rankingissa sijalla 66.[72] Maan koripallomaajoukkue voitti Aasian-mestaruuskilpailut vuosina 2007 ja 2009. Aasian-mestaruuden myötä maa selviytyi ensimmäistä kertaa lajin maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 2010.[73]

Katso myös

Kirjallisuus

  • Vihervuori, Marita & Schreiberhuber, Hermine: Iran, maa mullahin varjossa Allahin nimeen. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10387-3.
  • Alavi, Nasrin: Me olemme Iran. Suomennos: Sari Kumpulainen. - Suomennettu englanninkielisestä laitoksesta We are Iran: The Persian blogs, 2005.). Helsinki: Avain, 2007. ISBN 978-952-5524-36-9.
  • Liimatainen, Liisa: Iran: Huntu ja haaste: Yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2009. ISBN 978-952-01-0231-9.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Iran The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Timeline Iran BBC News
  4. ↑ Pre-Achaemenid Iran, Immigration of the Medes and the Persians ja Alexander the Great Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  5. ↑ The Safavids 1501-1722 Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  6. ↑ The Constitutional Revolution Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  7. ↑ The Challenge of Iran Iran Primer
  8. ↑ World War II and the Azer crisis Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  9. ↑ Timeline of Iran's Foreign Relations Iran Primer
  10. ↑ Q&A: Iran parliamentary election 7.3.2008. BBC. (englanniksi)
  11. ↑ Iran condemns EU accusations over parliamentary election 18.3.2008. Kansan päivälehti. (englanniksi)
  12. ↑ 8- The Leader or Leadership Council Perustuslaki, artiklat 107–110 (englanniksi)
  13. ↑ Rafsanjani to lead key Iran body BBC news 4.9.2007 (englanniksi)
  14. ↑ 6.1-The Islamic Consultative Assembly Perustuslain 64 artikla (englanniksi)
  15. ↑ Analyzing Iran's Domestic Political Landscape: 2008 and Beyond Brookings. Viitattu 25.12.2010 (englanniksi)
  16. ↑ 6.2- Powers and Authority of The Islamic Consultative Assembly Perustuslain 91 artikla (englanniksi)
  17. ↑ Iranin maanpakolaisliike: "Lisää loikkauksia tulossa" Yle.fi, Uutiset. 14.9.2010. Viitattu 14.9.2010.
  18. ↑ Helsingin-lähetystön diplomaatti erosi Iranin "julman hallinnon" takia Hs.fi. 11.9.2010. Viitattu 14.9.2010.
  19. ↑ Iran's Green Movement One Year after the Protests Qantara. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  20. ↑ Jeremy Leggett, Viimeiset pisarat, Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto Like 2007 (Half Gone – Oli Gas Hot Air and the Global Energy Crisis 2005, Sivut: Lähi-itä s. 102
  21. ↑ IAEA: Iran rikastaa uraania jo vuonna 2011, HS 17.11.2009 I B3
  22. ↑ Putin confirms Iranian nuclear plant launch date RT news 2010
  23. ↑ Iran has shares in French nuclear facility Herald Scotland 2007
  24. ↑ Iran aloitti ydinvoimalan tankkauksen Tekniikka ja Talous 26.10.2010
  25. ↑ Was Stuxnet Built to Attack Iran's Nuclear Program? 2010. PC World. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Security Council Demands Iran Suspend Uranoium Enrichment YK. (englanniksi)
  27. ↑ U.S. Is Studying Military Strike Options on Iran Washongton Post 2006 (englanniksi)
  28. ↑ Q&A: Iran nuclear issue BBC News 8.10.2010 (englanniksi)
  29. ↑ U.S. Assures Israel That Iran Threat Is Not Imminent NY Times 20.8.2010 (englanniksi)
  30. ↑ 'No homosexuals in Iran': Ahmadinejad AFP 2007 (englanniksi)
  31. ↑ President misquoted over gays in Iran: aide Reuters. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  32. ↑ Iran to end child executions 2008. Amnesty. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  33. ↑ Document - Iran: Fear of imminent execution: Delara Darabi 2009. Amnesty.org. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  34. ↑ One man has been stoned to death in Iran, according to unofficial reports 2009. Iran Human Right. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  35. ↑ Iranian judiciary confirm stoning of a man in Rasht in March 2009 iranhr.net. 2009. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  36. ↑ Topography Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  37. ↑ Help too late, say quake survivors CNN 2002. Viitattu 4.1.2010 (englanniksi)
  38. ↑ Jörg Reichert: Geological situation of Iran A metallogenetic model for carbonate-hosted non-sulphide zinc deposits based on observations of Mehdi Abad and Irankuh, Central and Southwestern Iran. 2007. Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  39. ↑ Iran - Geology APS Review Gas Market Trends - April 2, 2007. Viitattu 4.1.2010 (englanniksi)
  40. ↑ a b c d e Vegetation characteristics of four ecological zones of Iran International Journal of Plant Production 1(2), March 2007
  41. ↑ A Botanical Paradise in The Zagros Mountains of Iran Ecological and Environmental Change Research Group, University of Bergen. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  42. ↑ Acinonyx jubatus ssp. venaticus IUCN Red List
  43. ↑ Ecotourism Attractions Iran Tourism Official Site. Viitattu 29.12.2010 (englanniksi)
  44. ↑ Lean times for Iran caviar fishermen BBC 2005. Viitattu 29.12.2010 (englanniksi)
  45. ↑ Hirkan National Park Lairweb
  46. ↑ Country Guide Iran BBC Weather Centre
  47. ↑ Provinces Citypopulation
  48. ↑ Provinces of Iran Statoids
  49. ↑ Industralization III: Post-revolutionary period. Encyclopedia Iranica. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  50. ↑ Iran Khodro, SAIPA deny interest in bankrupt British MG Rover Payvand Iran News 2005. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  51. ↑ Free Trade Zones Salaam Iran. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  52. ↑ a b Background Note: Iran US Department of State. Viitattu 23.12.2010 (englanniksi)
  53. ↑ The Oil Indusrty OPEC 2009. Viitattu 25.12.2010 (englanniksi)
  54. ↑ Top 5 Countries with the Largest Natural Gas Reserves Aneki.com. Viitattu 25.12.2010 (englanniksi)
  55. ↑ a b c Getting there Lonely Planet. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  56. ↑ a b Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2010). (englanniksi)
  57. ↑ The Persian Language Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  58. ↑ Vainot - Kristittyjen vainojen 10 pahinta maata Marttyyrien ääni. 2009. Stefanus-lähetys.
  59. ↑ The Situation of the Bahá'ís in Iran Bahai Topics. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  60. ↑ Epidemiological Fact Sheet Iran 2008 WHO. Viitattu 3.1.2011 (englanniksi)
  61. ↑ a b c d e f g Wlliam O. Beeman (toim.): Culture of Iran Countries and Their Cultures. Viitattu 29.12.2010. (englanniksi)
  62. ↑ Nowrūz: The greatest Iranian festival Persia.Iran. Land of culture. Viitattu 3.1.2011 (englanniksi)
  63. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 29.12.2010 (englanniksi)
  64. ↑ Anita Singh Iran government issues style guide for men's hair Daily Telegraph 05 July 2010
  65. ↑ Saeed Ahmed and Mitra Mobasherat: Iran promotes 'Islamic' haircuts, CNN, July 8, 2010.
  66. ↑ a b Literature Iran Tour. Viitattu 3.1.2011. (englanniksi)
  67. ↑ Omar Khayyam = Umar-i-Khayyam (1048-1131) Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  68. ↑ Before he was famous Guardian 2002 (englanniksi)
  69. ↑ Iran Country Profile BBC News (englanniksi)
  70. ↑ Iran bans fast internet to cut west's influence Guardian 2006 (englanniksi)
  71. ↑ iran in olympics Sport Reference. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  72. ↑ Associations: Iran FIFA, Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  73. ↑ Iran retain title in style 16.8.2009. FIBA. Viitattu 28.12.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Encyclopaedia Iranica 1996, 2008-2009. Center for Iranian Studies, Columbia University. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)


Itsenäiset valtiot
Itsehallintoalueet
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
Erityisalueet
1Lasketaan kuuluvaksi myös Eurooppaan.
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat
Jäsenvaltiot

Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iran&oldid=9695986”